Korpin aatokset uuden vuoden kynnyksellä

Pysähdyn pihalle. Korppihan se siellä kuusessa availee ääntään! Raak-raak-raak.

Vastaan myös kolmella tavulla. Korppi lisää tavun tai kaksi vastauksiinsa, kun keskustelemme n. 3 minuuttia kuluneen vuoden tapahtumista. Kaverini ihmetteli, miten maailman johdossa on korppien mittapuun mukaan runsaasti varastelevia harakoita ja tunkioita tonkivia närhiä. Suurkanaloiden (ihmisten kielellä suurvaltojen) johdossa on korpin mukaan päättömiä kanoja ja puhuvia kananpäitä. 
Kovin korkeita arvosanoja ei saa Suomenkaan johto. Etenkin kuusikoiden ja lehtometsien toivoo metsän mustapukuinen edustaja säästyvän tehometsätalouden kurimuksessa ja viisaampien taksonomialaskelmissa. Aukkohakkuualueilla on kuulema vaikea löytää mietiskelypuuta, jonka oksalla voisi istua.

Erotessamme toivoimme yksimielisesti, ettei korona tarttuisi korppeihin ja muihin metsän eläimiin. Niiden tehtävät luonnonjärjestyksessä ovat paljon tärkeämpiä kuin ihmisen.

Lopuksi toivotimme toisillemme parempaa uutta vuotta 2022.

- Tosin jokainen päivä on enemmänkin elon taistelua kuin juhlaa, totesi korppi lakonisesti.

”Poikas valveill´ on” (se naapurin poikakin)

 ”Poikas valveill´ on” (se naapurin poikakin)

 

Voimalla noussut SNTL:n reinkarnaatio vaatii turvatakuita, ja yli itsenäisten valtioiden päiden sopimusta NATO:n kanssa nykyisen etupiirijaon jäädyttämistä. Tämä on de facto vaatimus hyökkäämättömyyssopimuksesta. Puhuva pää, ministeri Lavrov, toi asian julki Tukholmassa 2.12. ilman väärinymmärryksen vaaraa. https://yle.fi/uutiset/3-12213972

Suuri Johtaja toisti vaatimuksen TP Niinistölle 14.12. puhelinkeskustelussa. https://yle.fi/uutiset/3-12229049 , ja TP ilmaisi "vakavan huolestumisensa" Ukrainan ja Euroopan turvallisuustilanteesta.

Putinin vaatimus Venäjän turvatakuista sai tukea Kiinan presidentti Xi Jingpingilta 15.12. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008473943.html

 

Nato sanoo takuille njet. Suomi, Moldova ja Georgia sanovat selkokielisesti njet. Pelkäänpä, että Venäjälle ei-vastaus ei ole oikea vastaus. Suomessa asevelvollisuusarmeijan suosia kasvaa ja kutsuntojen kattavuutta laajennetaan. Ruotsi, viisaana vetäytyjänä, ei sano ääneen vielä mitään. Ei ole sanonut sitten vuoden 1808. Maa kuitenkin on nostanut valmiustilaansa, mitä se sitten liki armeijattomalle maalle tarkoittaakaan.

Kreml vetää tästä kaikesta woke-tyylisen johtopäätöksen, että heitä uhkaa suuri vaara, ja he kokevat olonsa turvattomaksi. Suuri Johtaja katsoo olevansa oikeutettu turvaamaan Äiti-Venäjän ja kaikki naapurimaissakin asuvat venäläiset. Tosin Venäjän suurin sotaurho, Kenraali Talvi, lienee Kremlin suurin pidike tehdä taktisia maainterventioita lähikuukausina, joskin maakaasuase on tehokkaimmillaan juuri talvella. Maalla on aseissa 2.5 milj. sotilasta + 1.5 milj vihreää miestä yksityisarmeijoissa. Lisäksi presidentin komennossa on yksityisarmeija Gruppa Wagnera ja GRU:n alainen Yksikkö no. 29155 (yht. satoja tuhansia sotilaita). 
”Kyllä siellä miehiä riittää.” (alik. Lahtinen, Tuntematon Sotilas)

 

Onneksi naapurille on tarjolla näin pakkasilla interweb, ja innokas Petrogradin trolliarmeija. 
”Digitaalinen suveriniteetti ja suljettu, riippumaton, kansallinen internetsegmentti on tärkeä päämäärä". Juha Kukkola, sotatieteiden tri., Puolustusvoimien Tutkimuslaitos 2021: https://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/2815786/PVTUTKL+julkaisuja+13.pdf/7e420587-b27c-6899-954a-045b613779aa/PVTUTKL+julkaisuja+13.pdf?t=1633685935839

 

Tapahtumasarjan positiivinen puoli on se, että herrat ainakin soittelevat toisilleen. Kirjalliset nootteja ei enää lähetetä. Niistähän jäisi todisteita. Turvallisempaa on kutsua suurlähettiläitä puhutteluun tai ajaa pois maasta. Paperin käyttö ja kuriiripalvelut ovat historiaa ja kansainvälisten konfliktien hiilijalanjälki on hyvin pieni. Putin ärhentelee kaikille, Lavrov vääntää asioita selkokieliseksi rautalangasta ja Venäjän suurlähettiläät antavat selkokielisiä kommentteja. Venäjän johdolla on kiire. Ei ole varmaa, että seuraavan sukupolven vallanpitäjät tukeutuvat samoihin periaatteisiin Venäjän ja venäläisten turvallisuuden ja etujen suojaamisesta kaikkia ulkovaltoja vastaan. Yksipuoluejärjestelmissä vallanvaihdossa  rahat jaetaan uudestaan, mutta ei välttämättä ideologioita. Keskustelut Venäjän ja vastapoolin kanssa jatkuvat, mutta kuuntelemisen laita taitaa edelleen olla vähän niin ja näin. 

 

Ei liene aivan sattumaa, että juuri nyt julkaistaan Suomessa dokumenttisarja ”Kylmän sodan Suomi” lineaari-tv:ssa ja interwebissä https://areena.yle.fi/1-50828775. Radiossa sarja kulkee nimellä "Suomettumisen aika" https://areena.yle.fi/audio/1-51014844, joka on monin verroin laadukkaampi analyysi lähihistoriasta. Samoin 8-osainen sarja Kekkosesta tunkee tv:sta olohuoneisiin https://areena.yle.fi/1-4294832, tekijänä samainen Rovaniemen poika.Yhtenäiskulttuuriin ei ole enää paluuta, mutta maanpuolustustahdon herättely on meneillään. 

TP on ryhdistäytynyt. Hyvät idänsuhteet eivät tarkoita suomettumista. Kreml kertoo vuolaasti omista haluistaan ja näkemyksistään. On oikein, että Suomi sanoo suoraan oman kantansa ja määrittelee paikkansa maailmanpolitiikassa TP:n suulla. Kukas muukaan sen ääneen sanoisi! PM:sta ei ole tukea. Hän elää omien sanojensa mukaan "tässä päivässä, murehtimatta menneitä tai tulevia" (Yle Elämän Biisi -ohjelma 10/2021). Uusi vuosi tuonee mukanaan nykyistä konkreettisemmat keskustelut Suomen Nato-jäsenyydestä, ja myös entistä äänekkäämmän Venäjän.

Fakta on, että tuo Ruotsi-Suomen ja nyt Suomen ikiaikainen naapurin ongelmalapsi on ärhäköitynyt. Syitä on monia, mutta me naapurit saamme aina niskaamme kovia sanoja ja joskus tulta ja rautaakin. "Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä olisi vakavia sotilaallisia ja poliittisia seurauksia ja se vaatisi Venäjältä tarkoituksenmukaisia vastatoimia”. (Marija Zaharova, Venäjän ulkoministeriön tiedottaja).

Suomen on parempi tehdä itsenäisesti vaihtoehtoisia selviytymisstrategioita, kun vielä voi. 

 

Uutisoinnin sordiino

 

AKT:n ”mielenilmaisu” satamissa 28.12.


https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/b3a911e8-5940-4539-827a-bd77da23af31?ref=newsletter:f8f2&utm_source=Teta_Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Teta_Uutiskirje

 

Mielleyhtymä: Konttilukkien sivuikkunat olivat auki, ja hyttiradioista kaikui satamaan Yle Radio 1:n ”Faunin Iltapäivä” nupit kaakossa!

Erehdyin. Kyseessä olikin yhden työsaarrossa (motissa) olevan yrityksen tuhoamishyökkäys, ts. vuorokauden mittainen korpilakko. Nyt vaan ammuttiin silmittömästi kaikkea liikkuvaa. Hinta yhteiskunnalle n. 350 milj.€.
Tampereen sosiologian professori Harri Melin, Tampereen yliopisto, kommentoi (Yle Radio 1) aamulla 29.12.: ”Työmarkkinat ovat dramaattisesti muuttuneet.” Ovatko sittenkään? Sotatyön ohjekirja vuodelta 1939 on edelleen aktiivikäytössä.

Toinen, räväkämpi ajatus tuli Itä-Suomen yliopiston SAK-erikoistutkijalta, dosentti Tapio Bergholmilta: "AKT:n uusi johtaja, Ismo Kokko, on ollut vasta kolme viikkoa virassaan. Nyt on näytön paikka omilleen." Mielenkiintoinen kommentti, ottaen huomioon AKT:n värikkään taisteluhistorian ja uuden puheenjohtajan järjestöjyrä-taustan. Hän on ollut mm. Insinööriliiton neuvottelujohtajana.

 

Niin tai näin, lehdistön olisi aika käyttää jälleen oikeita nimikkeitä asioista, jotka ovat lukijoille tuttuja tämän sopimus- ja riitely-yhteiskunnan tavoista harrastaa kanssakäymistä.

Itsensuurin aika

Tero Liete soitti Ylen ”Laiskanlinna”-ohjelmassa 19.12. pätkän Tiernapoikien esitystä, ja pyysi anteeksi m-sanaa. Hän painotti, ettei juuri ko. laulussa käytetty m-sanaa, mutta varmuuden vuoksi oli anteeksipyyntö paikallaan. Assosiaation voima yltää hiljaisuuden rajan taakse.

Tähänkö on tultu? Jo ajatuksen tasolla sensuroitavat sanat tulee tuomita, ja lausumattoman sanan ääneen lausumaton, joskin potentiaalinen ääneen lausuja ”canceloidaan”.

”Cancel-kulttuuri (engl. cancel culture) on internetaktivismia, jonka tavoitteena on eristää eristäjien mielestä vääriä mielipiteitä esittävä ihminen sosiaalisesta piiristään, asettaa hänet boikottiin tai saada hänet menettämään esim. työpaikkansa. Tämä tehdään nostamalla kohde julkisesti tikun nokkaan puheista tai eleistä, jotka määritellään ongelmallisiksi.”

- Wikipedia

Hiljennyin Joulun viettoon ymmälläni, ja pyydän nyt anteeksi jos mieleeni edes vilahtaa pahoja

sanoja. Lukija voi valita aakkosen, josta on minulle vihainen ja yliviivata sitten minut elämästään. Se on oikein minulle, kekkeruusille!

Laitan taustalle soimaan yo. kontekstiin sopivan Toivo Kuulan sävellyksen Sanaton Laulu.

Jouluevankeliumi Iijoen rannalta

 

Jouluevankeliumi

 

Luuk

2:1 Katoppaku, sattui niinä päivinä, että Keisari Aukustukselta tuli oorteri,

jotta koko maailima on pantava verolle.

2:2 Tämä oli ensimmäinen verorätinki. Se tapahtui silloin ku Kyrenius oli Syyrian kymppinä.

2:3 Kaikki menivät siis verorätinkejjään selevittämään ommiin kaupunkeihinsa.

2:4 Niinpä lähti myös Nasaretin Joosehvi, Kalileasta, ja matkusti jalakapatikasa etelään,  Petlehemmiin, Juutean maan Taavitin kaupunkiin. Hän ku oli Taavitin sukulaismiehiä.

2:5 Mukkaan hän otti kihilattunsa Marian, joka oli jo pieniin päin.

2:6 Ku he olivat perillä, alako Marian synnytyspoltot.

2:7 Hän pyöräytti maalimaan esikoispojan. Noku ei mistään löytyny kortteeria, niin Maria kääräisi pojan kapaloihin ja laski härkien tallisa soimeen, elikkä seimeen, pelekille olijille.

2:8 Siinä sammoilla seuvuilla oli paimenia vahtimasa kevolla lammaslaumaa.

2:9 Äkkiä heijän eesä seisoi Herran enkeli ja mahoton Herran kirkkaus vallaisi koko ympäristön. Paimenia alako pelottammaan.


2:10 Enkeli alako porisemmaan: ”Äläkää hyvät pojat pelijäkkö. Mulla on teille oikia ilosanoma, joka on ossoitettu kaikelle kansalle, ja se kuuluupi näin: 


2:11 Tännään on syntyny teille Taavitin kaupungisa Vapahtaja, joka on Ristus, Herra.

2:12 Täsä on teille osviittaa: se lapsi löytyypi kapaloituna ja makkaapi seimesä.”

2:13 Yhtäkkiä siihen enkelin viereen tuli mahottoman iso porukka taivaallista sotaväkiä. Alako melekomoinen kaplakka, ja ne ylisti Jumalaa kuorosa: 


2:14 Jumalalle kunnia korkeuksisa, rauha maan päällä ihimisillä, joista Jumala tykkää ja pittää huolta.

2:15 Sitteku enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, arsinoivat paimenet toisilleen:

”Kai sitä häätyy lähtiä porukalla Peetlehemmiin, kattomaan omin silimin se, mitä Herra meille äskön ilimineerasi.”

2:16 Nyt lähettiin kauhialla tohinalla matkaan. Perillä he äkkäsivät Joosehvin, Marian ja lapsen, joka makasi siinä seimesä.

2:17 Paimenet kertoivat kaikille, mitä olivat lammaskevolla kuulleet ja nähäneet.

2:18 Kyllä oli porukalla palijo ihimettelemistä.

2:19 Vaan Mariapa oli vaiti, ja laittoi tarkkaan muistiin, oikein syämmeen asti, jokkaisen sanan. Niitä hän sitte ittekseen mielesä tuumaili.

2:20 Paimenet lähtivät takasi vahtihommiin. Kehhuivat matkalla Jumalaa, miten kaikki oli menny jämptisti niinku enkelit oli kertonu, ja mitä he ite omin silimin olivat nähäneet!

 

”Ja me toivotam, ja me toivotam, onnellista ja hyvvää joulua!”

M-sana, miksi olet niin m-sana?

 

Tiernapoikakausi 2021 on jo ohi. Kodit jo hiljentyvät joulun viettoon päättömästi kiirehtien. 

Kaleva 11.10.2021; Tiernasäätiö on suuressa viisaudessaan määrännyt, etteivät Oulunseudun pojat saa enää mustata naamaansa joulun alla, kun kiertävät laulamassa joulun ilosanomaa  talosta taloon. Keisari Aleksanterin ylistäminen kiellettiin jo YYA-Suomen aikoihin. 

 

Meitä oli neljä poikaa v. 1965 joulun alla Pohjois-Iin kansakoulun voimistelusalin "näyttämöllä". Minä/Herodes, toinen Jouko/Murjaanien Kuningas, Teuvo/Knihti ja Seppo/Mänkki. Minä ja Jouko2 taistelimme jo äänenmurroksen kanssa. Teuvolla ja Sepolla oli vielä studiokelpoiset äänet, joista kapellimestari Seppo Hovikin olisi ollut kateellinen. Jouko2 joutui polttamaan aitoa pullonkorkkia kynttilänliekissä ja mustaamaan naamansa. Me muut teimme noella vain komeat viikset. Ei muuten lähtenyt korkin noki yhdellä naamapesulla, ei!
Meidän ensi-ilta meni kansanterveydelle. Mummit ja äidit istuivat etupenkissä. Toinen esitys oli yhteiskoulun joulujuhlassa. Täysi tupa, n. 400 katsojaa. Jälleen Jouko2 mustasi naamansa manaillen tulevaa "juuriharjahoitoa" kasvojen puhdistamiseksi. Keikka meni ihan hyvin ja aplodit olivat muhkeat. Mänkki-Seppo kulki pitkin salia muovinen kypärä kädessä keräämässä ”lanttia ja tähteemme kynttilän pätkää”, kun me muu lauloimme joululauluja encorena. Palkkio oli meidän lapsitähtien silmissä runsas. Keikka oli mahtava itsetunnon kohotus ujoille nuorille miehille. Heittäydyimme lavalle yleisön eteen ja annoimme palaa! Meitä Tiernasäätiön hallintoalamaisia lämmittää lapsuuden vahvat muistot ja elinikäinen tiernapoikaystävyys. Muutama vuosi myöhemmin oli stagelle helppo nousta bändin mukana. Jouko2 oli myös mukana. 

Emme me, viattomat nuoret, tienneet tuolloin wokesta, cancelista, blackfacesta, rotusyrjinnästä, BLM-kampanjasta yms. yhtään mitään. Sen tiesimme maantiedonkirjoista, että maailmassa on ihmisiä neljä pääluokkaa; mustat, keltaiset, punaiset ja valkoiset. Kummeksuimme, miten aasialainen voi olla keltainen ja intiaani punainen, mutta kaikkea ei voi alaluokkalainen ymmärtää, eikä opettajalta uskaltanut kysellä. Meille murjaanien kuningas oli tasavertainen hallitsija Herodeksen rinnalla, kuningas kuninkaiden joukossa. Ehkä jopa päätä pidempi, kun ei ryhtynyt ihmisiä tapattamaan. Kriittisessä tarkastelussaan TIernasäätiö voisi poistaa tiernapojista Herodeksen, etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan aloittajan, ja knihdin sen toteuttajana, koska hän oli tietoinen mitä teki. Historiassa tällaisille julmureille on asetettu kuolemantuomiota, ja ne myös toimeenpantu. Tällä ajatusmallilla on vielä nytkin tuomittu holokaustin viimeisiä toteuttajia ja vierestä seuranneita vankeusrangaistuksiin.

Voi teitä Tiernasäätiö, kun lankauduitte pahasti, juoksitte paitsioansaan, antauduitte somevaikuttajien armoille, otitte yliherkän sordiinon käyttöön, uskoitte ns. yleisen mielipiteen kaikkivoipaisuuteen ja ennen kaikkea kastelitte omat muronne. Me entiset tiernapojat, ja meidän uskollinen yleisö, olemme valveutuneita, avarakatseisia ihmisiä. Me uskomme tasa-arvoon ja ihmisten väliseen yhteiseloon. Aivan vakuuttunut en ole Tiernasäätiön sadanpäämiehistä ja temppeliherroista, jotka määräsivät murjaanien kuninkaalle valkopesun. 
Historialle emme voi mitään. Jeesuksen seimelle tuli paimenten lisäksi kolme itämaan viisasta miestä uhraamaan ” kultaa, pyhää savua ja mirhamia” (Matt. 2:1-12). Uskoo ken on uskossa. Täyttyykö onnettomassa valkaisupäätöksessä kenties jumalanpilkan tunnusmerkit? Entä miten on lastenoikeuksien laita?

Suomi on  vuonna 2022 ensimmäistä kertaa historiassa YK:n Ihmisoikeusneuvoston varsinainen jäsen. Tiernasäätiönkin tulisi tämä huomioida. Onnettomia päätöksiä voidaan aina muuttaa.

 Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.

 

Jouko Häyrynen

Herodes

Toisenlainen Joulukalenteri

Vuodesta toiseen tv- ja radiokanavat tilaavat käsikirjoittajilta ehtymättömän määrän joulukalenteritarinoita lapsille ja lapsenmielisille. Aikuisille myydään aivan toisenlaisia kalentereita, jotka mainosten mukaan myydään aina heti loppuun. 

Minua on jo kauan kummastuttanut joulukalentereiden aihepiirin suppeus ja ankeus. Pukilla ja tontuilla, joskus myös poroilla, on ahdistusta ja huolta mm. kadonneista lahjalistoista, hatarasta nimimuistista, suuntavaiston puutteesta, lahjapajan tuotanto-ongelmista tms. Joulun odotus on yhtä suurta angstista ongelmanratkaisua tai pulmapisteiden suorittamista. Nykysuomeksi adventti on täynnä "haasteita". Tätä haasteviestiä jaetaan ahkerasti medioissa. Suomensukuiset mukulat saavat tuta adventin ankeat pulmapisteet kaikilla kolmella virallisella kielellämme, ehkä myös muillakin joulupukin hallitsemilla kielillä.

 

Tahtoisin nähdä vaihtoehtoisen, positiivisen joulukertomuksen 24:ssä näytöksessä, jossa otetaan lämmin ja elämänmyönteinen ote jouluvalmisteluista. Kas näin:

Tontut kokevat lahjojen rakentelussa positiivisen työilmapiirin voimaannuttavan vaikutuksen. Suomen työmarkkinoille tyypillisiä juhla-aaton korpilakkoja ei esiinny, paikallinen sopiminen on päivän sana. Pukinpajan logistinen ketju toimii kuin sveitsiläinen kello. Alihankkijat eivät kuseta, eikä päämies l. joulupukki vedätä. Porojen peruskuntokausi on onnistunut hienosti, ja herkistelytreenit hoidetaan mallikkaasti. Kuntohuippu osuu nappiin, jouluaattoon. Reen jalasten voitelu toimii, eikä kukaan edes muista MM-Marjon tuhmaa "havuja-huutelua" Obersdorfissa 1987.

Joulupukki ei turhia stressaa adventtina, vaan käy joulukuun alussa muorin kanssa Saksassa kaupunkilomalla, joulumarkkinoilla. Siellä hän tutkii tarkkaan uusia joulutrendejä, ja naukkaa leppoisasti eukkoaan halaillen Glühweinin jos toisenkin. Ein Prosit der Gemütlichkeit!

 

Maamme kulttuurinen ilmapiiri vapautuu ja suvaitsevaisuus valtaa mielet. On jälleen sallittua viettää joulujuhlia eri uskontokuntien tapoja kunnioittaen. Kukaan ei vedä hernettä nenään jouluvirsistä tai muista lauluista, joissa joulun iloinen satu on syrjäyttänyt ryppyotsaisen totuuskomission faktantarkistuksen. Korvatunturin nimen mainitseminen ääneen ei ole kulttuurista omimista, eikä PP-sana (Petteri Punakuono) ole vähemmistöryhmään kohdistuva patriarkaatin ylivallan ilmaisu. Kasvatuspsykologien kehittämä, ja keittiöpsykologien jalostama, Joulu-panna poistuu. On aivan ok kertoa lapsille ikkunoista kurkkivista tontuista ja aaton ylipainoisesta, lahjasäkkiä kantavasta, leppoisasta vieraasta. Vaikka saisit karkkipussin lahjaksi, ei antaja ole mikään namu-setä.

 

Joulun henki muuttaa myös maan poliittista ilmapiiriä. Lopetamme nurkkakuntaisen kinastelun siitä, mikä on se oikea joulukaupunki. Tasavallan päämies julistaa koko Suomen Joulumaaksi. Kyseessä ei ole Tarvan surullisenkuuluisa Joulumaa Oy. (lat. huom.). Puheet teräsverkkoaitojen rakentamisesta rajoille unohtuvat. Joulumaa kutsuu Valko-Venäjältä 5000 presidentti Lukasenkan huijaamaa irakilaista hybridivaikuttajaa Suomeen. Ehtona on, että Luka-setä ostaa viiden vuoden ajan maatalostuotteitamme ylihintaan (sianlihaa, kanaa, kananmunia jne.). Ts. 1980-luvun neukkukauppa palaa elintarviketeollisuuteen. Maatalous kääntyy kannattavaksi ja maamme työvoimapulakin hellittää. Reilu meininki.

 

Positiivista joulun odotusta kaikille!

Suomi, kaivosteollisuuden Klondyke

 Suomen Malminjalostus Oy, Haminan kaupunki ja kiinalainen CNGR Advanced Material 300919 (SHE) rakentavat ”akkumateriaalitehtaan” Haminaan. Investoinnin arvo n. 200-300 milj.€. (aika iso haarukka, sanoisi kokenut talousasiantuntija).
https://yle.fi/uutiset/3-12228067

Valtio on  akkumateriaalitehtaassa mukana ja isänmaan asialla 40% alkupääomalla, sekin on valtion velkarahaa. Hankkeen toinen osapuoli, kiinalainen suuryritys, on myös isänmaan asialla. Isänmaan lippu on vaan kovin erilainen. Akkumateriaalien ostajatkin ovat suurelta osin kiinalaisia yrityksiä, jotka toimivat globaalisti (akkuteollisuus, tuulivoimateknologia jne.). 

CNGR: ”The company is a professional integrated service provider of new energy materials for lithium batteries, which belongs to the national strategic emerging industries in the field of new materials and new energy.”
http://www.cngrgf.com.cn/en-US/gsjs.html

 

Arvatkaapa, kuinka liukkaasti alkaa sujua kaivannaisteollisuuden kehittämistoiminta: uusien maametallialueiden etsintä ja kartoitus, kaivosvaltaus, kaivospiirien määritys, kaivosten kaavoitus, ympäristöluvitus jne. GTK:lla on juuri nyt malmietsinnän ruuhkavuodet. Kaivoshankkeet voivat ottaa mallia tuulivoiman rakentamishankkeista. Niissäkin ulkomaisen pääoman edessä valtio ja kunnat ovat rähmällään. Valtio maksaa jopa kaavoitusavustuksia! 

 

Globaali energiastrategia perustuu "vihreään siirtymään", jossa sähköntuotannon hyötysuhde, materiaalitehokkuus ja ympäristökuormitus ovat sivuseikkoja. Olemme luoneet hätäillen huonon hyötysuhteen energiantuotantojärjestelmän, jonka poliittinen johto on siunannut ja saarnaa ainoana oikeana totuutena. Kuulosta kovin tutulta maailman historiassa. Energiateollisuus on isojen poikien lautapeli, jossa mm. EU:n ja valtioiden luomat  tariffi- ja tukijärjestelmät ovat maailmanlaajuisesti vääristäneet markkinat aivan kuten maataloustuotannossa.
Maametallien varanto hupenee nopeasti meidän huonon hyötysuhteen lyhytjänteisissä touhuissa. Jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä vain kiihdyttää energian kysyntää, ja arvoketjun alkupäässä suomalainenkin kaivosmies tekee hiki hatussa töitä. Sekään ei riitä. Jo nyt Suomikin ostaa naapureilta lisäsähköä, jos heillä sitä sattuu olemaan meidän hädänhetkellä myytävänä.

Vaihtoehtoisia energiantuotantomenetelmiä kehitetään kiivaasti koko ajan. Tosin sähkön tuotantoteknologia on edelleen Akilleen kantapää (vrt. vetytalous). Uusien teknologioiden kaupallistamisen kynnys kasvaa koko ajan, koska jo olemassa olevan energiateollisuuden ja kaulaa myöten siihen sotkeutuneiden valtiollisten toimijoiden edut ovat uhattuina. Lisäksi hyöty/haitta -laskelmat ovat olleet jo kauan vääristellyt. Autoteollisuuden sähkö- ja bensiinimoottorien kauneuskilpailu yli 100 vuotta on siitä hyvä esimerkki. Ihminen on ikuinen opportunisti. Olisi paha kasvojen menetys poliitikoille, jos esim. sähköistyvään liikenteen kustannuksiin kohdennettaisiin energian ja ajoneuvojen todelliset tuotantokustannukset unohtamatta ympäristön saastumista. Elinkaarikustannukset eivät ole olleet suosiossa koskaan. Muutoinhan mm. ydinsähkön hinta pitäisi olla ainakin 30€/kWh; ydinjätteen 250´000 vuoden varastointikustannukset, olettaen ettei jatkokäyttömuotoja keksitä. (STUK:n tutkimus 2016)

Hätäisiä, reaktiivisia toimenpiteitä tehdään kaikkialla. Japani suunnittelee 22 hiilivoimalan rakentamista sähköenergian nopean kysynnän kasvun tyydyttämiseksi! https://www.bbc.com/news/world-asia-59525480

Tiiliseinä lähestyy, mutta Suomi Oy painaa kaasun pohjaan talouskilpailussa muiden mukana. Talouskasvun ja ainaisen energiantarpeen kasvun nimissä revitään maasta ja ilmasta kaikki irti ja pystytetään mm. huonon hyötysuhteen satunnaissähköntuotannon tuulimastotarhoja metsät täyteen. Resurssiviisas ei Suomi todellakaan ole.

”Sekä koboltin että nikkelin tunnetut varannot loppuvat ennustetulla kysynnällä 2040-luvulle tultaessa.”

    - Patrik Granvik, Sitran tilaustutkimus / Aalto-uni 2021

 

Kaakonkulmalla myhäillään tänään, mutta ei kiinalainen investoija hyvää hyvyyttään Suomen tule. Me olemme heille strategisten raaka-aineiden kehitysmaa, jossa on ”kaivosrauha ja maassa mielisuosio”. Olemme samalla viivalla monen Afrikan maan kanssa, jotka ovat myös myötämielisiä kansainväliselle kaivannaisteollisuudelle. Hyödyt isäntämaalle ovat yhtä kyseenalaiset. 

 

Kaivosteollisuuden harjoittama suomalaisten kuluttajien syyllistämiskampanja on kaksinaismoraalin huippua. Muutoksen tulee lähteä täältä pohjolasta. Kuten taisteluissa aina, tulee tappioita. Tässä tapauksessa kansainvälisille kaivosteollisuuden toimijoille. Kruunu saa aina kymmenyksensä, jos se osaa verottamisen taidon. Ja osaahan se! 

Miksi hälytyskellot eivät jo soi siellä, missä isot linjaukset ja päätökset tehdään?
Nykyiset ”vihreät teknologiat” nielevät valtavia määriä maametalleja, uusiutumattomia resursseja ja hyötysuhde on huono. Toivottavasti määritelmä Maapallo 2100 ei toteudu: "Huonosti sähköistetty, saastunut reikäjuusto".

Meidän anteeksipyyntö jälkipolville ei riitä. Ilmastonmuutos olisi hyvä muutosvoima, jos se käytettäisiin hyväksi realiteetit hyväksyen.

Joulupukin raito

Ajan E75-tietä Jyväskylä-Oulu kahden-kolmen viikon välein. Olen vuosikymmenien varrella tottunut tarkkailemaan tienreunoja hirvien, peurojen yms. ystävien jälkiä. Talvella jäljet näkyvät hyvin pientareilla.
Perjantaina 17.12.2021 maisema oli puhtaan valkoinen koko matkan Oulusta alaspäin ja liikenne rauhallista. Jäinen tie, mutta talvinopeusrajoitukset ja turvalliset välit ajoneuvojen välillä tekivät matkanteosta leppoisan.
Kunnes! Klo 11:47 Konginkankaalla, karttapisteessä 62.77N 25.78E, tuli vasemmalta yllättäen musta moottorikelkka metsästä tielle n. 40m edessäni (nopeuteni 80 km/h = 22 m/s).

Kelkka teki n. 6 m ilmalennon yli ajoradan pudoten tyylikkäästi kuin elokuvissa tien oikeanpuoleiselle lumipenkalle ja kadoten kiihdyttäen metsän siimekseen. Lennon aikana kuski kääntyi katsomaan minua. Surmanajajalla oli musta ajohaalari ja musta kypärä, jossa tummennettu visiiri.

En ehtinyt sanoa edes ”kissa”, kun tilanne oli jo ohi. Hiukan vapisin ratin takana Äänekoskelle saakka. 

 

Tarinan opetus: Vanhat erätaidot ja luonnon tuntemus ovat nollan arvoisia modernien varjaagien vaeltaessa peltipailakoilla talvisessa maisemassa. Jouluinen toivomus autovalmistajien Korvatunturille, mm. Aichi prefektuuriin, Japaniin; Autojen sensorijärjestelmiä tulee kehittää KITT-ihmeauton malliin.


 

PS. Ei, en käynyt Hirvaskankaalla huutokauppakahvilla. Oli vielä liian aikaista.

 

terveisin


Team Ahma

Paras asuinpaikka

Paras asuinpaikka

 

 

Ajoittain saa kuulla pohdintaa, mikä olisi se paras asuinpaikka. Ennen katseltiin Suomen karttaa, nyt Mercatorin digitoitua maailmankarttaa (sitä, joka vääristää mittasuhteet ja etäisyydet).

Keskusteluissa toistuu, kuinka nykyisen asuinkunnan/-kaupungin palvelut ovat rapautuneet, ei ole harrastusmahdollisuuksia, joukkoliikenne tökkii, kaduilla rauhatonta, kouluja lakkautetaan jne. 

Yleisin syy ovat kuitenkin naapurit, kanssaihmiset. Seinänaapuri valittaa, tonttinaapuri kyttää, ja joka kylässä/korttelissa on se yksi henkilö, joka vastustaa ”periaatteesta” kaikkea. Sitten laajennetaan argumentointia asuinalueen, kylän, kunnan ja lopulta maakunnan (alueen) ahdasmielisyyteen, umpimieliseen hyväksymättömyyteen, itselle epämiellyttävään oloon, ja niin paljon kaivatun yhteisöllisyyden puutteeseen. Itsessä ei tietysti ole mitään vikaa! Ihmiset tekevät kuitenkin itse asuinpaikan valinnan. Se on yksi usein unohdetuista perusoikeuksistamme, joka ei ole itsestäänselvyys suurimmalle osalle maailman väestöstä. Vapaa asuinpaikan valintaoikeus kirjattiin lakiin vasta 1999!
Valtiotasolla suomalainen tyytymättömyys tuodaan julki kuin haulikolla, kaikkea vastaan. Viimeaikojen koventuneet maiden väliset jännitteet kertovat, ettei naapurivaltiokaan ole mukava kaveri.

 

Pian saamme uuden arvostelun kohteen, alueparlamentit. Aluevaalien ehdokaslistat on julkaistu. Kaikki tietävät, että ehdokkaissa on eroja. Osan tiedot ja taidot riittävät alueen (maakunnan) asioiden hoitamiseen, osa on listalla vain keräämässä ääniä puolueelle. Siviilirohkeutta riittää. Jos ehdokas ei ole edes hiukan perillä sosiaali- ja terveystoimesta, palo ja pelastustoimesta ja julkisen sektorin taloushallinnosta, niin on paras keskittyä kahviin ja kokouspalkkioihin.

Kunta- ja aluesenaattorit ovat avainasemassa kehitettäessä asuinaluetta asukkaiden parhaaksi. Se on liittovaltio-Suomen tulevien alue-edustajien asetettava tavoitteeksi. Jo vaalikampanjan alkumetreillä on näkynyt kannanottoja, joissa tuomitaan tuleva alueuudistus ja luvataan harata vastaan oikein tosissaan, jos tulee valituksi aluevaltuustoon. Aivan absurdia! Ehdolle asettuneen tulee olla täysin voimin soteuudistuksen takana, ja tukea ponnekkaasti liittovaltiokehityksen ensimmäistä vaihetta 1.3.2022 - 2024.

Kehityksen jarruja on valitettavasti kohta liiankin kanssa; kansanedustaja = kunnanvaltuutettu = aluevaltuutettu. On siinä ihmettelemistä jääviyspykälien kanssa. Vai onko sittenkään? Mikäli aluevaltuutetut eivät sorru siltarumpupolitiikkaan (terveyskeskuspolitiikkaan), vaan kehittävät aluetta kokonaisuutena niin uudistuksesta voi tullakin aivan kelpo loikka parempaan. Pienin yksikkö on alue=maakunta=liittovaltio. Yhteisen hyvän ohjenuorana ei saa enää olla jonkin kylän / kunnan toiveet. Ai, se ei ole reilua? Kun aluevaltuuston ja -hallituksen äänivalta jakautuu suorassa suhteessa äänioikeutettujen määrään, niin on reilua ettei alueen pääkaupungin pidä ilman rajoituksia rahoittaa reuna-alueiden palvelurakenteita. Tämän ovat kunnallisvaltuutetut jo harjoitelleet kuntaliitosten luomissa maanpäällisissä paratiiseissa.
Kokonaisuuden ja yleisen edun tulee ratkaista, eikä entinen maakuntapolitiikka, jossa ei oikein mikään asia edennyt. Ei ainakaan, kuten oli järkevästi suunniteltu.

Mikä olisi paras tavoitetila pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittämisessä.Toimintatavat vaihtelevat maittain, Pohjolassakin. Tässä vaihtoehtoisia keinoa sen parhaan asuinpaikan rakentamiseen.

 

1) Tanskassa sosialistinen vähemmistöhallitus laittoi maahanmuuttosäännökset uuteen uskoon, yhdessä oikeistolaisen apupuolueen kanssa. 

Lyhyesti: Jos ei kunnioita Tanskan perustuslakeja, demokratiaa, yhdenvertaisuutta, henkilökohtaista uskonnonvapautta ja sananvapautta sekä ihmisoikeuksia, niin ulos maasta.

 

2) Ruotsin sosialistit muotoilivat määritelmät "Frihet, Jämlikhet och Solidaritet" uudella tavalla 11/2021. Yksilön vastuuta korostetaan suhteessa yhteisöön. Samalla ”koko yhteiskunta mobilisoidaan” ja ”vahva yhteiskunta ottaa kontrollin takaisin”. Pobeda!

 

3) Suomessa EVA julkaisi joulukalenterin ensimmäisenä luukkuna 1.12. ehdotuksen 10 osavaltion liittovaltion muodostamisesta. Ehdotuksen ennuste oli, että Lappi tekisi konkurssin täysin mahdottoman rahoitusrakenteen takia. Samoin Kainuulle on annettu maksimissaan neljä vuotta elinaikaa itsenäisenä alueyksikkönä. Ehdotus on saanut viestintätoimistojen mukaan jo "laajaa kannatusta".

 

Lähde EVA ry.

 

Pohjoismaisen demokratian arvopohjan muutokset herättävät paljon kysymyksiä tässä ajatushautomoiden luvatussa maassa. Esim.: 

- Millä pitäisi maata johtaa; rahalla, sydämellä, aatteella?

- Kuka maata johtaa; edustuksellinen demokratia, työmarkkinajärjestöt, rahalaitokset, viestintätoimistot, somen mielipidevaikuttajat, vai toimittajat l. sanankäytön mestarit?

- Pitääkö Suomestakin kehittää sosialistinen valtio, jotta saadaan toimeksi kaikki se, mitä Suomen oikeisto nyt peräänkuuluttaa?

- Onko yksikään nykyisistä suomalaisista puolueista riittävän "uus-sosialistinen”, riittävän kovatahtoinen, tavoittelemaan aidosti päämääriä, jotka ne ovat julkistaneet?

- Onko nykyisellä Keskustalla enää mitään roolia jäljellä uusien sääntöjen politiikkapelissä?


- Kenet raivataan / uhrataan vahvemman yhteiskunnan nimissä? Ilman verenvuodatusta, vaikkakin virtuaalista, tästä ei tulla selviämään. 
- Odotellaanko pari vaalikautta vielä, ja katsotaan minkälainen uusi Ruotsin malli tulee olemaan käyntännön tasolla?

- Koska loppuu pandemian tekosyiden taakse piiloutuminen? Hyvinvointivaltiomme oli kaltevalla pinnalla jo ennen korona-aaltoa.

- Ovatko Tanskan ja Ruotsin linjamuutokset sittenkin vain 1930-luvun Euroopan kaikuja?

 

Media-Joulupukki kävi jo!

 Media-Joulupukki kävi jo!

”Yle semiMusic Radio a.k.a. Yle Puhe is dead. Long live Yle Puhe podcast broadcasting!”

 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008441028.html?utm_source=email&utm_medium=toimitus&utm_campaign=hs_uk_2019

Jo joutikin mennä nykyinen formaatti. Viihdekanavat, YleX ja kaupalliset kilpailijat, saavat ns. siirtyviä kuuntelijoita. Puheen aamu ja Puheen iltapäiväkerho löytyvät jo sieltä, eri nimikkeillä tosin. Lisäksi mm. Yle Puhe Akti tapetaan varmaankin hygeniasyistä, poliittisen korrektiuuden  nimissä tv:n Sannikka-ohjelman tapaan. Em. ajankohtaisille keskusteluformaateille löytyy vaihtoehtoisia kanavia. Sen ovat mm. toimittajat Ukkola ja Päivärinta osoittaneet.



Ihmettelen, mihin tarvitaan enää koko Yle Puhe -kanavaa? Kanava täytetään jo netissä julkaistujen podcastien jälkilähetyksillä. Yle Puhe on uusintojen äiti. Uutisia ei kanavalta kuulu. Podcastit ovat interweb-kuluttajille kohdennettua sisältöä (lat. huom.). 


Olisikohan Puheen pysymisen ”on the air” syynä pitkäaikaiset taajuuksien lisenssisopimukset FM-alueella ja/tai Digitan siirtoketjumonopolin palvelusopimukset, joista ei voi rimpuilla irti ilman kustannuksia. Aika kallis tapa toimittaa Ylen tapahtumaurheilulähetyksiä (jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo, Jukolan Viesti, akankanto jne. ). Ylessä reviiriä puolustetaan pontevasti ja hallintoneuvosto siunaa tarpeettomia vuosikuluja. Niin tai näin, Suomessa on alkanut näennäisyleisradiotoiminnan aikakausi - lopun alku?

 

”Emmää Yle Puhetta kaippa. Juuso Pekkistä ja hänen haastatteluohjelmiaan mää kaippa.”

Ai niin, onhan tarjolla podcasteja!

 

 

 

Itsenäisyyspäiviä

  Itsenäisyyspäiviä

 

6.12.1918 - Iin Olhavassa

Suomessa ei juhlittu ensimmäistä itsenäisyyspäivää juhlallisin menoin eikä lippuja kantaen. Kansakunta nuoli haavojaan ja etsi polkua kohti rauhanomaista tulevaisuutta. Ensimmäinen maailmansota oli juuri päättynyt ja maailma oli vielä sekaisin. Suomi oli sisällissodan jäljiltä kahtia jakautunut ja luottamusyhteiskunta ei edes kuulunut kielemme sanastoon. Vasta 1919 alkoi nykyinen itsenäisyyspäivän vietto, tosin vaatimattomasti.

Äitini suvun talossa oli suru. Keväällä Tampereella, Kalevankankaalla, kaatunut isoisäni veli oli kadonnut, eikä ruumista koskaan löydetty. Tampereenseudulla tuolloin asunut isänisäni oli käynyt vainajaa etsimässä joukkohaudoista - tuloksetta. Vielä tuolloin kukaan ei tiennyt, että 40 vuotta myöhemmin perheistä tulisi sukulaisia vanhempieni avioliiton kautta.

 

6.12.1939 - Nurmeksessa

Äidinisä nousi itsenäisyyspäivän varhaisaamuna klo 03.00 Oulussa junaan kohti Nurmeksen asemaa. Pohjoinen joukko-osasto paleli junassa koko lyhyen päivännäön. Perillä klo 16.20 hiljainen joukko siirtyi kuorma-autoihin, hevoskolonnaan ja osa marssi yössä 50 km kohti Kuhmoa. Kankaan talolle, Lauvuskylään saavuttiin klo 24.00. Itsenäisyyspäivän juhlaa säesti taistelun melske ja loimu koillisella taivaalla. Ei kovin mieltäylentävä juhlapäivä. Osa osastosta siirtyi suoraan taisteluun. Isoisä sai oman tulikasteen jo seuraavana päivänä 7.12. Repussa oli luodinreikä, kun mies tuli maaliskuussa savotasta kotiin.

 

6.12.1941 - Kiestingissä

Suomi oli jälleen sodassa. Kiestingin rintamalla, Vienan Karjalassa, pelkäsi ja paleli isosäkin. Mitä miettivät nuo jäyhät pohjoisen miehet itsenäisyyspäivänä? Tuskinpa kovin ylevästi keskusteltiin. Hyökkäys oli pysähtynyt jo kuukausi aikaisemmin eikä tavoitetta katkaista Muurmannin rata tultaisi koskaan saavuttamaan. Kenttäposti ja paketit kotoa sentään kulkivat Vienankin salomaille tuoden viestejä ja tarvikkeita. "Laittakaa pakettiin sukkia, neuloja, lankaa ja sarkaa jos on.", luki rintamakirjeissä. Vaatimaton oli pienen maan armeijan varustus.

 

6.12.1961 - Papan luona yökylässä Olhavassa

Nukun mummun ja papan välissä sivusta vedettävässä sängyssä. "Pottulootasa saa makiat unet.", toteaa pappa. Joskus aamuyöllä herään, kun vanha mies huutaa unissaan ja potkii peitot pois. Mummu rauhoittelee häntä ja jatkamme keskeytyneitä unia. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että sotien kokemukset tulivat usein veteraanin uniin. Hereillä hän ei rintamakokemuksista koskaan minulle mitään kertonut, pienelle pojalle. Ehkä hyvä niin.

 

6.12.1975 - YYA Suomessa

Itsenäisyyspäivää juhlittiin suodattimen läpi. Ei tullut televisiosta Tuntematon Sotilas, eikä haastateltu sotaveteraaneja. Kaikki painettu sana oli tarkkaan harkittua, jotta ei loukattaisi hyviä naapurisuhteita. Jatkosodan tappion synkkä varjo oli raskaana kansan yllä, vaikka taistelut olivat hiljentyneet 30 vuotta aikaisemmin. Mutta varjonkin alla paloi itsenäisyyden liekki.

Me lukiolaiset aloittelimme valmistautumisen kevään ylioppilaskirjoituksiin. Päätin kirjoittaa myös reaaliaineiden kokeen (reaali, mikä reaali?). Historiafriikkinä valmistelin tärpeiksi YYA-sopimukseen johtaneet tapahtumat 1946-48 ja itse sopimuksen sisältö ja tulkinta. Nappiin osui kevään kirjoituksissa! Suomen ankara itsesensuuri kavensi historiantulkintoja ja helpotti opiskelua. Historiankirjoissa oli koko YYA-sopimus sanasta sanaan. Lisäksi Teiniliitto ja Teinilehti antoivat lisävalaistusta siihen, mitä ja miten asioista tulee puhua. Teinilehti jaettiin ilmaiseksi jokaiselle oppikoulun yläluokkalaisille ja lukiolaisille (yli 100´000 kpl painos). 

Olin lukioni teinikunnan hallituksessa, kun Teiniliiton puheenjohtaja, vähemmistökommunisti Matti Viialainen, lähetti selkokielisen kirjeen. Kävi ilmi, että Teiniliitto oli de facto konkurssissa. Myöhemmin selvisi, että liiton kirjanpito ja kirjeenvaihto kätkettiin yli 10 vuodeksi. Ajoimme koulumme teinikunnan alas. Vähät käteisvarat käytettiin oppikoulun ja lukion bileisiin koululla; vapaa pääsy, ilmaiset limsat, LP-levyarvontoja ja kaksi bändiä lavalla! Legendaarista, sanoisin.

Kirjoitin keväällä reaalin erinomaisin arvosanoin, vaikka teatteriahan tuo itsenäisyyden kirjallinen tulkinta oli. Uskollisuuden opinnäyte itäiselle naapurille oli suoritettu. Kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin Suomi heräsi pitkästä painajaisestaan.

6.12.2021 - Pandemiassa

Meillä on jälleen yksi sodan ja epävarmuuden itsenäisyyspäivä. Rintamaa ei kyetä määrittämään ja vihollinen on näkymätön. Varovainen pitää olla ja istua rauhallisesti koronapoterossa. Jotenkin yrittää koko maailma jatkaa elämää. Uusi normaali on jo opittu ja henkilökohtaisen taisteluvarustuksen huolto sujuu rutiinilla. Sujuu, jos on halua osallistua yhteiseen ponnistukseen vihollisen etenemisen hidastamiseksi ja kenties joskus tulevaisuudessa sen nujertamiseksi. 

Äitini, paljon kokenut vanhus, toteaa: "Sota-aikanakin oli helpompaa. Saattoi elää liki normaalia arkea, vaikka pelko tulevaisuudesta olikin läsnä." 

 

Historia on tullut takaisin. Naapurimme vaatii turvatakuita l. nykymuotoon puettua hyökkäämättömyyssopimusta Natolta. Jälleen asioista pyritään sopimaan pikkuisen Suomen pään yli. Samanaikaisesti joukkoja keskitetään rajoille ja pidetään sotaharjoituksia. Suomen tiukat kommentit itsemääräämisoikeudesta toki sallitaan. Ääntämme kuullaan, mutta kuunnellaanko. Mikä lie Suomen painoarvo Euroopan epäyhtälössä? Epäluulo ja epäluottamus kasvavat. Eräät jo valmistautuvat pahimpaan. Rauhan kyyhky palelee pakkasessa.
Enää ei puutu kuin provokaatiot ja toteamus: ”Maantieteelle me ja te emme voi mitään.”

 

Ehdotan, että lopetamme kantapäiden paukuttelun itsenäisyyden nimissä, myös virtuaalisen pokkuroinnin. Älkäämme enää komentako varusmiehiä keräyslippaineen ovikelloja soittamaan. Rahoja tarvitsevien veteraanien joukko on niin pieni, että heidän tarpeiden kunniallinen hoitaminen voidaan hoitaa suoraan valtion kassasta. Otetaan vaikka sitä edullista lainaa. Muisti, Sodan ja Rauhan Keskus Mikkelissä on mielestäni riittävä muistelupaikka Suomen selviytymistaisteluille. Muut organisaatiot voidaan purkaa ja vapauttaa yhdistysaktiiveja vaikuttavuudeltaan tärkeämpiin kolmannen sektorin tehtäviin. 

Sotia ei pidä unohtaa, mutta niitä ei tule nostaa jalustalle. Sota on kaikille osapuolille suuri epäonnistuminen, järjenkäytön rökäletappio. Itsenäisyys ei saa olla itsestäänselvyys. Turvallinen arki on tärkeämpi kuin juhlapuheet. 

Katse eteen-päin! Lepo.