Talvisten jälkien tulkintoja

Sain kummitädiltäni 12-vuotislahjaksi kirjan "Talvinen Luonto". Se kului ahkerasti nuoren miehen käsissä, kun hiihtelin talvisessa luonnossa. Opin tuntemaan talvehtivien lintujen ja suomalaisten nisäkkäiden lumijälkiä, joita merkitsin sinikantiseen vihkoon, piirtelin jälkikuvioita ja kotona vertailin löydöksiäni kirjan kuvitukseen. Ei ollut nettiä, älykännyköitä eikä appia, jotka puhelimen kuvasta silmäräpäyksessä tunnistavat lumeen jälkiä jättäneen eläimen. "Ei ollut ennen nettiä, kaikki piti ite ettiä." Tästä osaltaan syttyi kipinä ja kaipuu elää liki luontoa ja osana sitä, silloin ja nyt. Kiitos rakas täti, jo sataa vuotta lähestyvä tervaskanto!

 

Luontosuhdetta pidetään melkein yhtä supi-suomalaisena, kuin meille, ja vain meille, tyypillistä myötähäpeää. Luontosuhdetta ei saa kritisoida ja se on ylhäältä annettu tapa olla suomalainen. Tänä syksynä olen hämmästyksekseni saanut lukea ja kuulla audiosyötteistä, kuinka suomalaisten luontosuhde on pahasti vinksahtanut. Oman käsitykseni mukaan olemme ulkoistaneet käsityksemme luonnosta viranomaisille.

Tehdäänpä testi. Mikä suomalainen eläin on kyseessä? (jäljempänä laji X)

 

Suomen Riistakeskus:
Kun suojelun taso on suotuisa, niin yksilöitä voi pyytää, kunhan kanta ei vaarannu. Metsästyksen poikkeusluville ei ole varsinaisia perusteluja.

"Poikkeuslupia voidaan myöntää, jos laji uhkaa kansanterveyttä ja aiheuttaa vahinkoja. [EU Luontodirektiivi, artikla no. 16] Tarkasti ottaen: "Luontodirektiivin 16 artiklassa säädetään poikkeuksesta 12 artiklan mukaiseen tiukkaan suojeluun. Poikkeaminen on mahdollista, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tasonsäilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella."

Paikallisyhteisön (metsästysseurat) sitouttaminen laji X:n suotuisan suojelun tason sälyttämiseen toteutetaan vuosittaisilla verotustason (metsästyksen) muutoksilla kannan kehityksen mukaan.

Viranomainen (Suomen Riistakeskus): "On kyllä totta, että kanta säilyisi suotuisana ilman metsästystäkin. Tässä tullaan jälleen politiikkaan." (Helsingin Sanomat 14.10.2023)

Riistakeskuksen kielellisissä kiemurteluissa vilahtavat myös käsitteet "hoitosuunnitelmat" ja "kannanhoidollinen metsästys". Noita käsitteitä ei kuitenkaan haluta tarkasti avata.

 

Alueellinen Riistapäällikkö:

- Laji X kannanhoidollinen kaataminen auttaa säilyttämään lajin arvon. (Varsinais-Suomen riistapäällikkö)

 

Metsästäjäliitto 

Liitto myötäilee virkahenkilöiden kantaa. Kannanhoidollinen metsästys on hyväksyttävää (Helsingin Sanomat 16.10.2023

 

Paikallinen metsästysseura

Asuinseutuni eräs metsästysseura kommentoi asiaa.

Laji X:n kanta on Salossa hyvin elinkelpoinen ja vahva. Kaatolupien vähentäminen ei ole huono asia. "Laji X:n yksilöitä mahtuisi olemaan täälläpäin Suomea paljon enemmän vaikkapa suhteessa susiin. Laji X:lla on merkittävä tehtävä sorkkaeläinkantojen rajoittajana, sillä laji käyttää ravinnokseen mm. valkohäntäkauriita ja -peuroja. Laji X:sta ei ole mitään haittaa, eikä kukaan koe velvollisuudekseen ilmoittaa havainnoista, vaikka eläin onkin ilmoitettavien listalla."  

Lisäksi metsästyksen kokemusasiantuntija toteaa, ettei kannan tarkkaa koko tiedetä, koska laji X osaa tehokkaasti kätkeä poikasensa. (Vaskion metsästysseuran puheenjohtaja, Salon Seudun Sanomat 21.10.2023)

 

MMM - ministeri Essayah

Sitten puheenvuoron saa on kuumaa riistakattilaa kiertävien poliitikkojen edustaja (Helsingin Sanomat 20.10.2023)
Laji X löytyy luontodirektiivin liitteistä ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua” sekä ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä”.
Ministeri perustelee Lajin X ampumista lajin "sosiaalisen hyväksyttävyyden" huomioimisella.

Toimittaja kysyi napakasti: Onko "poliittinen tahtotila" se, että Laji X:n metsästyksen tulee olla Suomessa sallittua? Onko "sosiaalinen hyväksyttävyys" sama asia kuin "poliittinen tahtotila"?

Ministeri ei osaa ottaa kantaa Riistakeskuksen antaman lausunnon tarkoitukseen. 
Mikä on ministerin vastuu, jos hän ei hallitse hallinnonalaansa?

 

Laji? No tietenkin Lynx lynx, tuo metsiemme kaunis tupsukorva. 

Koskaan en ole ilvestä luonnossa kohdannut, lumijälkiä kylläkin nähnyt. Ilves on varmaan tarkkaillut minua monta kertaa maaston suojasta.

 

Tällainen metsästysoikeuden haltija vuodesta 1972 on järkyttynyt yo. kommenteista. Onko todella niin, että ilveksen arvostus suomalaisten silmissä vaatii 300 yksilön ampumisen kuluvalla metsästyskaudella? Ilveksen tappaminen siis nostaa lajin arvostusta. Tämän käsittämättömän väitteen takana ovat riistanhoidon ammattilaiset, MMM ja itse ministeri.

 

Riistakeskus ilmoittaa, että kannanhoidollisen metsästyksen yläraja on 410 yksilöä. Näin saadaan 300 yksilön tappaminen Riistakeskuksen poikkeusluvilla näyttämään sangen kohtuulliselta. Tosin, kuten edellä mainitsin, kannan tarkka määritys on vaikeaa, etenkin Keski- ja Etelä-Suomen pienipiirteisessä maastossa. Luonnonvarakeskus arvioi, että maassamme on n. 2500 (+/- 150) yli vuoden ikäistä ilvestä. Kaikki kaatoluvat ovat poikkeuslupia (MetsL 41 a §:n 3. momentti). Poronhoitoalueella metsästys alkoi 1.10., muualla Suomessa se alkaa 1.12. Koko maassa metsästys päättyy 29.2.2024.

 

Mihin ammutut ilvekset joutuvat? Riistakeskus vaatii kannanhoidollisesti ammutuista ilveksistä erikseen yksilöidyt näytteet Luken Taivalkosken toimipisteeseen. Itse ilves usein nyljetään ja se on merkittävä osa trofee-liiketoimintaa, luvanvaraisesti tosin. Minulla ei ole tietoa, miten tarkasti täytettyjen eläinten myyntilupia valvotaan. Metsästäjät eivät pelkkiä muokattuja nahkoja mielellään seinälleen nosta. Kierrellen sanotaan nahkojen joutuvan "hyötykäyttöön".  Vahinkoperusteisella poikkeusluvalla (yleensä poronhoitoalueella) ammutut yksilöt tulee lähettää jäädytettyinä, kokonaisina, Taivalkoskelle. Metsästys on kuulema helppoa. Ilves on kesy, joskin ihmistä väistävä, eläin.

 

Mitä asialle voi tehdä? Maanomistaja voi rajoittaa metsästysseuralle vuokrattua metsästysoikeutta rajaamalla ilveksen pois riistaeläinluettelosta. Ilmoitus on yksipuolinen.

Metsästysseura voi päätöksellään kieltään kokonaan ilveksen pyynnin alueellaan. Yksinkertaista.

 

Riistalle julistetaan joulurauha kautta Suomenniemen jouluaattona klo 12, ja se päättyy Tapaninpäivänä noudattaen vanhoja perinnäistapoja. Mitäpä jos ilves saisi täysrauhoituksen jo näin pikkujoulujen aikaan? Siitä voisi tulla uusi metsästyksen perinne n. 200´000:lle suomalaiselle aktiivimetsästäjälle, me 100´000:a passiivisempaa metsästäjää sitä jo noudatamme. Se olisi sitä oikeaa sosiaalista hyväksyttävyyttä, jota luonto arvostaisi.

Jälkikirjoitus

Ilokseni havaitsin, että Ylen Uutispodcast otti myös asian käsittelyyn, ja julkaisi podcastin 6.11. https://areena.yle.fi/podcastit/1-66698441
 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatukset ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.