sunnuntai 22. elokuuta 2021

 Suomalainen matkustaa aina

Iäkkäät vanhempani tarvitsevat henkilöllisyystodistukset mm. sote-asiointia varten. Ajokortit ovat vanhentuneet, joten hankitaanpa henkilökortit. Lähetämme digipassikuvat suoraan poliisin tietokantaan ja sitten sähköisiä hakemuksia verkossa täyttämään. MUTTA, pitää antaa sormenjäljet poliisille! Vanhukset eivät tarvitse henkilökorttiasetuksen määrittelemää matkustusoikeudellista henkilökorttia. (EU:n henkilökorttiasetusta täydentävä kansallinen lainmuutos 2.8.2021 - EU 2019/1157). He eivät ole edes aikeissa ylittää valtakunnanrajaa. Se saattaisi olla vaikeaa näin korona-aikana jopa sitkeille sota-ajan lapsillekin.    

                                          
Epäilin luetun ymmärtämisen kykyjäni, joten varmistin asian vielä poliisin neuvontapuhelinpalvelusta. Avulias rouva vahvisti asian kysyttyään neuvoa ”taustalta”. Lakimuutoksen sanamuoto on yksiselitteinen; kaikilta yli 12-vuotiailta otetaan aina sormenjäljet. Päättelimme yhdessä, että säädöksen alkutekstin ”matkustusoikeudellinen henkilökortti” on harhaanjohtava, koska sen eroa ”matkustusoikeudettomaan henkilökorttiin” ei ole määritelty tai sitä ei. Tai sitten oletusarvona on käsitys, että kaikki suomalaiset tahtovat pois tästä onnellisten maasta, ja poliisit saavat kattavan sormenjälkitietokannan henkilökorttien sivutuotteena.

 

Vanhempani asuvat Oulunseudulla 700 km:n päässä minusta, ja heillä on 50-75 km matkaa poliisiasemalle, riippuen siitä minkä putkan he valitsevat. Niinpä sovitamme nyt aikatauluja, ja suunnittelemme yhteistä seikkailuretkeä poliisiasemalle. Sinnekin pitää varata aika hyvissä ajoin etukäteen, kuten lääkärin vastaanotolle ikään. Absurdia on, että jopa pääkaupunkiseudulla on poliisin ajanvaraus pahoin ruuhkautunut ja kahden viikon jonotus on tavallista.


Tämä henkilökorttiasetuksen uudistus on tuore esimerkki siitä, miten ministeriöt ja valtioneuvosto suoltavat lakeja kuin päiväkirjan reunamerkintöjä. Lopputulos on kansalaisten oikeusturvan kannalta luokatonta lainsäädäntötyötä EU:n yhtenäisyyden nimissä. Lisäksi ko. laki on laadittu oletuksella, että kaikki kansalaiset asuvat jonkin, yhä harvinaisemmaksi käyvän, poliisin fyysisen toimipisteen läheisyydessä. Koko Suomea ei kannata pitää asuttuna kuin vaalipuheissa, mutta kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun soisi edelleen ajavan EU-federalismin ja keskuskaupunkiajattelun edelle.


Jouko Häyrynen
Kiskon pitäjä


(Julkaistu Kaleva-lehdessä 22.8.2021)

 


Jälkikirjoitus 24.8.2021
… ja tapahtui niinä päivinä, että keisarilta kävi käsky sormenjälkien antamiseen.


