Olen ollut etuoikeutettu työurani aikana. Olen saanut tilaisuuden tehdä työtä juoksupojasta johtajatasolle. Päivääkään en ole ollut työtön työnhakija, en edes kymmenen vuoden välein seuranneiden lamakausien aikana. Suurimmillaan vastuullani olevassa organisaatiossa on ollut 6500 henkilöä, 12 maassa, yli 60 kansallisuutta. Hienoja muistoja välillä raskaankin työtaakan alla!
Olen haastatellut ja palkannut itse satoja ja taas satoja työnhakijoita.
Useimmiten työntekijöiden palkkaus onnistui. Joskus joutui antamaan työntekijälle piankin lopputilin. Ne olivat raskaita kokemuksia. Ne hetket eivät hevin unohdu, eivät ehkä koskaan.
Kun rekrytointi onnistuu ja työyhteisön ilmapiiri on avoin ja rohkaiseva, on työnteko mutkatonta ja tuloksellista. Kun työ on kuin tanssia vaan.
Seuratessani nykyistä työpanosten ostoa ja myyntiä, olen ymmälläni. Mihin on kadonnut keskinäinen kunnioitus, avoimuus ja luottamus työnhakuprosessissa? Hakemukset pitäisi tehdä anonyymeinä. Toisin sanoen nimi, etninen tausta, ikä, sukupuolinen suuntautuminen jne. pitää yksityisyyden suojan takia pitää piilossa. Anonyymi rekrytointi näyttää liki huijaussivustolta. En usko, että työnantajan ja työtekijän oikeusturva toteutuu. GDPR toteutuu EU:ssa aina ensimmäisenä!
Aivan toinen on tilanne maahanmuuttajilla. Vieraskielinen nimi ja valokuva ovat varmoja tapoja saada hylkäys hakuprosessissa. Samaan aikaan valitetaan työvoimapulaa ja ammattitaitoisten hakijoiden puutetta! Olemme ajamassa työmarkkinat kaaokseen.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009980305.html
Kun pieni yritys palkkaa työntekijöitä, jokainen työntekijä on avaintyöntekijä. Hänen valintansa ei saa epäonnistua, siihen ei ole varaa. Yrityksen ulko-ovi ei voi olla pyöröovi. Siihen ei ole yrittäjällä eikä yhteiskunnalla varaa, varsinkaan kun usealla alalla on työvoimapula. Myöskään työntekijä ei saa epäonnistua. Hänen ei tule hakeutua työhön, joka ei ole motivoivaa, palkitsevaa taloudellisesti eikä sisällöllisesti. Työantajan on annettava totuudenmukainen työn kuvaus hakijoille. Epäonnistunut työsuhde ruokkii mielenterveysongelmia, joiden hoitoon ei edelleenkään ole resursseja.
Työntekijä ja työnantaja
Suomen kielessä on paljon kummallisuuksia. Sana työntekijä kuulostaa renki-piika / talollinen -työsuhteelta. Eikö parempi sana työntekijälle olisi "työn myyjä" tai "työpanoksen tarjoaja"?
Työnantaja kuulostaa luokkayhteiskunnan ylemmällä tasolla olevalta, mesenaattiselta, patruunalta. Parempi sana olisi "työn ostaja" tai "työpanoksen vuokraaja korvausta vastaan".
Vitsaillen palkasta puhutaan termillä "menetetyn vapaa-ajan rahallinen korvaus". Aivan hukassa en siis liene yo. ehdotukseni kanssa nimikkeiden modernisoinnista.
Meillä ei ole työn kohtaanto-ongelmaa vaan työn hakuongelma
Työnhakuprosessi on muodostunut ongelmalliseksi (nyky-suomeksi haastavaksi), ja me suomalaiset olemme itse tehneet siitä komplisoidun. Ei siis ihme, että yksityiset vuokratyövoimayritykset kukoistavat. Työntekijän ei tarvitse antautua alttiiksi kenties ahdistavalle, omaehtoiselle työnhaulle, jossa joutuu olemaan ns. sielu auki toisen, tuntemattoman, henkilön edessä.
Vuokratyövoimafirmojen työntekijät ovat kuin paketteja, joita resursseja myyvä yritys siirtelee määräajaksi yrityksiin välityspalkkiota vastaan. Määräaikaisuus ja välikätenä toimiva vuokratyöfirma helpottavat työnantajan asemaa työlainsäädännössä tarkoin määritellyillä markkinoilla. Toisaalta, mikä on tämän järjestelmän hinta työn tuottavuuden mittareilla? Työntekijä kuuluttaa somessa oikeuksiensa ja ihmisyyden perään, toisaalla myy hän itsensä kauppatavaraksi. Modernia työorjuuttako?
Suomen ensimmäinen vuokratyöfirma taisi olla "mylly" aamuisin sataman laiturilla. Siellä ahtausfirma valikoi ahtaajat päiväksi töihin sen mukaan, kuinka paljon laivoja oli satamassa. Päivätyöjärjestelmä on edelleen suosittu etenkin kehitysmaissa. Mm. kiinalaiset maatalousyrittäjät toimivat näin Afrikassa.
Jotain hyvääkin saattaa työvoiman henkilötyöpäivien/kuukausien/vuosien välitysjärjestelmässä olla. Kun vuokratyöntekijä on anonyymi, voidaan olettaa että esim. nuorten naisten epäasiallinen kohtelu (kts. alla haastattelu) vähenee etenkin 20-39 -vuotiaiden naisten kohdalla. 20% heistä on on tunnistanut kokevansa syrjintää.
"Tässä selvityksessä syrjinnällä tarkoitettiin muita huonompaa kohtelua jonkin itseen liitetyn ominaisuuden vuoksi. Ominaisuus voi olla esimerkiksi ikä, sukupuoli, ihonväri, vammaisuus, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen tai uskonto." Huom. perhesuunnittelua ja lasten hankintaa ei koettu ongelmaksi työsuhteessa!
https://yle.fi/a/74-20061667
Työhakemuksesi on toiselle business
"Liitä mukaan vapaamuotoinen työhakemus" on historiaa. Työhakemuksen tulee olla aistikas, myyvä ja erottuva muiden tarjokkaiden hakemuksista. Trendit vaihtuvat ja myös työhakemusten muodot.
Tarjolla on lukuisia suomalaisia ja kansainvälisiä online-palveluja, jotka neuvovat maksua vastaan miten laaditaan myyvä, mutta ei liian avoin, työhakemus. Keinoäly, GPT l. Generative Pre-trained Transformer (opetettu, produktiivinen kielimallimuunnin) muokkaa ja stilisoi työnhakijan tekstin muotoon, joka on niin yleisluontoinen ja persoonaton ettei hakemusten käsittelijä pysty muodostamaan tekstin perusteella eroja hakijoiden välillä. Virtanen=Suominen=Lahtinen=toinen Virtanen
Hakijoiden mahdollinen valinta soveltuvuustesteihin taitaa olla enemmän taidetta kuin tiedettä. Kun puleerattujen työhakemusten käsittelyyn lisätään vielä anonyymiuden vaatimus, niin soppa onkin valmis!
Haastattelu on iso business
Kun rekrytoinnissa päästään seuraavalle tasolle l. henkilöhaastatteluihin, pitäisi haastattelijan ja haastateltavan saavuttaa nopeasti luottamuksellinen suhde. Haastattelut voidaan ulkoistaa toki konsulteille, joten rekrytoinnista vastaavan työnantajan edustajan ja työnhakijan välille ei muodostu minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta. Mitä työnhakija uskaltaa kertoa itsestään rekrytointikonsultille? Suullisen salassapitosopimuksen tulisi riittää, teoriassa. Keskustelussa käsitellään hyvin henkilökohtaisia asioita, tunteita ja tulevaisuuden haaveitakin.
Haastattelutilanteeseen valmistautumisesta on tehty myös business. Esiintymis- ja käyttäytymiskurssit opastavat työnhakijaa pukeutumisessa, eleissä, katsekontaktissa ja kielenkäytössä esiintymään edustavasti, kilpailukykyisesti.
Haastattelija esimies tai konsultti, istuu kriitikkona teatterin etupenkissä, jossa 15 minuutin mittaiset lyhyet näytelmät seuraavat toisiaan.
Ehkä karrikoin liikaa, mutta kaikkea tätä on tullut työurani aikana koettua.
Mistä haastattelutilanteessa puhutaan?
Haastattelun kulku ja sisältö vaihtelevat? Perhesuhteet ja elämänkaari käydään läpi pääpiirteittäin, samoin CV:n lyhyt kuvaus työurasta. Miten keskustella tulevaisuudesta? Missä laajuudessa keskustellaan uratavoitteista, mahdollisesta perheen perustamisesta, sitoutumisesta asuinpaikkaan vs. työn mahdollinen liikkuvuus jopa globaalisti? Entä lasten hankinta? - tämä alkaa olla jo punainen vaate, tai ainakin ne seitsemän syllän vedet. Näyttää, ettei työ ja yksityiselämä sovi mitenkään samaan lauseeseen. Olenpa nähnyt kovaa palautetta ja yrityksen some-maalittamista haastateltavan koettua, että hänen yksityisyyttään on loukattu. Vahvassa istuvat SAK-laiset luokkayhteiskunnan arvot muka-liberaalisessa Suomessa!
Tätä taustaa vasten ymmärtää ammattiyhdistysliikkeen kiivaan vastustuksen ns. paikallista sopimista vastaan. Kyse ei ole pelkästään palkoista. Vrt. edellä määritelmät "työnantaja" ja "työntekijä".
Työpaikalla keskustellaan, vai keskustellaanko
Missä menee henkilön yksityisyyden ja työtoveruuden rajat? Moderni työpaikan dynamiikka vaatii avoimuutta ja luottamuksellisuutta. Mihin kukin vetää rajansa ja kuinka työkaverit pystyvät sen hahmottamaan ilman että siitä kärsivät kaikki? Woke:n kaltaiset, syrjintää joka puolella näkevät ilmiöt ovat todella turmiollisia työyhteisössä. Kun kädessä on vasara, niin ympärillä nähdään vain nauloja.
Pelkkä epäoikeudenmukaisuuden tiedostaminen ei riitä. Vastapuolen verbaalinen kivittäminen ja pois sulkeminen ovat alkukantaisia reaktioita. Ongelmista ja työpaikan kitkatekijöistä pitää pystyä avoimesti keskustelemaan ennen kuin tilanteet eskaloituvat. Ihmisten välinen kanssakäyminen ei koskaan ole helppoa, varsinkaan työpaikalla. Olemme työrooliemme vankeja, mutta dramaturgiksi tai ohjaajaksi ei kukaan uskalla/halua ryhtyä, koska juridinen vastuu tulee välittömästi mukaan. Meillä on useimmilla työpaikoilla esimiesjärjestelmä, koska kaikki työ ei voi olla itseohjautuvaa. Mikä on esimieskoulutuksen taso? Kauan sitten, nuoruudessani, reserviupseerikoulun käyneet laitettiin etusijalle esimiestehtäviin rekrytoitaessa. Onneksi ei enää.
Lopuksi esimerkki tältä syksyltä. Työnhakija määritteli yksityisyyden rajansa näin: "Lähettäkää SMS-viesti, jos haluatte sopia työhaastattelusta kanssani. En vastaa tuntemattomiin puhelinnumeroihin."
Ko. henkilö toimii yli 3000 henkilön organisaation viestintävastaavana!
Ihmisten välinen kanssakäyminen työelämässä on palkitsevaa ja oikealla asenteella jopa hauskaa. Rohkeasti vaan työhakuun. Kyllä tekevälle aina töitä löytyy!
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti