Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että Sääntö-Suomi ottaa EU-lainsäädännön vakavasti ja kirjaimellisesti. Tämä mustavalkoinen käytäntö opetetaan myös eri hallinnon tehtäviin valmistavissa opinnoissa.
Tapaus 1
Autoin hoivakodissa hoitajaa (hänen luvallaan) työntämällä erästä mummoa pyörätuolissa olohuoneeseen. Samaan aikaan edelläni vei hoitaja isäni pyörätuolilla samaan paikkaan. Kun mummo kiitti huonosti puhuen, kysyin hänen nimeään. Vanhus ei tiennyt tai kyennyt sitä sanomaan. Niinpä kysyin hoitajalta, mikä on rouvan nimi.
”En saa sanoa sitä. Tietosuojamääräykset kieltävät sen.” Lähdin hiukan hämilläni pois. Päätin, että jos/kun itse olen dementikkona jossakin hoivassa, vaadin nimilapun rintaani - joka aamu. Näin saan tietää itsekin nimeni, joka päivä!
Tapaus 2
Äidilläni on ulko-oven avaimen turvalaatikko maatilalla ja toinen kerrostaloasunnossaan (julkisen kodinhoidon potilasturvallisuusvaatimus). Hyvä että näin on, miten muuten hädän hetkellä pääsisivät auttajat sisään ilman moottorisahaa.
Hoitaja tuli eräänä aamuna kerrostaloasunnon ovelle, soitti ovikelloa ja sanoi ettei avainkaapin koodilukko aukea.
- No sanopa, millä koodilla yritit?, kysyi äitini
- Tietoturvasyistä en saa sanoa sitä, vastasi hoitajapoika
Hiukan ihmetellen moista sääntöä äitini kertoi hoitajalle oikean koodin. Kas, kokeiltaesssa avainkaappi avautui. Poika oli yrittänyt erehdyksessä maatilan avainkaapin koodilla koteloa auki. Oli kai kertonut itselleen väärän koodin.
Tieto on valtaa, edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti