Sana on sopimus - Verbum est pactum

 

Itämeri v. 1568, © Paolo Forlani

 

Suomi vietti 6.12. 106. itsenäisyyspäivää. Suomi on siis 105-vuotias vanhus, reipas mutta "pientä krenkkaa tässä on kyllä ollut, ja naapurin kanssa sitä ainaista kränää."

Tapeltu on Venäjän ja Suomen kesken satoja vuosia. Sana on nykyisin vahva ase, ja sopimukset eivät enää ole "paperia", vaan digitaalisen kinastelun käyttövoima. Sanan miekan kahvan hela ovat paikannimet ja kuinka niitä tulkitaan.

 

Osana Itämerenalueen yhteiseloa on maantieteellisen nimistön kirjavuus. Ymmärrettävästi käytettävien kielien kirjo aiheuttaa runsaudenpulan. Nykyinen trendi kieltää menneisyys kaikilla sivistyksen tasoilla on arveluttavaa. Historian kieltäminen nimistössä ei ole nyky-Venäjän yksinoikeus; (rakennukset, kadut, kaupunginosat, patsaat, mäet ja vuoret, järvet, meret + + ).

Juuri nyt Suuri Äiti Rodina käy avointa sanasotaa ja vihapuheviestintää Suomea kohtaa osana hybridivaikuttamista. Aivan kuten 1930-luvulla, sisäpoliittinen hämmentäminen on hyvin aktiivista. Tämä naapurimme itkupotkuraivari saa välillä absurdeja muotoja. Esimerkkinä Nuorsuomalaisten Päivälehden (a.k.a. Helsingin Sanomat) julkaisema uutinen 5.12.2023 koskien Suomenlahden nimeä.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010034947.html

 

Kaivelin hiukan historian nimistöä syvemmältä koskien merialuetta Suomen ja Viron välissä.

 

Suomenlahti

- 1200-luku; Mare Estonum (Virolaisten meri), Timo Vihavainen
- Novgorodin aika 1100-1400-luku; Kotlininjärvi, Retusaaren (saks. Kotwing) myöh. Kronstadtin ympärillä.

- 1500-luvun kartat; Golfo de Livonia ja Golfo Moscovitico

- 1500-luku, Carta Marina; Mare Finonicum (Suomalaisten meri)

- 1500-luku; Mare Livonicum (manner-Euroopassa käytetty nimi)

- 1590-luku; Sinus Finnicus (Suomenlahti)

- Pietari Suuri 1700-luvulla; Kronstadtinlahti muuttui Suomenlahdeksi (Finski zaliv) tsaarin käskystä

- 2020-luku; Venäläisistä nykypoliitikoista osa kannattaa nimen muuttamista Nevanlahdeksi.

Muutkin Itämeren alueen nimet aiheuttavat henkisiä hiertymiä ranta-alueen asukkaissa. Pääaltaan l. Itämeren (engl. The Baltic) nimi on ollut pitkään kiistelyn kohde.

Itämeri - "Baabelin meri"

 

- ruots. Österjön

- suomenkieleen muodostunut 1649 nimike Itämerest, 1845 varianttina Saksanmeri

- saksal. Ostsee

- tanskal. Østersjøen

- viroksi Läänemeri

- saameksi Vanha vald mer

- holl. Oostzee, Oost zee, Ooster Zee, Mare Orientale 1590-luku

- engl. the Baltic

jne. jne.

 

https://www.kielikello.fi/-/itameri-pintaa-syvemmalta

 

Suomessa on jo vuosikymmeniä keskusteltu ja jopa eduskuntaaloitteitakin tehty Itämeren nimen muuttamiseksi. On katsottu, että Itämeri kuvaa Ruotsin ylivaltaa ja naapurimaiden alisteista asemaa. Muutoksen perustelu on mielestäni kauaa haettu ja osoittaa hiukan huonoa suomalaista itsetuntoa. Toisaalta, puhtaasti maantieteellisesti katsoen ruotsinkielen Österjön on yhtä oikein kuin suomenkielen mahdollinen vastine Länsimeri!

Itämeren osat valuma-alueineen: 1) Perämeri 2) Selkämeri 3) Saaristomeri 4) Ahvenanmeri 5) Suomenlahti 6) Pohjoinen Gotlannin allas 7) Läntinen Gotlannin allas 8) Itäinen Gotlannin allas 9) Riianlahti 10) Gdańskinlahti 11) Bornholmin allas 12) Arkonan allas 13) Kattegat 14) Beltienmeri 15) Juutinrauma.

 

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vaalikaamme kiihkotta rakkauttamme kotiseutuumme ja sen nimistöön, jonka osittain jaamme naapurien kanssa. Olen liki epätoivon partaalle etsinyt nykyisen asuinpaikkani perinnenimistöä. Digiloikka tarjoaa erinomaisia karttoja avoimessa tietokannassa mm. https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/ Tosin sieltä on siivottu perinnesanastoa ja valitettavasti keksitty uusia, kummallisiakin nimikkeitä. Pahimmassa tapauksessa jokin aho, mäki tai niemennokka on jätetty kokonaan nimeämättä. 

Digitointi voi pahimmillaan olla historian epäjatkuvuuskohta.

Paikannimien muunnelmia ja synonyymeja maailmaan mahtuu niitä vanhakantaisiakin. Yhtä ja oikeaa tulkintaa ei kuitenkaan ole eikä tule olemaan. Halusimme tai emme, poliittiset painotukset vaikuttavat vahvasti kielenkäyttöömme, nimistöönkin. Aseena ei nimitaistelua kuitenkaan tule käyttää.

 

Niin kauan kuin sana on vapaa ja sana on sopimus, olemme sivistyksellisesti vankalla pohjalla.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Julkista Salassapitoa

 

Suomalainen valtion- ja kunnallinen hallinto on  tarmokkaasti "yhtiöitetty ja liikelaitostettu" EU-ohjeistuksen mukaisesti. Yhtiöittämistä vaatii yksin kilpailu/kilpailutuslainsäädäntö. Vedoten EU-säädöksiin ja yhtiölakiin vedoten julkishallinnon päätösten taustat pysyvät salaisina. Julkiset yhtiöt, liikelaitokset, kunnat ja kaupungit tilaavat tutkimuksia, joita eivät kuntalaiset pääse lukemaan. Lehdistölle dokumentteja vilautetaan yhteiskuntarauhan jonkinasteiseksi rauhoittamiseksi. Tiedossani ei ole, onko tämä vilauttelu lain sallimaa tiedonjakoa.

Alla esimerkkejä, jotka ovat ylittäneet kirjoittajan oman uutiskynnyksen.

 

1. Metsähallituksen Metsätalous Oy kieltäytyi tammikuun alussa 2022 luovuttamasta metsiensä taksonomiatietoja valtion ympäristöhallinnolle, jonka tuli koota yhteen koko Suomen metsävaranto EU:n taksonomiatarkastelua varten. 100% valtion omistama yhtiö vetosi ”kilpailullisiin salassapitosyihin”.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008504351.html

 

2. Pyysin syksyllä TurunTunninJuna Oy:lta 10/2023 kuntalaisena lupaa saada lukea heidän teettämä tilaustutkimus lähijunaliikenteestä Salo-Turku-Naantali. Osakeyhtiölakiin vedotan yritys ei antanut tutkimusta luettavaksi. Salassapitovelvoite on ehdoton.

https://extra.epaper.fi/lehti/sss-arkisto/_read/18.10.2023/358295.html

 

3. Helsingin kaupunki tilasi Aalto Yliopistolta 12/2023 tutkimuksen polttomoottoriliikenteen mahdollisen kieltämisen vaikutuksista Helsingin CO2-taseeseen. Tutkimusta ei suurelle yleisölle ole julkistettu, ei ainakaan vielä.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010054253.html?share=1d26e0dfe24d68b745d617fb409760f2?utm_source=email&utm_medium=toimitus&utm_campaign=hs_uk_paauutiset

 

Ymmärtäisin salassapidon, jos kyseessä olisi kansallisen turvallisuuden tai todellisen kilpailutekijän vaatima tiedon jakamisen rajoittaminen. Kaikessa muussa tiedossa yleisen avoimuuden vaatimuksen tulisi olla ohjenuorana. Muutoin julkinen keskustelu vääristyy ja yleinen epäluottamus hallintoon ja sen työntekijöihin rapistuu. Maassamme on jo aivan tarpeeksi kyräileviä kuppikuntia ilman yo. salailuakin. 

Avoin yhteiskunta on vahvin yhteiskunta.

 

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Liikennesuunnittelun silmälaput

 

Salon haikailee tunnin junaa läpi kirkonmäen. Samaan aikaan Väylävirasto suunnittelee täydellä tohinalla itäistä ohikulkutietä Piihovi-Isokylä-Mahlakankare-Mahtinaisentie. Suunnitelmia on esitelty salolaisille webissä ja kokouksissa (mm. 2.11.2023 järjestetty avoin yleisötilaisuus). Komealta näyttää paperilla ja animaatioissa. 37 milj.€ kustannusarviokin kuulostaa kohtuulliselta, varsinkin kun kaupunki on mukana miljardien ratahankkeessa ilman budjetin ylärajaa.

 

Mieltä askarruttaa Väyläviraston toimeksianto, johon tiekonsultin tulee tiukasti pitäytyä. Sivusta katsottuna tuntuu kuin seisoisi raviradan reunalla, jossa hevosella on silmälaput. Sivulle ei saa vilkuilla. Lähtöparametrit ovat ylhäältä annetut; tien linjaus, perusnopeus, kaistamäärät, laajat liikenneympyrät keskelle peltomaisemaa, liittymät katuverkkoon jne.
Suunnittelualueen maankäyttöön on kaupunki tehnyt varauksia ja rajoituksia mm. kaavoituksessa 2006 ja osayleiskaavassa 2008. Mikä on kaupungin rooli nyt? Ohitustien liittymien serpentiinit kaupungin asemakaava-alueeseen ja sen ulkopuolisiin kyliin ovat kyllä kartalla kauniita, mutta eivät tue kaupungin kehittämistä ja järkevää maankäyttöä. Katse tulisi kaupungilla olla 2050-luvulle ja tahtotila sen mukainen. 

Moottoritien vaikuttavuuden hyödyntäminen on suunnitteluehdotuksessa unohdettu. "No, E18 ja Piihovin alue on vain ohikulkijoita varten".  Jos kaupunki ei halua vihdoinkin hyödyntää moottoritieliittymän potentiaalia kaupan, liikenteen ja logistiikan alueena, niin jälkikäteen on turha nurista. Nyt suunniteltava ohitustie palvelee pääsääntöisesti Salon keskustan ohittavaa liikennettä, mutta samalla sen tulee olla turvallinen ja toimiva sisääntuloväylä keskustaan ja eri kaupunginosiin. Esim. nyt esitetyssä suunnitelmassa E18 - mt110 nelikaistaisen sisääntulotien varaus poistuu, Helsingintien ohitustieliittymä on vaarallinen, rekkaparkki Rauhanlinnankaaren vieressä arveluttava, uusi  tieyhteys Uskelanjokivarteen (Emäkirkko/Päivärinne) on  ongelmallinen, jne.

Ohitustien suunnittelu erillään muista liikenneverkoista (katuverkko, E18, rautatie) on väärää osaoptimointia. Kaupungin hallinnolla on nyt mahdollisuus ottaa aktiivinen rooli ja vaikuttaa konkreettisesti keskustan elinvoiman ylläpitoon. Me asukkaat voimme vain esittää toivomuksia. Talouskasvua saamme kenties odotella pitkäänkin, mutta on eduksi että liikenneverkko on kunnossa.

JK. 

11.12.2023 tuli lunta tupaan. Väylävirasto on pudottanut ohitustien 2. vaiheen pois investointisuunnitelmasta 2025-2032. Kyseessä on ohjelmaluonnos, mutta julkistetut luonnokset tuppaavat olemaan jo kiveen kirjoitettuja. Muutenhan virkakoneisto saattaisi itsensä naurunalaiseksi. Niin taisi jo käydä. Vuosien suunnitteluprosessi ja siihen uhratut miljoonat ovat toki olleet työllistäviä vaikutuksiltaan. Vielä kaksi viikkoa sitten "siltainsinöörit" 

porasivat ahkerasti reikiä ohitustien linjauksella.

Suunnittelutyön heittäminen hukkaan ei ole ainakaan Salon kaupungin etu.

Kaupungin ei pidä antaa periksi. Kilttejä mallioppilaita ei reaalipolitiikassa palkita.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.12.2023

 

Koko Suomi on pidettävä asuttuna, vai onko

1970-luvulla sanailtiin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogian alkusanoja mukaillen "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Nyt on suo kuivattu ojituksella, kuokka on ruostunut aitan seinälle ja Jussi on mennyt Ruotsiin, Volvon tehtaille, töihin."

Maan asutus vs. maan puolustaminen

Alkanut presidentinvaalikampanja kyselee vaalikoneissa; "Pitääkö koko Suomi pitää asuttuna?" Jo Sauli Niinistön 2. kauden alussa tämä sysisuomalaisten pyhänä pitämä, kiveen hakattu, teesi asetettiin kyseenalaiseksi. Puolustusvoimien komentajakin totesi n. 10 vuotta sitten, ettei armeijan resurssit riitä koko maan uskottavaan puolustamiseen. Totta puhui hra Ilmavoimien kenraali! 
Tilanne on nyt muuttunut, koska olemme osa Natoa ja sen keskinäisen avunannon verkostoa. Sotilaallinen yhteistyö on nopeasti konkretisoitunut, toisin kuin wanha YYA-Suomen yhteistyö SNTL:n kanssa, joka oli lähinnä asejärjestelmien yhdenmukaista puuhastelua ja naapurin isällistä valvontaa. Olimme harmiton ja myötäilevä, näennäispuolueeton, naapuri. 

Nyt meillä pitäisi olla paremmat edellytykset maan asuttuna pitämiseksi, koska oma puolustuksemme on samalla osa Norjan ja Ruotsinkin puolustusta. Tosin, eipä Ruotsikaan ole paljoa murehtinut Västerbottenin ja Lapin asukkaiden elämisen edellytyksistä. Kaivosteollisuuden ja energiantuotannon edellytysten turvaaminen ovat etusijalla.

Nato-Suomen pelilaudalla taitavat nappulat olla samassa asennossa kuin 1941 Mikkelin päämajassa. Attribuutit ovat vain toiset. Esim. Ydinasepelote = edulliset puolustuslinjat Itä-Karjalan järvikannaksilla.

Maantieteellinen status quo on minimi- ja samalla maksimitavoite. Sillä ei ole strategista merkitystä, onko Suomen Lappi, Kainuu ja Pohjois-Karjala asuttu vai ei. Meillekin mineraalit, energia ja metsävarat ovat tärkeimmät.

Mitä tarkoittaa koko maan asuttuna pitäminen?

 

Nyky-yhteiskunnassa jonkin alueen asumiskelpoisuus on paljon muutakin kuin Maslowin tarvehierarkian askelilla ylöspäin ponnistelu. 1950-luvun tarpeet eivät täytä nykyihmisen vaatimuksia, ellei asuinympäristö ole pommitettu maan tasalle (vrt. Ukraina ja Gaza). 

. 

Moderniin pyramidiin tulee lisätä kivijalkataso:  

sähköverkko, akustot, wifi, tie perille ja vessapaperi!

 

Olen seurannut maaseutu-Suomen autioitumista ja asuinsijoilleen jääneiden eloonjäämistaistelua koko aikuisikäni. Itsekin matkalaukun kanssa 1970-luvun lopulla etelään muuttaneena ja satunnaisena kotiseudulla vierailevana kesämiehenä olen todistanut palvelujen vähenemisen ja suoranaisen hävitysvimmankin. Mennyttä ei takaisin saa, mutta ylhäältä ohjattu ja rohkaistu keskittyminen ei saa olla itseisarvo.

 

Kun työura kuljetti minut ruuhka-Suomeen 1984, asetuin pikkukaupunkiin, jonka väkiluku oli 18´000. Siellä ja sieltä käsin tein 20 vuotta töitä maailmalla  ja lopuksi pääkaupunkiseudulla. 
Minulta usein kysyttiin lounaskeskusteluissa, miksi ihmeessä asun syrjäseudulla. Eivätpä kysyjät tienneet tai enää suostuneet muistamaan, mitä syrjäseutu tuolloin Suomessa tarkoitti. Vakiovastaukseni kysyjille oli: "Kun pidän työpäivän siellä pikkukaupungissa (nykytermillä etäpäivä), niin voin ruokatunnilla lounastaa, käydä pankissa, apteekissa, kaupassa ja vielä napata torilta tuoreita hedelmiä toimistolle. Mihin kaikkeen teidän ruokatunti venyy?"

En saanut vastauksia.

Tiedän lukijan ajattelevan, että se oli silloin se. Nyt voi verkossa hoitaa kaikkia asiat ja ruokakuriiri tuo hedelmätkin suoraan työpaikalle/kotiin. Entäpä jos etäisyydet em. palveluihin ovatkin liian pitkät ja väestön tiheys tekee kaikesta palveluliiketoiminnasta kannattamatonta?

 

Lipposen hallitusten aikaan, vuosina 1995-2003, tuli kaupungistumisesta ja kuntaliitoista valtionuskonto. Ensin annettiin 25´000 asukkaan elinkelpoisen kunnan raja, sitten rima nostettiin 50´000 asukkaaseen. Tähän nojaten tehtiin kuntaliitoksia niin kiivaaseen tahtiin, että kuntaministeri luopui politiikasta 2010. Jäähyväissanoinaan hän tokaisi: "41 vuotta julkisena kusitolppana riittää." Nykyisin ei kukaan tiedä kuinka korkealla minimiasukasmäärä on. Olisiko 100´000? Kyllä tuon kipurajan valtiontalouden tutkimuslaitos ja maakuntahallitukset tietävät, mutta eivät sano ääneen. Paniikkia pitää välttää. Hitaasti pataa lämmittämällä ei sammakkokaan hyppää pois vedestä.

 

Vuosituhannen vaihteessa kiihtyi vanhenevan väestön keskittyminen kuntakeskuksiin. 

Tavalla tai toisella n. 700´000 suomalaista kosketti sotien jälkeen asutustoiminta. Sodan kärsimysten kiusaama kansa sidottiin maahan. Asioita hoiti 1938-1959 maatalousministeriön asutusasioidentoimisto, ja sen jälkeen asutushallitus 1959-1971.

1970-luvun lopulla autioituneiden pientilojen viimeiset naapurit sammuttivat valot. Rintamamiestilat olivat jo kylminä ja nyt oli 1950-luvun asutustilojen vuoro saada laudat ristiin ulko-oviin. Sulakkeetkin otettiin irti ja liittymät irtisanottiin, koska sähkönsiirtomaksu satunnaiselle käyttäjälle on 100 x kWh-maksut! Kiinteistöjen arvo on negatiivinen, ja määrite "purkukuntoinen" on venyvä. Kiinteistövälittäjät eivät oikeasti välitä syrjäseuduista/-seuduilla. 

 

Nuorten ties monesko "muuttoaalto" opiskelun ja työn perässä linjan Kokkola-Imatra eteläpuolelle on tapahtunut tosiasia. Maslowin tarvehierarkia toteutuu parhaiten em. linjan takana. Etelän rintamailla asuu tänään yli 70% väestöstä. Eräänlainen paluu Pähkinäsaaren rauhan rajaviivalle on tapahtunut. Pohjoisessa asuvat nyt keräilykulttuurin edustajat, etelässä viljelijät. "Pelto" on tehnyt digiloikan verkkoon.

 

 

2000-luvun alun lama-Suomessa todettiin, että edes kuntaliitokset eivät pelasta 1990-luvulle unohtuneen hyvinvointivaltion kallista hallinto- ja palvelurakennelmaa. Niinpä aloitettiin remontin suunnittelu siitä kalleimmasta valtionbudjetin momentista; sosiaali- ja terveydenhuollosta. Poliittinen kädenvääntö ja kiistely (jopa kiivailu) kesti vuodesta 2005 vuoteen 2023, eikä lopputulokseen ole tyytyväisiä edes remontin talkooporukka. 

"Reform of the Finnish social and welfare service structure was a big and expensive failure. 

And that´s all I want to say about that."

- Forrest Gump of Finland

 

Takaisin asiaan, maan asuttuna pitämiseen.

 

Kun palveluverkon silmäkoko kasvaa koko ajan, osaavat tarvehierarkiansa kantapään kautta oppineet kansalaiset äänestää jaloillaan lähimpään kaupunkiin. Ellet muuta, tipahdat harvan verkon silmien läpi. Lompakolla ei enää voi äänestää, koska elinkustannukset ovat karanneet käsistä. Maaseutu-Suomesta ei ole jäljellä enää kuin Sale, Neste ja kunnan palvelupiste. (Kunnan palvelupiste on avoinna vain parittomien viikkojen tiistaisin ja torstaisin klo 10-14, ellei päivä ole juhlapyhä, sen aatto tai muuten työehtosopimusten mukainen vapaapäivä. lat. huom.) Taksiakaan ei saa enää öisin, koska pitäjien taksiyrittäjät ovat joko lopettaneet tai heillä ei ole yöpäivystysvelvollisuutta.
Kun viimeiset palvelut lopetetaan, kaupunkikunnat ja niiden lähialueet kutsuvat. Digipalvelut eivät ole vaihtoehto nopeasti ikääntyvän ympärivuotisen asukasjoukon selviytymiselle.

 

Ehdotan, että vihdoinkin lopetamme mantran ´maan asuttuna pitämisestä´. Koko maan puolustaminen onnistunee paremmin kuin kansalaisten pidätteleminen itärajalla ja Lapissa. 

Juuri erätauolla oleva polkupyöräilijöiden vyöry Venäjältä osoittaa, ettei edes voimatoimin kyetä päättäväisiä ihmisiä toimimasta kummallakaan puolen valtakunnanrajaa.

 

Keskittykäämme hillitsemään holtitonta luonnonvarojen käyttöä ja annetaan syrjäseutujen viimeisille mohikaaneille kelvolliset elämän edellytykset erittäin hitaasti uusiutuvan ja ihmisen tekemistä vahingoista elpyvän luonnon keskellä. Luonnonelpyminen ja ennallistaminen ovat meistä suomalaisista kiinni. Juuri nyt ajamme peruutusvaihteella luontoa kaatopaikalle, mutta vielä ei ole liian myöhäistä. Ken kaupunkien asukkaista haluaa osan elämästään saloseuduilla viettää, niin mökkitalkkarit kyllä auttavat korvausta vastaan heitä selviytymään. Eräänlaista asutustoimintaa tämäkin.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Suomen sähkömarkkinoiden Black Friday 24.11.2023

 

 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010011955.html

 

Norjalais-amerikkalainen sähkötrader tarjosi Suomeen imaginääristä sähköä käsittämättömän suuren erän 23.11. markkinapäivän aikana, ja kuluttajahinta romahti 24.11. Oikeasti mitään ei tapahtunut muualla kuin pörssihuoneen ruudulla!

”Pörssihintojen uutta laskentaa ei virheen johdosta olla näillä näkymin pörssissä suorittamassa. Näyttää siltä, että hinnat jäävät voimaan. Se oli pörssin kanta”, kertoo Fingridin yksikön päällikkö Jonne Jäppinen.
Vinoutuneet kuluttajahinnat jäivät voimaan, ja kansa saunoi koko iltapäivän nahka punaisena. Harmi, kun kinkkua ei ehditty sulattaa ajoissa pastamista varten!

Luottamus on kanssakäymisen kuningas

 

Tämä sähköpörssin häiriö vei luottamuksen:

a) sähkömarkkinoiden toimivuuteen, l.pörssipeliin

b) yksisilmäisesti vain sähköenergiaan nojautuvaan energiahuoltovarmuuteen

c) valvoviin virkavastuullisiin TEM:n viranhaltijoihin: ”Me emme ministeriön puolelta lähde ensimmäisenä vaatimaan mitään, mutta ei tällaista saisi tapahtua, se on kaikkien osapuolten mielestä selvää." - Riku Huttunen, TEM ”



Valtiovallan reaktio on linjassa kaiken valtion edunvalvonnan kanssa. Lainsäätäjä on maalannut itsensä markkinatalouden nurkkaan, eikä sieltä pääse enää pois tahrimatta kengänpohjiaan. 

Kahleista vapaat EU:n energiamarkkinat

 

Barabbas päästettiin irti jo 12.12.2013, kun eduskunta hyväksyi täysistunnossa Fortumin siirtoverkkojen myynnin. ”Suomenhistorian paras kauppa”, kommentoi pääministeri Katainen tuoreeltaan.
”Eduskunta ei täysin hahmottanut 8-9 mrd euron hintalappua”, totesi silloinen ministeri Haavisto vielä 2019 asiasta kysyttäessä. Vastuuministerinä hän ei edes ollut 2013 eduskunnassa esittelemässä Fortum-kauppaa, vaan oli Brysselissä.  Huom. Haavisto on nyt presidenttiehdokas.

Mitä tapahtui? Fortumin luontainen alueellinen monopoli 20% (km²) Suomen sähkönsiirtoverkosta kaupattiin "vapaille markkinoille". Asiakasmäärällä mitattuna markkinaosuus oli paljon suurempi. Uusi omistaja, pääosin ulkomainen, jatkoi luontaisen monopolin pyörittämistä. Tulovirta vain ohjautui ulkomaille. Valtio Fortumin pääomistajana ei käyttänyt tilaisuutta tulouttaa edes kohtuullistettua osuutta myyntivoitosta paikkaamaan valtiontalouden aukkoja. Saadut myyntitulot Fortum investoi mm. Venäjälle ja Saksaan. So on toinen, hyvin murheellinen tarina.

Seuraavaksi kaikkia jäsenmaita velvoittavan EU:n sähkömarkkinoiden dereguloinnin nimissä vapautettiin sähkön vähittäiskauppa. Sähkön siirron ja kuluttajajakelun erottamisen piti tehostaa markkinoita ja kuluttajien piti saada edullista sähköä. Toisin kävi. Kun arvoketjussa on enemmän ottajia, niin hinta nousee. Varsinkin, kun luontaiset sähkönsiirtomonopolit jatkoivat häiriintymätöntä toimintaa.
Kuka kertoisi missä kohtaa sähköjohtoa loppuu siirtoyhtiön business ja missä alkaa vähittäismyyjän business? Laskut ovat erilliset ja kohtuuttoman korkeat.

 

Nordpool ja aluepolitiikka

 

Pohjoismaiden sähkömarkkinoiden hinnoittelualueet ovat mielenkiintoista tutkittavaa. Norjassa ja Ruotsissa on maiden pohjoisten alueiden hinnoittelu selvästi kehitysaluepolitiikan väline. Pohjoisen vesivoima- ja tuulivoimatuotanto tekee, ainakin laskennallisesti, alueista ylivertaisia puhtaamman sähkön tuottajia verrattuna maiden eteläisiin osiin. Ts. Pohjoinen "vie" sähköä etelän vetelille. Ilmeisesti Nordpool ja EU tämän subvention sallivat. Pohjoiskalotin kaivos- ja paperiteollisuus kiittävät!

Virallinen selitys on, että esim. Etelä-Ruotsin sähkönkulutus on huomattavasti suurempi kuin paikallinen tuotanto, ja sähkönsiirtoverkon ylläpito ja investoinnit kasvavat pohjoista nopeammin. www.energimarknadsbyran.se
Suomessa, tasapäistämisen ja solidaarisuuden kehdossa ei tätä "reilun kaupan periaatetta" noudateta. Miksi Suomen teollisuus ei tästä älähdä? Vastaus on yksinkertainen. Energiaintensiivinen teollisuutemme omistaa mankala-periaatteella (omakustannustuotanto ilman veroja) toimivia sähköntuotannon suuryksiköitä. Nordpoolin pelilauta ei heitä kiinnosta muuta kuin satunnaisina ylijäämäsähkön myyjinä.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/508176/Lucas.Smeds.pdf?sequence=2

 

Edellä esitetty vahvistaa käsitystä, että Pohjois-Suomi on siirtomaa/riistomaa. Aluepolitiikka on punainen vaate enemmistölle poliitikoista ja etenkin enemmistölle äänestäjistä, jotka asuvat etelässä. Maan tapa siis jatkuu.

 

Salaliittoteoreetikot tulevat aina keskustelupöytiin

 

Jos tämä Black Friday -markkinahäiriö oli tahallinen, mitä ei ole todistettu, niin mittakaava on merkityksetön. Maailman energiamarkkinoilla Nordpool on marginaalinen tekijä. On vaikea nähdä, että Norjalaisen traderin näppisvirhe tuotti hänelle taloudellista hyötyä. Tapaus Nick Leeson / Barings Bank vuosina 1992 - 1995 oli sentään kunnon vedätys!

 

Putinin vetäminen mukaan keskusteluun markkinahäiriöistä taitaa olla vain tyypillinen warmongering-reaktio. Tosin, tämäkin tapaus täyttäisi hybridivaikuttamisen periaatteet.
Niin tai näin, ”Sähköpörssillä meni homma vihkoon ja uskottavuus valahti vaippaan.”

 

 

Black Friday - toinen tuotantokausi

 

Surullisenkuuluisa Eurajoen OL3 oireilee ja ydinsähköinsinöörit osaavat tehdä itsekin häiriöitä miiluun. Lähivikakokeilu muistuttaa meitä Tšernobylin hulluista kokeiluista. 
https://www.hs.fi/talous/art-2000010024991.html

Ruotsissa Ringhalsin ydinvoimalassa on häiriötila samaan aikaan OL3:n kanssa.
https://yle.fi/a/74-20062663 Nordpoolin markkina-alueen sähköntuotanto on aivan yhtä altis häiriöille, kuin muualla Euroopassa, vaikka tuotantomuotoja on useita. 

 

Sähköntuotannon kapasiteettia lisätään Pohjoismaissa koko ajan. Siitä huolimatta varavoimaa häiriötilanteissa on vain rajallisesti käytettävissä. Ruotsin hallitus on tehnyt periaatepäätöksen rakennuttaa runsaasti lisää ydinvoimaa "10 voimalaa ja 2500 MW vuoteen 2035 mennessä".  https://www.hs.fi/talous/art-2000009996512.html

Nykyinen sähköntuotanto ei riitä vastaamaan yhteiskunnan sähköistymiseen. Vesivoima on jäänyt marginaaliin, säätövoimaksi ja tuulivoima on satunnaisvoimaa. Vaikka puhutaan sähkön hybridituotannosta, ovat vaihtoehdot vähissä. Suurtehoinen sähkön varastointi ei ole kestävä ratkaisu. Maametallit, Kiinan de facto monopoli, ovat akkuteknologian kontrollipiste. Nestemäinen vety energiavarastona on huono hyötysuhteeltaan. Ydinvoima on hyväksi koettu ratkaisu, joten sitä rakennetaan lisää. Siteeraan ydinvoimayhtiön edustajan kahvipöytäkeskusteluamme: "100´000 vuoden jälkihoito on tulevien sukupolvien murhe."

 

 

Sähköpörssin uudet pelimerkit - varttitunnin intervallit

 

Odotamme jännityksellä, kun sähkömarkkina muutetaan 60 minuutin tariffi-intervallista 15 minuutin välein muuttuvaan hinnoitteluun. Tämä saattaa poikia suuren energitehokkuuden harppauksen, kun markkinoille tuodaan superpesukoneita, jotka pesevät 15 minuutissa 5kg lakanoita! Pesukoneen pysäyttäminen kalliin jakson ajaksi kesken pesuohjelman ei ole järkevää eikä säästä mitään. Sähkömobiilin tulee nielaista akustonsa täyteen pahimmassa tapauksessa 15 minuutissa, tai lataus muuttuu automatiikan avulla pulssimaiseksi. Nopeat ja tehokkaat sähkön kulutusprosessit vaativat suurempia pääsulakkeita ja sitä kautta korkeampia sähkön siirtotariffeja kuluttajille. Kaikki pelurit voittavat, siirtoyhtiötkin. Kuluttaja maksumiehenä katsoo markkinoiden menoa vierestä ja maksaa viulut.

Ilman automatiikkaa ja modernisoitua kodin sähköjärjestelmää ja sen älylaitteita pörssisähkön valinnut kuluttaja voi unohtaa sähkönkulutuksen optimoinnin ja säästöt, jos hinta heilahtelee 15 minuutin välein. Kiinteän tariffin valinneet kuluttajat pitelevät laidoista kiinni 6kk-12kk-24kk jaksoissa, ja nukkuvat sopimuskauden viimeiset kuukaudet kevyesti. Tulossa on mielenkiintoinen sähkömarkkinavuosi 2024.

 

Päreitä pitimeen ja puita uuniin!

 

 Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

(Työ)sopimusyhteiskunta

 

Olen ollut etuoikeutettu työurani aikana. Olen saanut tilaisuuden tehdä työtä juoksupojasta johtajatasolle. Päivääkään en ole ollut työtön työnhakija, en edes kymmenen vuoden välein seuranneiden lamakausien aikana. Suurimmillaan vastuullani olevassa organisaatiossa on ollut 6500 henkilöä, 12 maassa, yli 60 kansallisuutta. Hienoja muistoja välillä raskaankin työtaakan alla!

Olen haastatellut ja palkannut itse satoja ja taas satoja työnhakijoita. 

Useimmiten työntekijöiden palkkaus onnistui. Joskus joutui antamaan työntekijälle piankin lopputilin. Ne olivat raskaita kokemuksia.  Ne hetket eivät hevin unohdu, eivät ehkä koskaan.

 

Kun rekrytointi onnistuu ja työyhteisön ilmapiiri on avoin ja rohkaiseva, on työnteko mutkatonta ja tuloksellista.  Kun työ on kuin tanssia vaan.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art2000009914278.html?utm_source=email&utm_medium=toimitus&utm_campaign=hs_uk_paauutiset

 

Seuratessani nykyistä työpanosten ostoa ja myyntiä, olen ymmälläni. Mihin on kadonnut keskinäinen kunnioitus, avoimuus ja luottamus työnhakuprosessissa? Hakemukset pitäisi tehdä anonyymeinä. Toisin sanoen nimi, etninen tausta, ikä, sukupuolinen suuntautuminen jne. pitää yksityisyyden suojan takia pitää piilossa. Anonyymi rekrytointi näyttää liki huijaussivustolta. En usko, että työnantajan ja työtekijän oikeusturva toteutuu. GDPR toteutuu EU:ssa aina ensimmäisenä!

Aivan toinen on tilanne maahanmuuttajilla. Vieraskielinen nimi ja valokuva ovat varmoja tapoja saada hylkäys hakuprosessissa. Samaan aikaan valitetaan työvoimapulaa ja ammattitaitoisten hakijoiden puutetta! Olemme ajamassa työmarkkinat kaaokseen.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009980305.html

 

Kun pieni yritys palkkaa työntekijöitä, jokainen työntekijä on avaintyöntekijä. Hänen valintansa ei saa epäonnistua, siihen ei ole varaa. Yrityksen ulko-ovi ei voi olla pyöröovi. Siihen ei ole yrittäjällä eikä yhteiskunnalla varaa, varsinkaan kun usealla alalla on työvoimapula. Myöskään työntekijä ei saa epäonnistua. Hänen ei tule hakeutua työhön, joka ei ole motivoivaa, palkitsevaa taloudellisesti eikä sisällöllisesti. Työantajan on annettava totuudenmukainen työn kuvaus hakijoille. Epäonnistunut työsuhde ruokkii mielenterveysongelmia, joiden hoitoon ei edelleenkään ole resursseja. 

 

Työntekijä ja työnantaja

Suomen kielessä on paljon kummallisuuksia. Sana työntekijä kuulostaa renki-piika / talollinen -työsuhteelta. Eikö parempi sana työntekijälle olisi "työn  myyjä" tai "työpanoksen tarjoaja"?

Työnantaja kuulostaa luokkayhteiskunnan ylemmällä tasolla olevalta, mesenaattiselta, patruunalta. Parempi sana olisi "työn ostaja" tai "työpanoksen vuokraaja korvausta vastaan".

Vitsaillen palkasta puhutaan termillä "menetetyn vapaa-ajan rahallinen korvaus". Aivan hukassa en siis liene yo. ehdotukseni kanssa nimikkeiden modernisoinnista.

Meillä ei ole työn kohtaanto-ongelmaa vaan työn hakuongelma

Työnhakuprosessi on muodostunut ongelmalliseksi (nyky-suomeksi haastavaksi), ja me suomalaiset olemme itse tehneet siitä komplisoidun. Ei siis ihme, että yksityiset vuokratyövoimayritykset kukoistavat. Työntekijän ei tarvitse antautua alttiiksi kenties ahdistavalle, omaehtoiselle työnhaulle, jossa joutuu olemaan ns. sielu auki toisen, tuntemattoman, henkilön edessä.

Vuokratyövoimafirmojen työntekijät ovat kuin paketteja, joita resursseja myyvä yritys siirtelee määräajaksi yrityksiin välityspalkkiota vastaan. Määräaikaisuus ja välikätenä toimiva vuokratyöfirma helpottavat työnantajan asemaa työlainsäädännössä tarkoin määritellyillä markkinoilla. Toisaalta, mikä on tämän järjestelmän hinta työn tuottavuuden mittareilla? Työntekijä kuuluttaa somessa oikeuksiensa ja ihmisyyden perään, toisaalla myy hän itsensä kauppatavaraksi. Modernia työorjuuttako?

Suomen ensimmäinen vuokratyöfirma taisi olla "mylly" aamuisin sataman laiturilla. Siellä ahtausfirma valikoi ahtaajat päiväksi töihin sen mukaan, kuinka paljon laivoja oli satamassa. Päivätyöjärjestelmä on edelleen suosittu etenkin kehitysmaissa. Mm. kiinalaiset maatalousyrittäjät toimivat näin Afrikassa. 

Työntekijä ja GDPR 

Jotain hyvääkin saattaa työvoiman henkilötyöpäivien/kuukausien/vuosien välitysjärjestelmässä olla. Kun vuokratyöntekijä on anonyymi, voidaan olettaa että esim. nuorten naisten epäasiallinen kohtelu (kts. alla haastattelu) vähenee etenkin 20-39 -vuotiaiden naisten kohdalla. 20% heistä on on tunnistanut kokevansa syrjintää.
"Tässä selvityksessä syrjinnällä tarkoitettiin muita huonompaa kohtelua jonkin itseen liitetyn ominaisuuden vuoksi. Ominaisuus voi olla esimerkiksi ikä, sukupuoli, ihonväri, vammaisuus, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen tai uskonto."  Huom. perhesuunnittelua ja lasten hankintaa ei koettu ongelmaksi työsuhteessa!
https://yle.fi/a/74-20061667

 

Työhakemuksesi on toiselle business

"Liitä mukaan vapaamuotoinen työhakemus" on historiaa. Työhakemuksen tulee olla aistikas, myyvä ja erottuva muiden tarjokkaiden hakemuksista. Trendit vaihtuvat ja  myös työhakemusten muodot. 

Tarjolla on lukuisia suomalaisia ja kansainvälisiä online-palveluja, jotka neuvovat maksua vastaan miten laaditaan myyvä, mutta ei liian avoin, työhakemus. Keinoäly, GPT l. Generative Pre-trained Transformer (opetettu, produktiivinen kielimallimuunnin) muokkaa ja stilisoi työnhakijan tekstin muotoon, joka on niin yleisluontoinen ja persoonaton ettei hakemusten käsittelijä pysty muodostamaan tekstin perusteella eroja hakijoiden välillä. Virtanen=Suominen=Lahtinen=toinen Virtanen
Hakijoiden mahdollinen valinta soveltuvuustesteihin taitaa olla enemmän taidetta kuin tiedettä. Kun puleerattujen työhakemusten käsittelyyn lisätään vielä anonyymiuden vaatimus, niin soppa onkin valmis!

 

Haastattelu on iso business

Kun rekrytoinnissa päästään seuraavalle tasolle l. henkilöhaastatteluihin, pitäisi haastattelijan ja haastateltavan saavuttaa nopeasti luottamuksellinen suhde. Haastattelut voidaan ulkoistaa  toki konsulteille, joten rekrytoinnista vastaavan työnantajan edustajan ja työnhakijan välille ei muodostu minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta. Mitä työnhakija uskaltaa kertoa itsestään rekrytointikonsultille? Suullisen salassapitosopimuksen tulisi riittää, teoriassa. Keskustelussa käsitellään hyvin henkilökohtaisia asioita, tunteita ja tulevaisuuden haaveitakin. 

Haastattelutilanteeseen valmistautumisesta on tehty myös business. Esiintymis- ja käyttäytymiskurssit opastavat työnhakijaa pukeutumisessa, eleissä, katsekontaktissa ja kielenkäytössä esiintymään edustavasti, kilpailukykyisesti. 

Haastattelija esimies tai konsultti, istuu kriitikkona teatterin etupenkissä, jossa 15 minuutin mittaiset lyhyet näytelmät seuraavat toisiaan.

Ehkä karrikoin liikaa, mutta kaikkea tätä on tullut työurani aikana koettua.

 

Mistä haastattelutilanteessa puhutaan?

Haastattelun kulku ja sisältö vaihtelevat? Perhesuhteet ja elämänkaari käydään läpi pääpiirteittäin, samoin CV:n lyhyt kuvaus työurasta. Miten keskustella tulevaisuudesta? Missä laajuudessa keskustellaan uratavoitteista, mahdollisesta perheen perustamisesta, sitoutumisesta asuinpaikkaan vs. työn mahdollinen liikkuvuus jopa globaalisti? Entä lasten hankinta? - tämä alkaa olla jo punainen vaate, tai ainakin ne seitsemän syllän vedet. Näyttää, ettei työ ja yksityiselämä sovi mitenkään samaan lauseeseen. Olenpa nähnyt kovaa palautetta ja yrityksen some-maalittamista haastateltavan koettua, että hänen yksityisyyttään on loukattu. Vahvassa istuvat SAK-laiset luokkayhteiskunnan arvot muka-liberaalisessa Suomessa! 
Tätä taustaa vasten ymmärtää ammattiyhdistysliikkeen kiivaan vastustuksen ns. paikallista sopimista vastaan. Kyse ei ole pelkästään palkoista. Vrt. edellä määritelmät "työnantaja" ja "työntekijä".

 

Työpaikalla keskustellaan, vai keskustellaanko

Missä menee henkilön yksityisyyden ja työtoveruuden rajat? Moderni työpaikan dynamiikka vaatii avoimuutta ja luottamuksellisuutta. Mihin kukin vetää rajansa ja kuinka työkaverit pystyvät sen hahmottamaan ilman että siitä kärsivät kaikki? Woke:n kaltaiset, syrjintää joka puolella näkevät ilmiöt ovat todella turmiollisia työyhteisössä. Kun kädessä on vasara, niin ympärillä nähdään vain nauloja.

Pelkkä epäoikeudenmukaisuuden tiedostaminen ei riitä. Vastapuolen verbaalinen kivittäminen ja pois sulkeminen ovat alkukantaisia reaktioita. Ongelmista ja työpaikan kitkatekijöistä pitää pystyä avoimesti keskustelemaan ennen kuin tilanteet eskaloituvat. Ihmisten välinen kanssakäyminen ei koskaan ole helppoa, varsinkaan työpaikalla. Olemme työrooliemme vankeja, mutta dramaturgiksi tai ohjaajaksi ei kukaan uskalla/halua ryhtyä, koska juridinen vastuu tulee välittömästi mukaan. Meillä on useimmilla työpaikoilla esimiesjärjestelmä, koska kaikki työ ei voi olla itseohjautuvaa. Mikä on esimieskoulutuksen taso? Kauan sitten, nuoruudessani, reserviupseerikoulun käyneet laitettiin etusijalle esimiestehtäviin rekrytoitaessa. Onneksi ei enää.

 

Lopuksi esimerkki tältä syksyltä. Työnhakija määritteli yksityisyyden rajansa näin: "Lähettäkää SMS-viesti, jos haluatte sopia työhaastattelusta kanssani. En vastaa tuntemattomiin puhelinnumeroihin." 

Ko. henkilö toimii yli 3000 henkilön organisaation viestintävastaavana!

 

Ihmisten välinen kanssakäyminen työelämässä on palkitsevaa ja oikealla asenteella jopa hauskaa. Rohkeasti vaan työhakuun. Kyllä tekevälle aina töitä löytyy!

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Muutos, kommunikointi ja seurausvaikutukset

 

Hyvä lukija, 

Tämän kolumnin aihe on yli kuukauden vanha, siis ikiaikainen. Annoin kuitenkin taikinan nousta rauhassa ennen kuin lämmitin leivinuunin. Tässä teille tuoreita lämpimäisiä tämän syksyn viljasta.

 

Hallitus uudistaa / muuttaa leipomotyölakia vuodelta 1961. Lakia on paikkailtu vuosien varrella lähemmäksi muuta työaikalainsäädäntöä. Yleissitovuudesta pyritään eroon koko työmarkkinalla, niin leipomoissakin. Lakimuutos siirtää yötyökorvaukset lainsäädännöstä työehtosopimusten puolelle. Tästä seuraa lisää neuvotteluvaraa paikallisen sopimisen pöytiin. Tai sitten kyse on vain lakiteknisestä muutoksesta. 

Työmarkkinaosapuolten oikeudet säilytetään, nyt vaan vaaditaan sopijaosapuolilta vahvempaa sitoutumista sopimuksiin, koska laki ei sanele ko. työaikakorvausta. Neuvotteluvara tuskin suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa lisääntyy, vastuu sopimusten sitovuudesta kasvaa. Yötyökorvauksia ei yleisellä tasolla olla poistamassa. Leipä leivotaan pääsääntöisesti yöllä, jotta me kuluttajat saisimme aamuisin kaupoista ja kahviloista lämpimäisiä.

https://yle.fi/a/74-20052865

 

Lakiehdotuksen seurausvaikutukset tulivat ilmi nopeasti, ja lehdistö heitti heti vettä kiukaalle. Otsikoiden tulee myydä, ei parantaa keskustelun tasoa. Tausta-artikkeleita ei klikkaussukupolvi jaksa lukea. Keskittymiskyky ei vaan riitä, kiitos somen vaikutukset tiedon prosessointikykyymme. Uutisointi tehdään otsikoilla ja mahdollisimman lyhyillä ingresseillä.

 

Uutisoinnin seurausvaikutuksia voi aina ennustaa. Tehdäänpä se.

 

Skenario 1

- Hallitus ajaa lakimuutoksen läpi eduskunnan enemmistöllä.

- Työantajat kiittävät.

- Työtekijäjärjestö vastustaa kiivaasti. Saavutettuja etuja tulee puolustaa.

- Julkisuudessa "markkinoidaan" leipomoalan työoloja ja työntekijöiden tyytymättömyyttä.

- Ammattitaitoiset leipurit vaihtavat alaa, koska yleinen työvoimapula antaa siihen hyvät mahdollisuudet.

- Leipurin ammatin arvostus laskee, eikä alalle hakeudu uusia työtekijöitä. Konditoria-alalle sentään löytyy vielä tekijöitä.

- Työehtosopimusneuvotteluissa ja paikallisessa sopimisessa on painetta nostaa palkkoja, jotta työvoimakato hidastuisi.

- Leipomo- ja konditoriatuotteiden hintataso jatkaa nousuaan, inflaatiota nopeammin.

 

Skenario 2

- Hallitus ajaa lakimuutoksen läpi eduskunnan enemmistöllä.

- Työantajat kiittävät.

- Työntekijäjärjestö vastustaa kiivaasti. Saavutettuja etuja tulee puolustaa.

- Nykyinen yleissitova leipomoalan työehtosopimus loppuu 1/2025.

- Nyt valmisteilla oleva lakimuutos astuu voimaan n. 3/2025.

- Työmarkkinan "välitila" aiheuttaa jo nyt päänvaivaa, ja keväällä 2025 "toreilla tavataan".

- Leipomo- ja konditoriatuotteiden hintataso jatkaa nousuaan, inflaatiota nopeammin.

 

Skenario 3

- Hallitus ajaa lakimuutoksen läpi eduskunnan enemmistöllä.

- Työantajat kiittävät.

- Työntekijäjärjestö vastustaa kiivaasti. Saavutettuja etuja tulee puolustaa.

- Nykyinen yleissitova leipomoalan työehtosopimus loppuu 1/2025.

- Leipomot ja työntekijät tekevät paikallisia sopimuksia, joissa sovitaan jatkettavan nykyistä ylityölisien linjaa, työrauhan nimissä.

- Pullat ja leivät tulevat edelleenkin kauppoihin ajallaan.

- Leipomo- ja konditoriatuotteiden hintataso jatkaa nousuaan, inflaatiota nopeammin.

 

Tapahtuipa mitä tahansa, niin palkat nousevat 2025 ja leivän kuluttajahinta jatkaa nousuaan. Sama koskee kauppojen paistopisteitä. Alan hinnannousu "harmonisoidaan" läpi ketjun, vaikka raakapullat tulisivatkin Baltiasta, Puolasta tai ties mistä. Tämän harmonisoinnin me jo osaamme mm. sote-ratkaisujen opettamana.

 

"Hiivaa hiivaa, enemmän hiivaa!"