Digikuvassa käynnin jälkeen lähdimme luottavaisin mielin varaamaan aikaa poliisin pakeille.
Prosessihan on paperilla suoraviivainen. Kuinka väärässä olimmekaan!
Maakuntapääkaupunki Oulun poliisin palvelut ovat ruuhkautuneet em. uuden henkilökorttiasetuksen takia. Sormenjälkien digitointi on hidasta puuhaa ja koronarajoitusten takia vieläkin hitaampaa. Jonotusaikaa tarjottiin syykuun lopulle!
Siispä ajelimme maakuntarajan taakse Kemiin, jossa asia hoitui jouhevasti. Tulipa tervehdittyä kaupungissa asuvia tuttujakin, toki vain koronaturvallisesti ulkosalla.
MUTTA, isäni oli kaatunut ja naama pahasti mustelmilla, joten passikuva ei olisi ollut kelvollinen. Tarjosimme kuitenkin sormenjälkiä ja käsialanäytettä henkilökorttiprosessin nopeuttamiseksi.
Ei käynyt, ensin pitää poliisin tietokannassa olla ajantasainen passikuva! Joudumme siis tekemään syksymmällä saman prosessin uudestaan. No, nyt se on jo opittu, kantapään kautta.
Seuraavaksi täytyy äidin henkilökortti hakea poliisihallinnon paikalliselta logistiikkapartnerilta l. asiamieheltä (lue: marketista). Koska voimassa olevaa, lain määritelmän mukaista, henkilöllisyystodistusta ei äidillä ole, täytyy hänen antaa valtakirja jollekin passin tai henkilökortin omistavalle. Olen jälleen 700 km:n päässä, mutta onneksi sukulaiset auttavat.
Mietin, miten toimivat yksinäiset vanhukset tai henkilöt, jotka hakevat elämänsä ensimmäistä henkilökorttia, mutta eivät halua antaa valtakirjaa kortin hakemista varten kenellekään? Tuntemattoman Sotilaan kers. Hietasen sutkautus käy tällöin toteen: ”Kyll’ mää tiedän misä mää ole, mut kuka mää oikke olenkka. Ahvena, vai?”

Olen työurani aikana tehnyt n. 15 vuotta töitä ja asunutkin ajoittain Aasiassa. Siellä byrokratuksesta on tehty taidetta, ja hankalimmat maat ovat entisiä Englannin siirtomaita. Miltä kuulostaa esim. sääntö, että ilman todistusta henkilökohtaisesta sähköliittymästä ei saa paikallista ajokorttia tai työviisumia?!
Meillä ei ole ollut imperiumia, mutta siirtomaan asemassa olemme toki olleet. Ehkä juuri tästä syystä sääntökoukerot elävät ja voivat hyvin valtionhallinnossa. 
Suomalainen hallintoresepti sisältää: 
- pohjana kasaan keitetty liemi Ruotsin lakikokoelmasta vuosilta n. 1600-1800
- reilusti lisämausteita tsaarinajan Venäjän laeista ja Suuriruhtinaskunnan asetuksista vuosilta 1809 – 1917
- kotimaisia sekavihanneksia: tasavallan perustuslain ja lakikokoelmien sekoitus tyyliin leikkaa, liimaa ja korjaa huolimattomasti 
- päälle paksu suurus EU-lakeja ja asetuksia, jotka suomalainen lainsäätäjä lisää keitokseen sellaisenaan. Liittovaltion toiset maat sentään soveltavat lakeja paikallisiin olosuhteisiin johtoajatuksena tarkoituksenmukaisuus säilyttäen lain tavoitteet ja periaatteet.


Yhtä kokemusta rikkaampana kohti uusia takaiskuja. Turnauskestävyyttä ystävät!

 












lauantai 21. elokuuta 2021

SODAN DRAAMA


Yle 20.8.2021, klo 12:00-> suora lähtetys eduskunnasta.

Ministeri Haavisto ehdottaa suojelujoukkojen lähettämistä Kabulin lentokentälle turvaamaan suomalaisten

kotiuttamista lentoteitse perustuen ulkoasiainvaliokunnan mietintöön.

Kyseessä on vakava sotilasoperaatio: joukkojen lähettäminen yksipuolisella päätöksellä ilman sodanjulistusta sotatoimialueelle, lentokenttämottiin. Vihreitä miehiä siis. 


Eduskunnassa käytetään kannustavia, isäänmaallisia, puheenvuoroja: ”Nyt ja heti!”.


Kukaan ei kysy:

  • Onko joukko-osaston lukumäärä riittävä? Yksi taistelija tarvitsee 5-6 avustajaa takaportaaseen, joista kaksi pelkästään lataa ja kantaa akkuja!
  • Onko aseistus riittävä?
  • Onko sotilailla taistelukokemusta?
  • Onko Suomi valmistautunut mahdollisuuteen, että joukot voivat joutua pitkälliseen taisteluun Nato-joukkojen rinnalla (Tanska, Norja, Hollanti jne.)?
  • Mikä on plan B, jos suojelujoukkojen tehtävä muuttuu mahdottomaksi?
  • Millä taikakeinolla Suomeen evakuoitavat pääsevät kaupungilta Talebanin tiesulkujen läpi lentokentälle? Suomalaiset suojelujoukot eivät tehtävänannon mukaan saa poistua lentokentältä ja "sen välittömästä läheisyydestä".

Yksi senaattori sentään muisti kysyä, onko sotilaiden vakuutusturva kunnossa, ja toinen halusi varmistuksen sotilaiden ammattitaidosta. Kolmas murehti, miten ilman lupaa voidaan rahdata aseita ja ammuksia Afganistaniin. Armeija marssii vatsallaan, joten muonituksesta olitiin yksimielisesti huolissaan. Olé


Eduskunnan keskusteluteatteri pitää kansanvaltaisessa maassa käydä. Päätös on varmaan jo tehty eilen, ja joukot ovat matkalla vielä ennen auringonlaskua (joka vahvistui todeksi aamulla). Presidentti Paasikivi taitaa nauraa touhulle pilven reunalla menneitä muistellen. Päätös sotilasosaston lähettämisestä pelastamaan siviilejä on oikea. Armeijan, puolustusvaliokunnan & presidentin päättäväisyydestä voi valtioneuvosto, STM ja THL ottaa mallia korona-puuhastelussaan. Kriisejä ei ratkaista kielikukkasin ja retoriikalla.


Katson tv-lähtetystä, kun avoimesta ikkunasta kuuluu juuri alkaneen suojelujoukkojen karsintakokeen kammunnat. Rantojen miehet syytävät vismuttia taivaalle kohti vesilintuja. Paljon kuuluu 2-3  ns. ”paikkolaukausta”. Ei taida olla kelvollista soitilasmateriaalia Afganistanin rintamalle.



JK. Aamulla 21.8. klo 0800 Suomen aikaa uutisoitiin, että kaksi SA:n kuljetuskonetta ovat Tbilisissä, Georgiassa, ja jatkavat välilaskun jälkeen matkaa kohti rintamaa. Onnea matkaa, sitä tarvitaan.

tiistai 10. elokuuta 2021

 Ahvenanmaan mahdollisuus

 

 

Ahvenanmaalle rakennetaan ensimmäisessä vaiheessa 500 tuulivoimalaa oman maakunnan, Suomen ja Ruotsin energiakysynnän tyydyttämiseksi. (Yle 26.4.20219 https://yle.fi/uutiset/3-11896072 ) 

Kaunis ja ylväs argumentointi. 
Manner-Suomessa tuulivoimaviesti kuuluu: ”Sähköverkot tuovat Lapin ja Pohjanmaan puhdasta energiaa ruuhka-Suomeen.” (Rakennuslehti 12.3.2021). Uusiutuva energia on kuitenkin parhaimmillaan lähienergiana. 500 tuulivoimalaa Harmajan matalikolle olisi tehokas ja taloudellinen vaihtoehto esim. Elenia Oy:lle.

 

Mitäpä jos Ahvenanmaa ottaisi kohtalonsa omiin käsiinsä? Vaihtoehtona on alistua raaka-aineita ja energiaa tuottavaksi siirtomaaksi, kuten Pohjois-Suomi; vesi- ja tuulivoima, kaivosteollisuus ja metsät. Vety on tulevaisuuden energiamuoto. Vetytalouden rakentaminen vaatii runsaasti edullista sähköenergiaa, joten tässä on Ahvenanmaalle oiva liiketoimintamahdollisuus. Rakennetaan elektrolyysitehtaat maakuntaan hyödyntäen paikallista, uusiutuvaa energiaa.
1000 km2 tuulivoimaloiden aluevaraus maakunnan merialueille antaa hyvän selkänojan vetybisnekselle. Sähkön käyttö saarimaakunnassa on paljon kustannustehokkaampaa kuin mittava merikaapelien rakentaminen Ruotsiin ja Suomeen. Ahvenanmaa on myös logistisesti hyvällä paikalla, keskellä Pohjoismaisia vetymarkkinoita. Ahvenanmaa voittaisi, koko Suomi voittaisi.

 

Olisiko jo aika kääntää energiateollisuuden investoinnit suomalaisiksi? Uusiutuvat energialähteet ovat strategisesti tärkeitä. Suomessa alalla toimivat pääasiassa ulkomaiset tahot. Vuoden 2019 jälkeen yli 90% uusista tuulivoimainvestoinneista on ulkomaisissa käsissä. Kataisen hallituksen tavoite on toteutunut yli odotusten. Hyvin ovat Suomeen tehtävät pääomasijoitukset kansainvälistyneet!
Edistetään suomalaista pääomasijoituskenttää kansainvälistäviä pääomasijoitusinvestointeja yhdessä alan yritysten ja muiden sijoittajatahojen kanssa. 

-        Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmasta 26.6.2011

 

Ahvenanmaa itsehallintoalueena on oman onnensa seppä. Toivottavasti ahjo on kuuma ja tahtotila toteuttaa kotimaisten investoijien kanssa yhteistyössä tämä ainutkertainen mahdollisuus. Suomi on 21 muun Euroopan valtion kanssa ns. IPCEI-vetyhankkeita edistämässä. Tahtotila on kirjattu, käytännön toimet odottavat tekijöitä. 
LH2 made in Åland!

 

                                                        Jouko Häyrynen          

Julkaistu Turun Sanomissa 12.6.2021

maanantai 9. elokuuta 2021

 Oulun Yliopiston Kaukametsä

Oulun uusi paloasema aloittaa toimintansa Linnanmaalla syyskuun alussa (Kaleva 9.8.2021)

Oulun yliopisto haluaa muuttaa Linnanmaalta Raksilaan, kaupungin keskustaan. (Yle 27.5.2020)

Pro Linnanmaa luovutti yliopiston keskustakampushanketta vastustavan adressin Oulun kaupunginvaltuustolle. (Kaleva 24.5.2021)

 

Palo- ja pelastustoimelle Linnanmaa (n. 5km wanhasta ruutukaava-Oulusta) on suur-Oulun keskustassa ja hyvin vasteaikojen puitteissa. Yliopistotutkimuksen vasteaika lasketaan varmaankin sekunneissa. Yliopistopiirejä kismittää vieläkin 1950-luvun päätöksellä ”suolle rakennettu” yliopisto-kampus, jossa vuosikymmenien saatossa koulutus, tutkimus ja teollisuus ovat investoineet ja  kehittäneet toimintaansa symbioottisesti.

Rakennusteollisuudelle sopii hyvin kampuksen rakentaminen Raksilaan. Nykyiset, 1970-luvulla rakennetut, marketit ovat purkukuntoisia tai ainakin huonosti sopivia nykyajan ”tilaa vaativan kaupan” vaatimuksiin. Oulukin on siirretty pyörille, ja kaupunkilaiset asioivat n. 10 km säteelle siroitelluissa hyper-super-mega- tai muuten vaan suurissa ostoskeskuksissa.




Linnanmaalla on kehitetty/kehitetään menestyksellä rakennustekniikkaa, elektronikkaa, tietoliikennettä, ympäristötieteitä jne. Sattumaa ei ole, että mm. VTT:n huippututkimusta tehdään juuri Oulussa. Tiedeyhteisö elää puutarhamaisessa kaupunkiympäristössä, joka on mm. USA:ssa ollut kampusrakentamisen normi jo 1930-luvulta saakka.

Joku muu kuin oululainen voisi olla Linnanmaan kampuksesta ylpeä!

 

Uusi kaupunginvaltuusto ja -hallitus tekevät asiasta päätöksiä, joita odottavat jännityksellä ainakin Oulun yliopisto, Pro Linnanmaa -kansanliike, Ouluseudun rakennusteollisuus

 

Siellä, missä ilmanrannall’

kaukametsä haamottaa,

siellä ompi onnellisten mailma,

siellä autuitten maa.

Aleksis Kivi