Paras asuinpaikka

Paras asuinpaikka

 

 

Ajoittain saa kuulla pohdintaa, mikä olisi se paras asuinpaikka. Ennen katseltiin Suomen karttaa, nyt Mercatorin digitoitua maailmankarttaa (sitä, joka vääristää mittasuhteet ja etäisyydet).

Keskusteluissa toistuu, kuinka nykyisen asuinkunnan/-kaupungin palvelut ovat rapautuneet, ei ole harrastusmahdollisuuksia, joukkoliikenne tökkii, kaduilla rauhatonta, kouluja lakkautetaan jne. 

Yleisin syy ovat kuitenkin naapurit, kanssaihmiset. Seinänaapuri valittaa, tonttinaapuri kyttää, ja joka kylässä/korttelissa on se yksi henkilö, joka vastustaa ”periaatteesta” kaikkea. Sitten laajennetaan argumentointia asuinalueen, kylän, kunnan ja lopulta maakunnan (alueen) ahdasmielisyyteen, umpimieliseen hyväksymättömyyteen, itselle epämiellyttävään oloon, ja niin paljon kaivatun yhteisöllisyyden puutteeseen. Itsessä ei tietysti ole mitään vikaa! Ihmiset tekevät kuitenkin itse asuinpaikan valinnan. Se on yksi usein unohdetuista perusoikeuksistamme, joka ei ole itsestäänselvyys suurimmalle osalle maailman väestöstä. Vapaa asuinpaikan valintaoikeus kirjattiin lakiin vasta 1999!
Valtiotasolla suomalainen tyytymättömyys tuodaan julki kuin haulikolla, kaikkea vastaan. Viimeaikojen koventuneet maiden väliset jännitteet kertovat, ettei naapurivaltiokaan ole mukava kaveri.

 

Pian saamme uuden arvostelun kohteen, alueparlamentit. Aluevaalien ehdokaslistat on julkaistu. Kaikki tietävät, että ehdokkaissa on eroja. Osan tiedot ja taidot riittävät alueen (maakunnan) asioiden hoitamiseen, osa on listalla vain keräämässä ääniä puolueelle. Siviilirohkeutta riittää. Jos ehdokas ei ole edes hiukan perillä sosiaali- ja terveystoimesta, palo ja pelastustoimesta ja julkisen sektorin taloushallinnosta, niin on paras keskittyä kahviin ja kokouspalkkioihin.

Kunta- ja aluesenaattorit ovat avainasemassa kehitettäessä asuinaluetta asukkaiden parhaaksi. Se on liittovaltio-Suomen tulevien alue-edustajien asetettava tavoitteeksi. Jo vaalikampanjan alkumetreillä on näkynyt kannanottoja, joissa tuomitaan tuleva alueuudistus ja luvataan harata vastaan oikein tosissaan, jos tulee valituksi aluevaltuustoon. Aivan absurdia! Ehdolle asettuneen tulee olla täysin voimin soteuudistuksen takana, ja tukea ponnekkaasti liittovaltiokehityksen ensimmäistä vaihetta 1.3.2022 - 2024.

Kehityksen jarruja on valitettavasti kohta liiankin kanssa; kansanedustaja = kunnanvaltuutettu = aluevaltuutettu. On siinä ihmettelemistä jääviyspykälien kanssa. Vai onko sittenkään? Mikäli aluevaltuutetut eivät sorru siltarumpupolitiikkaan (terveyskeskuspolitiikkaan), vaan kehittävät aluetta kokonaisuutena niin uudistuksesta voi tullakin aivan kelpo loikka parempaan. Pienin yksikkö on alue=maakunta=liittovaltio. Yhteisen hyvän ohjenuorana ei saa enää olla jonkin kylän / kunnan toiveet. Ai, se ei ole reilua? Kun aluevaltuuston ja -hallituksen äänivalta jakautuu suorassa suhteessa äänioikeutettujen määrään, niin on reilua ettei alueen pääkaupungin pidä ilman rajoituksia rahoittaa reuna-alueiden palvelurakenteita. Tämän ovat kunnallisvaltuutetut jo harjoitelleet kuntaliitosten luomissa maanpäällisissä paratiiseissa.
Kokonaisuuden ja yleisen edun tulee ratkaista, eikä entinen maakuntapolitiikka, jossa ei oikein mikään asia edennyt. Ei ainakaan, kuten oli järkevästi suunniteltu.

Mikä olisi paras tavoitetila pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittämisessä.Toimintatavat vaihtelevat maittain, Pohjolassakin. Tässä vaihtoehtoisia keinoa sen parhaan asuinpaikan rakentamiseen.

 

1) Tanskassa sosialistinen vähemmistöhallitus laittoi maahanmuuttosäännökset uuteen uskoon, yhdessä oikeistolaisen apupuolueen kanssa. 

Lyhyesti: Jos ei kunnioita Tanskan perustuslakeja, demokratiaa, yhdenvertaisuutta, henkilökohtaista uskonnonvapautta ja sananvapautta sekä ihmisoikeuksia, niin ulos maasta.

 

2) Ruotsin sosialistit muotoilivat määritelmät "Frihet, Jämlikhet och Solidaritet" uudella tavalla 11/2021. Yksilön vastuuta korostetaan suhteessa yhteisöön. Samalla ”koko yhteiskunta mobilisoidaan” ja ”vahva yhteiskunta ottaa kontrollin takaisin”. Pobeda!

 

3) Suomessa EVA julkaisi joulukalenterin ensimmäisenä luukkuna 1.12. ehdotuksen 10 osavaltion liittovaltion muodostamisesta. Ehdotuksen ennuste oli, että Lappi tekisi konkurssin täysin mahdottoman rahoitusrakenteen takia. Samoin Kainuulle on annettu maksimissaan neljä vuotta elinaikaa itsenäisenä alueyksikkönä. Ehdotus on saanut viestintätoimistojen mukaan jo "laajaa kannatusta".

 

Lähde EVA ry.

 

Pohjoismaisen demokratian arvopohjan muutokset herättävät paljon kysymyksiä tässä ajatushautomoiden luvatussa maassa. Esim.: 

- Millä pitäisi maata johtaa; rahalla, sydämellä, aatteella?

- Kuka maata johtaa; edustuksellinen demokratia, työmarkkinajärjestöt, rahalaitokset, viestintätoimistot, somen mielipidevaikuttajat, vai toimittajat l. sanankäytön mestarit?

- Pitääkö Suomestakin kehittää sosialistinen valtio, jotta saadaan toimeksi kaikki se, mitä Suomen oikeisto nyt peräänkuuluttaa?

- Onko yksikään nykyisistä suomalaisista puolueista riittävän "uus-sosialistinen”, riittävän kovatahtoinen, tavoittelemaan aidosti päämääriä, jotka ne ovat julkistaneet?

- Onko nykyisellä Keskustalla enää mitään roolia jäljellä uusien sääntöjen politiikkapelissä?


- Kenet raivataan / uhrataan vahvemman yhteiskunnan nimissä? Ilman verenvuodatusta, vaikkakin virtuaalista, tästä ei tulla selviämään. 
- Odotellaanko pari vaalikautta vielä, ja katsotaan minkälainen uusi Ruotsin malli tulee olemaan käyntännön tasolla?

- Koska loppuu pandemian tekosyiden taakse piiloutuminen? Hyvinvointivaltiomme oli kaltevalla pinnalla jo ennen korona-aaltoa.

- Ovatko Tanskan ja Ruotsin linjamuutokset sittenkin vain 1930-luvun Euroopan kaikuja?