Sotavankien ja sodan jalkoihin jääneiden siviilien kohtalo on kaikissa sodissa ollut ankea. Geneven sopimukset eivät ole paljoa painaneet, ei ennen eikä nykyisinkään. Tiedotusvälineet hämmästelevät Venäjän armeijan raakuuksia ja vallattujen alueiden viljaryöstöjä. Näinkö hataraa on historian tuntemus?
Itse asiassa mitään ei ole muuttunut sitten Suuren Pohjansodan, ja sen seurauksena tapahtuneen tsaarin armeijan tekemän Suomen miehityksen l. Ison Vihan päivien (1713-1721);
"Naiset raiskataan ja viedään lasten kanssa orjiksi Venäjälle. Kotiin jääneet miehet ovat piilottaneet arvoesineet ja viljaa metsiin. Heitä kidutetaan työntämällä kuumaan leivinuuniin paistumaan tunnustusten toivossa. Sotilaita ei juuri vangita. He hidastaisivat taistelutoimia ja vaikeuttaisivat muonitusta, joka on suomalaisilta anastetun ruoan varassa. Kaikki ruoka, naiset ja arvotavara jaetaan sotilaiden kesken."
- kts. mm. Suomen kirkon- ja käräjäkirjat, Viha/Kustaa Vilkuna, Murhan Enkeli/Teemu Keskisarja, Rauhan ja Vihan Suomi/Ilkka Malmberg.
Hävittämisen ja hirmutekojen kauhistuttava kaava ei ole muuttunut sitten Aleksanteri Suuren päivien. (Makedonian kuningas 336-323 eaa.) Tätä, ilmeisen selvästi ihmisluonteella tyypillistä, ilman pidäkkeitä toistuvasti tapahtuvaa miekkaan tarttumista ei tule hyväksyä. Millään kulttuuripiirteillä, slaavilaisuudella, panslavismilla, kommunismilla, fasismilla, äärioikeistolaisuudella tms. ei tätä hirmutekojen historiaa voi selittää. Historiaa kirjoitetaan lisää juuri nyt mm. Itä-Ukrainassa. Kansa tai kansanryhmä, joka jättää puolustautumisen huningolle tai toisen vastuulle on tuomittu ajan saatossa alistetuksi ja jopa hävitetyksi. Siksi Ukrainan esimerkki vahvasti puolustautumisesta on kunnioitettavaa.
Ennen anastettiin naiset ja vilja. Nyt Ukrainasta viedään sotasaaliina lisäksi televisiot, pesukoneet ja jääkaapit. Väkivalta on keino huoltaa armeijaa vielä tänäkin päivänä.
Ukrainasta on "siirretty" tai Kremlin termein "paennut" sodan alusta saakka yli miljoona siviiliä Venäjälle. Kylät ja kaupungit on autioitettu. Heidät on kuljetettu ns. "erotteluleireille". Venäjälle myötämielisille annetaan punaiset Venäjän passit ja kotoutetaan heille määrätyille alueilla (oblast), ellei heillä ole sukulaisia joiden luokse muuttaa. Vihamieliset ainekset pyritään uudelleenkouluttamaan ja siirtämään kauemmaksi rajasta, kohti Siperiaa.
Lisäksi yli neljä miljoonaa on vapaaehtoisesti paennut Ukrainan taisteluja ulkomaille, ja maassa on n. 7 miljoonaa sisäistä pakolaista. Aivan meidän lähistöllä on edelleen käynnissä yksi lähihistorian suurimmista pakolaisaalloista.
lähde: hs.fi 12.5.2022
Kuulostaako edellä luettu tutulta? Kyllä pitäisi tuntua! Stalinin vainoissa tehtiin samanlaista ihmisten alistamista. Mittakaava oli tosin kymmenkertainen. Hyvin ovat Putin ja Medvedev Neuvosto-Venäjän sotahistorian lukeneet.
Ukrainasta siirretään siirrettään parhaillaan tuhansittain sotavankeja, ja heitä on viety jo Venäjällä oikeuden eteen. Ensimmäiset kuolemantuomiot on langetettu. Joukossa on myös Ukrainan armeijassa taistelleita eurooppalaisia vierastaistelijoita.
Venäjän julkinen mielipide, mitä se tarkoittaneekaan, on antanut toimille hyväksynnän.
Stalinia lainaten: ”Koko neuvostokansa on puhdistusten ja oikeudenkäyntien takana. Eurooppa kyllä nielee kaiken!” Lisäksi kirkko siunaa armeijan sodankäyntitavat.
Kuolemantuomiot ovat selvästi Venäjän kosto Ukrainan oikeuslaitoksen langettamille pitkille vankilatuomioille venäjän armeijan sotilaille, joiden rikokset ihmisyyttä vastaan on kiistattomasti todistettu .
Muutamia historian tilastotietoja sotavankien julmista kohtaloista;
Talvi- ja jatkosota;
Viime sodissa n. 4500 suomalaista joutui sotavangiksi, alle 10 naista. 2850 palasi Suomeen. Viimeiset tilastoidut tulivat vuonna 1946, osa ei koskaan. Todellista vankien määrää ei ole tiedossa. Osa siirrettiin kauas Siperiaan työleireille, jonne heistä osa jäi asumaan vapautumisen jälkeen, koska vaihtoehtoja ei enää ollut. YYA-Suomi vaikeni asiasta.
Suomi vangitsi Talvisodassa 7500 neuvostoliittolaista sotilasta, jotka liki kaikki palautettiin rauhateon jälkeen Neuvostoliittoon NKVD:n Južan työleirille . Monet saivat palautuksen jälkeen pidetyissä näytösoikeudenkäynneissä kuolemantuomion petturuudesta puoluetta ja isänmaata vastaan. Sama omien vangittujen kohtelu jatkui Neuvostoliiton Suuressa Isänmaallisessa Sodassa 1941-1945.
Jatkosodassa Suomi otti m. 64´000 sotavankia, joista 18´066 kuoli vankeudessa sairauksiin. 1019 vankia ammuttiin. Vain 500 teloitettiin sotaoikeuden päätöksellä.
Saksan Lapin joukot ottivat vangiksi n. 30´000 neuvostosotilasta. Juutalaiset, kommunistit ja muu "ei-toivottu aines" teloitettiin välittömästi. Loput n. 10´000 - 12´000 joutuivat pakkotyöhön Norjaan ja Petsamoon. Vankeudessa kuolleiden lukumäärää voi vain arvailla. Sotavangit rakensivat 1942-1944 puolustusasemia (mm. Stormbock-linja) ja Vielä Lapinsodan perääntymisvaiheessa vangit vahvistivat perääntymisteitä Norjassa. Kuolema korjasi vankeja.
Saksalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941 - 1945;
N. 2,8 miljoonaa saksalaista vangittiin. 1,2 miljoona "katosi" tai on tilastoidusti kuollut vankeudessa ja pakkotyöleireillä Neuvostoliitossa 1941-1950. Tämän sotahistorian osan selvittäminen on liki mahdotonta, koska Venäjä on sulkenut jälleen arkistonsa ja kirjoittaa historiaa uudelleen "parhain päin".
Korean sota 1950-1953;
7140 amerikkalaista vangittiin, tuhansia "katosi" ilman rekisteröintiä vangeiksi. Suuri osa vangeista kuljetettiin Neuvostoliittoon pakkotyöleireille, jossa kaikki kuolivat.
Vangiksi joutuneiden pohjois-korealaisten, ja heidän rinnallaan taistelleiden neuvostoliittolaisten ja kiinalaisten sotilaiden lukumäärästä ei ole tarkkaan tiedossa.
Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin 1979-1989; vankeja ei juuri otettu ...
Jugoslavian hajoamissodat 1991 - 1999;
Sadat tuhannet sotilaat ja siviilit joutuivat eri taistelevien osapuolten vangeiksi. Heitä teloitettiin kostoksi ja varoitukseksi. Kansamurhapolitiikkaa harjoittivat serbit, kroaatit, bosniakit, kaikki.
Etninen puhdistuspolitiikka ja sotavankien oikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen.
Tšetsenian sodat; Tarkkoja lukuja ei sotilas- ja siviilivangeista ole. Joukkomurhat, kiristykset, kidutukset, julkiset teloitukset perheen/kylän nähden, joukkoraiskaukset (kohteena antautuneet sotilaat ja siviilit) on todistettu. Suodatusleireillä kidutettiin toisinajattelijat kuoliaaksi ja taistelujen jälkeisissä "puhdistusoperaatioissa" siivottiin loput.
Tämä tapahtui siis kaksi kertaa 1994-1997 ja 1999-2009, ja loi Venäjän armeijalle menettelytavat, joita käytetään nyt Ukrainassa.
Summarum
Sodan taistelut selitetään kunkin kansakunnan historiassa parhain päin. Hävinnytkin osapuoli on jonkinlainen voittaja, uhri tai uhriutunut sankari. Vallattujen alueiden omaisuus ja siviilit ovat aina olleet vapaata riistaa vailla lain suojaa. Sanokoon kansainvälinen laki mitä tahansa, voittaja ottaa aina omansa ja vielä vähän enemmän.
Sotavankien kohtalo ei useinkaan kiinnosta valtiojohtoja. Aktiivinen unohtaminen on menossa nytkin Venäjällä. Me katselemme etäältä hulluutta ja murhenäytelmää, mutta katsomo on päivä päivältä lähempänä taistelukenttää.
"Kuinka hyvin me elimmekään silloin, kun elimme huonosti."
- Šnur, venäläinen rock-runoilija keväällä 2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti