Synnyinkuntani kunta- ja aluesenaattorin haastattelun alaotsikko julistaa: "Luonnonsuojelu jakaa ihmisiä, mutta maisemansuojelu yhdistää." (Kaleva 11.4.) Näin todistetusti onkin. Varsinkin, kun se maisema sattuu olemaan oma kotimaisema. Hyvin usein kunta/kaupunkikeskuksia puolustetaan, kun resurssiriiston Suomea kaavoitetaan ja rakennetaan. Syrjäkylistä tehdään sijaiskärsijöitä. Ii on siitä yksi esimerkki.
Emme ole Suomessa kovin hyvin onnistuneet maisemansuojelussa luonnonsuojelusta puhumattakaan. Sen ovat menneet vuosikymmenet osoittaneet. Koen, että koko Suomi kulkee neuvottomana ja ratkaisumalli on vuodesta toiseen sama; Revitään luonnosta irti se mikä vain saadaan. Lainsäätäjät Helsingissä ovat kirittäneet maakuntien päättäjiä uusiin ennätyksiin etenkin energiantuotannon saralla.
Maisemaa & luontoa ja sen muutoksia on syytä tarkastella pidemmällä aikajänteellä.
1950-1980 "Vesivoiman ja turvetuotannon vuosikymmenet"
Pohjoisen joet, kuten Kemi-, Ii- ja Oulujoki tammettiin useilla vesivoimaloilla ja pilattiin peruuttamattomasti. Onneksemme esim. Siuruan ja Kollajan allasvoimalahankkeet on haudattu, ainakin toistaiseksi.
Suot kuivatettiin lyhytnäköisesti toivoen metsäalan laajenevan, ja osa soista otettiin energiaturpeen tuotantoon. Ravinteet ja humus valuivat esteettömästi jokiin ja vesistöt samentuivat. Samalla Perämerestä tuli "Ruskeameri".
1990-2000 "Avohakkuiden vuosikymmen"
Hitaasti kasvavat, tiheäsyiset laatumetsät hakattiin alas sellukattiloiden raaka-aineeksi, vaikka sahatavarana olisi niistä saatu parempi tuotto arvoketjun kaikille osapuolille. Jäljelle jäi raiskioita, kitumaata. Nyt niistä hakataan "puut" keksinvarren paksuisina riukuina samoihin sellunkattiloihin.
Teollisuuden jalostusarvoa ei ole haluttu nostaa, vaikka puunjalostusteollisuudella on ollut sata vuotta aikaa tehdä muutos. Viime vuosikymmenet on tapeltu vuosittaisten hakkuiden kiintokuutiomiljoonista. Selkokielellä; halutaan tehdä sitä samaa perustuotetta, mikä ei vaadi uusia innovaatioita ja vain marginaalisia lisäinvestointeja. Edes yhteiskunnan digitalisoituminen ei ole havahduttanut Metsäteollisuus ry.:a - pakkauskartongin kasvava menekki on korvannut osan paperin kysynnästä. Metsäteollisuuden lisäarvoa tuottavien TKI-investointien määrä laahaa pahasti jäljessä verrattuna esim. tietotekniikka- tai bioalaan. Onneksi edes puunjalostuksen vesistöjen saastuttaminen on saatu pääosin kuriin.
2010-2020 "Vihreän energian esiinmarssi"
Tuulimyllyt valtasivat kankaat. Yhtenä perusteluna oli "avohakattujen kitumaiden hyötykäyttö". Näin markkinoi tuulivoimaa Iin edellinen kunnanjohtaja. Oikeammin kunta himoitsi vain kiinteistöveroja. Nyt ennustetaan rakennettavan runsaasti lisää tuulivoimaa lisää yksin Iihin, vaikka kunta on jäädyttänyt tuulivoimakaavoituksen (Kaleva 19.10.2024). Kaikki on kuitenkin kaupan ja kaavoitusmonopoli voi avata kaavan ja asettaa sen uudelleen harkittavaksi. Katse on kunnantaloilla kiinteästi "pallossa" l. kiinteistöverotuotoissa, vaikka niissä on tuulivoimaoperaattoreita suosiva, vuosittain aleneva, veroaste. Vanheneva väestö, alhainen syntyvyys ja heikko työpaikkaomavaraisuus on huono kuntatalouden yhtälö, jota kiinteistöveroilla ei yksin korjata.
2020- "Ylikansallisen laskentakapasiteetin vuodet"
Datakeskushankkeet ovat tämän päivän taivaanrannassa siintelevä Eldorado. Jälleen kiinteistöverot houkuttelevat. Datakeskukset kaavoitetaan mahdollisimman kauas kuntakeskuksesta, perusteluna Fingridin sähkönsiirtolinjat. Lauhdelämmölle pitää kikkailla ja keksiä käyttöä, vrt. Muhoksen datakeskushanke (Kaleva 31.3.2026). Rakennusvaiheessa datakeskukset työllistävät vain paikallisia koneurakoitsijoita. Hallit rakentavat aivan toiset urakoitsijat. Asentajat tuodaan Kiinasta, USA:sta, milloin mistäkin. Suomessa ei ole ammattitoista asentajakuntaa toteavat datakeskusmogulit. Sama trendi on myös akkumateriaalitehtainden työmailla (Yle 14.4.2026). Datakeskusten toiminta on pääsääntöisesti etäkäytön varassa kuten vesivoimaloidenkin. Erona on, että etäohjaus voi olla missä tahansa maailmassa. Paikalliset datakeskusten työpaikat voi laskea kahden käden sormilla.
Sijoituspaikkakunnalle datakeskus on:
1) puhdasta, kädenlämpöistä lauhdevettä
2) lisää sähkönsiirtolinjoja
3) ympäristön ja maiseman menetystä
4) hiukan kiinteistöveroja kunnan pohjattomaan kirstuun
Fingrid on suurten haasteiden edessä
Fingrid kertoo, että sähkönsiirtoverkko alkaa olla täynnä ja vasta n. 2029 saadaan datakeskuksille tarvittavaa lisäkapasiteettia, (=lisää siirtolinjoja) rakennetuksi. Kysyntä ylittää nyt 3x kapasiteetin (YLE 11.4.) Sähkönsiirtoverkon kirivaiheen budjetti on 1,5 mrd€ ... 3 mrd€ per vuosi. Investointisuunnitelman otsikko on: "Fingrid turvaa talouskasvua". Tätä näkemstä tukee Uusiutuvat ry:n kommentti, että tarvitaan lisää kysyntää, jotta investoinnit tuuli/aurinkovoimaan jatkaisivat kasvua ja tukisivat talouskasvua.
Koska tuulivoiman tuotanto on keskittynyt Pohjanmaan maakuntiin ja kulutus kasvaa voimakkaasti Etelä-Suomessa, tarvitaan valtavasti lisää siirtokapasiteettia. Uusiutuvan energian viisaiden ohje jo 10 vuotta sitten oli, että järkevintä on sijoittaa energian tuotanto mahdollisimman lähelle kulutusta. Minne unohtui tämä viisas ohje?
Suomessa kotitalouksien sähkönkulutus ei ole juuri kasvanut ja teollisuudenkin kasvu on liki nolla. Vuoden 2007 jälkeen ei todellista sähkönkulutuksen kasvua ole tapahtunut kertoo Energiateolllisuus ry (Energiauutiset 11.2.2025) Sähköistyvä liikenne kasvattaa jonkin verran energian kulutusta, mutta datakeskukset tulevat olemaan todellinen "moolokin kita". Ei tarvitse olla kovin kummoinen visionääri todetakseen, että sähkön kuluttajahinnat nousevat voimakkaasti kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan takia. Datakeskusten energiatarpeen jyrkkä kasvu ja tuotannon/siirron vaje on Suomen ikioma "Hormuzinsalmi". Sähköä ei ennusteen mukaan ole riittävästi kaikille, ei ainakaan kohtuu hintaan.
Ennuste on, että Suomen sähkönkulutus kaksinkertaistuu seuraavien 8-10 vuoden kuluessa 83 TWh -> 160 TWh. Se tarkoitaa 6.8 x Olkiluodon kolme voimalayksikköä tai 7.3 x nykyinen tuulivoimakapasiteetti. Iin kunnan päättäjät ovat myös kotiläksynsä lukeneet, kun suunnittelevat 200 yksikköä lisää tuulivoimaa! Kuntien kaavoituskisa jatkunee, kun energian kysyntä lisääntyy.
Maan hallitus
Risto Siilasmaa väänsi rautalangasta (HS 16.4.2026) kuinka hölmöjä Suomen päättäjät ovat alistumalla siirtomaaksi kansainvälisille IT-firmoille. Suomalainen lisäarvo ei kasva tarjoamalla rajattomasti halpaa sähköä, verohelpotuksia, mankalavoimaloita ja kylmää maata kohtuullisella kiinteistöverolla. Energiateollisuus toistaa metsäteollisuuden linjaa; "Tehdään vaan sitä samaa".
Orpon hallitus hokee "hyvää hallitusohjelman linjausta" ja lupaa halpaa uusiutuvan energian sähköä. Lisäksi pienydinvoimaloiden rakentaminen on aivan nurkan takana. (HS 17.4.2026) Ettei vaan datakeskusten pyörittäjät nostaisi kytkintä ennen kuin ydinsähkön lisärakentaminen saadaan maaliin. Datakeskusten takaisinmaksuaika on kovin lyhyt, kun katsoo globaalien yritysten vuosituloksia, ja teknologian elinkaaret lyhenevät kiihtyvästi koko ajan. Maailman taloussuhdanteetkaan eivät ole kovin hyvin ennustettavissa tässä uudessa, moninapaisessa ympäristössä.
2030- "LH2-unelma"
Seuraavaksi on tulossa vedynsiirtoputki; 1300 km siirtolinja Haaparannasta Hankoniemelle. Valtionyhtiö Gasgrid Oy rakentaa putken, ja tekee lisää arpia koko manner-Suomeen. Hankkeen kannattavuudesta ei ole arvostelun kestäviä laskelmia, mutta suunnittelu etenee konsulttiyhtiöissä 51 milj.€ budjetilla. Pohjois-Suomessa paikallinen hyöty on liki nolla. Ai niin, ne kiinteistöverot!
Mitäpä syrjä-Suomesta ja syrjäkylistä; poissa silmistä, poissa mielestä. Helsingistä katsoen "eihän siellä asu kukaan".
Parempi tulevaisuus
Yllä olevan dystopian jälkeen on syytä miettiä tämän suomalaisen "Energie Wenden" mahdollisia hyviä puolia. Koska vesivoiman osuus energiantuotannosta pienenee marginaaliseksi (alle 10% tuotannosta) ja pienydinvoima hoitaa tuuli/aurinkosähkön satunnaisuuden säätöongelmat, voimme aloittaa vesivoimaloiden purkamisen ja virtavesien vapauttamisen (ennallistamisen) alueen vähäisen väestön iloksi. Samalla palautetaan vaelluskalojen ja jokiluonnon ikiaikainen nautintaoikeus kotivesistöihin!
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
