Postaaja, joka ei laukaise toistuvasti, refleksinomaisesti, (lat. reflexus) omaa viestiä some-alustalle, kun verkkokalvolle ilmestyy ns. ehdollinen ärsyke, on harkitsevainen henkilö. On aivan hyväksyttävää julkaista mielipiteensä vaikka viikkoa myöhemmin, jolloin julkinen keskustelu on avannut aiheesta uusia faktoja ja näkökohtia, ja ehkä omakin mielipide on hiukan jalostunut. Parhaassa/pahimmassa tapauksessa on alkuperäinen lähdetieto osoittautunut muunnelluksi totuudeksi l. valheeksi, ja revolverikommentaattorit ovat joutuneet naurunalaiseksi. Esimerkkejä hutilaukauksista on runsaasti; Pandemiatiedotus, Huoltovarmuuskeskus-gate, Sannikka-kohu, Vapunpäivän auto-onnettomuus Esplanadilla jne. Jos varomattoman räväkästi jakaa mielipiteensä, niin altistuu rivien välistä lukijoiden ja wokettajien vihalle ja ajojahdille. Aina löytyy mielensäpahoittajien susilauma, sanoi mitä tahansa. Lisäksi salaliittoteoreetikot ja päivystävät dosentit saavat omiin tarkoituksiinsa lisää digiruokaa.
Jos medianlukutaito on kehittynyt, ja jos narsistinen ego antaa myöten, pakonomaisesta pikakommentoinnista voi oppia pois. Harkitseva asenne lähdetietoon ja sen julkistajaan ovat eloonjäämisen perusedellytyksiä modernissa someviidakossa. Ensimmäisenä tarkistettuun tietoon perustuvan postauksen julkaissut on voittaja, ei lööppinäkyvyyden metsästäjä. Vajavaiseen tietoon ja omiin ennakkoluuloihin perustuvat pikatuomiot ovat someajan vitsaus. Liian moni kommentoija kiirehtii käyttämään monenkirjavia uutisia poliittisen vastapuolen ja jopa viattomien sivustakatsojien digitaaliseen teilaamiseen. Kuten tosi elämässäkin, aineettomia vahinkoja ja menetettyä mainetta ei saa takaisin, ei koskaan. Maalittaja livahtaa kuin koira digiveräjästä ja jatkaa hajoita-ja-hallitse työtään ilman todellista käsitystä kuinka paljon pahaa saa aikaan.
Toinen, minulle outo ryhmä, ovat henkilöt (tai trolllit), jotka vain jakavat eteenpäin uutisia ja postauksia ilman riviäkään oman mielipiteen esilletuontia. He saattavat olla Leninin määritelmän mukaisia ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka ampuvat kritiikittömästi ”klikkaus-haulikolla” heille valmiiksi annettuja tekstejä digiavaruuteen. Mitä tunnetumpi somettaja, sitä suurempi vaikutus mielipiteiden muokkauksessa. Ehkä ymmärrämme varoa näitä ”Jätän tämän vaan tähän” -postaajia. Kyseessä saattaa olla myös tehokkaan algoritmin hyökkäys, joka on ottanut juuri Sinut maaliksi psykologiselle manipuloinnille. Mikä ero on manipuloivan somesisällön jakajan ja algoritmin välillä? Niinpä, ei juuri mikään! Intressit tällaiselle virtuaaliselle jakamistaloudelle jäävät valistuneiden arvailujen varaan. Tähän spekulaatiopeliin ei kannata osallistua julkisesti. Seurauksena voi olla algoritmipedon herääminen luolassaan.
”Some on sontaa täynnä, jossa kasvaa paikoitellen kauniita kukkaketoja.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti