Liikenneministeri on suurkaupunkien asialla

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007610686.html

... ja miten viesti tulisi tulkita Salossa ja muissa Turku-Helsinki radan kunnissa.

Kasvukolmio = kolmion kärkien kasvun turvaaminen ; Hki-Tre-Tku.

Tämä on ollut valtiovallan agenda jo 1990-luvulta, hallituskoalitioista riippumatta. Ehdotan, että annamme kolmen suuren tapella omassa sarjassaan, ja keskitämme voivamme saamaan paras mahdollinen lopputulos Salolle Tunnin Junasta (≈ 74 minuuttia).

Kolme suurta kaupunkia eivät ole kiinnostuneet radanvarsien kunnista. Sen on Hämeenlinnan uhka jäädä orpopojaksi Suomi-radan varrella osoittanut.

Rohkaisen Salonseudun poliittisia päättäjiä kunta- ja eduskuntakamareissa katsomaan liikenneinvestointeja 50-100 vuoden aikajänteellä. Salonseudulla on tärkeää saada kaikki mahdollinen hyöty irti Tunnin Juna -radasta, oli itse rata kuinka tappiollinen investointi tahansa. Rata tulee joka tapauksessa, koska valtiopäivillä on niin päätetty. Aikataululla ei ole kiire. Hosuminen ei tunnetusti anna parasta lopputulosta.

Tunnin Juna on oiva tilaisuus vahvistaa Salonseudun vetovoimaa. Tämä mahdollisuus ei tule toistumaan tällä vuosisadalla.

Kolmen kohdan agendani Salolle:

1. Ratalinjaus E18-tietä seuraten ja radan suunnittelussa otettava huomioon tavaraliikenteen tarpeet. Nykyinen Tunnin Juna on suunniteltu vain henkilöliikenteelle. Jälkiteollisen Suomen tavarajunatkin kulkevat 200km/h. Unohtakaamme puutavarakuljetukset, ne ovat jo pyörillä.

2. Liikennekeskus Piihoville, jossa rautatieasema, linja-autoasema, tavaraliikennekeskus ja 4-kaistainen yhdystie Salo-Piihovi. Hämeentiellä on edelleen maavaraus neljälle kaistalle, ellei kt52:n jatke Piihovi-Korvenmäki sitä tuhoa. Hämeentielle mahtuisi esim. robottibussiliikenne hyvin muun autoliikenteen rinnalle. Forssan ja Someron liityntäliikenne olisi luontainen osa kokonaisuutta. Koska rakennetaan moderni Forssa-Somero tieyhteys? Nykyiset pitkospuut ovat vanhat ja vaaralliset kulkea.

3. Asema Suomusjärvelle Kivihovin maastoon + rautatieyhteys ja parannettu maantieyhteys Kiikalan lentokentälle =>  Kiikalan kenttä olisi potentiaalinen lentorahdin liikennepaikka, kunhan sitä markkinoidaan Liikennevirastolle & VVM:lle. Hki-Vantaa on jo ahdas ja täyteen rakennettu.

Kansanedustaja Mikko Lunden; tämä on paljon realistisempi hanke-ehdotus kuin etunimikaimasi aloite Rovaniemi-Murmansk Hyperloop!

Huom. Liikennekeskus Lohjanharjulle on jo tulossa; rautatieyhteys Hanko-Hyvinkää ja E18:n vieressä + kaupunkirata Helsinkiin, nivoo hienosti yhteen Kehä III:n ulkopuoiset henkiö- ja tavaraliikenteen virrat pääkaupunkiseudulla, jota Lohjakin jo on.

Tämä on hyvä uutinen Lohjalle ja koko Suomelle! Pääkaupunkiseudun kasvupaineet purkautuvat pohjoiseen, miksipä ei Suomusjärvelle ja Saloonkin! Minua katsottiin kummastellen, kun onnittelin lohjalaisia kavereitani asiasta ...

Pienet murusetkin Tunnin Juna -projektissa ovat Salolle lottovoitto. 

Taistelu Kirkonmäestä ja Wanhasta Salon asemasta ”pakkopisteenä" tekee meistä muiden silmissä hölmöläisiä. Keskinäinen riitelymme noteerataan mielihyvällä Turussa, koska samalla todelliset mahdollisuudet talousalueen vetovoiman vahvistamiseksi ovat menossa ”harakoille” (kuvainnollisesti ainakin). 

On mielestäni lyhytnäköistä vedota kaavoitukseen ja päätöksiin, jotka on tehty vanhentuneen taustatiedon varassa. Henkilöliikenteen tarpeet ja ennusteet ovat korona-pandemian myötä heittäneet häränpyllyä. Suomalaisten tapa tehdä töitä ja liikkua on muuttunut peruuttamattomasti. 

Rautatien vaikuttavuutta ei saa jättää vain pääteasemien hyödyksi. Vaikuttavuus syntyy vain tarjoamalla radan varteen asemia, ja mahdollisuuksia rakentaa asuntoja ja teollisuuden ja kaupan kiinteistöjä. Kunnilla on kaavoitusmonopoli (ainakin toistaiseksi). 

Onko Salo jo luovuttanut kaiken valtansa virkamiehille, jotka eivät edes asu Salonseudulla?

Jospa kerrankin pidettäisiin huolta kotiseudun edusta osana jotakin suurempaa!

yst. terveisin

Jouko Häyrynen

Piihovin ja Suomusjärven asemien tuleva asiakas

 Salo tarvitsee taltioidun historiansa

 

On jokavuotisen kädenväännön aika kunnan ensi vuoden talousarvioista. Salon paini ei eroa muiden kuntien vastaavasta puutteen jakamisesta. On kuitenkin muistettava, ettei kannata säästää itseään hengiltä. Muuten käy kuin osuuskaupan hevoselle. Juuri, kun oppi olemaan syömättä, niin se kuoli.

Kaupungin sangen ohkainen kulttuuritarjonta on ollut useana vuotena kriittisen tarkastelun kohteena. Jo valmiiksi tingitty, ja vaatimaton budjetti, on joutunut supistusten kohteeksi. ”Eihän se ole keneltäkään pois.”, sanotaan. Henkinen hyvinvointi, jota kulttuuri tukee, on yhtä tärkeää kuin ruumiinkulttuuri, jota urheiluksi kutsutaan.

 

Salonseudun museot ovat tehneet ansiokasta työtä jo kauan ennen suurta kuntaliitosta, ja työ jatkuu vaikeuksista huolimatta. Taltioidun historian kerääminen, luokittelu ja muuntaminen ymmärrettävään muotoon jälkipolvillekin on taitolaji. Tästä on Salon kaupungin museotoimi saanut myös  tunnustuksen. Museopalveluiden valtionosuutta korotettiin tälle vuodelle 70´000 eurolla. Laskennallinen museotoiminnan valtionapu on siis 193´000 €. Tosin korotettu valtionosuus katosi jonnekin ”yhteisen hyvän tilille” kaupungin kirjanpidossa, eikä se museotoimintaa lämmittänyt kuin niukan kiitoksen verran.

SSS raportoi 14.10., että kaupungin museot tarvitsevat yhteistä varastotilaa ja resursseja kehittää kokoelmia, luoda näyttelyjä ja tapahtumia niin koululaisille kuin aikuisväestöllekin. Niin varmaan onkin, mutta museotoiminta on muutakin kuin tiloja. Historian ja kulttuurin harrastamisen tulee olla kuntalaisille kohtuuhintaista, ovet auki, kynnys matalalla ja katto korkealla. Etenkin näin pandemian aikaan tämä koskee myös digitaalisia palveluja ja virtuaalinäyttelyjä ja -esitelmiä yms. Niissä ei tilojen puute ole esteenä. 

Budjettikeskustelussa ehdotetaan määräaikaista selvityshenkilöä tekemään 30´000€ konsulttityö tilajärjestelyistä. Jospa selvitykset ja ehdotukset tehtäisiin aivan itse kaupungintalolla. Tieto tarpeista ja tiloista lienee parhaiten kaupungin oman organisaation tiedossa. Samalla tuo em. määräraha voitaisiin käyttää museotoiminnan kehittämiseen.

On myös ehdotettu Marimekko-museon perustamista. Kaupungin hallussa oleva kokoelma lienee kattava ja sinällään ansiokas teko, mutta mikä on helsinkiläisen vaateteollisuusyrityksen yhdysside Salonseutuun?
Kaupungin museotoimen voimavarat ovat rajalliset. Eikö siis kannattaisi varmistaa nykyisten museoiden jatkuvuus ennen uusien museohankkeiden aloittamista?

 

Kaupungin poliittisen ja virkamiesjohdon tulee muistaa, että museokokoelmien rakentaminen on pitkäjänteistä työtä. Museoiden sulkeminen ja kokoelmien purkaminen saadaan tapahtumaan yhdellä nuijaniskulla, mutta samalla menetetään side Salonseudun hienoon historiaan Suomen vanhimpana asuttuna seutuna, jossa on kehittynyt suomalainen kulttuuri ja elämäntapa, sekä tehty lukuisia keksintöjä ja tuotteita, joista jälkipolvienkin tulee olla tietoisia ja olla ylpeitä. Historiaa tehdään joka päivä, ja sen merkitys avautuu ehkä vasta vuosien kuluttua.

Jouko Häyrynen
Kisko

 

Julkaistu SSS 30.10.2010