Poliittinen vastuu Salossa

 Poliittinen vastuu Salossa

 

Kuntalaisten tietoisuus elinympäristömme heikosta tilasta ja sen merkityksestä terveydelle ja viihtyvyydelle on kasvanut. Puhdas luonto ja viihtyisä, terveellinen asuinympäristö on parasta veto- ja pitovoimaa. 

Kiskossa luonnon laatumittari on Kiskonjoen vesistön kunto. Vihdin-Kiskon järviseutu kuuluu maisemallisesti eri maakuntaan kuin Varsinais-Suomi, joten kenties sen takia Kisko unohdetaan aktiivisesti kaupungin kehittämisessä. Hei, täälläkin halutaan olla mukana yhdessä parantamassa ympäristön laatua! Kiskon Kirkkojärven vesi on perniöläisten ja särkisalolaistenkin vettä.

Kymmeniä vuosia on vesistöä kuormittanut Toijan jätevedenpuhdistamo, joka on osoittautunut kapasiteetiltaan riittämättömäksi, häiriöherkäksi ja ilmastonmuutoksen seurauksena (runsaat ja pitkittyneet sadekaudet) ylivuodot viemäriverkostossa ovat yleisiä. Tämä näkyy selvästi Uitmuksenlahden umpeenkasvamisena ja korkeana ravinnekuormana koko järvessä. Pitäjän asukkaat tekivät kuntalaisaddressin syksyllä 2016, samoin Kirkkojärven hoitoyhdistys. Toiveena oli Toijan puhdistamon sulkeminen, siirtoviemärin rakentaminen Toija-Muurla-Salo ja ravinnekuormituksen tuntuva vähentäminen. Toive toteutui! Kaupungin vuoden 2017 budjetissa oli suunnittelumääräraha ja investointivaraukset rakentamiselle vuosille 2018-2022. 

 

Asian piti olla kunnossa, ja toiveikkaasti jatkoimme Kirkkojärven kunnostustöitä; niittämistä, kalastamista jne. Lukuisat kiinteistönomistajat lykkäsivät jätevesiremonttejaan, koska tulossa oli mahdollisuus liittyä viemäriverkostoon. Oma ekoteko oli käden ulottuvilla. 

Vaan kuinkas kävikään? Laskeutui syvä hiljaisuus. Noin viikko sitten tuli kaupungilta ”isku vyön alle”. Koko siirtoviemärihanke on poistettu investointiohjelmasta! 

Salon Vesi julistaa: ”Toijan puhdistamo on kaupungin paras!” Onko tapahtunut jalkapalloilijoille tyypillinen ihmeparantuminen? Olisiko taustalla laiminlyöty Meriniityn puhdistamon kunnostusinvestointi, josta V-S ELY on antanut kaupungille huomautuksen. Ohjataanko kohta kaikki kaupungin jätevedet Toijan puhdistamoon, aivan kuin Lounais-Suomen polttojätteet Korvenmäkeen? 

Kaupunginvaltuuston on aika kantaa poliittinen vastuu budjettikokouksessa 13.12.2021, koska liikelaitos Salon Vesi eikä kaupunginhallitus vastuuta kantaneet budjettia laadittaessa. Jopa V-S:n ELY-keskus on vielä uskossa, että salolaiset ovat sanansa mittaisia ja suunnitelmaa toteutetaan: Maakunnan Vesienhoidon Toimenpideohjelma 2022–2027 ss 109-111 https://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B72622BA4-85EB-490E-BFB6-513D45C311F2%7D/162933 .  Suunnitelmassa on perustellusti vain kaksi suljettavaa jätevedenpuhdistamoa, Köyliö ja Toija. Lisäksi on identifioitu toimenpiteet viemärivuotojen korjaamisesta alueilla Kiskonjoki-Uskelanjoki- Halikonjoki. Ongelmat on todennettu ja kartoitettu jo yli 10 vuotta sitten, Kiskossakin. Investointi- ja korjaussuunnitelmien siirtäminen em. ohjelmakaudelle 2022-2027 ei ole vaihtoehto. Tilanne on akuutti, ja pahenee koko ajan kunnallistekniikan vanhetessa.

Sanansa syöjät ja päätöksensä pyörtäjät eivät ole sisäistäneet kaupunkistrategia 2026:n arvoja: asiakaslähtöisyys, rohkeus, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. 

Korjatkaa budjetti, niin luonto & kuntalaiset kiittävät.

Jouko Häyrynen, Kisko

Julkaistu www.sss.fi 26.11.2021

Persona non grata

  

Persona non grata

 

Persona non grata tarkoittaa ei-toivottua henkilöä, usein diplomaattipiireissä. Tässä kotimainen versio syrjinnästä, jonka toteuttajia ovat Opetusministeriö ja Opetushallitus. 

 

HBL:n artikkeli 7.11.2021 https://www.hbl.fi/artikel/aldre-ingenjorer-vi-har-blivit-persona-non-grata/ on karu kertomus suomalaisesta tutkinnonuudistuksesta, jossa 4-vuotinen ns. opistoinsinöörikoulutus mitätöitiin vuonna 1997. Työelämässä on 15´000-20´000 insinööriä, jotka ovat suorittaneet em. tutkinnon. Yksityisellä sektorilla ei asiassa ole ongelmaan, mutta kun kokenut insinööri hakee esim. kunnallista teknisen toimen johtajan paikkaa, ei hänen koulutus oikeuta työpaikkaan. Ennen vuotta 1995 suoritetut tutkinnot ovat nollan arvoisia. Samaan aikaan, kun puhutaan työurien pidentämisestä ja kokeneiden työtekijöiden puutteesta, ajetaan yksi ammattikunta ovesta ulos työttömyyskorvauksille odottamaan eläkepäiviä. Kyseessä eivät ole ns. vaikeasti työllistettävät, vaan suoranainen ikärasismi, jossa virkamieskunta menee EQF (European Qualifications Framework 2017) taakse. Siinä on määritelty kahdeksantasoinen tutkintoluokitus. Kukin valtion on vienyt oman luokituslistan EU:n kaikkitietävien hyväksyttäväksi, niin Suomikin. Artikkelia lukiessa havahduin. Minäkin olen tuossa poispyyhittyjen insinöörien ryhmässä, tosin jo seniorisarjassa.

Suomen virkamieskunta oli rohkea, ja veti köyden yli ladun kuin Vasa-hiihdossa ikään. Opistoinsinöörit pysykööt poissa valtion- ja kuntien työmarkkinoilta. Virkakoneisto ei virhettään tunnusta, vaan odottaa, että ongelma poistuu ”luontaisesti”. Poistuuhan se, varmasti. Very Finnish Problem, sanoisin.

 

Tässä toinen esimerkki samasta tutkinnonuudistusten kevätsiivouksesta 1997. Suoritin työn ohella MBA-tutkinnon ja ”valmistuin” vuonna 1991. Mielenkiintoinen, hektinen, työ jatkui ja ajatus jatko-opiskelusta oli jossakin taka-alalla. Vuonna 2003 päätin lähteä omille teilleni 20 vuotta jatkuneesta yhden isännän palvelemisesta. Samaan aikaan otin yhteyttä tuttuun professoriin Åbo Akademissa ja esittelin hänelle väistöskirja-aiheeni, jota olin kehitellyt jo sangen pitkälle: ”Impact of the ICT Leap (Information and Communications Technology) to the societal, political and economic development in ASEAN countries during 1980-2000”. Olin tehnyt yli 16 vuoden työuran nimenomaan Aasian ja Tyynenmeren matkapuhelinmarkkinoilla, joten alue, maiden hallintotavat ja lähihistoria olivat tuttuja.
Professori innostui aiheesta, ja lupautui mentoriksi. Hän ehdotti, että tekisin väitöskirjatyöni juuri yliopistostatuksen saaneessa LUT:ssa, joka oli kovassa nosteessa Suomen tiedemaailmassa. Siispä otin yhteyttä Lappeenrantaan kevättalvella 2004. Sain seuraavan viestin Willmanstrandista : ”Tutkinnonuudistuksen vuoksi opintonne Helsingin Kauppakorkeakoulussa eivät enää oikeuta jatko-opiskeluun. Tervetuloa syksyllä aloittamaan opiskelunne 1. vuosikurssin matematiikan approbatur-luennoillamme!” Olin siis persona non grata.

Koska tiesin, että matematiikan ja tilastotieteen tietoni riittäisivät em. tutkimustyön kunnialliseen loppuunsaattamiseen, päätin tehdä jotakin aivan muuta. Ajattelin, ettei saa jäädä tuleen makaamaan eikä menneitä murehtimaan, ja ryhdyin yrittäjäksi.  Liki yhtä hullu idea kuin väitöskirjan tekeminen! Tosin ison lommon tämä episodi aiheutti uskooni tieteen ja tutkimuksen voimaan parempaa huomista tehtäessä tässä virkamiesvetoisessa EU-Suomessa.

 

Jk. En ole vieläkään nähnyt julkaisuja tuolloin valitsemastani tutkimusaiheesta.

 Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 2021

Luin kirjojen arvosteluja ja ”trailereita” eri julkaisuista, kun tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkaistiin. Taustalla on raadin kunnioitettavat ”lukuset” ja kattava läpileikkaus, mitä on tarjolla lukijoille.

Yllätyksekseni mukana kisassa on kolme wanhaa voittajaa. Missä ovat ne uudet kirjailijat, joita hehkutetaan julkisuudessa? Kilvan kehutaan, että suomalainen kirjallisuus voi hyvin. Eu pidä myöskään unohtaa lukutaidottomille suunnattuja suomalaisia elokuvia ja tv-sarjoja. Mielestäni Finlandia-palkinto tulee antaa taiteilijalle kerran uran aikana. Elämäntyöpalkinnot kuuluvat Oscar-, Jussi- ja Venla-gaaloihin.

 

Osmo Soininvaaran kirjan ”2020-luvun yhteiskuntapolitiikka” 

lainasin kirjastosta ja kahlasin kannesta kanteen, ymmärtääkseni paremmin hänen ajatuksiaan ja tapaa esittää tieteellisesti poliittista pohdintaa. Kirja ei ainakaan minun tietokirjan määritelmään mahdu, mutta mielenkiintoisen lukuhetken se tarjosi. Osmo onkin lukijalle rehellinen. Kyseessä on n. 10 vuoden ajalta kerätyt pamfletit ja mielipidekirjoitukset, joita on osin jo julkaistu päivälehdissä. Kirjan oikolukijoita ja stilisoijia löytyy talouselämän johtopaikoilta ja Suomen ainoan metropolin kaupungintalolta. Toivottavasti kaverien punakynä ei ole viuhunut liian tiuhaan. Sitä emme tule tietämään. 
Soininvaaran johtoajatus on, että elintason nousulla 1960 - 2010 ja hyvinvointivaltioon sijoitetuilla rahoilla olisi pitänyt saada enemmän. Suomen panos/tuotto -suhde ei ole riittävä. Kokenut oikeistovihreä nostaa varoittavana esimerkkinä esille nykyvasemmiston tavan palata menneeseen luokkataistelun filosofiseen doktriiniin, kun pitäisi kehittää maata jalat maassa, faktapohjalta. Jospa tämä onkin laajan poliittisen vasemmistomme aateveljille ja sisarille koottu herättelevä tietokirja katsoa tulevaisuuteen uudella tavalla. 

 

Finlandia-listalta löytyy pari muutakin ”melkein tietokirjaa”, mutta mitäpä tuosta. Trendi laajentaa kirjallisuuden kategorioita asettaa lukijalle enemmän vastuuta mitä ja millä ajatuksellisella mielellä valitsee luettavaa yöpöydälleen. Kyseessä on eräänlainen kirjallisuuden savolainen vastuumalli - lukija vastaa, ei kirjoittaja.

Isänpäivän koviin paketteihin ja joulupukin konttiin mahtuu tietokirjojen ystäville kaikenlaista. Minä odotan muutaman kuukauden, kunnes pöly laskeutuu voittajan valinnan ympäriltä ja lumet sulavat, ja käyn kirjastosta lainaamassa itseäni kiinnostavat opukset. 
Yhden kirjan tai kirjailijan nostaminen kaapin päälle on kuitenkin kustantajien markkinointitemppu enemmän, kuin katsaus kuluneen vuoden kirjallisiin julkaisuihin. Kaikki Finlandia-ehdokkaat ovat jo voittajia omilla meriiteillään!

Mukavia lukuhetkiä kullekin, makunsa mukaan.