Ajan E75-tietä Jyväskylä-Oulu kahden-kolmen viikon välein. Olen vuosikymmenien varrella tottunut tarkkailemaan tienreunoja hirvien, peurojen yms. ystävien jälkiä. Talvella jäljet näkyvät hyvin pientareilla.
Perjantaina 17.12.2021 maisema oli puhtaan valkoinen koko matkan Oulusta alaspäin ja liikenne rauhallista. Jäinen tie, mutta talvinopeusrajoitukset ja turvalliset välit ajoneuvojen välillä tekivät matkanteosta leppoisan.
Kunnes! Klo 11:47 Konginkankaalla, karttapisteessä 62.77N 25.78E, tuli vasemmalta yllättäen musta moottorikelkka metsästä tielle n. 40m edessäni (nopeuteni 80 km/h = 22 m/s).
Kelkka teki n. 6 m ilmalennon yli ajoradan pudoten tyylikkäästi kuin elokuvissa tien oikeanpuoleiselle lumipenkalle ja kadoten kiihdyttäen metsän siimekseen. Lennon aikana kuski kääntyi katsomaan minua. Surmanajajalla oli musta ajohaalari ja musta kypärä, jossa tummennettu visiiri.
En ehtinyt sanoa edes ”kissa”, kun tilanne oli jo ohi. Hiukan vapisin ratin takana Äänekoskelle saakka.
Tarinan opetus: Vanhat erätaidot ja luonnon tuntemus ovat nollan arvoisia modernien varjaagien vaeltaessa peltipailakoilla talvisessa maisemassa. Jouluinen toivomus autovalmistajien Korvatunturille, mm. Aichi prefektuuriin, Japaniin; Autojen sensorijärjestelmiä tulee kehittää KITT-ihmeauton malliin.
PS. Ei, en käynyt Hirvaskankaalla huutokauppakahvilla. Oli vielä liian aikaista.
terveisin
Team Ahma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti