Pohjois-Pohjanmaa, Suomen energiateollisuuden siirtomaa
Ensin hakattiin metsät, nyt on vain riukurisukoita. Sitten valjastettiin kosket ja tuhottiin kalakannat. 1970-luvulla kuivattiin suot, ja aloitettiin turvetuotanto “uusiutuvana energianlähteenä”. Hiljan annettiin venäläisille ydinvoimala-alue. Nyt tarjotaaan melkein ilmaiseksi ylikansallisille investoijille kankaat ja rannat tuulivoimatuotantoon.
Suomalaisen julkisivun takana liki kaikkien luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden pääomistajat ovat joko Etelä-Suomessa tai ulkomailla, jopa veroparatiiseissa. Sama on tilanne muissakin Pohjoismaissa. Kotimaista energiaa? No ei todellakaan!
Eikö tämä ole siirtomaapolitiikan uusi tuleminen sitten 1900-luvun alkuvuosien?
Iin, Olhavan, Yli-Olhavan, Kuivaniemen ja muut talousalueen tuulivoimahankkeet ovat mittakaavaltaan Suomen suurimpia, supervoimaloita. Enää ei puhuta muutamasta tolpasta metsässä, vaan harhaanjohtavasti “puistoista”. 350 metrin lapakorkeus vaatii tornien harustamisen, jolloin yksi voimalayksikkö vaatii 3-4 ha eikä 1ha, kuten suunnitelmissa on kuvattu. Tuuli- ja aurinkoenergiaa markkinoidaan hajautettuna järjestelmänä. Suurtuulipuisto kaukana kuluttajista ei ole sitä.
Nyt suunniteltavien suurvoimaloiden ympäristövaikutukset ovat paljon arvioituja suurempia. Rakennustyöt, tarvittavat avohakkuut, maanmuokkaus ja siitä aiheutuva eroosio, teiden rakentaminen, ojitus ja ravinteiden kulkeutuminen alueen vesistöihin, uudet siirtolinjat ja lisäksi siipivälkkeen ja melun terveysvaikutukset.
Asutukselle, maa- ja metsätaloudelle ja rakennetulle kulttuuriympäristölle aiheutuu peruuttamatonta vahinkoa. Luonnon ekosysteemiä järkytetään!
Jos voimaloita rakennetaan lähelle asuinkiinteistöjä, on vaarana melurajojen (40dB yö/45dB päivä) ylittyminen. Ympäristövaikutuksia ei tarvitse rakentajien edes mitata (TuuliWatti Oy, Salo).
Tähdennän, etteivät maakunnan asukkaat ole kategorisesti tuulivoimaa vastaan. Vaadimme vain järjen käyttöä voimaloiden sijoittelussa siten, että ympäristöhaitat minimoidaan. Rakennettu kulttuuri-, maatalous- ja luonnontilainen ympäristö on säilyttettävä niin ehjänä kuin mahdollista. Ei siis ihme, että tuulivoimarakentaminen on vähäistä ruuhka-Suomessa.
On kuntalaisia loukkaavaa, että kunnallispoliitikot ja virkamiesjohto perustelevat tuulivoimaloita “maanpohjan kitukasvuisuudella ja louhikkoisuudella”. Arvoton Perämeren rannikkoseutu?
Niin kauan, kun alueen kuntapäättäjät kieltävät totuuden, niin kauan Pohjois-Suomen luonnonvarojen riisto jatkuu. Lisää tuulipuistoja tarkoittaa lisää luonnon tuhoutumista, lisää siivottavaa jälkipolville.
Herätkää Iissäkin!
30 vuotta on lyhyt aika vuokrasopimukselle, ja tuulivoimaan sisältyy merkittävä kannattavuusriski. Pääomalla ei ole kotimaata. Niukat verotulot katoavat kunnan kassavajeen peittämiseen. Loppusumman etumerkki on vahvasti miinus-merkkinen!
Vuokra-ajan päättyessä tai toiminnnan loppuessa kannattamattomana haitat jäävät alueen kunnille ja asukkaille - ikuisiksi ajoiksi.
Jouko Häyrynen
Julkaistu Kalevassa 12.8.2019
