Keräsin tuulenkaatoja lähimetsistä ja siivosin peltojen reunoja kohta alkavaan laidunkauteen valmistautuen. Ulkona puuhaillessa on aikaa tuumailla ja aatos lentää. Mieltä jäi askarruttamaan termi hyvin hoidettu metsä. Niinpä tutkin asiaa hiukan tarkemmin. Pysähtykää tekin hetkeksi miettimään miten elämme osana luontoa ja kohtelemme tätä ainoaa ekosysteemiä ympärillämme, joka pitää meidät hengissä.
Me, maailman onnellisin kansa, aloitamme näinä päivinä jokakeväisen ympäröivän lähiluonnon muokkauksen, jota kutsutaan mm. kevätsiivoukseksi, puutarhatöiksi, pihatalkoiksi jne. Se on hyvää hyötyliikuntaa. Ulos sieltä!
Metsä, tuo vihreä kulta, on ympärivuotisen "hoidon" kohteena. Mielestäni metsätalousmaan metsänhoito = metsänkasvatusta ja koulimista hehtaarituoton maksimoimiseksi.
Ajatusmallit metsästä ovat onneksi muuttumassa, ei yksin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta; ilmasto on osa suurta kokonaisuutta, ekosysteemiä; fauna + flora + maaperä + ilmasto. Syrjäisetkään maapallon seudut eivät ole immuuneja muutosten vaikutuksille. Metsä on todistetusti tehokkain ilmastonmuutoksen jarrutusväline meille suomalaisille ja samalla hyvä CO2-päästöjen sieppaaja ja varasto.
Metsä, mitä se on ihmiselle?
- 31% maapallon pinta-alasta
- 1,44 mrd maapallon väestöstä käyttää puuta talonrakennukseen
- 2,4mrd ihmistä käyttää puuta ruoanvalmistukseen
- 90 milj. ihmistä Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyttää puuta lämmitykseen
- Pohjoinen havumetsävyöhyke (14 milj. km2 / 25% maailman metsistä) on maapallon toiseksi suurin biomi (eloyhteisö; eliöiden, maaperän ja ilmaston yhteisvaikutus)
- 2/3 pohjoisen havumetsävyökkeen metsistä hoidetaan metsäteollisuuden ehdoilla ja sen tuottaa 37% maailman metsäteollisuustuotteista
- Puunjalostustuotteiden kysyntä on nyt n. 1,5 mrd. m3 p.a. ja sen ennustetaan kasvavan tasolle 2,5 - 3,5 mrd. m3 vuoteen 2050 mennessä
Lähde: https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-031-15988-6_31
Apulaisprofessori Tuomas Haakala (Itä-Suomen yliopisto) on tutkinut laajasti "metsien häiriöekologiaa" l. ihmisten ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutusta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Rohkaisen tutustumaan hänen julkaisuihin:
Tässä LUKE:n suosituksia ilmastopäästöjen hillintään. Toivottavasti myös ministeriöissä ja valtioneuvostossa riittää harrastuneisuutta tutustua laadukkaaseen, kotimaiseen ja veronmaksajien kustantamaan tutkimukseen!
Suomen metsänhakkuut olivat 68 - 83 milj. m3 vuosina 2013-2017 (n. 75%-78% vuosittaisesta metsän kokonaiskasvusta. Vuonna 2023 hakkuut (poistuma) oli ennakkotietojen mukaan 82 milj. m3. Metsävarat kasvoivat laskennallisesti 20 milj. m3.
Puuston vuosikasvu oli vuonna 2023 103 milj. m3, mutta puuston tilavuus pienentynyt jo mittausjaksolla 2016-2023. Hakkaamme metsämme liian nuorina sellukattiloihin. Nyt hyväksytään massapuuksi jo halkaisijaltaan 5cm:! tulitikkuja. Tukkipuista on alueittain jo huutava pula.
Puun matka metsästä tehtaalle on CO2 -intensiivistä. Suomessa puunkorjuun arvioidaan aiheuttavan
vuodessa noin 310 000 tonnia, kotimaisen puun kaukokuljetusten 310 000 tonnia ja puun lastinkäsittelyn tehtailla 25 000 tonnia CO2-ekv. Ts. 50% korjuu ja 50% kuljetus ja käsittely.
Lähde: Metsäteho ISBN 1796-2390, 2019
Ongelma on, että laskevan kysynnän aikana hakkuut kohdistuvat entistä pienemälle alueelle, joka ilman toimenpiteitä ja hakkuurajoituksia poistuu metsäbiotoopista (biomi). Jo nyt suojelu- ja rajoituspäätökset kohdistuvat maakuntiin, joissa on vielä jäljellä jotakin suojeltavaa. Lue: Vaasa - Joensuu -linjan pohjoispuolinen alue. Sielläkin on suuria alueellisia eroja. Paikoin ei enää erota metsien eri biotooppeja, vaan kaikki on samaa hoidettua tai avohakattua metsää. Kysymys: Miten metsä voi olla metsä, jos se on päätehakattu?
Vaan eipä Pohjois-Suomessakaan ole paljoa alkuperäisluontoa ole jäljellä.
Metsäojitukset, jotka ovat käytännössä kostean korpimaan kuivattamistoimenpiteitä, ovat jo kriittisen tarkastelun piirissä. Epäonnistuneita ojituksia ennallistetaan ja pyritään palauttamaan edes osittain luonnon vesitasapaino. Päätehakkuiden (lue: aukkohakkuiden) käyttö ensisijaisena metsän korjuumuotona on saatava kuriin. Metsäteollisuus maksaa opa pinta-alaan perustuvia lisäbonuksia kun myyjä valitsee päätehakkuun.
Harvesteriyrittäjälle maksetaan kuutiomaksu. Päätehakkuu on tehokkain
tapa kerätä puuta m3/ha. Money talks, luonto on oppositiossa.
Metsänmyynti on aitoa paikallista sopimista metsänomistajan ja metsäteollisuuden välillä. Valtiovallan luontosuhde elää vielä 1900-luvun resurssitaloutta, eikä häiritse paikallista sopimista.
EU:n ja Suomen valtion metsälainsäädäntö kehittyy demokraattisessa prosessissa kovin hitaasti. Metsällä olisi perusteltu syy mennä poliittiseen lakkoon, toisin kuin meidän ihmisten kesken käytävässä työmarkkinapelissä.
Peliä luonnon syöksykierteen oikaisemiseksi ei ole vielä menetetty, mutta aikaa ei enää ole paljon haaskattavaksi turhaan vatulointiin.
Ilman asennemuutosta meillä katoaa ”luonnollinen luonto” ympäriltämme. Pelkkiin tuotto-odotuksiin perustuva metsänhoito saisi jo loppua. Meillä ei arvokkaampaa perintöä jälkipolville ole kuin suomalainen, hyvinvoiva metsä.
Katse ylös ja lakki päästä. Antakaamme luonnolle mahdollisuus pelastaa meidät!
Taidan mennä huomennakin ulkoruokintaan, metsän reunaan jatkamaan ajattelua.
Jouko Häyrynen
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Bonuskuva
Kävin nuoruuteni sydänmaalla kuuntelemassa, josko pöllöt jo huhuilisivat puolisonetsintähuutojaan. Pettymys oli melkoinen. Ei ollut enää tiheiköitä ei huhuilupuita, vain hakkuuaukioita. Yksinäinen toteemikuusi todisti tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti