torstai 19. marraskuuta 2026

Tieverkon adoptiot

 

 

Rahapulassaan valtio haluaa yksityistää ison osan tieverkosta. 

 

Väylävirasto on esitellyt suunnitelman siirtää vastuu teiden kunnossapidosta valtiolta tienkäyttäjille SSS 17.11. Kätevää. Kukaan ei pääse karkuun tiemaksuja, paitsi muuttamalla kaupunkiin, mikä lienee hankkeen sivujuoni: maaseutu tyhjäksi!

 

Valtion teitä on n. 78´000 km, joista 65´000 km on seutu- ja yhdysteitä. Tiestöstä 27´000 km on sorapintaisia. Sorapintaisten teiden määrä kasvaa, jos suunnitelma kyntää nurin huonokuntoiset öljysoratiet toteutuu.

Kunnilla ei ole maanteitä vastuullaan, vain katuverkot. Yksityisteitä on n. 370´000 km!
Väylävirasto kertoo, että tiestön korjausvelka on yli 2 mrd.€. Se kohdistuu pääosin juuri seutu- ja yhdysteihin. Tiestön pelkkään kunnossapitoon kuluu 550 milj.€/vuosi ja peruskorjaukset ja siltaremontit päälle. Moottoritiet (900km) ovat valtiovallan erityisessä suojelussa, vaikka tienkäyttäjät saattavat olla toista mieltä. Ts. pääkaupunkiseudulta pääsee turvallisesti moottoriteitä pitkin Turkuun, Tampereelle ja itään kohti Lappeenrantaa. Jos on tarvetta poiketa päätieltä, kannattaa valita ajoreitti huolella. 

Ei tämä yksityistämisehdotus pelkän iltapäiväkahvin tai "Kummelin Penan kalkkiviivoilla keksityn idean" tuotosta ole. Väylävirasto julkaisi 12.12.2025 "Maantie-yksityistie-rajapintaselvitys" -tutkimuksen (Linea Konsultit Oy). Siinä käsitellään seikkaperäisesti "rajapintoja" ja "vaikutuksenarviotietoa verkon supistamisen vaikutuksista". Ts. nyt esitelty suunnitelma lienee sisäisesti vain virallista päätöstä vailla. Saanen esittää pohdintaa muutaman rivin verran täältä yksityistien varrelta.                      

 

Tieomaisuuden ja hallinnan siirto

 

Pitäisikö ko. tieosuudet siirtää kunnan vastuulle eikä kuntalaisten yksityisteiksi?

Kunnilla ei ole nyt yhtään kilometriä tieverkkoa vastuullaan. Tosin katuverkkojen kokonaispituus on 31´000 km. Valtio on työntänyt takaisin kunnille useita hyvinvointivaltion vastuualueita, ei vähiten työttömyyden hoito (huom. ei sen vähentäminen). Koska sekä valtio että suurin osa kunnista ovat taloudellisesti kuralla, en hämmästyisi, jos tiestön hoitoa sälytettäisiin kansalaisten lisäksi myös kunnille. "Hoitakoot, miten parhaaksi näkevät.", on ollut Suomen valtioneuvostojen motto jo yli 20 vuotta.

Kukaan ei ole vielä osannut kertoa, miten tuhansien tiekilometrien "yksityistäminen" toteutetaan. Kymmeniä kilometrejä pitkän, harvaan asutun yhdystien hoitokustannusten jako ei ehkä toimi pelkän tielain keinoin. Lisäksi kesämökkiläisten tieyksiköiden määräämiseen tarvitaan ainakin kuntien rakennusviraston apua. Onko kesäasunto ympärivuotisesti asuttu? Liittyykö kiinteistöön vuokraustoimintaa? Uudet, ehkä hyvinkin laajat, tiehoitokunnat joutuvat painimaan kovin erilaisten odotusten kanssa tieosakkaiksi tulevien kiinteistönomistajien toiveiden ja vaatimusten kanssa. Muistuttaa kaupunkien taloyhtiöiden toimintaa. Tiehoitokuntien isännöitsijöille riittää kysyntää.

 

Tiestön ylläpito - vastuut ja oikeudet

 

Tielaissa on selkeät vastuut tiehoitokunnalle tien turvallisena ja kulkukelpoisena pitämisestä. Tieadoptioiden myötä joutuu yksityistielaki remonttiin. Ehdotan, että tiehoitokunnan oikeuksia laajennetaan ja kevennetään viranomaisvalvontaa asioissa, jotka usein tulee ratkaista nopeasti ilman elinvoimakeskuksen tai poliisiviranomaisen hidasta hyväksyntäprosessia. Se on myös osa resilienssiä ja yleistä turvallisuutta. Yksityistetty yhdystie on verrattavissa metsäautotiehen, joka on ensisijaisesti kiinteistöjen omistajien käytössä.
Esimerkkejä toimenpiteistä:

- määräaikainen tai pysyvä nopeusrajoitus, joka alittaa yleisen tienopeuden 80 km/h. (nyt kunnan päätäntävallassa, käsittelymaksu 50-150€/kerta)

- painorajoitukset, jotka ilmastonmuutoksen takia voivat olla hyvinkin pitkäaikaisia (nyt kunnan päätäntävallassa, käsittelymaksu 0-150€/kerta)

- tien tai sen osan määräaikainen sulkeminen liikenteeltä keliolosuhteiden, tien kunnon tai tien erikoiskäytön takia (Traficom & elinvoimakeskus ja/tai poliisiasia)

- läpiajokiellot (Traficom & elinvoimakeskus ja/tai poliisiasia)

- pakottavassa tapauksessa tien käytön estäminen puomein (poliisiasia)

 

En ole aivan vakuuttunut, että Traficomin suunnittelijat ovat ottaneet huomioon em. moninaiset vastuut ja valtuutukset, jotka siirtyvät yksityisille tiehoitokunnille. Samoin virkakoneistolle muutoksella saattaa olla suuri työllistävä vaikutus.  Arjen liikennetilanteissa adoptoiduilla tieosuuksilla käydään vielä monta keskustelua "isoilla kirjaimilla". Pelkästään oikeuksistaan kiinnipitävät tutuille sienestys-, marjastus-, ja metsästysmaille matkustavat kansalaiset eivät välttämättä ymmärrä muuttunutta tilannetta. Yksityisteillä jokamiehen oikeus ei saa olla rajoittamaton "jokaisen oikeus".

Tarvitaan valistusta jo ennen muutosta.

 


Taloudelliset vaikutukset

 

Yksityisteiden tiehoitokunnat keräävät yksikkömaksuja l. vastiketta tien varrella asuvilta yhteisesti sovittujen ja vahvistettujen tieyksiköiden pohjalta. Lisäksi kunnilta anotaan tieavustuksia, jotka ovat säälittävän ja naurettavan välimaastossa. Ei kunnilla ole varaa eikä halua rahoittaa "luontaisia monopoleja", joita tiehoitokunnat de facto ovat. Tieavustukset eivät enää juuri vaikuta kuntapoliitikkojen imagoon ja suosioon, koska alemman tieverkon alueella äänestäjien määrä alenee nopeasti. Kunnat kyllä tarkastavat myönnettyjen avustusten käyttöä kirjanpito- ja maastotarkastuksin. Sehän on hyvän hallintotavan mukaista.

Väylävirasto tietää saman kuin kunnatkin. Yksityinen tiehoitokunta on tehokkain sorapintaisten teiden ylläpitäjä. Talkoot ja tarkka taloudenpito sekä käyttäjien suora hyöty turvallisesta tiestä ovat hyviä palvelumuotoilukonsultteja. Julkishallinnon "maapallon rakentaminen" sisältää aina tehokkuuden alanemisen; byrokratia, suuret yleiskustannukset, heikosti toteutettu ketjutetun alihankinnan kilpailutus, jälkitarkastukset, jälkikorjaukset, sopimusriidat jne.

Jos yksityistäminen etenee, ehdotan että tiehoitokunnat asioivat suoraan Väyläviraston l. maakunnan elinvoimakeskuksen kanssa. Kunta välissä ei tässä tuo lisäarvoa. Eikö tämä olisi myös sitä kaivattua hallinnon virtaviivaistamista ja hallintohimmelin purkua. Yksi tieinsinööri kunnan rakennusvirastossa vähemmän olisi selvää säästöä.

 

Satunnaiskäyttäjät

 

Yksityistielain mukaan satunnaiskäyttäjät (maansiirto, tuulivoimaloiden rakennus- ja huoltoliikenne, puutavaran kuljetus yms. maksavat tienhoitokunnalle tienkäyttökorvausta ja korjaavat mahdolliset vauriot. Pitäisikö valtion ajoneuvojen (poliisi, ensivaste, puolustusvoimat …) liikennöinti yksityisteillä olla yhteismitallinen muun satunnaisen liikennöinnin kanssa? Kilometripohjainen taksa ei modernilla ajokalustolla tuota valvontaongelmia. 

 

Selvää säästöä?

 

Väylävirasto laskee säästävänsä kunnossapitokustannuksissa 17 milj.€/vuosi (vrt. 550milj.€/v, lat.huom.)

Säästömekanismi on leivottu myös yksityisteiden valtionavustuksiin. Laskeva trendi valtiontalouden velkajarrun yms. takia on selvä. 
2023 23 milj.€ (josta puutavaran kuljetustukea 10 milj.€)

2024 8,5 milj.€

2025 6,8 milj.€

2026 5,5 milj.€


Kolmen yksityistien osakkaana voin vain lohduttaa itseäni ja naapureita siteeramalla politiikan fraasisanakirjaa: "vähemmän on enemmän".

 

Kun lisätään tiestön yksityistämisen muutoskustannukset, on todettava, että valtio laittaa kansalaiset toteuttamaan ja maksamaan valtiolle kuuluvia tehtäviä, kuten kunnat on valjastettu maksamaan rautatieverkon investointeja. Toivottavasti Väylävirasto kykenee edes purkamaan omasta organisaatiostaan tiehallinnon ja -hoidon yksiköitä muutosta vastaavasti. Säästöä on tultava myös organisaation keventämisestä.

 

Toivottavasti adoptoitavat tiet eivät muutu huutolaispojan raiteiksi!

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.