Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 2021

Luin kirjojen arvosteluja ja ”trailereita” eri julkaisuista, kun tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkaistiin. Taustalla on raadin kunnioitettavat ”lukuset” ja kattava läpileikkaus, mitä on tarjolla lukijoille.

Yllätyksekseni mukana kisassa on kolme wanhaa voittajaa. Missä ovat ne uudet kirjailijat, joita hehkutetaan julkisuudessa? Kilvan kehutaan, että suomalainen kirjallisuus voi hyvin. Eu pidä myöskään unohtaa lukutaidottomille suunnattuja suomalaisia elokuvia ja tv-sarjoja. Mielestäni Finlandia-palkinto tulee antaa taiteilijalle kerran uran aikana. Elämäntyöpalkinnot kuuluvat Oscar-, Jussi- ja Venla-gaaloihin.

 

Osmo Soininvaaran kirjan ”2020-luvun yhteiskuntapolitiikka” 

lainasin kirjastosta ja kahlasin kannesta kanteen, ymmärtääkseni paremmin hänen ajatuksiaan ja tapaa esittää tieteellisesti poliittista pohdintaa. Kirja ei ainakaan minun tietokirjan määritelmään mahdu, mutta mielenkiintoisen lukuhetken se tarjosi. Osmo onkin lukijalle rehellinen. Kyseessä on n. 10 vuoden ajalta kerätyt pamfletit ja mielipidekirjoitukset, joita on osin jo julkaistu päivälehdissä. Kirjan oikolukijoita ja stilisoijia löytyy talouselämän johtopaikoilta ja Suomen ainoan metropolin kaupungintalolta. Toivottavasti kaverien punakynä ei ole viuhunut liian tiuhaan. Sitä emme tule tietämään. 
Soininvaaran johtoajatus on, että elintason nousulla 1960 - 2010 ja hyvinvointivaltioon sijoitetuilla rahoilla olisi pitänyt saada enemmän. Suomen panos/tuotto -suhde ei ole riittävä. Kokenut oikeistovihreä nostaa varoittavana esimerkkinä esille nykyvasemmiston tavan palata menneeseen luokkataistelun filosofiseen doktriiniin, kun pitäisi kehittää maata jalat maassa, faktapohjalta. Jospa tämä onkin laajan poliittisen vasemmistomme aateveljille ja sisarille koottu herättelevä tietokirja katsoa tulevaisuuteen uudella tavalla. 

 

Finlandia-listalta löytyy pari muutakin ”melkein tietokirjaa”, mutta mitäpä tuosta. Trendi laajentaa kirjallisuuden kategorioita asettaa lukijalle enemmän vastuuta mitä ja millä ajatuksellisella mielellä valitsee luettavaa yöpöydälleen. Kyseessä on eräänlainen kirjallisuuden savolainen vastuumalli - lukija vastaa, ei kirjoittaja.

Isänpäivän koviin paketteihin ja joulupukin konttiin mahtuu tietokirjojen ystäville kaikenlaista. Minä odotan muutaman kuukauden, kunnes pöly laskeutuu voittajan valinnan ympäriltä ja lumet sulavat, ja käyn kirjastosta lainaamassa itseäni kiinnostavat opukset. 
Yhden kirjan tai kirjailijan nostaminen kaapin päälle on kuitenkin kustantajien markkinointitemppu enemmän, kuin katsaus kuluneen vuoden kirjallisiin julkaisuihin. Kaikki Finlandia-ehdokkaat ovat jo voittajia omilla meriiteillään!

Mukavia lukuhetkiä kullekin, makunsa mukaan.