torstai 29. helmikuuta 2024

Karkauspäivä - Hamekangaspäivä - Rukkaspäivä - Pakkipäivä

  










Joka neljäs vuosi lisätään Juliaaniseen kalenteriimme lisäpäivä helmikuun loppuun, koska maan kiertoaika auringon ympäri ei vastaa tasan 365 päivän vuosikalenteria. Maalisuoralla maa on 5h48min46sek hitaampi kuin laskennallinen vuosi.

 

Suomessa koetaan Karkauspäivänä hamekankaan kysyntäpiikki, kun sitoutumiskammoiset totaalikieltäytyjät joutuvat ostamaan naisoletetuille kosijoille hamekankaita. Avioliitto ei ole enää muodissa, vaikka 2022 sanottiin ”tahdon” enemmän kuin 2021.

Eihän tämä karkauspäivän kansanperinteen vaaliminen suomalaista tekstiiliteollisuutta pelasta, mutta jokainen kangasmetri lasketaan. Vateva ja mittava vaateteollisuuden idänkauppa katosivat neukkulan myötä. Valmisvaateteollisuus tekee vain uniikkituotteita tai lyhyitä designvaatesarjoja. Kangaspakkoja sentään erikoisliikkeistä vielä löytää.

 

Suomenkielen kummajainen on, että Karkauspäivänä on sallittua antaa myös rukkaset tai pakit. Rukkasten saatavuus on nykyisin rajallista. Kunnollisia, pintanahkaisia rukkasia ei tahdo löytyä mistään. Pakkeja (huom. monikkomuoto) voi ostaa edullisesti sotilas- ja erävarustekaupoista, mutta en ole vakuuttunut että kosijatar alumiinisesta pakista kovinkaan ilahtuisi, varsinkin kun pakkeja pitäisi antaa useampi kuin yksi!






Hyvät vannoutuneet poikamiesoletetut, nyt ostohousut jalkaan ja kangaskauppaan!


Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Matkantekkoon

 









1930-luvun lama-aikaan joutomiehet kävelivät asemanvälit pitkin rataa tai matkustivat pummilla tavarajunien vaunuissa töitä etsien. Ilmiö oli yleismaailmallinen.

Joskus 1970-luvulla tehtiin rata-alueella oleskelu Suomessa kielletyksi. Onneksi ennen kieltoa ehdin "venyttää penniä” kiskoilla, oikeammin kuparisia viispennisiä veturien ohittaessa poikaporukan! Minne lie nuo kuparikiekot kadonneet?

 

Vielä 1950-luvulla maantiet olivat mutkaisia ja kelirikko todellinen ongelma keväisin ja syksyisin. Tiestön kunto rytmitti elämää ja matkustamista. Nykyisin elämme kellon mukaan. Matka-aika on tärkeämpi kuin kuljettu matka. Teiden ja rautateiden ylläpitostandardeja ohjaa rahoitus enemmän kuin tarve. Tosin säätilalle emme voi mitään. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt ja nopeasti muuttuvat keliolosuhteet kuljettavat hiekkaa ja alijäähtynyttä vettä kiireisten matkustavaisten kellokoneistoihin. Eräänlainen logistiikan veijaritarina on suomalaisten rautateiden jokasyksyinen puiden lehtien aiheuttama kiskojen liukkaus.

 

 ”Lapsena kävimme vanhempien kanssa joka kesäloma Rovaniemeltä käsin autolla

lomamatkalla. Isä väänti rattia ja minä ihmettelin, miksi teissä on niin paljon mutkia.

Isä vastasi: ”Katsos, ostimme nämä tiet Ruotsista ja saimme paljousalennuksen.

Koska tiet eivät mahtuneetkaan maastoon, piti ne laittaa mutkille!”

- Jari Tervo

 

Ja sitten nykypäivään.

Varsinais-Suomessa on säpinää kaavoituksen ja rakentamisen suhteen. Ikuinen Elsa-oiko-tunnin juna-länsirata yskii jo ensimmäisen kahden kilometrin matkalla Turun wanha rautatieasema-Kupittaa. Rakennettiinpa mitä tahansa, minne tahansa täällä Varsinaisessa Suomessa, nousevat kustannukset 3x - 5x. 

Väylävirasto ja Turun kaupunki kinastelevat kustannuksista ja vastuista kuin lapset hiekkalaatikolla. Tässä olisi aineksia suomalaiseen tv-elokuvaan.

 

https://www.sss.fi/2024/02/palaako-turku-junaliikenteen-paateasemaksi-jo-joulukuussa-kaksi-lyhyen-ajan-sisalla-tullutta-kriisia-koettelevat-kaksoisraidetta-ja-ratapihatoita/

 

Turun rautatieasema (nykykielellä juna-asema) uhkaa jäädä vuosiksi ilman asemapalveluja, sillä Turun kaupungin suunnittelemasta uudesta matkakeskuksesta ei ole olemassa vielä edes asemakaavaa. No, pakkohan nykyisets ratatyöt on viedä loppuun vaikka tulisi sutta ja sekundaa. Lisäksi 400 auton parkkitalon kerrotaan nousevan aseman läheisyyteen ennätysajassa, alle kolmessa vuodessa! Ans kattoo ny. 


Turkulaisen kinastelun taustalla on paljon tunteita, poliittista taktikointia, eri intressiryhmien lobbausta ja hiljaisia agendoja. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

a) sumutus, ja suunnitteluparametrien vääristely, joka on jatkunut yli 10v, joilla konsulttitoimistojen ja suunnitteluyhtiöiden työllisyys on turvattu. (Turun Tunnin Juna Oy l. Länsirata Oy, Ramboll, Taratest jne.)

b) Turun ja Salon kaupungin virkamiesten ja -hallituksen suhmurointi; mm. kaavoitusviiveet, "rautatien pakkolinjaukset" ja vanhoissa kriteereissä pitäytyminen.

c) Varsinais-Suomen maakuntajohtajan ehdottomasta "määräysuhkauksesta", että 1h Juna on rakennettava. Turun Sanomat "Tunnin Junan on hallitus luvannut toteuttaa. Ei ole muita vaihtoehtoja". https://www.ts.fi/uutiset/6169777

Ja vielä: "Sitä on vaikea selittää rationaalisesti, mutta se on tunne siitä, että Varsinais-Suomella menee hyvin. Tulee tunne siitä, että kaupunkimme ja alueemme kehittyy".

https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009661098.html

d) yhteisen EU-rahan (jota ei ole) ja Isänmaan edun keppihevosia käyttäen jo kahdet eduskuntavaalit kahlatut poliittiset taistelut.

e) EU:n säädös yhtenäisestä liikenneverkosta TEN-T https://vayla.fi/vaylista/liikennejarjestelma/tentSäädös on susi jo syntyessään, koska Euroopan turvallisuusympäristö on rajusti muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sehän ei Suomea kuitenkaan hidasta, vaan kaikki väylät rakennetaan itärajalle saakka!

d) 1900-luvun käsitys siitä, mikä on rautatieaseman funktio junaan siirtymisen lisäksi. Huom. saapuvat matkustajat eivät pääsääntöisesti tarvitse hoivaa, takseja ja julkisen liikenteen palvelujen lisäksi.

 

Yhteiskuntarauhan nimissä (JOS olisi rahaa) Turussa voisi aivan hyvin olla kaksi ranskalaistyylistä kylmäasemaa; 

- Carre du Occidental (wanha asema)

- Carre du Oriental (Kuppis)

Tosin tällaisen mallin kaavailu on myöhäistä. Uusi kiskotus ja sillat valmistunevat kesän alussa Turun kaupunkikuvaa kaunistamaan.

 

Helppo-Heikki Turun syysmarkkinoilla:
"Älkää turkulaiset olko turhan vaatimattomia. Hankkikaa kerralla kahden tunnin juna!"

tiistai 20. helmikuuta 2024

Jokapaikan-Jaska




 

Jo joulukuussa 2021 kirjailin ao. ajatuksia muistiin poliitikkojen lukuisista luottamustehtävistä hallinnon eri tasoilla. Asia oli tuolloin vahvasti esillä julkisuudessa. Sunnuntaina 18.2.2024 PM Orpo "ajatteli ääneen" Ylen haastattelutunnilla samasta asiasta: useilla rattailla ajamisesta.
https://www.sss.fi/2024/02/petteri-orpo-valaytti-luottamuspaikkojen-rajaamista-kahteen-salolaiskansanedustajilta-hyvaksyva-nyokkays/

 

Synnyinkunnassani oli erittäin aktiivinen kuntapoliitikko. Kutsutaan häntä vaikka nimellä "Jaska". Hän oli tietysti puolueensa nokkamies, kunnanvaltuustossa, ajoittain kunnanhallituksessa, maakuntahallinnossa (tuolloin nimeltään läänin- sitä sun tätä hallituksia ja neuvottelukuntia), kirkkovaltuustossa ja -hallituksessa, metsänhoitoyhdistyksessä, metsästysseurassa, maamiesseurassa, kalastuskunnassa, jakokunnassa, tienhoitokunnissa, SPR:n paikallisosastossa, sotaveteraaneissa jne. jne. 
Jaska oli aina tyrkyllä uuteen luottamustehtävään, oli aihe melkein mikä tahansa. Niinpä hän sai liikanimen Jokapaikan-Jaska. 
Hiukan hassultahan se paikallislehden luku tuntui, koska uutisissa oli "Jaska siellä ja Jaska täällä".  Eräänlainen sveitsiläinen linkkuveitsi kahdella jalalla.

On huomattava, ettei 1960-70 -luvuilla juurikaan maksettu kokouspalkkioita tai kulukorvauksia. Kaikki yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli talkootyötä, ja siis pois omista töistä.

Nykyisin kokous- ja hallituspalkkiot voivat olla jo mittavia, eikä määrä tule vähenemään. "Palkkojen ja palkkioiden harmonisointi jatkuu": https://yle.fi/a/74-20073090

 

Kun tarkastelee nykyisen asuinkuntani ja hyvinvointialueen hallinnon rakennetta, huomaa saman jaska-ilmiön. Eräät poliitikot eivät osaa/halua/uskalla antaa tilaa nuoremmille, joiden sanotaan olevan tulevaisuus. Vaaleissa on toistuvasti ehdolla lisää jokapaikan-jaskoja, "joiden paketti kestää" kuten kansanedustaja Lunden (PS) asian ilmaisee. Haastatteluissa kansanedustaja vahvisti vielä, että "tykkää kunnallispolitiikasta". Toiveammatti, siis.

Valittaen totean, että virkakoneistossakin on näitä korvaamattomia henkilöitä, joiden kyvyt ja ajankäyttö ovat ylivertaiset. Sama henkilö on asiantuntijatehtävissä usealla hallinnonalalla, laidasta laitaan.

 

Jos kansanedustajien luottamustoimet rajataan kahteen. Siis esim. eduskunta + aluevaltuusto ja hallituksessa eduskunta + valtioneuvosto, niin saadaan uusia poliitikkoja vallan kahvoihin kasvamaan ja oppimaan ne kuuluisat "maan tavat". Kansanedustajat voidaan toki valita maakuntahallituksiin (ei maakuntavaltuustoihin) juomaan kahvia ja juttelemaan mukavia. Maakuntahallinnon tehtävät kaventuvat jokaisen hallinnonuudistuksen myötä, n. 6 vuoden välein.

Toivomus täältä äänestäjien pilttuusta; kansanedustajien ei tule ängetä kunnanhallituksiin eikä aluehallituksiin. 

Lobbareille ja yhteiskuntasuhteiden konsulttifirmoille tämä tietää paljon lisätöitä ja lisäansioita. Enää ei  vaikuttaminen onnistu yhdellä istumalla, koska kohdehenkilö ei olekaan enää jokapaikan-jaska, todellinen vaikuttajayksilö.

 

P.S.

Juicen määritelmä: "Vaikuttajayksilö on sellainen, joka kaivaa vaikkua korvistaan ja levittää sen tapettiin!"

 

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

 

torstai 15. helmikuuta 2024

Haaveillaan - Ii 650

 



Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Muutosvastarinnasta huolimatta saa jokainen toki haaveilla l. visioida. Viime viikkojen kirjoitukset Rantapohjassa olkoot hyvä keskustelun alku Iin kehittämisestä ja sen suunnasta, myös vallan kammareiden ulkopuolella. Halusimme tai emme, kaavoitus ja maapallon rakentaminen ohjaavat kuntien ja asukkaiden tulevaisuuden suuntaa.

Koska tuulivoimaloiden lisärakentamiselle emme näköjään voi mitään, on tarjolla toki muitakin kohteita visiointiin. Kuntalaisten haaveilu kartoitettiin jo vuosi sitten niin Kirkonrannan kuin Strategisen Yleiskaavan 2040 suhteen. Yleiskaavan osana on ohitustie Ojakylä-Asemakylä-Harisoja. Muistithan kertoa tuolloin haaveesi ja toiveesi?

 

Kirkonranta on kiinnostava haaveilun kohde. Kunta on julkaissut ideakilpailun arkkitehdeille. Hanke on kannatettava. Pian saadaan ulkopuolisten ideoita ammattimaisesti laadittuina mukaan haaveiluun. Kunnan 2022 kuntalaishaaveiluun kirjattu ohjeistus "puretaan rakennukset, korjataan tai muu käyttö" lienee ohjenuorana pian alkavalle ammattilaisten haaveilulle. Ellei näin ole, niin päättäjäthän söisivät sanansa! Kuntalaiset ovat nyt katsomossa, joten popcornit mikroon.

Olisi ansiokasta, että arkkitehtikilpailun osanottajat kävisivät paikanpäällä toteamassa hienon miljöön ja tutkimassa sen mahdollisuuksia. Pelkät ilmakuvat ja Google Maps Street View eivät riitä. Samalla asiantuntijat voisivat raatauttaa iiläisiä Haminasa. Ei meiltä mielipiteitä puutu!


Ohitustiehanke on jakanut niin iiläiset kuin me kesä-iiläisetkin ainakin kahteen leiriin. Näin kauempaa katsoen Ii on mielestäni paljon enemmän kuin Vanha Hamina ja nelostien viereen nauhamaisesti rakentunut asioimiskeskus, joka on seurausta Asemakylältä yli 60 vuotta sitten siirretystä tielinjauksesta osana silloista tienparannussuunnitelmaa.

Vuonna 2009 haaveiltiin nelostien (E75) leventämistä "keskikaiteelliseksi, nelikaistaiseksi sekaliikennetieksi" (Kaleva 16.11.2009). Tämä muutos olisi tasannut 23 taloa ja 13 liikerakennusta tieltään. Nopeus olisi noussut ja tuskin jarrupoljinta olisivat matkailijat hipaisseet. Lähimmille lohiapajille ja tuntureille on alle neljän tunnin matka, Ouluun 20 minuuttia! Huom. tarjolla oli neljä muutakin ohitustievaihtoehtoa.

Jos tien muutostyöt tehtäisiin tänään Haminan ja Iin siltojen kautta, vietäisiin nelikaistainen tie todennäköisesti Ojakylästä Korpiniittyyn saakka, hiljan uusitun tieosuuden alkuun. Rinnalle jouduttaisiin rakentamaan uudestaan kevyen liikenteen väylät sekä rinnakkaistiet kiinteistöille, kuten nykyisin on maan tapa. Satoja kiinteistöjä jäisi tien alle. Tätäkö haluamme? 

 

Ohitustie on Iille mahdollisuus rakentaa uudestaan liikenteen solmukohta Asemakylälle, missä se ennen olikin. Logistiikka on pääsääntöisesti pyörillä, mutta raideliikennettä kannattaa myös kehittää. Kenties lähivuosina junat pysähtyvät Iin uudistetussa Asemakylän Matkakeskuksessa, missä kauniin jokimaiseman rannalla on tarjolla monipuoliset palvelut 2030-luvun matkaajille. Maailma muuttuu ja ihmisten arvostukset myös.

Raideliikenteen kehittäminen Oulu-Tornio-Haaparanta osuudella on meneillään. Valtatie 4/E75 vaatii myös parantamista, katsokaapa esim. Nelostie E75 ry:n yhteenveto.

 

Iin seutu on ollut asuttuna hyvin kauan ja ihminen on muokannut maisemaa. Ii, ikiaikainen etappi, on aina ollut hieno paikka asua ja elää! Ympäristön muokkaus on ajoittain ollut kovakouraista ja luonnolta ei ole paljoa kyselty. Maksuttoman Elonet+-palvelun mainio sarja "Nelostie" kuljettaa katsojat halki Suomen ja Iissäkin tehdään pikainen pysähdys (Rovaniemeltä rannikolle, Osa 3).  Rohkaisen tekemään aikamatkan vuoteen 1965. 

TV-dokumentista huomataan, että muutos on ainoa pysyvä olotila. Väyläverkosto muuttuu jatkuvasti. On vain asukkaiden omasta tahdosta kiinni, halutaanko liikenneväylän vaikuttavuusmahdollisuudet ottaa haltuun. Tyhjä tieura ei mieltä lämmitä, eikä kunnan tasapuolinen kehittäminen ole keneltäkään pois.

Rohkenen toivoa kesän Ii 650v -tapahtumiin avoimia keskustelutilaisuuksia koko kunnan kehittämisestä juhlavuoden otsikolla "Ii - Kylät - Sillat - Virrat".

 

Jouko Häyrynen

Pohjois-Ii


Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.



Kolumni on julkaistu Rantapohja-lehdessä 15.2.2024