Tietokirjailija Soininvaara toteaa, että yksityisomisteisen maan arvonnousu on kunnan ja valtion investointien ansiota; tiet, rautatiet jne. (Yle Uutiset 29.9.2021).
Entäpä tilanne, jossa maan arvo laskee kunnan kaavoitustoimien takia; tiet, rautatiet, tuulivoimalat, kaivokset, teollisuusalueet jne.? Yksityisellä maanomistajalla on sangen vähän sanottavaa, kun kunta kaavoittaa lämpövoimalan naapuriin tai valtion rautatielinjaus halkaisee kotitilan järvimaiseman.
Maankäyttölaki on yksiselitteinen ja kunnan kaavoitusmonopoli koskematon, joka usein tukee isojen yritysten tavoitteita. Esim. Helsingin Helen Oy, on ylpeä ensimmäisistä tuulivoimaloistaan Isojoen Lakiakankaalla. Linnuntietä matkaa on 200 km Kolmen Sepän Patsaalle. Niemikaupungin asukkaat ovat innoissaan, mutta isojokiset eivät niinkään, ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Luonto tärveltyi ja tulot menevät Helsinkiin. Tuulivoimaloista kunnalle saatavat kiinteistöverotulotkin alenevat ajan funktiona. Sitran energiaraportti (Yle 28.9.2021) tukee maatuulivoimaloiden rakentamista, joka on suora kehotus jatkaa villiä menoa maankäytössä. Kyseessä ovat 20+ vuoden maanvuokrasopimukset, joita pääsääntöisesti ulkomaiset investoijat tekevät kunnan kaavoituksen tukemina. Todellista ekoajattelua olisi rakentaa esim. Helsingin Harmajan tai Turun Maanpään edustalle 1000 tuulivoimalaa kuluttajien läheisyyteen (vrt. Ahvenanmaan merituulivoimalahankkeet).
Kuka siis omistaa maan? Yksityisen omaisuuden suoja ei Suomessa koske maanomistajia. Kiinteistöjen pilkkominen kaavoituksella ja ”rusinat pullasta” -lunastukset ovat mielestäni kaikuja sodanjälkeisestä Suomesta, ja nykyisen lain henkeä rikkovaa maaomaisuuden alennusmyyntiä. Kun maankäyttö ja omistus irrotetaan toisistaan, syntyy tilanteita, joissa enemmistön mielipidettä ohjataan yhteisen hyvän nimissä. Sen olen itsekin nähnyt, kuinka maatilakaupan jälkeen kunta yritti käyttää etuosto-oikeutta (jota ei ollut) lunastaakseen kaikki tilan jokirantapellot asuntorakentamisen tarpeisiin raakamaan hinnalla. Peltomaa olisi siis otettu pois, mutta tilakeskuksen olisivat uudet omistajat ”saaneet pitää”.
Suomalaiset muuttavat keskuskaupunkeihin ja ymmärrettävästi rakennusmaan tarve kasvaa. Maanomistuksen siirtymisessä pitää kuitenkin olla ”reilun kaupan pelisäännöt”. Raakamaalla tulee olla markkinaehtoinen hinta. Maaseudun kansalaiset ovat saaneet haukkumanimen NIMBY (Not in my backyard, ei minun takapihalleni). Onko arvokkaampaa puolustaa Helsingin huviloiden säilyttämistä, kuin rakentamattoman luonnon säilyttämistä jälkipolville?
Lainassahan maa meillä on, vain yhden sukupolven kerrallaan. Entäpä, jos noita sukupolvia on 10 peräkkäin? Tällainen alue luokitellaan kansallismaisemaksi, kulttuuriperimäksi ja suojeltavaksi alueeksi, ellei suomalainen kunta tule väliin.
Jouko Häyrynen
kaksoiskuntalainen Salo & Ii
