Suomen Malminjalostus Oy, Haminan kaupunki ja kiinalainen CNGR Advanced Material 300919 (SHE) rakentavat ”akkumateriaalitehtaan” Haminaan. Investoinnin arvo n. 200-300 milj.€. (aika iso haarukka, sanoisi kokenut talousasiantuntija). https://yle.fi/uutiset/3-12228067
Valtio on akkumateriaalitehtaassa mukana ja isänmaan asialla 40% alkupääomalla, sekin on valtion velkarahaa. Hankkeen toinen osapuoli, kiinalainen suuryritys, on myös isänmaan asialla. Isänmaan lippu on vaan kovin erilainen. Akkumateriaalien ostajatkin ovat suurelta osin kiinalaisia yrityksiä, jotka toimivat globaalisti (akkuteollisuus, tuulivoimateknologia jne.).
CNGR: ”The company is a professional integrated service provider of new energy materials for lithium batteries, which belongs to the national strategic emerging industries in the field of new materials and new energy.”
http://www.cngrgf.com.cn/en-US/gsjs.html
Arvatkaapa, kuinka liukkaasti alkaa sujua kaivannaisteollisuuden kehittämistoiminta: uusien maametallialueiden etsintä ja kartoitus, kaivosvaltaus, kaivospiirien määritys, kaivosten kaavoitus, ympäristöluvitus jne. GTK:lla on juuri nyt malmietsinnän ruuhkavuodet. Kaivoshankkeet voivat ottaa mallia tuulivoiman rakentamishankkeista. Niissäkin ulkomaisen pääoman edessä valtio ja kunnat ovat rähmällään. Valtio maksaa jopa kaavoitusavustuksia!
Globaali energiastrategia perustuu "vihreään siirtymään", jossa sähköntuotannon hyötysuhde, materiaalitehokkuus ja ympäristökuormitus ovat sivuseikkoja. Olemme luoneet hätäillen huonon hyötysuhteen energiantuotantojärjestelmän, jonka poliittinen johto on siunannut ja saarnaa ainoana oikeana totuutena. Kuulosta kovin tutulta maailman historiassa. Energiateollisuus on isojen poikien lautapeli, jossa mm. EU:n ja valtioiden luomat tariffi- ja tukijärjestelmät ovat maailmanlaajuisesti vääristäneet markkinat aivan kuten maataloustuotannossa.
Maametallien varanto hupenee nopeasti meidän huonon hyötysuhteen lyhytjänteisissä touhuissa. Jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä vain kiihdyttää energian kysyntää, ja arvoketjun alkupäässä suomalainenkin kaivosmies tekee hiki hatussa töitä. Sekään ei riitä. Jo nyt Suomikin ostaa naapureilta lisäsähköä, jos heillä sitä sattuu olemaan meidän hädänhetkellä myytävänä.
Vaihtoehtoisia energiantuotantomenetelmiä kehitetään kiivaasti koko ajan. Tosin sähkön tuotantoteknologia on edelleen Akilleen kantapää (vrt. vetytalous). Uusien teknologioiden kaupallistamisen kynnys kasvaa koko ajan, koska jo olemassa olevan energiateollisuuden ja kaulaa myöten siihen sotkeutuneiden valtiollisten toimijoiden edut ovat uhattuina. Lisäksi hyöty/haitta -laskelmat ovat olleet jo kauan vääristellyt. Autoteollisuuden sähkö- ja bensiinimoottorien kauneuskilpailu yli 100 vuotta on siitä hyvä esimerkki. Ihminen on ikuinen opportunisti. Olisi paha kasvojen menetys poliitikoille, jos esim. sähköistyvään liikenteen kustannuksiin kohdennettaisiin energian ja ajoneuvojen todelliset tuotantokustannukset unohtamatta ympäristön saastumista. Elinkaarikustannukset eivät ole olleet suosiossa koskaan. Muutoinhan mm. ydinsähkön hinta pitäisi olla ainakin 30€/kWh; ydinjätteen 250´000 vuoden varastointikustannukset, olettaen ettei jatkokäyttömuotoja keksitä. (STUK:n tutkimus 2016)
Hätäisiä, reaktiivisia toimenpiteitä tehdään kaikkialla. Japani suunnittelee 22 hiilivoimalan rakentamista sähköenergian nopean kysynnän kasvun tyydyttämiseksi! https://www.bbc.com/news/world-asia-59525480
Tiiliseinä lähestyy, mutta Suomi Oy painaa kaasun pohjaan talouskilpailussa muiden mukana. Talouskasvun ja ainaisen energiantarpeen kasvun nimissä revitään maasta ja ilmasta kaikki irti ja pystytetään mm. huonon hyötysuhteen satunnaissähköntuotannon tuulimastotarhoja metsät täyteen. Resurssiviisas ei Suomi todellakaan ole.
”Sekä koboltin että nikkelin tunnetut varannot loppuvat ennustetulla kysynnällä 2040-luvulle tultaessa.”
- Patrik Granvik, Sitran tilaustutkimus / Aalto-uni 2021
Kaakonkulmalla myhäillään tänään, mutta ei kiinalainen investoija hyvää hyvyyttään Suomen tule. Me olemme heille strategisten raaka-aineiden kehitysmaa, jossa on ”kaivosrauha ja maassa mielisuosio”. Olemme samalla viivalla monen Afrikan maan kanssa, jotka ovat myös myötämielisiä kansainväliselle kaivannaisteollisuudelle. Hyödyt isäntämaalle ovat yhtä kyseenalaiset.
Kaivosteollisuuden harjoittama suomalaisten kuluttajien syyllistämiskampanja on kaksinaismoraalin huippua. Muutoksen tulee lähteä täältä pohjolasta. Kuten taisteluissa aina, tulee tappioita. Tässä tapauksessa kansainvälisille kaivosteollisuuden toimijoille. Kruunu saa aina kymmenyksensä, jos se osaa verottamisen taidon. Ja osaahan se!
Miksi hälytyskellot eivät jo soi siellä, missä isot linjaukset ja päätökset tehdään?
Nykyiset ”vihreät teknologiat” nielevät valtavia määriä maametalleja, uusiutumattomia resursseja ja hyötysuhde on huono. Toivottavasti määritelmä Maapallo 2100 ei toteudu: "Huonosti sähköistetty, saastunut reikäjuusto".
Meidän anteeksipyyntö jälkipolville ei riitä. Ilmastonmuutos olisi hyvä muutosvoima, jos se käytettäisiin hyväksi realiteetit hyväksyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti