keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Measuring Technique - a very short curriculum during a long summer day




Natural sciences are labelled as the exact sciences. Already in the beginning of engineering studies it is taught that life is full of measurement errors, weighted average basis (or without gravity), standard deviations, standard figures etc. Sometimes the Earth´s gravity acceleration is taken to the equation. Sometimes we just float on earth (theoretically only).

This, partially abnormal, measuring of the natural system is called the measuring technique or -studies. Due to these uncertainties one should treat with certain caution all the measurement results that the media is feeding us.

 

An example: The Summer Solstice

The longest day in 2022 on the Northern hemisphere falls to the 21st June. The culmination time is 12:13, standard Moscow time that we adopt today in Finland as the daylight saving time, too. (N.b. It seems, that Moscow cannot save anything else!)

To  my understanding the solstice is a like a moment  on top a hill, and then we start to plunge to the darkening ravine of the autumn. 

Various scientific journals and also less civilized media have their news about the summer solstice. The moment of solstice is announced as some kind of estimate, due to the fact that the exact moment of the solstice is different in every garden and balcony. Even in the vast wilderness of Lapland there is the solstice, yet the sun is shining two full rounds of your wrist watch per 24 hours!

 

One would assume that the 22nd of June would have a bit shorter daylight than 21st of June. Wrong! That is not the case at least in Turku and a much young town established to a peninsula in the east. You know the name, for sure.

After a short browsing in the interweb length of the solstice day is: 18h56min, 18h57min, 19h, about 19h, 19h03min, long and bright day, festival of the summer light etc. Some measurement estimates, I would say!

More measuring results: One source states that the length of daylight is the same between 21.-24.6. Only on the 25th of June onwards  the day is  1 ...  2 minutes shorter in the Southern Finland, depending on the location of your barbeque grill!

Very gracious reading.  However, this measurement result is worth nothing e.g. for a sailor "taking the sun down from the sky" with his sextant. 

On scientific journal tells in a pedantic way, that the 22nd June is one minute shorter from sunrise, but one minute longer from sunset. I.e. daylight is 18h56min in Southern Finland like on the 21st of June; another example of the measurement technique. 

 

Be that as it may, we have enough light and flies. For our luck, in Southern Finland we do not have mosquitos like in Lapland. That´s way repellents are not needed (oil, spray of smoke). N.b. All sorts of "thermacell" repellent devices are devils inventions. They kill all insects including pollinators. This is a man made insect pandemic!

 

The conclusion based on the above; singles have sufficient amount of time to make their traditional Finnish magic midnight tricks that will reveal their fiancé;

- Hide an axe under the bed (fiancé will appear during sleep, but will not use axe)

- Peep to a dwell or pond (do not forget life vest!)

- Roll naked the middle of the night in the fields (remember to take your allergic medicine before)

- Count the number of cuckoo´s cuckooings (the number years one has to wait to get married, autsch!)

- Pick 7 or 9 different type of wild flowers under your pillow (once again, remember allergic medicine)

- Put your right foot sock to your left foot before you go to bed (how to figure out the difference?)

- Go to three road crossing (y-crossing) at midnight (beware the traffic!)

- Measure the direction of the top flames of the Midsummer bonfire (true bearing with the compensation of the compass declination)
OR

Just load Tinder app to your not-so-smartphone, swipe without measurements using only intution!

 

Life is filled with wonderful measurement errors.

 

Friends, let´s have a great Midsummer Season!

 

 

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Mittausoppia - pitkän kesäpäivän erittäin lyhyt oppimäärä




 







 





Luonnontieteitä kutsutaan eksakteiksi tieteiksi. Insinööreille opetetaan jo opintojen alussa, että elämä on täynnä mittausvirheitä, painotettuja keskiarvoja (tai painottomia), keskihajontaa, hajontalukuja jne. Joskus maan vetovoimakiihtyvyys otetaan mittauksissa huomioon, joskus vaan leijumme maapallon pinnalla. Siis mittausteknisesti. 

Tätä, osin luonnotonta, luonnonjärjestelmän ikiaikaista mittaustyötä kutsutaan mittausopiksi/-tekniikaksi. Siksi on syytä suhtautua tietyllä varauksella kaikkiin mittaustuloksiin, joita meille media tyrkyttää.

 

Käytännön esimerkki - Kesäpäivänseisaus (edelleen yhdyssana lat. huom.)

Keskikesän pisin päivä vuonna 2022 ja sen seisaus oli median mukaan; 21.6. klo 12.13 Moskovan aikaa, jota mekin käytämme. Ymmärrän, että ”seisaus” on hetki, jolloin olemme kuvainnollisesti mäen päällä ja kohta syöksymme alaspäin kohti pimentyvää syksyä.

Eri tiedejulkaisut ja tietysti vähemmän sivistyneet mediat tekevät joka vuosi uutisen kesäpäivänseisauksesta. Hetki ilmoitetaan jonkinlaisena aproksimaationa, koska jokaisella kotipihalla tai parvekkeella on oma eksakti keskikesän hetki. Lapin laajoilla soilla ja palkisillakin on laskennallisesti myös pisin päivä ja kesäpäivänseisaushetki, vaikka aurinko paistaakin kaksi kertaa rannekellon ympäri per 24h!


Olettaisi, että huomenna 22.6. päivä on laskennallisesti hiukan lyhyempi kuin tänään, mutta eipäs vainkaan. Ei ainakaan Turuus, eikä siinä paljon nuoremmassa Niemikaupungissa. No, kyllähän te sen nimen tiedätte. Vinkki; kaupungin pääkatu on Heikinkatu.

Pienen interweb-selaamisen tuloksena päivän pituus on tänään 21.6.; 18h56min, 18h57min, 19h, noin 19h, 19h03min, pitkä ja valoisa, valon juhla jne. Vielä kummallisempia tuloksiakin löytyy. Erään tietolähteen mukaan päivä on yhtä pitkä 21.-24.6. Vasta lauantaina 25.6. olisi päivä Etelä-Suomessa, pihagrillin sijannista riippuen, 1-2 minuuttia lyhyempi. Armollista luettavaa, mutta mittaustarkkuus ei kelpaisi sekstantilla "auringon alas ottavalle" merenkulkijalle. 

Eräs tieteellinen julkaisu kertoo kuivakkaan totisesti, että jo keskiviikkona 22.6. on päivä alkupäästä minuutin lyhyempi, mutta koska aurinko laskee minuutin myöhemmin, niin päivän pituus on edelleen 18h56min. Mittaustulos sekin.

 

Samapa tuo - valoisaa riittää ja hyttysiä. Onneksi meillä etelän vetelillä ei ole sääskiä, kuten pohjoisessa, joten Off (lue. "ohovi") tai hyttyskierukka ovat tarpeettomia. Huom. Kaikenlaiset kemialliset "thermacellit" ovat pirun keksintöjä, ja tuhoavat valikoimatta pörriäisiä. Kyseessä on ihmisen aiheuttama hyönteispandemia!

 

Ainakin yo. mittaustulosten perusteella pitkän keskikesän hetken aikana ehtivät sinkut houkutella puolisokandidaatin näyttäytymään. Keinoina mm. piilottaa kirveen sängyn alle, kurkistaa pelastusliivit ja turvavaljaat kytkettynä pihakaivoon tai lampeen, kieriskellä allergialääkkeen ottamisen jälkeen alasti niityllä kesäyössä, laskea käen kukuntojen lukumäärä (mittaustulos), kerätä kukkia tyynyn alle (seitsemän tai yhdeksän eri lajia - asuinpaikasta, rauhoitetuista lajeista ja mittaustuloksesta riippuen), laittaa oikean jalan sukka vasempaan jalkaan, seisoa yöllä kolmen tien risteyksessä sulhoa odottaen (ei kuitenkaan keskellä tietä), mitata juhannuskokon tulen liekin taipumissuunta (mittaustekninen tosisuunta eranto huomioiden) TAI ladata vaan äppi älytönpuhelimeen ja swaipata Tinderistä se oikea, mututuntumalla ilman mittauksia.

 

Elämä on täynnä mittausvirheitä, mutta niin ihania sellaisia!

 

Hyvää Keskikesää ystävät!

 

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Maahan poljetut

 




 








 

Sotavankien ja sodan jalkoihin jääneiden siviilien kohtalo on kaikissa sodissa ollut ankea. Geneven sopimukset eivät ole paljoa painaneet, ei ennen eikä nykyisinkään. Tiedotusvälineet hämmästelevät Venäjän armeijan raakuuksia ja vallattujen alueiden viljaryöstöjä. Näinkö hataraa on historian tuntemus?

Itse asiassa mitään ei ole muuttunut sitten Suuren Pohjansodan, ja sen seurauksena tapahtuneen tsaarin armeijan tekemän Suomen miehityksen l. Ison Vihan päivien (1713-1721);

"Naiset raiskataan ja viedään lasten kanssa orjiksi Venäjälle. Kotiin jääneet miehet ovat piilottaneet arvoesineet ja viljaa metsiin. Heitä kidutetaan työntämällä kuumaan leivinuuniin paistumaan tunnustusten toivossa. Sotilaita ei juuri vangita. He  hidastaisivat taistelutoimia ja vaikeuttaisivat muonitusta, joka on suomalaisilta anastetun ruoan varassa. Kaikki ruoka, naiset ja arvotavara jaetaan sotilaiden kesken."

- kts. mm. Suomen kirkon- ja käräjäkirjat, Viha/Kustaa Vilkuna, Murhan Enkeli/Teemu Keskisarja, Rauhan ja Vihan Suomi/Ilkka Malmberg.

 

Hävittämisen ja hirmutekojen kauhistuttava kaava ei ole muuttunut sitten Aleksanteri Suuren päivien. (Makedonian kuningas 336-323 eaa.) Tätä, ilmeisen selvästi ihmisluonteella tyypillistä, ilman pidäkkeitä toistuvasti tapahtuvaa miekkaan tarttumista ei tule hyväksyä. Millään kulttuuripiirteillä, slaavilaisuudella, panslavismilla, kommunismilla, fasismilla, äärioikeistolaisuudella tms. ei tätä hirmutekojen historiaa voi selittää.  Historiaa kirjoitetaan lisää juuri nyt mm. Itä-Ukrainassa. Kansa tai kansanryhmä, joka jättää puolustautumisen huningolle tai toisen vastuulle on tuomittu ajan saatossa alistetuksi ja jopa hävitetyksi. Siksi Ukrainan esimerkki vahvasti puolustautumisesta on kunnioitettavaa.

Ennen anastettiin naiset ja vilja. Nyt Ukrainasta viedään sotasaaliina lisäksi televisiot, pesukoneet ja jääkaapit. Väkivalta on keino huoltaa armeijaa vielä tänäkin päivänä.

 

Ukrainasta on "siirretty" tai Kremlin termein "paennut" sodan alusta saakka yli miljoona siviiliä Venäjälle. Kylät ja kaupungit on autioitettu. Heidät on kuljetettu ns. "erotteluleireille". Venäjälle myötämielisille annetaan punaiset Venäjän passit ja kotoutetaan heille määrätyille alueilla (oblast), ellei heillä ole sukulaisia joiden luokse muuttaa. Vihamieliset ainekset pyritään uudelleenkouluttamaan ja siirtämään kauemmaksi rajasta, kohti Siperiaa.
Lisäksi yli neljä miljoonaa on vapaaehtoisesti paennut Ukrainan taisteluja ulkomaille, ja maassa on n. 7 miljoonaa sisäistä pakolaista. Aivan meidän lähistöllä on edelleen käynnissä yksi lähihistorian suurimmista pakolaisaalloista.















lähde: hs.fi 12.5.2022

 

Kuulostaako edellä luettu tutulta? Kyllä pitäisi tuntua! Stalinin vainoissa tehtiin samanlaista ihmisten alistamista. Mittakaava oli tosin kymmenkertainen. Hyvin ovat Putin ja Medvedev Neuvosto-Venäjän sotahistorian lukeneet.

 

Ukrainasta siirretään siirrettään parhaillaan tuhansittain sotavankeja, ja heitä on viety jo Venäjällä oikeuden eteen. Ensimmäiset kuolemantuomiot on langetettu. Joukossa on myös Ukrainan armeijassa taistelleita eurooppalaisia vierastaistelijoita. 
Venäjän julkinen mielipide, mitä se tarkoittaneekaan, on antanut toimille hyväksynnän. 

Stalinia lainaten: ”Koko neuvostokansa on puhdistusten ja oikeudenkäyntien takana. Eurooppa kyllä nielee kaiken!” Lisäksi kirkko siunaa armeijan sodankäyntitavat.

 

Kuolemantuomiot ovat selvästi Venäjän kosto Ukrainan oikeuslaitoksen langettamille pitkille vankilatuomioille venäjän armeijan sotilaille, joiden rikokset ihmisyyttä vastaan on kiistattomasti todistettu .

 

Muutamia historian tilastotietoja sotavankien julmista kohtaloista;

 

Talvi- ja jatkosota; 

Viime sodissa n. 4500 suomalaista joutui sotavangiksi, alle 10 naista. 2850 palasi Suomeen. Viimeiset tilastoidut tulivat vuonna 1946, osa ei koskaan. Todellista vankien määrää ei ole tiedossa. Osa siirrettiin kauas Siperiaan työleireille, jonne heistä osa jäi asumaan vapautumisen jälkeen, koska vaihtoehtoja ei enää ollut. YYA-Suomi vaikeni asiasta.

 

Suomi vangitsi Talvisodassa 7500 neuvostoliittolaista sotilasta, jotka liki kaikki palautettiin rauhateon jälkeen Neuvostoliittoon NKVD:n Južan työleirille . Monet saivat palautuksen jälkeen pidetyissä näytösoikeudenkäynneissä kuolemantuomion petturuudesta puoluetta ja isänmaata vastaan. Sama omien vangittujen kohtelu jatkui Neuvostoliiton Suuressa Isänmaallisessa Sodassa 1941-1945. 

Jatkosodassa Suomi otti m. 64´000 sotavankia, joista 18´066 kuoli vankeudessa sairauksiin. 1019 vankia ammuttiin. Vain 500 teloitettiin sotaoikeuden päätöksellä.

 

Saksan Lapin joukot ottivat vangiksi n. 30´000 neuvostosotilasta. Juutalaiset, kommunistit ja muu "ei-toivottu aines" teloitettiin välittömästi. Loput n. 10´000 - 12´000 joutuivat pakkotyöhön Norjaan ja Petsamoon. Vankeudessa kuolleiden lukumäärää voi vain arvailla. Sotavangit rakensivat 1942-1944 puolustusasemia (mm. Stormbock-linja) ja Vielä Lapinsodan perääntymisvaiheessa vangit vahvistivat perääntymisteitä Norjassa. Kuolema korjasi vankeja.

 

Saksalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941 - 1945

N. 2,8 miljoonaa saksalaista vangittiin. 1,2 miljoona "katosi" tai on tilastoidusti kuollut vankeudessa ja pakkotyöleireillä Neuvostoliitossa 1941-1950. Tämän sotahistorian osan selvittäminen on liki mahdotonta, koska Venäjä on sulkenut jälleen arkistonsa ja kirjoittaa historiaa uudelleen "parhain päin".

 

Korean sota 1950-1953;

7140 amerikkalaista vangittiin, tuhansia "katosi" ilman rekisteröintiä vangeiksi. Suuri osa vangeista kuljetettiin Neuvostoliittoon pakkotyöleireille, jossa kaikki kuolivat.

Vangiksi joutuneiden pohjois-korealaisten, ja heidän rinnallaan taistelleiden neuvostoliittolaisten ja kiinalaisten sotilaiden lukumäärästä ei ole tarkkaan tiedossa.

 

Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin 1979-1989; vankeja ei juuri otettu ...

 

Jugoslavian hajoamissodat 1991 - 1999;

Sadat tuhannet sotilaat ja siviilit joutuivat eri taistelevien osapuolten vangeiksi. Heitä teloitettiin kostoksi ja varoitukseksi. Kansamurhapolitiikkaa harjoittivat serbit, kroaatit, bosniakit, kaikki.
Etninen puhdistuspolitiikka ja sotavankien oikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen.

 

Tšetsenian sodat; Tarkkoja lukuja ei sotilas- ja siviilivangeista ole. Joukkomurhat, kiristykset, kidutukset, julkiset teloitukset perheen/kylän nähden, joukkoraiskaukset (kohteena antautuneet sotilaat ja siviilit) on todistettu. Suodatusleireillä kidutettiin toisinajattelijat kuoliaaksi ja taistelujen jälkeisissä "puhdistusoperaatioissa" siivottiin loput. 

Tämä tapahtui siis kaksi kertaa 1994-1997 ja 1999-2009, ja loi Venäjän armeijalle menettelytavat, joita käytetään nyt Ukrainassa.

 

Summarum

Sodan taistelut selitetään kunkin kansakunnan historiassa parhain päin. Hävinnytkin osapuoli on jonkinlainen voittaja, uhri tai uhriutunut sankari. Vallattujen alueiden omaisuus ja siviilit ovat aina olleet vapaata riistaa vailla lain suojaa. Sanokoon kansainvälinen laki mitä tahansa, voittaja ottaa aina omansa ja vielä vähän enemmän.

Sotavankien kohtalo ei useinkaan kiinnosta valtiojohtoja. Aktiivinen unohtaminen on menossa nytkin Venäjällä. Me katselemme etäältä hulluutta ja murhenäytelmää, mutta katsomo on päivä päivältä lähempänä taistelukenttää. 

 

"Kuinka hyvin me elimmekään silloin, kun elimme huonosti."

Šnur, venäläinen rock-runoilija keväällä 2022

 

 

 

 

 

 

torstai 16. kesäkuuta 2022

Pohjois-Pohjanmaan Strategiatalkoot

 

Pohjois-Pohjanmaan Strategiatalkoot 

 

Pohjois-Pohjanmaan kunnat ja maakuntahallinto tekevät kilvan strategioita;

kaavoitus, energia, työllisyys, liikenneinfra, elinympäristö, väestönkehitys jne. ovat jo tuttuja otsikoita. 

Myös Iissä on viime vuosien aikana tehty ahkerasti töitä; kuntastrategia 2018-2022, uusi 1.6. hyväksytty uusi kuntastrategia 2030, maapoliittinen ohjelma 2018-2022, strateginen yleiskaava 2022-2040. Ulkopuoliset konsultit ohjaavat strategiatalkoita. Strategiatyön sisällön lisäksi kunnan tulisi ainakin yrittää hallita päällekkäisten ja lomittaisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien viidakkoa.

Avoimeen yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan kuuluu strategiatyöstä tiedottaminen ja kuntalaisten ja sidosryhmien kuuleminen. Ts. se ainainen valitusprosessin riesa, josta mm. Tuulivoimayhdistys, EK ja Kokoomuksen Orpo haluaisivat eroon, "jotta yhteiskunta toimisi paremmin". Kuten tiedämme kokemuksesta, ei kuntalaisten mielipiteet ja palaute paljoa paina "yhteisen hyvän päätöksenteossa". Lopulta strategia alistetaan valtuuston hyväksyttäväksi, ja sitten toimeksi. Ai, pitääkö strategia toteuttaakin?

 

Kun tulee hankala päätösten toimeenpanon hetki, palkataan uusi konsultti kertomaan mitä on pakko tehdä edellisen konsultin tekemän toimintasuunnitelman toteuttamiseksi. Kuntaguru selittää asiat kuntapäättäjille, kuin kinkereillä. Sitten suljetaan kouluja, karsitaan palveluja ja virtaviivaistetaan toimintaa dynaamisemmaksi.

Näyttää, ettei akuutille suunnittelutyölle tule loppua. Ennustan, että konsulttitoimistojen tilauskirjat pysyvät täynnä.  Seuraavaksi tulevat Sote-uudistuksen mullistukset kuntien syliin vuoden 2024 jälkeen.

 

Maakuntaliiton on alueen katto-organisaatio. Se tekee oman aikataulun mukaan juuri nyt uutta "energia- ja ilmasto-vaihemaakuntakaavaa", jossa tuulienergia on etusijalla (TUULI-hanke). Ko. kaava saattaa olla konfliktissa Iin strategisen Yleiskaava 2040:n kanssa, joka vahvistetaan valtuustossa ennen vaihemaakuntakaavaa. Tästä on kuntasenaattoreita muistutettu koko Iin kaavaprosessin ajan. Pohjois-Pohjanmaan kyläyhdistyksille tarkoitetussa kaavoituksen tiedotustilaisuudessa 2.6. kertoivat maakuntaliito suunnitteluvastaavat, että työ on kesken, ja ettei sen perusteella vielä voi tehdä päätöksiä. Julkistus ja kansalaiskuuleminen vaihemaakuntakaavasta järjestetään vasta syyskuussa. (Iin strategisen yleiskaavan 2040 kuuleminen oli jo.)

Maakuntahallitus vahvisti vaihekaavan kokouksessaan 23.5., tosin vasta keskeneräisten dokumenttien pohjalta. Ennustan, että myös maakuntavaltuusto hyväksyy kaavaluonnoksen nyt kesäkuussa. Mistähän oikeasti päätetään? Kiire tuntuu olevan niin maakunnassa kuin kunnissa. Kilpailu tuulivoimaloista on kovaa maakuntien välillä.


Rohkaisen tutustumaan maakuntaliiton sivuilla vaihemaakuntakaava-aineistoon jo nyt, ja vaikuttamaan maakuntahallituksen (ei iiläisiä) ja maakuntavaltuuston (2 jäsentä) poliitiikoihin. https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/kehittaminen/omat-hankkeet/tuuli-hanke/

 

Pohjois-Pohjanmaalla tuulivoimahankkeita 01/2022

                            Hankkeita    Voimaloita    Teho (MW)

Rakennetut            41                    349             1197

Luvitetu                  35                    568             2956

Vireillä                    45                    994             5617

yht.                        121                  1911            9770


Esiselvityksessä   191                                      19500


Lähde: Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmasto-vaihemaakuntakaava


Jos kaikki Iin strategisen yleiskaavan 2040 ja Pohjois-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavan suunnitelmat toteutuvat, asumme seuraavat vuosikymmenet tai vuosisadat terästikkumetsässä. Perämeren rannikolla ei kukaan eksy hillametsään tai kalareissulla. Kiintopisteitä tulee olemaan riittävästi!


Toisin kuin Iin kuntastrategian julkistuksessa otsikoitiin, strategia ei voi olla lupauksia. Nyt lupauksia kirjattiin 16 kpl. Strategian pohjalta tehdyn toimintasuunnitelman sen sijaan tulee sisältää konkreettisia, mitattavia tavoitteita. Muissakin kunnissa on tehty vastaavia lupauslistoja.

Rantapohja 2.6.: "Iihin vuosittain 166 uutta asukasta, 73 työpaikka ja 100 uutta yritystä. Lupauksen mukaisesti Iissä on 15000 asukasta vuonna 2050."

Tässä lupausten listassa on kuntalaisille erinomainen mittari, jota toivottavasti tarkastellaan seuraavien kuntavaalien alla. 

 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Maamies on maan mies

 


 



 















Jussi Uoti arvosteli oikeutetusti rankoin sanakääntein nykyistä hallitusta (Salon Seudun Sanomat 8.6.). Arvelen, ettei arvostelu uponnut teflonista tehtyyn ministerikaartiin. Valtioneuvostossa puolueiden nokkahenkilöt ovat vuorollaan kansakunnan koirantaluttajien lyhtypylväinä. Seuraavakin ministerivaihdos lienee kosmetiikkaa. Sen verran tiukasti konsensushallitusten ohjelmat kirjoitetaan tavoitteella "kukaan ei saa voittaa". 

 

Kuluneella viikolla S- ja K-ryhmä kertoivat laupiaan samarialaisen teoista.

Suuret kauppaketjut kertoivat korottavansa sisäänostohintojaan elintarviketeollisuudelta ja toivoivat, että lisätulot valuisivat tuottajahintoihin (yle 7.6.2022). Ainahan voi toivoa, mutta jalostusteollisuudellakin on vastuu osakkeenomistajilleen l. tuottojen maksimoiminen, joten sinne taitavat jäävät hyväntekeväisyyseurot. 

K-ryhmän arvioima 200-300 miljoonan euron "tulonsiirto" on pisara meressä.

Maatilatalouden n. 4 mrd€ tuotantokustannusten nousu on hälyttävä. Ukrainassa on 20 miljoonaan kilo vehnää jumissa sodan takia. Suomessa ei ole edes riittävästi siemenjyviä pelloissa, koska niihin ja lannoitteisiin ei viljelijöillä ole varaa. Ruoasta on kohta pulaa.

 

Tilanteen korjaaminen on valtioneuvoston vastuulla ja juurisyihin tulisi puuttua heti. Avoimessa markkinataloudessa on kuitenkin todella vaikea manipuloida minkään arvoketjun tulonjakoa, ellei julisteta poikkeustila ja sotatalous. Viljelijätuet ovat jo liian risaisen verkon paikkaamista.

Toinen vaihtoehto on siirtyminen sosiaalidemokraattiseen suunnitelmatalouteen Intian malliin; ruokavienti kiinni ja valtiovalta määrittelee minimituottajahinnat  ja maksimi kuluttajahinnat. Tämä ei taida olla mahdollista ilman vallankumousta ja uutta yhteiskuntajärjestystä.

 

Mikä siis neuvoksi? Tarvitaan vahvempaa yrittäjien omistajuutta tulevaisuudestaan. EU:n ohjaama, tukiviidakkoon tukeutuva, maatilatuotanto on tulossa tiensä päähän. Fakta on, että Ukrainan sota nostaa alkutuotannon hintoja globaalisti vielä monta vuotta. Globaalin talouden korjausliikkeet ovat hitaita.

Ehdotan, että vanha ja hyväksi koettu osuustoimintamalli otetaan Suomen maataloustuottajapiireissä vakavasti harkintaan. Esim. viljan ja lihan vientiin keskittyvä osuuskunta/yritys, jossa on riittävästi maatilatalouden yrittäjiä mukana, voi määritellä alkutuotantohinnat myös Suomen markkinoilla. Ellei suomalainen teollisuus halua maksaa markkinahintoja, niin vienti vetää ja maatalouden kannattavuus paranee ainakin osalla tuotantosuunnista. MTK:sta ei taida olla tämän hankkeen veturiksi. Se on liian syvällä puoluepolitiikassa, kuten kaikki ammatilliset etujärjestöt.

 

Suomalaisella maataloudella on hyvä maine maailmalla. Edellä ehdotetulla viljelijöiden aktivoitumisella saadaan oikaistua myös suomalaisen ruokakorin hinta. Useiden peruselintarvikkeiden hinnat kaupan tiskillä verrattuna tuottajahintoihin osoittavat räikeän epäsuhdan. Maatalouden kustannustason nousu ei näy ruokahyllyssä. Maanviljelijä ei voi yksin ottaa hartioilleen vastuun Suomen huoltovarmuudesta tekemällä hyväntekeväisyyttä pelloillaan!

 

Jouko Häyrynen

näennäisviljelijä

Kisko


Julkaistu 13.6.2022 Salon Seudun Sanomat www.sss.fi 


torstai 9. kesäkuuta 2022

Harkitsevaisuus - somekirjoittelun uhanalainen lajityyppi

 


 


 


 






Postaaja, joka ei laukaise toistuvasti, refleksinomaisesti, (lat. reflexus) omaa viestiä some-alustalle, kun verkkokalvolle ilmestyy ns. ehdollinen ärsyke, on harkitsevainen henkilö. On aivan hyväksyttävää julkaista mielipiteensä vaikka viikkoa myöhemmin, jolloin julkinen keskustelu on avannut aiheesta uusia faktoja ja näkökohtia, ja ehkä omakin mielipide on hiukan jalostunut. Parhaassa/pahimmassa tapauksessa on alkuperäinen lähdetieto osoittautunut muunnelluksi totuudeksi l. valheeksi, ja revolverikommentaattorit ovat joutuneet naurunalaiseksi. Esimerkkejä hutilaukauksista on runsaasti; Pandemiatiedotus, Huoltovarmuuskeskus-gate, Sannikka-kohu, Vapunpäivän auto-onnettomuus Esplanadilla jne. Jos varomattoman räväkästi jakaa mielipiteensä, niin altistuu rivien välistä lukijoiden ja wokettajien vihalle ja ajojahdille. Aina löytyy mielensäpahoittajien susilauma, sanoi mitä tahansa. Lisäksi salaliittoteoreetikot ja päivystävät dosentit saavat omiin tarkoituksiinsa lisää digiruokaa.

Jos medianlukutaito on kehittynyt, ja jos narsistinen ego antaa myöten, pakonomaisesta pikakommentoinnista voi oppia pois. Harkitseva asenne lähdetietoon ja sen julkistajaan ovat eloonjäämisen perusedellytyksiä modernissa someviidakossa. Ensimmäisenä tarkistettuun tietoon perustuvan postauksen julkaissut on voittaja, ei lööppinäkyvyyden metsästäjä. Vajavaiseen tietoon ja omiin ennakkoluuloihin perustuvat pikatuomiot ovat someajan vitsaus. Liian moni kommentoija kiirehtii käyttämään monenkirjavia uutisia poliittisen vastapuolen ja jopa viattomien sivustakatsojien digitaaliseen teilaamiseen. Kuten tosi elämässäkin, aineettomia vahinkoja ja menetettyä mainetta ei saa takaisin, ei koskaan. Maalittaja livahtaa kuin koira digiveräjästä ja jatkaa hajoita-ja-hallitse työtään ilman todellista käsitystä kuinka paljon pahaa saa aikaan. 

Toinen, minulle outo ryhmä, ovat henkilöt (tai trolllit), jotka vain jakavat eteenpäin uutisia ja postauksia ilman riviäkään oman mielipiteen esilletuontia. He saattavat olla Leninin määritelmän mukaisia ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka ampuvat kritiikittömästi ”klikkaus-haulikolla” heille valmiiksi annettuja tekstejä digiavaruuteen. Mitä tunnetumpi somettaja, sitä suurempi vaikutus mielipiteiden muokkauksessa. Ehkä ymmärrämme varoa näitä ”Jätän tämän vaan tähän” -postaajia. Kyseessä saattaa olla myös tehokkaan algoritmin hyökkäys, joka on ottanut juuri Sinut maaliksi psykologiselle manipuloinnille. Mikä ero on manipuloivan somesisällön jakajan ja algoritmin välillä? Niinpä, ei juuri mikään! Intressit tällaiselle virtuaaliselle jakamistaloudelle jäävät valistuneiden arvailujen varaan. Tähän spekulaatiopeliin ei kannata osallistua julkisesti. Seurauksena voi olla algoritmipedon herääminen luolassaan.

 Kaikki on somessa kaupan ja vapaata riistaa. Se ei hidasta digitaalisen näkyvyyden laajentamisessa. Radiohaastattelussa somevaikuttaja kertoi hiljan, kuinka on liittänyt lapsensakin bloggauksensa digitaaliseen proffiliin! Toisaalta hän kehottaa olemaan somessa "business wise". Toisin sanoen postaajan ei tule tuoda liikaa yhdellä kertaa omia ajatuksiaan julki, vaan pyrkiä säästämään niitä. Somettajan tulee rahastaa elämää suurempia mietteitään hidastetusti, pieninä palasina

 

”Some on sontaa täynnä, jossa kasvaa paikoitellen kauniita kukkaketoja.”