Turkin Manifesti

 

Politiikan käänteet ovat kummallisia. Alle 10 tunnissa Suomi sai kokea, mitä tarkoittaa kansallisen turvallisuuspolitiikan lisensiointi ulos. USA ja Turkki käyvät nyt kauppaa aivan eri agendalla Nato-jäsenyydestämme Turkin esittämien ehtojen pohjalta. Kyseessä ovat asekaupat, Turkin Venäjäsuhteet ja ties mitä muutakin. Kurdi-kysymys taitaa olla tässä shakkiottelussa vain Turkin avaussiirto.

 Olemme nyt Ruotsin rinnalla taistelemassa "Turkkia ja Tattaria vastaan". Ottomaanien imperiumi ravistelee Pohjan poikien aikeita liittyä lännen puolustusliittoon, jossa Turkkia tuskin voi kutsua mallioppilaaksi. Jos itänaapurissa on nyt isoegoinen despootti vallassa, niin Ankarassa on vähintään yhtä häikäilemätön sulttaani. Turhaan ei kuningas Herodes ollut huolissaan Juudean turvallisuudesta Ottomaaniuhan edessä. 


R.T. Erdogan on arvaamaton hallitsija. On muistettava, että Turkki on idän ja lännen portinvartija. Sillä roolilla on korkea hintalappu Euroopalle, oli Suomi Nato-maa tai ei. Harmaa alue l. Nato-hakemuksen käsittelyprosessi onkin värikästä aikaa, ainakin diplomaateille ja myöhemmin historiankirjoittajille. Maltti on nyt valttia, eikä Ankaran ankariin ehtoihin tulisi suostua. Koko riita ratkaistaan pöydissä, joissa Suomella ja Ruotsilla ei ole edes vielä tuolia.

"Jos provosoidaan, ei tule provosoitua."

Mauno Henrik Koivisto

Ehdotus - Debatti - Päätös - Jälkipyykki

 

 

On historiallinen päivä Suomen historiassa. Eduskunta aloittaa keskustelun Nato-jäsenyydestä tänään 16.5.2022. Kannatan hakemusta, mutta mietin miten tähän historialliseen päivään on päädytty. Historiankirjoitus kertoo myöhemmin Suomen täyskäännöksestä myöntyväisyyspolitiikasta (myötäilypolitiikasta) omaehtoiseen turvallisuuspolitiikkaan. 

 

Ajopuut

 

Kikkaileva puolueettomuuspolitiikka (sitoutumattomuus) on leimannut kahden naapurimaan ulkopolitiikkaa liki 70 vuotta. Ruotsi on ylpeä yli 200 vuoden puolueettomuudella. Suomi on pelannut kahdella agendalla idän ja lännen välillä. Ruotsin tiedustelu ja strateginen sotilaallinen yhteistyö USA:n kanssa on kymmeniä vuosia vanha julkinen salaisuus. Kylmä sota on tullut takaisin ja kortit on jaettu uudestaan, hyvin eri kortit kuin aikaisemmin. Mitä vaihtoehtoja Suomella ja Ruotsilla tässä maailmantilanteessa on? Ajopuita olemme. Ehkä tämä avaa ymmärtämään paremmin Suomen historian aiemmat tienhaarat, jolloin piti valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono. Päätöksiä on tehtävä. "Ei saa jäädä tuleen makaamaan."
Mika Aaltola, ulkopoliittinen instituutti, puhuu suoraan; "Nato tulee linnoittamaan Fennoskandian, jotta Pohjoisen uskottavuus Venäjän silmissä on riittävä."

 

Suomalainen debatti

 

Kun Matinpäivän sota alkoi Ukrainassa 24.2.2022, käänsi Suomi-äiti esiliinan puhtaan puolen näkyviin, ja keskustelu kääntyi Nato-vastustuksesta innokkaaseen myönteisyyteen. Harvat kriittisiä kannanottoja esittävät naurettiin ulos tai vaiennettiin. Puoluekuri on osoittautunut vahvemmaksi kuin yksilön oikeus omiin mielipiteisiin. SDP:n puoluevaltuuston kokous oli poliittinen teatteri, joka oli kuin suoraan 1930-luvulta. Sitoutumattomat, puoluekentän ulkopuoliset tahot, saavat toki äänensä kuuluviin, mutta eivät kuulu suomalaiseen nomenklaturaan, joten se siitä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Suomalaiseen keskustelukulttuuriin ei kuulu debatti (sanakirja: julkinen väittely, polemiikki). Monipuolinen asioiden avoin ruodinta ja analysointi parantaa päätöksentekoa ja antaa tukevat perustelut päätöksen jälkeisten seurausten hallintaan. 
Viimeaikojen Nato-keskustelu muistuttaa Kekkosen ajan Suomesta, jolloin sai olla eri mieltä, mutta vain konsensuksen puitteissa. Valtiojohto ohjaa keskustelua, vaikka muuta väittääkin.

 

Perustuslakivaliokunta, suomalaisen parlamentarismin maamiina?

 

Suomen lainsäädäntömallin erikoisuus, perustuslakivaliokunta, ei ole koskaan suostunut olemaan pelkkä kumileimasin. Toisin kuin maissa, joissa Korkein oikeus valvoo lainsäädännön perustuslaillisuutta, Suomessa poliitikot valvovat itseään. Koska pikamarssia etenevä Nato-hakuprosessi ei pysty antamaan perustuslakivaliokunnalle juridisesti riittävän tarkkoja dokumentteja, siirtyy lopullinen laillisuustarkastelu 4-12 kk eteenpäin, kun kaikki Nato-maat ovat (toivottavasti) ratifioineet Suomen Nato-sopimuksen.
”Perustuslaki­valio­kunnan käytäntö on se, että se ottaa kantaa asioihin vasta, kun olemassa on täsmällinen asiakirja, josta päätös tehdään.” ( hs.fi 10.5. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä ).  

Täytyy ihmetellä, minkä asiakirjan pohjalta Nato-päätöstä juuri nyt tehdään? (lat.huom.)

Mikäli ratifiointiprosessi pitkittyy, käydään Suomessa eduskuntavaalit 2.4.2023 ja eduskunnan järjestäytymisen jälkeen uusi perustuslakivaliokunta käsittelee Nato-hakemusta joskus kesäkuussa 2023. Kukaan ei vielä tiedä Nato-prosessin aikataulua eikä voimasuhteita tulevassa eduskunnassa.

 

Jälkipyykki

Yle uutisoi: Suomen kansa on jo tehnyt päätöksensä. Näin varmaan onkin. Demokratiassa on kuitenkin mahdollisuus kansalaisvaikuttamiseen.

Onkohan kansalaisaloite Nato-kansanäänestyksestä jo käsitelty? Eduskunnan tietojen mukaan (käsittelytiedot KAA 3/2022 vp)  aloite on saapunut ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn 22.4.2022.

Jos tämän aloitteen käsittely "unohtuu" eduskunnalta, ja TP & Valtioneuvosto lähettävät Nato-hakemuksen 17.5.  tai 18.5., niin saadaanko tästä Suomen poliittiseen historiaan "Nato-gate"? 
Toivottavasti oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamies ovat hereillä, ennen kuin farssi alkaa.

 

 

Kansankapitalismia kunnallisen yritystoiminnan malliin

1.   Kunta yhtiöittää sähkölaitoksen. Pakkohan se on, kun valtiovalta määrää. Muuten eivät kunnalliset peruspalvelut voi osakeyhtiölain suojissa tehdä liiketoimintaa; ostaa, myydä, kilpailuttaa, investoida toisiin yrityksiin ja solmia juridisia sopimuksia. EU-kelpoista toimintaa, eikös vaan.
Tosin kaikki tämä oli mahdollista aikaisemminkin, kun sähkölaitos oli ”vain” kunnallinen liikelaitos.

2.   Kunta-bisnessmiehet taputtavat käsiään ja Kunnallinen Energiayhtiö Oy investoi 2014 opportunistisesti SF Voima Oy:n kautta Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeeseen Pyhäjoella.

3.   Kunta paistattelee päivää puhtaan energian mallioppilaana, vaikka kuntalaiset ovat vihaisia RosAtomin (RAOS Project Oy) ja Venäjän valtion edessä rähmälläänolosta, varsinkin kun Itä-Ukrainassa ja Krimillä jo soditaan. 

4.   Hankivi-projekti menee kiville Venäjän hyökättyä voimalla Ukrainaan Matinpäivänä 24.2.2022. Suomen valtioneuvosto herää vihdoinkin tosiasiaan, että RosAtom on kuin onkin Venäjän ydinaseteollisuuden kurkihirsi.

5.   Kunnallinen Energiayhtiö Oy kertoo alaskirjaavansa koko osakepääoman (kymmeniä miljoonia euroja). Ei päivä paista enää kunnantalolla, ei.

6.   Asiantuntijat päivittelevät kilpaa Ylen toimittajien kanssa kauheaa tilannetta. ”Eihän tässä näin pitänyt käydä.” Suorassa tv-keskustelussa vilautetaan jo mahdollisuutta, että Suomen valtio maksaisi vahingonkorvauksia kovia kokeneille kunnallisille energiayhtiöille. (Yle A-Studio 2.5.2022)

     Hiljan kauppakorkean käyneet ekonomit hämmästelevät, mutta ovat hiljaa. Suomalainen kansankapitalismi saa uusia ilmenemismuotoja.

7.    Poliittisen vasemmiston slogan on muuttumassa lihaksi: ”Voitot ovat yksityisiä, tappiot ovat yhteisiä!”

     Kunnallisen yritystoiminnan seuraavaa näytöstä odotellessa.

Hoitoalan paitsio

 

International Nurse Day 12.5.2022

 

Järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonta ja työtaistelut eivät ole irrallaan yhteiskunnasta, varsinkin kun lainkuuliainen EU-Suomi on kehittynyt vuoden 1956 yleislakosta lähtien Pohjoismaiseksi sopimusyhteiskunnaksi. Tiheällä seulalla rakennettu lainsäädäntö määrittelee toimintatavat. Kun sopimukset revitään ja yhteishenki pettää, on siihenkin asetukset ja ohjeet.

 

Tänään vietetään kansainvälistä Hoitajapäivää. Suomessa ovat juhlan aiheet vähissä, vaikka sairaanhoitajien ammatin tärkeyttä ei saa aliarvioida. Tehy ja Super hylkäsivät eilen sovittelulautakunnan laatiman kunta-alan palkkatarjouksen. Nyt valmistellaan joukkoirtisanoutumisia. Hoitoalan työtaistelu on ajautumassa jäätyneeseen konfliktiin. Nyt heitetään aseet järveen, jätetään rintaman asemat, ja siirrytään sissisotaan. 

Ulkoapäin katsoen strategia on kovin ontuva ja lyhytnäköinen. Pallopelitermein kyseessä itse aiheutettu, tahallinen paitsio. Minkä ongelman joukkoirtisanoutuminen ratkaisee? Ay-johdon oman kunnianko on kyseessä? Eikö tällaisen ego-vetoisen toiminnan tulokset ole jo nähty AKT:n lakkojen myötä? 

Riitatilanteissa kannattaa jatkaa neuvotteluja, vaikka ulospääsyä juuri nyt ei näy. Parempi laiha lohtu kuin lihava riita. Luovuttaminen ja uhmakas poistuminen neuvottelupöydästä ei ennusta hyvää. Pyrrhoksen voittokaan ei ole vaihtoehto. Kyseessä on koko yhteiskunnan toimivuus ja uskottavuus.

Seuraavassa skenario, joka ei naurata.


