Työmarkkinakriisi

Työmarkkinakriisi

 

Mediassa uutisoidaan, että Suomessa on työmarkkinakriisi.
 Olen eri mieltä. Kyseessä on poliittinen kriisi, jossa ay-liike on nostanut itsensä poliittiseksi osapuoleksi, jonka kanssa maan hallituksen tulee nyt neuvotella. Hallitus on eri mieltä, eikä suostu neuvottelemaan. Kansalaiset ovat vahvasti jakaantuneet kahteen leiriin tyyllin fifty-sixty (50/60) ja epävarmuus lisääntyy. Pattitilanne l. jumi, jota Suomen Pankin pääjohtaja kuvaa konkeloksi.
Montesquen mukaan ”hallitusvalta pitää rakentaa siten, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse pelätä toista”. Tämä jalo tavoite julkaistiin jo vuonna 1748. Suomessa nyt hiukan pelottaa.

 

Ennen nykyistä poliittista kriisiä ei esim. työttömyysaste ollut vielä kriisilukemissa. Kohta meillä on suurtyöttömyys, ellei konkeloa laukaista. Pk-yritykset menevät nurin, koska satamat ja tuotanto seisovat, ja palvelut eivät  toimi kunnolla. Pienyritysten tase ei kestä pitkäkestoisia markkinahäiriöitä.

Ihmetellä täytyy, kuinka hyvin yhteiskuntamme kuitenkin toimii poikkeusoloissa. Resilienssiä meillä on, vaikka monella elämän alalla asiat ovat menossa päin Luciferuksen luolaa. 

Elleivät poliittisen kriisin vastuuhenkilöt ota vastuuta, niin maa on kohta kokonaisvaltaisesti vapaassa pudotuksessa. Palvelusektori ei kannattele Suomen taloutta ja julkisen sektorin kulut toteutuvat joka tapauksessa. 

"Poliittinen vastuu "on omaksuttu niin hallituksen kuin ay-liikkeen toimintatavaksi. Nykyinen vastuunpakoilu on jakamaton, eikä sille ei ole edes yhteismitallista määritelmää, varsinkin kun kyseessä ei ole nykyisen valtiosäännön mukainen poliittisten osapuolten välinen kiista.

 

Montesquieun vallan kolmijako-oppi (toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta) ei kelpaa ay-liikkeelle. Siispä täytyy keksiä heille turvallinen polku lainsäädäntövallan pilttuuseen. 

Ay-liikkeen on rekisteröidyttävä puolueeksi ja saatava edustus valtiopäiville. Se takaisi tasavertaisen neuvotteluasetelman maan demokraattisesti valitun hallituksen kanssa. Yksinkertaisinta olisi, että SAK:n kätevät ay-juristit nikkaroisivat säännöt per heti. Vaadittavat 5000 kannatusilmoitusta olisi läpihuutojuttu.

Puolue olisi rekisterissä jo ennen vappua, ja SAK:n johtajien juhlapuheissa olisi vankempi kaiku. Sitten vaan seuraaviin vaaleihin liput hulmuten ja  kas, hovikelpoisuus poliittisiin kammareihin ja neuvottelupöytiin on valmis. 

Edellä esitetyn prosessin etuina ovat mm.
- ei tarvitse kajota perustuslakiin

- ei tarvitse kajota vaalilakiin

- kaikki poliittiset puolueet olisivat edelleenkin samalla viivalla

- hallituksen rooli työmarkkinoiden ulkopuolella olevana toimijana selkeentyisi

- ay-liike saisi haluamansa mandaatin tasavertaisena vaikuttajana Suomen politiikassa

- edustuksellinen demokratia vahvistuisi

- Suomi olisi moninapaisen maailmanjärjestyksen eturintamassa myös sisäpolitiikassa

On tietysti eri asia, mitä kohteliaan käsivarrenmitan päässä nyt toimivat, kuitenkin SAK:a lähellä olevat, puolueet SDP ja VAS asiasta tuumaisivat.

Entäpä EK:n edustus?
Vaikka EK organisaationa onkin iso joukko luonnollisia henkilöitä, niin EK:n edustamat yritykset eivät ole luonnollisia, vaan luonnottomia. Samoin ay-liikettä lähellä oleva kiinteistöyhtiö Kojamo Oyj on luonnoton omaisuusjärjestely.

 

Suomen historiassa ollut kausia, jolloin puolueita on ollut ruuhkaksi asti, joten

kyllä äänestäjät omansa löytäisivät lisääntyneestä tarjonnasta. 200 eduskuntapaikkaa on aina täytetty kunkin ajanhetken parhailla voimilla.

 

Seuraavaan eduskuntakauteen on vielä n. kolme vuotta, joten poliittiset lakot nykymuodossaan ehtisivät loppua viimeistään heinäkuussa 2024, kun uusi lakkolaki astuu voimaan (jos astuu). Uuden lain mukaan poliittinen lakko saisi kestää 24h kerrallaan, ja samasta asiasta ei voisi aloittaa uutta lakkoa. Kuvitteleeko maan hallitus, ettei Hakaniemessä keksitä 3 x 365 = 1095 lakkonimikettä, joilla päästään seuraaviin vaaleihin saakka (18.4.2027)?

 

Historiankirjoista löytyy lakkoilun Suomenennätys; seitsemän viikkoa 1971. Vuoden 1956 yleislakko kesti "vain" 20 päivää.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

”Hyvin hoidettu metsä - Huonosti hoidettu metsä”

 

Keräsin tuulenkaatoja lähimetsistä ja siivosin peltojen reunoja kohta alkavaan laidunkauteen valmistautuen. Ulkona puuhaillessa on aikaa tuumailla ja aatos lentää. Mieltä jäi askarruttamaan termi hyvin hoidettu metsä. Niinpä tutkin asiaa hiukan tarkemmin. Pysähtykää tekin hetkeksi miettimään miten elämme osana luontoa ja kohtelemme tätä ainoaa ekosysteemiä ympärillämme, joka pitää meidät hengissä.

 

Me, maailman onnellisin kansa, aloitamme näinä päivinä jokakeväisen ympäröivän lähiluonnon muokkauksen, jota kutsutaan mm. kevätsiivoukseksi, puutarhatöiksi, pihatalkoiksi jne. Se on hyvää hyötyliikuntaa. Ulos sieltä!

Metsä, tuo vihreä kulta, on ympärivuotisen "hoidon" kohteena. Mielestäni metsätalousmaan metsänhoito = metsänkasvatusta ja koulimista hehtaarituoton maksimoimiseksi.

 

Ajatusmallit metsästä ovat onneksi muuttumassa, ei yksin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta; ilmasto on osa suurta kokonaisuutta, ekosysteemiä; fauna + flora + maaperä + ilmasto. Syrjäisetkään maapallon seudut eivät ole immuuneja muutosten vaikutuksille. Metsä on todistetusti tehokkain ilmastonmuutoksen jarrutusväline meille suomalaisille ja samalla hyvä CO₂-päästöjen sieppaaja ja varasto.

 

Metsä, mitä se on ihmiselle?

- 31% maapallon pinta-alasta

- 1,44 mrd maapallon väestöstä käyttää puuta talonrakennukseen

- 2,4mrd ihmistä käyttää puuta ruoanvalmistukseen

- 90 milj. ihmistä Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyttää puuta lämmitykseen

- Pohjoinen havumetsävyöhyke (14 milj. km² / 25% maailman metsistä) on maapallon toiseksi suurin biomi (eloyhteisö; eliöiden, maaperän ja ilmaston yhteisvaikutus)

- 2/3 pohjoisen havumetsävyökkeen metsistä hoidetaan metsäteollisuuden ehdoilla ja sen tuottaa 37% maailman metsäteollisuustuotteista

- Puunjalostustuotteiden kysyntä on nyt n. 1,5 mrd. m³ p.a. ja sen ennustetaan kasvavan tasolle 2,5 - 3,5 mrd. m³ vuoteen 2050 mennessä

 

Lähde: https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-031-15988-6_31

 

Apulaisprofessori Tuomas Haakala (Itä-Suomen yliopisto) on tutkinut laajasti "metsien häiriöekologiaa" l. ihmisten ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutusta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Rohkaisen tutustumaan hänen julkaisuihin:

https://uefconnect.uef.fi/henkilo/tuomas.aakala/#publications

The challenges facing boreal forests under global climate change

Tässä LUKE:n suosituksia ilmastopäästöjen hillintään. Toivottavasti myös ministeriöissä ja valtioneuvostossa riittää harrastuneisuutta tutustua laadukkaaseen, kotimaiseen ja veronmaksajien kustantamaan tutkimukseen! 

https://www.luke.fi/fi/uutiset/politiikkasuositus-metsatalouden-vesisto-ja-ilmastopaastoja-voidaan-hillita-valttamalla-avohakkuita-ja-niihin-liittyvia-ojitustoimia?fbclid=IwAR39lmWo8mr6d0gWSoiYDENJK9qhVeMAkRrubKAd7X2UgLupYZ5SWet_PMY

 

Suomen metsänhakkuut olivat 68 -  83 milj. m³ vuosina 2013-2017 (n. 75%-78% vuosittaisesta metsän kokonaiskasvusta. Vuonna 2023 hakkuut (poistuma) oli ennakkotietojen mukaan 82 milj. m³. Metsävarat kasvoivat laskennallisesti 20 milj. m³.

Puuston vuosikasvu oli vuonna 2023 103 milj. m³, mutta puuston tilavuus pienentynyt jo mittausjaksolla 2016-2023. Hakkaamme metsämme liian nuorina sellukattiloihin. Nyt hyväksytään massapuuksi jo halkaisijaltaan 5cm:! tulitikkuja. Tukkipuista on alueittain jo huutava pula.

 

Puun matka metsästä tehtaalle on CO₂ -intensiivistä.   Suomessa puunkorjuun arvioidaan aiheuttavan

vuodessa noin 310 000 tonnia, kotimaisen puun kaukokuljetusten 310 000 tonnia ja puun lastinkäsittelyn tehtailla 25 000 tonnia CO2-ekv. Ts. 50% korjuu ja 50% kuljetus ja käsittely.

Lähde: Metsäteho ISBN 1796-2390, 2019

LUKE 2022

Ongelma on, että laskevan kysynnän aikana hakkuut kohdistuvat entistä pienemälle alueelle, joka ilman toimenpiteitä ja hakkuurajoituksia poistuu metsäbiotoopista (biomi). Jo nyt suojelu- ja rajoituspäätökset kohdistuvat maakuntiin, joissa on vielä jäljellä jotakin suojeltavaa. Lue: Vaasa - Joensuu -linjan pohjoispuolinen alue. Sielläkin on suuria alueellisia eroja. Paikoin ei enää erota metsien eri biotooppeja, vaan kaikki on samaa hoidettua tai avohakattua metsää. Kysymys: Miten metsä voi olla metsä, jos se on päätehakattu?

Vaan eipä Pohjois-Suomessakaan ole paljoa alkuperäisluontoa ole jäljellä.

Metsäojitukset, jotka ovat käytännössä kostean korpimaan kuivattamistoimenpiteitä, ovat jo kriittisen tarkastelun piirissä. Epäonnistuneita ojituksia ennallistetaan ja pyritään palauttamaan edes osittain luonnon vesitasapaino. Päätehakkuiden (lue: aukkohakkuiden) käyttö ensisijaisena metsän korjuumuotona on saatava kuriin. Metsäteollisuus maksaa opa pinta-alaan perustuvia lisäbonuksia kun myyjä valitsee päätehakkuun. 

Harvesteriyrittäjälle maksetaan kuutiomaksu. Päätehakkuu on tehokkain

tapa kerätä puuta m³/ha. Money talks, luonto on oppositiossa.

Metsänmyynti on aitoa paikallista sopimista metsänomistajan ja metsäteollisuuden välillä. Valtiovallan luontosuhde elää vielä 1900-luvun resurssitaloutta, eikä häiritse paikallista sopimista. 

EU:n ja Suomen valtion metsälainsäädäntö kehittyy demokraattisessa prosessissa kovin hitaasti. Metsällä olisi perusteltu syy mennä poliittiseen lakkoon, toisin kuin meidän ihmisten kesken käytävässä työmarkkinapelissä. 

 

Peliä luonnon syöksykierteen oikaisemiseksi ei ole vielä menetetty, mutta aikaa ei enää ole paljon haaskattavaksi turhaan vatulointiin. 

Ilman asennemuutosta meillä katoaa ”luonnollinen luonto” ympäriltämme. Pelkkiin tuotto-odotuksiin perustuva metsänhoito saisi jo loppua. Meillä ei arvokkaampaa perintöä jälkipolville ole kuin suomalainen, hyvinvoiva metsä.

Katse ylös ja lakki päästä. Antakaamme luonnolle mahdollisuus pelastaa meidät!

 

Taidan mennä huomennakin ulkoruokintaan, metsän reunaan jatkamaan ajattelua.

 

                                                                                       Jouko Häyrynen

 

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Bonuskuva

 

Kävin nuoruuteni sydänmaalla kuuntelemassa, josko pöllöt jo huhuilisivat puolisonetsintähuutojaan. Pettymys oli melkoinen. Ei ollut enää tiheiköitä ei huhuilupuita, vain hakkuuaukioita. Yksinäinen toteemikuusi todisti tilanteen.

 

Sote-kaaos ja päätehakkuu

 

Kävin maanantaiaamuna Suur-Salon syrjäisen pitäjän terveysasemalla, ”omalääkärin” vastaanotolla. Asemalla ei ole kuin yksi lääkäri, joten oma mikä oma! Asioinnin päätteeksi hän tarkisti osoitetietoni ja huomasi, että olin tehnyt osoitteenmuutoksen Salon kauppalaan. Hän tiedusteli, haluaisinko edelleenkin olla Kiskon terveysaseman asiakas. "Toki haluaisin!", vastasin.
"Hyvä valinta. Tänne pääsee alle viikossa kiireettömissäkin asioissa.", sanoi nuori tohtori.  Minun ”se oikea terkkari” Salossa on jo aivan tukossa, koska sinne siirretään iso osa 50´000 asukkaan Suur-Salon asukkaista/asiakkaista. Jonot tapauksesta riippuen saattavat olla jo nyt 2 kk!

 

Pitäjän eläkkeellä oleva, pitkänlinjan yleislääkäri, tuli asioimaan terveyskeskuksen kansliaan. Jäin hänen kanssaan odotusaulaan juttelemaan, sote-asiastapa tietysti. Hän puisteli päätään ja ennusti, että Salossa on tulossa sote-kaaos. Liki kaikista 9 entisestä pitäjästä tk-valot sammutetaan seuraavan kahden vuoden kuluessa, ja toiminta keskitetään kaupungin keskustaan "30 minuutin ajoajan säännöllä." Tuhannet mummot ja papat yrittävät kotoa käsin hoitaa terveysasioitaan Salon keskustan  kahdelle tk-asemalle. Paikallisliikennettä ei enää ole jäljellä kuin nimeksi ja sitäkin vain koulupäivinä. Julkinen etä-terveydenhoito on vain slogan. Työikäiset ovat työterveyshuollon asiakkaita ja heillä on autotkin. Soten päätehakkuut eivät heitä koske. Se oikea julkinen terveydenhoito on lapsia ja vanhuksia varten. Molempien asiakasryhmien palvelutasoa rapautetaan koko ajan lisää. Koululaisten määräaikaistarkastuksiakin laiminlyödään, ”koska ei ole varaa”. Siinäpä yksi hyvä perustelu lisää, kun kouluverkkoa rationalisoidaan!




Nuori tohtorimme piipahti käytävällä ja kuunteli meidän jorinoita hetken.
Sitten hän sanoi: ”Niin, Saloonhan minä en 2026 muuta töihin kun tämä asema suljetaan!”.

Kotikaupunkini sijaitsee ns. rintamailla, jossa etäisyydet ovat 1/10 maaseutu-Suomen vastaavista. On suuri ero kiirehtiä synnytykseen 150 km:n päähän, kuin 15 km:n päähän. Ambulanssin vasteajatkin ovat kovin erilaiset. Etä-hoito ja -hoiva eivät fyysisiä etäisyyksiä supista, kilometri on edelleenkin 1000 metriä.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanommissa 21.3.2024