• Tuhannet hoitoalan työntekijät irtisanovat työsopimuksensa yksipuolisesti ilman kirjallisia perusteluja. Siihen heillä on oikeus. 
• Osa irtisanoutuneista vaatii Valviran poistamaan ammattioikeutensa ko. rekisteristä. Ovet sulkeutuvat heidän perässä ja poikkeusolojen turvatyövelvoite poistuu, sodan aikanakin.
• kuntien lakisääteinen hoito- ja palveluvelvoite ei poistu, vaikka työntekijöitä ei enää olisikaan. Hallinto-oikeus ruuhkautuu kuntalaisten valituksista ja valtio määrää sakkoja kunnille.
• Nordic Care, Click, Barona, Rainmaker, Uniflex, Keramore, Lieke, VPS, Eilakaisla, Manpower, Wellpack, Bolt, Staffmill, SOL, Poolia, RTK-palvelu, Biisoni, Lavonia, Eezy VMP yms. tuovat vikkelästi maahan ulkomaista hoitoalan henkilökuntaa, kun on bisnesspotentiaalia. Kunnat ovat selkä seinää vasten, ja joutuvat palkkamaan mm. filippiiniläisiä työntekijöitä hoitovelvoitteiden toteuttamiseksi. Pitäähän vanhukset ja lapset hoitaa poikkeusoloissakin, joten Migri lyö hyväksyntäleiman työ- ja oleskelulupiin
• Ukrainan sotapakolaisten kotiutumisprojektin rinnalle perustetaan ulkomaalaistaustaisen hoitohenkilökunnan kotouttamisohjelma. Tavoite on saada pitkäaikaisesti maassamme asuvia työntekijöitä.
• Hoitoalan palkkakustannukset nousevat. Tosin hoitajat eivät saa korotuksia, vaan välittäjät ottavat katteen työvoimapalveluista.
• Jos irtisanoutunut suomalainen työntekijä haluaakin palata töihin, oikeus jatkaa ns. vanhana työntekijänä on poistunut irtisanoutumisen myötä. Kunnat tarjoavat töitä aloituspalkalla, ja osa kustannusten kasvusta eliminoituu.
• Kymmenet tuhannet työttömät ilman mitään ammattipätevyyttä (kts. yllä ammattioikeusrekisteri) joutuvat valtion tukien varaan.
• Aikuiskoulutus ja uudelleenkoulutus täyttävät ammattiopistot ja ammattikorkeakoulut. 
• Kansallinen aktiivisuus nousee ja puolueiden voimasuhteet muuttuvat. Saattaapa uusiakin puolueita syntyä: Väyrynen?
• Hoitoalan ammattiyhdistysliikkeen toimet tukevat Suomessa Venäjän hybridivaikuttamista, tahattomasti mutta kuitenkin. Yhteiskunnallinen sekasorto ja ristiriidat ovat olleet naapurimme toimintamalli jo yli 100 vuotta. Eripura lisääntyy suomalaisen yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
• SDP ja Vas häviävät seuraavat vaalit, koska ”omat pettivät” hoitoalan. Maa saa sini-multa hallituksen, johon RKP ja Perussuomalaisetkin mahtuvat mukaan ehdottoman enemmistön varmistamiseksi. 



 

Tämän hoitoalan selkkauksen seuraukset voivat olla pitkäaikaisia. Kahtiajakautuminen yhteiskunnassa kasvaa, ja yleinen tyytymättömyys lisääntyy. Suomi siirtyy yhteiskunnallisesti 1920-luvulle. Venäjän vaikuttaminen saa Suomessa ulkoparlamentaarisia muotoja, koska parlamentaaristen keinojen määrä on merkittävästi vähentynyt oikeistohallituksen ja Nato-jäsenyyden myötä.

 

 

 

Urheilutotuuksia Tampereen MM-kisojen aattona

 

Hartwall Areena (nyk. Helsinki-Halli) ja Jokerit myytiin venäläisille 2013-2019 kiinnostavien kauppojen seurauksena (Harkimo, Timtšenko, Rotenbergit, Norilsk Nickel, Kurri ja Arena Events) keskikastin SM-sarjan joukkue vietiin tappiolliseen KHL-sarjaan Venäjän kansainvälistä kilpeä kiillottamaan. Nykyisin NHL-legenda Jari Kurri omistaa jääkiekko-Jokerit kokonaan, koska Venäjä-pakotteet ovat tehneet liiketoiminnan kannalta itäomistuksen liki mahdottomaksi. Toisaalta Norilskin omistus Jokereissa oli tarkkaan harkittu osa Kremlin markkinointiviestintää, ja tappiollisesta toiminnasta ei ollut niin väliä.

Jo vuodesta 2014, kun Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan, olen sanonut ääneen ”Lippu Jokerit-otteluun on poliittinen kannanotto.”
 Jokerit l. "Petsamon Kiekkopojat" saivat hyvin näkyvyyttä kansainvälisessä jääkiekkouutisoinnissa. Etenkin Suomi ja Latvia (toinen EU+KHL-maa) olivat mallioppilaita Venäjän urheiluvaikuttamisessa. 

Suomettumistako? Tottakai!

 

Mikä muuttui? Ei mikään, asioista vaan uskalletaan puhua oikeilla nimillä, myös henkilöiden nimiä mainiten. Näinä hybridisodan ensimmäisinä viikkoina on keskustelun kieli koventunut ja ”arkistot” on avattu. Median tietokannat eivät tarjoa piilopaikkoja kenellekään.

Vesa Rantanen, Ilta-Sanomat, ruotii tuttuun tyyliinsä selkokielellä taustoja ja suomalaisen jääkiekon nykytilaa. [ Stiller 6.5. https://areena.yle.fi/audio/1-4361886 ]

Suosittelen kuuntelemaan Areenasta em. keskustelun ja tutkiskelemaan sanoja sydämessänne, kuin Maria Magdalena. 


 

Kansainvälinen viihde, kuten huippujääkiekko, Euroviisut jne., ovat poliittisen vaikuttamisen areenoita aivan kuin aikaisemminkin. Jääkiekon rooli ulkopolitiikan kovan ja pehmeän vaikuttamisen välineenä ei ole muuttunut sitten Stalinin päivien, jolloin jääkiekosta tehtiin pehmeä ohjus kohteena USA. Stalinin poika, Vasili, sai tehtävän kehittää ohjus iskukykyiseksi. Myöhemmin liki voittamaton joukkue kantoi nimeä Punakone.

Nyt on menossa kovan vaikuttamisen aikakausi. Venäjän ja Valko-Venäjän sulkeminen pois Tampereen MM-kisoista on toki perusteltua, mutta yhtä kaikki se on poliittista vaikuttamista. Suomalaisessa urheilupolitiikassa asiat on käännetty pikaisesti ylösalaisin. Vielä vuosi sitten Venäjään liittyviä ongelmia lakaistiin maton alle ja eikä valkopesu ei ole kokonaan loppunut vieläkään. Urheilujohto perustelee julkisuudessa yhtenäisenä rintamana ulkopoliittisesti arkaluonteisia asioita taakseen katsomatta. Stalinin metodi toimii: ”Ammutaan kiväärillä rivit suoriksi.”

 

Urheilun väline vaikuttamisen välineenä jatkuu.

"Venäjältä katsoen lippu Tampereen MM-kisoihin on poliittinen kannanotto."

Tuulikummit

 

 

 

Olhavan tuulivoimalat, lähde: Iin kunta

Suomi pyrkii irti riippuvuudesta Venäjän energiasta; öljy, kaasu, sähkö. Suunta on oikea. Tämä vihreä siirtymä länteen on samalla laukaissut investointien kirikilpailun etenkin tuulivoiman saralla.

Ylen A-Studiossa 25.4.2022 / ilmastoministeri Emma Kari  (Vihr) ja eduskuntaryhmän pj. Kai Mykkänen (Kok) olivat liikuttavan yksimielisiä, että tuulivoimarakentamista tulee nopeuttaa ja prosesseja helpottaa. Kansalaisvaikuttaminen ja maanomistajien oikeusturva hidastavat ikävästi kaavoitusta. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) mainittiin kiveksi kaavoittajien (kuntien) kengissä.

https://areena.yle.fi/1-50949250 
Poliittinen puhe on puhetta vaan, mutta usein se osoittautuu ääneen ajatteluksi ennen lainsäädännön muutoksia. Koska kaavoitusprosessi on työläs, niin siihen jo keskustelun tasolla sovittiin lisää resursseja. 
Kunnille annetaan jo nyt riihikuivaa rahaa ko. työhön ja valtion maksamat uusiutuvan energian tuet kohdennetaan pääsääntöisesti tuulivoimayhtiöille.  (lat. huom.) 

Toisen, erittäin mielenkiintoisen, ehdotuksen tuulivoimarakentamisen tasa-arvoisesta jakautumisesta esittivät Itä-Suomen kuntajohtajat. Koska Puolustusvoimien päätöksellä itärajalle ei saa rakentaa satunnaisvoimaloita (tutkahäiriöt), niin Länsi-Suomen ja etenkin Pohjois-Pohjanmaan tulisi valtion päätöksellä luovuttaa osa kiinteistöverotuloista Itä-Suomen sorretuille kunnille. Hienoa, oikeudenmukainen Suomi näyttää maailmalle, miten kaikista pidetään huolta!

Ehdotankin siis seuraavaa menettelytapaa. 

Iin kunta ryhtyy esim. Ilomantsin tuulikummiksi. "Kummin (Iin) tehtävä on olla lapsen (kunnan) ja vanhempien (valtion) tukena erilaisissa elämän tilanteissa." Mikä olisi hienompaa, kuin tehdä aidosti yhteistyötä yli maakuntarajojen. Kunnilla olisi tietysti yhteinen rakennuslautakunta, joka varmistaisi sujuvan kaavoituksen. Ilomantsilaiset kiinteistöverojen 50/50 edunsaajina varmistaisivat tehokkaan, maksimaalisen tuulivoimarakentamisen Iissä. Samoin kuntien yhteiset markkinointiponnistukset kansainvälisten investointiyhtiöiden houkuttelemiseksi Iin tuulimyllyparatiisiin olisivat tehokas lisä Perämeren rannikon teräsmastometsän toteuttamisessa. Mitäpä siitä, että verotuotot jaetaan ja että kiinteistöverot supistuvat ajan funktiona. 

Kaavoitetaan vaan lisää nopeasti lisää voimaloita yhteisöllisyyden, tasa-arvon ja  Isänmaan edun nimissä. 

 

Jouko Häyrynen

Pohjois-Ii

Vanhusten digiloikkaa - Toinen tuotantokausi

Minulla on etuoikeus seurata läheltä miten Suomi-äidin hallintoprosessit kohtelevat seniorikansalaisiaan. Kirjoitin syksyllä blogi-kirjoituksen henkilökortin anomus-haku-lunastus -sirkuksesta. Tässä jaksossa esittelen poliisin tapaa käsitellä ajokortin ja ajoluvan uudistamista ja sen poistamista. Luulin, että tästä tulisi normaali "500 sanaa", mutta kuinkas kävikään.

Toisin sanoen digiloikka numero kaksi, olkaa hyvä.

 

Tapaus no. 1 - ajokortin uusiminen
Vanha, hyväkuntoinen herra, jolla on hoksottimet kohdallaan ja autoilu luontuu hyvin, käy ajokorttilääkärissä. Hyvinvointiammattilaiset tutkivat; kaikki ok. "Päällisin puolin terve mies", todettaisiin Savossa. 

Lääkärintodistus lähti sähköisesti poliisille ja herra sai paperisen todistuksen muistoksi käynnistä. Verkossa herra teki ajo-oikeuden jatkoanomuksen, jonka poliisi kuittasi.

MUTTA; päätös ajo-oikeudesta pitikin hakea 40 km:n päästä poliisilaitokselta, määräaikaan mennessä. Digiloikka osui lankulle ja tämä arvokas paperi matkasi alemman tieverkon alueelle. Samalla reissulla herra kävi katsomassa lapsenlapsiaan ruutukaava-kaupungissa. Arvokas dokumentti päätynee raameihin tuvan seinälle, koti-ikoniksi.

 

Tapaus no. 2 - ajo-oikeuden peruuttaminen
Perheemme jo iäkäs, miljoonia kilometrejä elämässään ajanut, ammattiautoilija halvaantui osittain joulukuun alussa ja menetti liikuntakyvyn. Hyvinvointialueen tohtori ilmoittaa vikkelästi poliisille tapahtuneesta. Poliisi lähettää n. kahden viikon kuluttua kirjallisen tiedonannon, että ajo-oikeus on peruutettu. Päätös oli aivan oikea.

Noin kahden kuukauden kuluttua, helmikuun alussa, tuli kirje, jossa vaaditaan saapumaan poliisilaitokselle hakemaan henkilökohtaisesti päätös ajokiellosta. Kas, kutsu jälleen samaan paikkaan, sinne 40 km:n päähän, kuin tapauksessa 1. Viimeinen henkilökohtaisen ilmoittautumisen päivämääräkin ilmoitetaan.

 

Tiedustelen vanhuksen puolesta, miten sinivuokot aikovat menetellä, koska asianomainen ei ole liikuntakykyinen. Vaikka liikuntakyky olisikin tallella, ei hänellä ole enää ajo-oikeutta eikä julkisilla kulkuvälineillä ehdi yhden päivännäön aikana asioimaan saloseudulta kaupunkiin ja takaisin. Maksaisiko valtio hotelliyön kaupungissa?

Vastausta jäivät mielenkiinnolla odottamaan kanssani joukko seniorikansalaisia täällä talvitien päässä.

 

Vastaus saapui 7.2.2022, kolme päivää ennen em. eräpäivää. Siinä lupaesimies vaati  "hoitohenkilökunnan kirjallista lausuntoa asianomaisen terveydentilasta ja em. rajoitteista". Siispä otettiin yhteyttä hoitohenkilökuntaa. Jäimme odottelemaan lausuntoa. Poliisi antoi sähköpostiosoitteen, jonne lausunnon voi sulloa.

Hoitohenkilö pisti kysyttäessä suojakäsineessä etusormen suuhun, mietti hetken ja siirsi asian paikkakunnan terveyskeskuslääkärin hoidettavaksi. 

Tiedustelin asiaa 3.3.2022 , koska mitään ei ollut tapahtunut. Kiireitä varmaankin sotehallinnossa, arvelin.

15.3. ei terveyskeskuslääkärin lupaama lausunto ollut vielä tullut. Poliisilaitoksen rouva virkailija naputtaa maalattuja kynsiään pöytään, lähettää muistutuksia ja miehen sukulaiset kyselevät lausunnon perään. Työllistävä vaikutus jatkuu.

 

24.3. terveyskeskuksen lääkäri antaa vihdoin "kunnian ja omantunnon kautta" lääkärinlausunnon seniorin terveydentilasta, joka toimitettiin heti ao. aluepoliisilaitoksen lupa-asioiden kansliaan sähköpostilla.

 

4.4. Poliisilaitos vahvisti vastaanottaneensa ilmoituksen, ja ilmoitti että ajo-oikeuspäätös lähetetään saantitodistuksella. Sen todistuksen sisältöä jäimme odottelemaan jännityksellä.

 

7.4. Tuli OmaPosti.fi kautta ilmoitus, että saantitodistus on postin asiamiehen toimipisteessä. Siispä sinne!

8.4. Avaan kirjatun kirjeen (päivätty 26.1.), jossa on 

- Päätös ajo-kiellosta, joka astui voimaan, koska allekirjoitin saantitodistuksen vastaanottovahvistuksen tänään (näkemättä päätöstä)

- Huomautus, ettei herra ole vieläkään antanut selvitystä määräaikaan mennessä (25.1.2022) asiasta .

- Todistus, että viranomainen on sähköisesti allekirjoittanut ko. asiakirjan allekirjoittamisesta, jonka voisi halutessaan käydä poliisiaseman kirjaamossa todentamassa (siellä 40 km:n päässä).

- Ohjeet mahdollista oikaisuvaatimusta varten.

- Määräys palauttaa ajokortti poliisille viikon kuluessa.  Aivan oikein, sinne 40 km:n päässä olevaan lupapalvelutoimistoon.

 

Selvitin kotiväen kanssa; ajokorttia ei enää löydy. Ilmoitin 8.4.2022 asian ajokieltoluvan sähköisen allekirjoituksen kirjallisen ilmoituksen allekirjoittajalle, ns. "lupa-asiantuntijalle". Jatkoimme odottelua.

Ihmeiden aika ei ole ohi; 8.4.2022 klo 13:53 sain sähköpostin: "Asia on nyt loppuun käsitelty."

 

...

 

Tunsin luissani jo joulun aikaan, että kolmas digiloikka on pian edessä. Ja kas, sieltähän se kolmas loikka tuli piiiiitkän venytyksen kanssa. Jalat ja lantio eteen ja tyylikäs laskeutuminen hiekkaan. Hyppy hyväksytty, mitataan. Tapaus kolme, olkaa hyvä.

 

 

 

 

Tapaus no. 3. - ajokortin uusiminen

Täytin 65 vuotta maaliskuussa. Niinpä Traficom lähetti tammikuussa muistutuksen pakollisesta lääkärintarkastuksesta. Käyn lääkärin koputeltavana hyvissä ajoin ennen eräpäivää. Edelliset kokemukset lupaprosesseista olivat opettaneet kansalaista. 

Kaikki oli ok, mutta kuorma-autoa ei enää saa ajaa ilman silmälaseja. "Ei tulisi mieleenikään istua ajajan paikalle ilman silmälaseja edes metsämönkijän kahvoihin", totean nuorelle, asialliselle lääkärille. "Tälläiset ovat näkökyvyn raja-arvot, niiden mukaan pitää tehdä ratkaisut.", sanoo nuori lääkärismies. Hän lupaa lähettää sähköisesti lääkärintodistuksen prosessiin. Kahden viikon kuluttua e-todistus löytyy Traficomin tietokannasta, kun kurkistan vahvalla tunnistautumisella valtionhallinnon virtuaalitoimistoon.

No, hyvä - tällä mennään, ajattelin. Eipä vainenkaan! Poliisi lähettää "lausuntopyynnön" ajo-oikeusehtojen muutoksesta ja antaa 14 vrk aikaa lausuman antamiseen. Kirje (kyllä, paperinen) oli kirjattu 31.1. ja saavutti kuljettajan l. minut 8.2. Tyydyn päätökseen. Mitäpä sitä virkavaltaa vastustamaan. Eikö se ole lailla kiellettykin? Poliisi neuvoo odottamaan 14 vrk:n lausuma-ajan. Vasta sen jälkeen poliisi "ratkaisee" ajo-oikeusasian.
Poliisi neuvoo myös ottamaan yhteyttä "ajovarma.fi" -palveluun, ja anomaan uutta ajokorttia vasta kun poliisin päätös on annettua kuljettajalle tiedoksi "todisteellisesti".  [katso yllä tarinan kohdat 1. ja 2.]

Mikä Ajovarma, eikö poliisin kanssa voi enää asioida suoraan, mietin? Ei voi, Traficomin digipalvelun kanssa voi.

 

22.2.2022 päivätty saantitodistuskirje tavoittaa minut, ajoluvan uusijan 3.3.2022. Suomen Postillakin lienee ollut kiireitä. Kirjeessä muistutetaan monin sanakääntein, etten ole tehnyt lausumaa ajolupa-asiassa, ja että prosessi etenee. Hyvin päätelty. Päivitetyn ajokortin voi nyt tilata sähköisesti Traficomista tai mennä Ajovarman toimipisteeseen tekemään tarvittavat uudistustoimenpiteet.

Menen valtion digipalveluun l. "Digikaistalle", koska se on halvempi (vain 19€ + postikulut). Mutta, digitiedot eivät ole päivittyneet. Ajo-oikeuden erityisehdot (koskee silmälasien käyttöä) eivät ole ajantasaiset. Ajattelin, että otetaanpa aikalisä, keitetään kahvit ja odotellaan digijäniksen loikkaamista eteenpäin.

 

10.3. soitan Traficomin palvelunumeroon. Marika vastaa Ajovarmasta, ei siis Traficomilta, jonne luulin soittaneeni. Lyhyen keskustelun ja tietokannan selaamisen jälkeen käy ilmi, että poliisi ei ole tehnyt ajokorttiprosessia loppuun saakka, eikä päivitetty ajokortti ole siis tilattavissa. Digi-prosessissa on siis sittenkin mahdollisuus inhimilliseen virheeseen, no ainakin erheeseen. Sovimme, että Marika-neiti ottaa yhteyttä poliisiin, ja soittaa sitten minulle kun ajokorttitiedot ovat ajantasaiset. Katsotaan, toimiiko ulkoistettu valtionhallinnon palvelu, tuumailen ja keitän uuden pannullisen kahvia.

 

Eipä soittanut koskaan Ajovarman Marika takaisin, vaan 22.3. tulee tekstiviesti l. SMS-viesti: 
"Hei, ajokorttinne silmälasierityisehto on nyt poistettu ryhmä 1:stä, eli voitte nyt tilata uuden ajokortin. Suuren passiruuhkan takia ei näitä muita asioita ikävä kyllä ehditä hoitamaan joka viikko. Terveisin nnnn (kaupunki) poliisin lupapalvelut."

 

Uutisista luin, että maanpuolustushenkiset kansalaiset hakevat/uudistavat passeja ruuhkaan asti (jopa 2kk:n jonotus), ja Finnair myy yhdensuuntaisia tarjouslippuja Euroopan kaupunkeihin ja kauemmaksikin, pois Suomen itärintaman läheisyydestä.
Päätin odotella. Jos poliisilla ei ole aikaa minulle, niin ei kai minunkaan tule asiaa kiirehtiä. Sotakin jatkuu Ukrainassa ja on muutakin murhetta kuin muoviläpyskän tilaaminen. 

28.4. jatkoi poliisin lupapalvelu edelleenkin kriisitiedotustaan. Henkilökorttien ja passien määrä on kohonnut maaliskuussa tasolle 220´000 kpl/kk. Aikaisemmin 70´000 kpl/kk oli "ruuhkaraja". Maastapako siis jatkuu. Jatkan odottelua ja ajelen "wanhalla luvalla".
Lopetan tämän epikriisin Vapunpäivän iltana 1.5.2022. Otetaan vaan asiat rauhallisesti, kyllä kaikki jotenkin lutviutuu - ehkä-

 

Lukijalle:
Ajovarma on suomalaisen Tradeka Oy:n omistaman A-Katsastus Groupin palveluyhtiö, jolla on yhteistyösopimus Traficomin kanssa. Ajokortti-show siis työllistää runsaasti puuhamiehiä:

- Traficom (Liikenne- ja Viestintäministeriö), 

- Poliisin Lupapalvelut, 

- Ajovarma Oy, 

- ja tietysti me kuljettajat. 
"Asenne ratkaisee" on yksi Traficomin sloganeista. 

 

Vanhusten digikolmiloikka on sekä tekninen että todellinen kestävyyslaji!