Urheilutotuuksia Tampereen MM-kisojen aattona

 

Hartwall Areena (nyk. Helsinki-Halli) ja Jokerit myytiin venäläisille 2013-2019 kiinnostavien kauppojen seurauksena (Harkimo, Timtšenko, Rotenbergit, Norilsk Nickel, Kurri ja Arena Events) keskikastin SM-sarjan joukkue vietiin tappiolliseen KHL-sarjaan Venäjän kansainvälistä kilpeä kiillottamaan. Nykyisin NHL-legenda Jari Kurri omistaa jääkiekko-Jokerit kokonaan, koska Venäjä-pakotteet ovat tehneet liiketoiminnan kannalta itäomistuksen liki mahdottomaksi. Toisaalta Norilskin omistus Jokereissa oli tarkkaan harkittu osa Kremlin markkinointiviestintää, ja tappiollisesta toiminnasta ei ollut niin väliä.

Jo vuodesta 2014, kun Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan, olen sanonut ääneen ”Lippu Jokerit-otteluun on poliittinen kannanotto.”
 Jokerit l. "Petsamon Kiekkopojat" saivat hyvin näkyvyyttä kansainvälisessä jääkiekkouutisoinnissa. Etenkin Suomi ja Latvia (toinen EU+KHL-maa) olivat mallioppilaita Venäjän urheiluvaikuttamisessa. 

Suomettumistako? Tottakai!

 

Mikä muuttui? Ei mikään, asioista vaan uskalletaan puhua oikeilla nimillä, myös henkilöiden nimiä mainiten. Näinä hybridisodan ensimmäisinä viikkoina on keskustelun kieli koventunut ja ”arkistot” on avattu. Median tietokannat eivät tarjoa piilopaikkoja kenellekään.

Vesa Rantanen, Ilta-Sanomat, ruotii tuttuun tyyliinsä selkokielellä taustoja ja suomalaisen jääkiekon nykytilaa. [ Stiller 6.5. https://areena.yle.fi/audio/1-4361886 ]

Suosittelen kuuntelemaan Areenasta em. keskustelun ja tutkiskelemaan sanoja sydämessänne, kuin Maria Magdalena. 


 

Kansainvälinen viihde, kuten huippujääkiekko, Euroviisut jne., ovat poliittisen vaikuttamisen areenoita aivan kuin aikaisemminkin. Jääkiekon rooli ulkopolitiikan kovan ja pehmeän vaikuttamisen välineenä ei ole muuttunut sitten Stalinin päivien, jolloin jääkiekosta tehtiin pehmeä ohjus kohteena USA. Stalinin poika, Vasili, sai tehtävän kehittää ohjus iskukykyiseksi. Myöhemmin liki voittamaton joukkue kantoi nimeä Punakone.

Nyt on menossa kovan vaikuttamisen aikakausi. Venäjän ja Valko-Venäjän sulkeminen pois Tampereen MM-kisoista on toki perusteltua, mutta yhtä kaikki se on poliittista vaikuttamista. Suomalaisessa urheilupolitiikassa asiat on käännetty pikaisesti ylösalaisin. Vielä vuosi sitten Venäjään liittyviä ongelmia lakaistiin maton alle ja eikä valkopesu ei ole kokonaan loppunut vieläkään. Urheilujohto perustelee julkisuudessa yhtenäisenä rintamana ulkopoliittisesti arkaluonteisia asioita taakseen katsomatta. Stalinin metodi toimii: ”Ammutaan kiväärillä rivit suoriksi.”

 

Urheilun väline vaikuttamisen välineenä jatkuu.

"Venäjältä katsoen lippu Tampereen MM-kisoihin on poliittinen kannanotto."

Tuulikummit

 

 

 

Olhavan tuulivoimalat, lähde: Iin kunta

Suomi pyrkii irti riippuvuudesta Venäjän energiasta; öljy, kaasu, sähkö. Suunta on oikea. Tämä vihreä siirtymä länteen on samalla laukaissut investointien kirikilpailun etenkin tuulivoiman saralla.

Ylen A-Studiossa 25.4.2022 / ilmastoministeri Emma Kari  (Vihr) ja eduskuntaryhmän pj. Kai Mykkänen (Kok) olivat liikuttavan yksimielisiä, että tuulivoimarakentamista tulee nopeuttaa ja prosesseja helpottaa. Kansalaisvaikuttaminen ja maanomistajien oikeusturva hidastavat ikävästi kaavoitusta. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) mainittiin kiveksi kaavoittajien (kuntien) kengissä.

https://areena.yle.fi/1-50949250 
Poliittinen puhe on puhetta vaan, mutta usein se osoittautuu ääneen ajatteluksi ennen lainsäädännön muutoksia. Koska kaavoitusprosessi on työläs, niin siihen jo keskustelun tasolla sovittiin lisää resursseja. 
Kunnille annetaan jo nyt riihikuivaa rahaa ko. työhön ja valtion maksamat uusiutuvan energian tuet kohdennetaan pääsääntöisesti tuulivoimayhtiöille.  (lat. huom.) 

Toisen, erittäin mielenkiintoisen, ehdotuksen tuulivoimarakentamisen tasa-arvoisesta jakautumisesta esittivät Itä-Suomen kuntajohtajat. Koska Puolustusvoimien päätöksellä itärajalle ei saa rakentaa satunnaisvoimaloita (tutkahäiriöt), niin Länsi-Suomen ja etenkin Pohjois-Pohjanmaan tulisi valtion päätöksellä luovuttaa osa kiinteistöverotuloista Itä-Suomen sorretuille kunnille. Hienoa, oikeudenmukainen Suomi näyttää maailmalle, miten kaikista pidetään huolta!

Ehdotankin siis seuraavaa menettelytapaa. 

Iin kunta ryhtyy esim. Ilomantsin tuulikummiksi. "Kummin (Iin) tehtävä on olla lapsen (kunnan) ja vanhempien (valtion) tukena erilaisissa elämän tilanteissa." Mikä olisi hienompaa, kuin tehdä aidosti yhteistyötä yli maakuntarajojen. Kunnilla olisi tietysti yhteinen rakennuslautakunta, joka varmistaisi sujuvan kaavoituksen. Ilomantsilaiset kiinteistöverojen 50/50 edunsaajina varmistaisivat tehokkaan, maksimaalisen tuulivoimarakentamisen Iissä. Samoin kuntien yhteiset markkinointiponnistukset kansainvälisten investointiyhtiöiden houkuttelemiseksi Iin tuulimyllyparatiisiin olisivat tehokas lisä Perämeren rannikon teräsmastometsän toteuttamisessa. Mitäpä siitä, että verotuotot jaetaan ja että kiinteistöverot supistuvat ajan funktiona. 

Kaavoitetaan vaan lisää nopeasti lisää voimaloita yhteisöllisyyden, tasa-arvon ja  Isänmaan edun nimissä. 

 

Jouko Häyrynen

Pohjois-Ii

Vanhusten digiloikkaa - Toinen tuotantokausi

Minulla on etuoikeus seurata läheltä miten Suomi-äidin hallintoprosessit kohtelevat seniorikansalaisiaan. Kirjoitin syksyllä blogi-kirjoituksen henkilökortin anomus-haku-lunastus -sirkuksesta. Tässä jaksossa esittelen poliisin tapaa käsitellä ajokortin ja ajoluvan uudistamista ja sen poistamista. Luulin, että tästä tulisi normaali "500 sanaa", mutta kuinkas kävikään.

Toisin sanoen digiloikka numero kaksi, olkaa hyvä.

 

Tapaus no. 1 - ajokortin uusiminen
Vanha, hyväkuntoinen herra, jolla on hoksottimet kohdallaan ja autoilu luontuu hyvin, käy ajokorttilääkärissä. Hyvinvointiammattilaiset tutkivat; kaikki ok. "Päällisin puolin terve mies", todettaisiin Savossa. 

Lääkärintodistus lähti sähköisesti poliisille ja herra sai paperisen todistuksen muistoksi käynnistä. Verkossa herra teki ajo-oikeuden jatkoanomuksen, jonka poliisi kuittasi.

MUTTA; päätös ajo-oikeudesta pitikin hakea 40 km:n päästä poliisilaitokselta, määräaikaan mennessä. Digiloikka osui lankulle ja tämä arvokas paperi matkasi alemman tieverkon alueelle. Samalla reissulla herra kävi katsomassa lapsenlapsiaan ruutukaava-kaupungissa. Arvokas dokumentti päätynee raameihin tuvan seinälle, koti-ikoniksi.

 

Tapaus no. 2 - ajo-oikeuden peruuttaminen
Perheemme jo iäkäs, miljoonia kilometrejä elämässään ajanut, ammattiautoilija halvaantui osittain joulukuun alussa ja menetti liikuntakyvyn. Hyvinvointialueen tohtori ilmoittaa vikkelästi poliisille tapahtuneesta. Poliisi lähettää n. kahden viikon kuluttua kirjallisen tiedonannon, että ajo-oikeus on peruutettu. Päätös oli aivan oikea.

Noin kahden kuukauden kuluttua, helmikuun alussa, tuli kirje, jossa vaaditaan saapumaan poliisilaitokselle hakemaan henkilökohtaisesti päätös ajokiellosta. Kas, kutsu jälleen samaan paikkaan, sinne 40 km:n päähän, kuin tapauksessa 1. Viimeinen henkilökohtaisen ilmoittautumisen päivämääräkin ilmoitetaan.

 

Tiedustelen vanhuksen puolesta, miten sinivuokot aikovat menetellä, koska asianomainen ei ole liikuntakykyinen. Vaikka liikuntakyky olisikin tallella, ei hänellä ole enää ajo-oikeutta eikä julkisilla kulkuvälineillä ehdi yhden päivännäön aikana asioimaan saloseudulta kaupunkiin ja takaisin. Maksaisiko valtio hotelliyön kaupungissa?

Vastausta jäivät mielenkiinnolla odottamaan kanssani joukko seniorikansalaisia täällä talvitien päässä.

 

Vastaus saapui 7.2.2022, kolme päivää ennen em. eräpäivää. Siinä lupaesimies vaati  "hoitohenkilökunnan kirjallista lausuntoa asianomaisen terveydentilasta ja em. rajoitteista". Siispä otettiin yhteyttä hoitohenkilökuntaa. Jäimme odottelemaan lausuntoa. Poliisi antoi sähköpostiosoitteen, jonne lausunnon voi sulloa.

Hoitohenkilö pisti kysyttäessä suojakäsineessä etusormen suuhun, mietti hetken ja siirsi asian paikkakunnan terveyskeskuslääkärin hoidettavaksi. 

Tiedustelin asiaa 3.3.2022 , koska mitään ei ollut tapahtunut. Kiireitä varmaankin sotehallinnossa, arvelin.

15.3. ei terveyskeskuslääkärin lupaama lausunto ollut vielä tullut. Poliisilaitoksen rouva virkailija naputtaa maalattuja kynsiään pöytään, lähettää muistutuksia ja miehen sukulaiset kyselevät lausunnon perään. Työllistävä vaikutus jatkuu.

 

24.3. terveyskeskuksen lääkäri antaa vihdoin "kunnian ja omantunnon kautta" lääkärinlausunnon seniorin terveydentilasta, joka toimitettiin heti ao. aluepoliisilaitoksen lupa-asioiden kansliaan sähköpostilla.

 

4.4. Poliisilaitos vahvisti vastaanottaneensa ilmoituksen, ja ilmoitti että ajo-oikeuspäätös lähetetään saantitodistuksella. Sen todistuksen sisältöä jäimme odottelemaan jännityksellä.

 

7.4. Tuli OmaPosti.fi kautta ilmoitus, että saantitodistus on postin asiamiehen toimipisteessä. Siispä sinne!

8.4. Avaan kirjatun kirjeen (päivätty 26.1.), jossa on 

- Päätös ajo-kiellosta, joka astui voimaan, koska allekirjoitin saantitodistuksen vastaanottovahvistuksen tänään (näkemättä päätöstä)

- Huomautus, ettei herra ole vieläkään antanut selvitystä määräaikaan mennessä (25.1.2022) asiasta .

- Todistus, että viranomainen on sähköisesti allekirjoittanut ko. asiakirjan allekirjoittamisesta, jonka voisi halutessaan käydä poliisiaseman kirjaamossa todentamassa (siellä 40 km:n päässä).

- Ohjeet mahdollista oikaisuvaatimusta varten.

- Määräys palauttaa ajokortti poliisille viikon kuluessa.  Aivan oikein, sinne 40 km:n päässä olevaan lupapalvelutoimistoon.

 

Selvitin kotiväen kanssa; ajokorttia ei enää löydy. Ilmoitin 8.4.2022 asian ajokieltoluvan sähköisen allekirjoituksen kirjallisen ilmoituksen allekirjoittajalle, ns. "lupa-asiantuntijalle". Jatkoimme odottelua.

Ihmeiden aika ei ole ohi; 8.4.2022 klo 13:53 sain sähköpostin: "Asia on nyt loppuun käsitelty."

 

...

 

Tunsin luissani jo joulun aikaan, että kolmas digiloikka on pian edessä. Ja kas, sieltähän se kolmas loikka tuli piiiiitkän venytyksen kanssa. Jalat ja lantio eteen ja tyylikäs laskeutuminen hiekkaan. Hyppy hyväksytty, mitataan. Tapaus kolme, olkaa hyvä.

 

 

 

 

Tapaus no. 3. - ajokortin uusiminen

Täytin 65 vuotta maaliskuussa. Niinpä Traficom lähetti tammikuussa muistutuksen pakollisesta lääkärintarkastuksesta. Käyn lääkärin koputeltavana hyvissä ajoin ennen eräpäivää. Edelliset kokemukset lupaprosesseista olivat opettaneet kansalaista. 

Kaikki oli ok, mutta kuorma-autoa ei enää saa ajaa ilman silmälaseja. "Ei tulisi mieleenikään istua ajajan paikalle ilman silmälaseja edes metsämönkijän kahvoihin", totean nuorelle, asialliselle lääkärille. "Tälläiset ovat näkökyvyn raja-arvot, niiden mukaan pitää tehdä ratkaisut.", sanoo nuori lääkärismies. Hän lupaa lähettää sähköisesti lääkärintodistuksen prosessiin. Kahden viikon kuluttua e-todistus löytyy Traficomin tietokannasta, kun kurkistan vahvalla tunnistautumisella valtionhallinnon virtuaalitoimistoon.

No, hyvä - tällä mennään, ajattelin. Eipä vainenkaan! Poliisi lähettää "lausuntopyynnön" ajo-oikeusehtojen muutoksesta ja antaa 14 vrk aikaa lausuman antamiseen. Kirje (kyllä, paperinen) oli kirjattu 31.1. ja saavutti kuljettajan l. minut 8.2. Tyydyn päätökseen. Mitäpä sitä virkavaltaa vastustamaan. Eikö se ole lailla kiellettykin? Poliisi neuvoo odottamaan 14 vrk:n lausuma-ajan. Vasta sen jälkeen poliisi "ratkaisee" ajo-oikeusasian.
Poliisi neuvoo myös ottamaan yhteyttä "ajovarma.fi" -palveluun, ja anomaan uutta ajokorttia vasta kun poliisin päätös on annettua kuljettajalle tiedoksi "todisteellisesti".  [katso yllä tarinan kohdat 1. ja 2.]

Mikä Ajovarma, eikö poliisin kanssa voi enää asioida suoraan, mietin? Ei voi, Traficomin digipalvelun kanssa voi.

 

22.2.2022 päivätty saantitodistuskirje tavoittaa minut, ajoluvan uusijan 3.3.2022. Suomen Postillakin lienee ollut kiireitä. Kirjeessä muistutetaan monin sanakääntein, etten ole tehnyt lausumaa ajolupa-asiassa, ja että prosessi etenee. Hyvin päätelty. Päivitetyn ajokortin voi nyt tilata sähköisesti Traficomista tai mennä Ajovarman toimipisteeseen tekemään tarvittavat uudistustoimenpiteet.

Menen valtion digipalveluun l. "Digikaistalle", koska se on halvempi (vain 19€ + postikulut). Mutta, digitiedot eivät ole päivittyneet. Ajo-oikeuden erityisehdot (koskee silmälasien käyttöä) eivät ole ajantasaiset. Ajattelin, että otetaanpa aikalisä, keitetään kahvit ja odotellaan digijäniksen loikkaamista eteenpäin.

 

10.3. soitan Traficomin palvelunumeroon. Marika vastaa Ajovarmasta, ei siis Traficomilta, jonne luulin soittaneeni. Lyhyen keskustelun ja tietokannan selaamisen jälkeen käy ilmi, että poliisi ei ole tehnyt ajokorttiprosessia loppuun saakka, eikä päivitetty ajokortti ole siis tilattavissa. Digi-prosessissa on siis sittenkin mahdollisuus inhimilliseen virheeseen, no ainakin erheeseen. Sovimme, että Marika-neiti ottaa yhteyttä poliisiin, ja soittaa sitten minulle kun ajokorttitiedot ovat ajantasaiset. Katsotaan, toimiiko ulkoistettu valtionhallinnon palvelu, tuumailen ja keitän uuden pannullisen kahvia.

 

Eipä soittanut koskaan Ajovarman Marika takaisin, vaan 22.3. tulee tekstiviesti l. SMS-viesti: 
"Hei, ajokorttinne silmälasierityisehto on nyt poistettu ryhmä 1:stä, eli voitte nyt tilata uuden ajokortin. Suuren passiruuhkan takia ei näitä muita asioita ikävä kyllä ehditä hoitamaan joka viikko. Terveisin nnnn (kaupunki) poliisin lupapalvelut."

 

Uutisista luin, että maanpuolustushenkiset kansalaiset hakevat/uudistavat passeja ruuhkaan asti (jopa 2kk:n jonotus), ja Finnair myy yhdensuuntaisia tarjouslippuja Euroopan kaupunkeihin ja kauemmaksikin, pois Suomen itärintaman läheisyydestä.
Päätin odotella. Jos poliisilla ei ole aikaa minulle, niin ei kai minunkaan tule asiaa kiirehtiä. Sotakin jatkuu Ukrainassa ja on muutakin murhetta kuin muoviläpyskän tilaaminen. 

28.4. jatkoi poliisin lupapalvelu edelleenkin kriisitiedotustaan. Henkilökorttien ja passien määrä on kohonnut maaliskuussa tasolle 220´000 kpl/kk. Aikaisemmin 70´000 kpl/kk oli "ruuhkaraja". Maastapako siis jatkuu. Jatkan odottelua ja ajelen "wanhalla luvalla".
Lopetan tämän epikriisin Vapunpäivän iltana 1.5.2022. Otetaan vaan asiat rauhallisesti, kyllä kaikki jotenkin lutviutuu - ehkä-

 

Lukijalle:
Ajovarma on suomalaisen Tradeka Oy:n omistaman A-Katsastus Groupin palveluyhtiö, jolla on yhteistyösopimus Traficomin kanssa. Ajokortti-show siis työllistää runsaasti puuhamiehiä:

- Traficom (Liikenne- ja Viestintäministeriö), 

- Poliisin Lupapalvelut, 

- Ajovarma Oy, 

- ja tietysti me kuljettajat. 
"Asenne ratkaisee" on yksi Traficomin sloganeista. 

 

Vanhusten digikolmiloikka on sekä tekninen että todellinen kestävyyslaji!

Turku kääntyy sisäänpäin

 

 

Turun kaupunki poistaa Leninin patsaan ja muistolaatan pormestarin päätöksellä ”mahdollisimman pian”.  Yle 28.4.2022 https://yle.fi/uutiset/3-12421671

Olen pettynyt. Voisi olettaa, että me suomalaiset olemme päätä pidempiä kuin itäiset naapurimme, ja pystymme käsittelemään historiaa ja sen kaikenlaisia käänteitä suoraselkäisesti peiliin katsoen. Kylmän sodan vuosina (1977), turkulaisten rahoilla ja aloitteesta, pystytetty Lenin-patsas ja -seinälaatta olisivat olleet muistutus jälkipolville ajasta, jolloin koko maamme johto ja kaupunkien viskaalit innokkaina kilvan kumarsivat niin syvään kohti itää, kuin välilevyt antoivat selkärangassa periksi. Isänmaan asiallahan silloinkin oltiin, mutta ei aivan pyyteettömästi. Lisäksi Vladimir Iljitš on nykyisin huonossa huudossa kotimaassaan. Kovin kiistelty mies tämä Lenin, kun hänen 100 vuoden takaisia tekosiaan vieläkin märehditään. Tulee mieleen, eikö Turun kaupunki pääse vieläkään irti Putinin mielistelystä? Moskovassa patsaan poistaminen noteerataan kenties oikeamielisten ystävien tekona.

 

Sama pikkusieluisuus ja oman historian kieltäminen on vallalla niin ”sivistyksemme kehdossa” kuin Vironniemellä, nykyisessä pääkaupungissamme. Neuvostoliitosta lahjoituksena saatu Maailman Rauha -patsas (mielestäni sikaruma) siirretään pois Hakaniemestä, ja tuskin patsas palautuu vanhalle paikalleen. Lahja mikä lahja, mutta nykyäänhän on tapana vaihtaa joululahjatkin heti pyhien jälkeen. 

Miten saisimme vaimennettua Hakaniemen toria ympäröivien rakennusten seinistä ne tuhannet palopuheiden kaiut.  Puheiden, joissa on vaadittu Suomen liittymistä suureen talouspoliittiseen kokeiluun Neuvostoliiton osaksi? Sekin on osa Suomen historiaa, eikä sitä voi pois pyyhkiä. Samoin ovat historiamme "kilometripylväitä" Suuren Pohjan sodan (Iso-viha), Suomen sodan, Sisällissodan, Talvisodan ja Jatkosodan lukuisat muistomerkit eri puolilla maata. Olen ollut todistamassa vaatimuksia em. muistomerkkien hävittämiseksi. Perustelut ovat olleet monenkirjavia. Jos kaikkiin poliittisiin suhdanteisiin olisi reagoitu patsaita kaatamalla, niin kovinpa olisi nyt kolkko kaupunkien ja kuntakeskuksien ilme. Muistomerkit ovat graniittia ja rautaa,  eivät eläviä aatteita. Patsaat muistuttavat jälkipolvia historian onnistumisista ja onnettomuuksista eräänlaisina jähmettyneinä "twiitteinä".

 

Nykyisen, diktatorisen, Venäjän erittäin kyseenalaiset konsulaatit Turussa, Maarianhaminassa ja Lappeenrannassa, ja niiden "FSB-diplomaatit” me kyllä sallimme, mutta suomalaisessa katukuvassa historiaa kirjoitetaan uudestaan. 

Emmepä ole Petrogradin asukkaita parempia, jotka tuhrivat ja hakkasivat irti Mannerheimin muistolaatan vuonna 2016, kun se oli ollut pietarilaisia isänmaanystäviä ärsyttämässä vain neljä kuukautta. Mielestäni seinäreliefi oli onnistunut ja "huokui tsaarillisen ajan henkeä".

Niin vain keisarillisen armeijan huliviliupseerista leivottiin natsi, kun Krimin valtauksen jälkeinen kansallisen itsetunnon hyöky saavutti Nevan rannat. 

 

Hävetkää turkulaiset! 

Tarmo ja ponnistukset tulisi kohdentaa Isänmaan puolustuksen lujittamiseen ja valmistautumiseen kaikkein pahimman varalle. Patsaiden poisto ei ole puolustustahdon kohottamista, vaan historian kieltämistä, lyhytnäköistä itsesensuuria.
Jääköön tämä teko Turuntaudin loppufanfaariksi ennen uutta kansallista heräämistämme kohti vahvempaa itsetuntoa.

 

Kremlin herra saa nyt makeat naurut. Turun kaduilla kävelee hämmentynyt vappukansa.

Metaversumi - Piae Desideria

 

 

 

Sana metaversumi (engl. metaverse) pompahtaa esiin kaikkialla. Sen selittäjien ja evankelioijien määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Koen olevani jo digitaalisen minäni ohjailtavissa, joten on korkea aika hiukan selittää itsellekin metaversumin olemusta ja vaikutuksia ajatteluun, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja suhtautumiseen kanssaihmisiin l. yhteisöön ja yhteiskuntaan.

 

Metaversumi, mitä se on?

Termin keksi Neal Stephenson vuoden 1992 tieteisromaanissaan Snow Crash, jossa "ihmiset ovat avatar-hahmoina vuorovaikutuksessa sekä toistensa, että ohjelmistoagenttien kanssa 3D virtuaalitilassa." 
Huokaisen helpotuksesta, peliähän tämä vain onkin. MUTTA, tarina jatkuu. Stephenson käytti termiä kuvaamaan virtuaalitodellisuuteen perustuvaa internetin seuraajaa. Me kaikki olemme näitä seuraajia! Meidän seuraajien työkaluina (tai orjuuttajina) ovat mm. sähköposti, facebook, whatsapp, twitter, instagram, tik-tok, telegram, waze, botit, virtuaalivaluutat ja -talous, NFT (Non-fungible token), UE (Unreal Engine) + + 

 

Tuhannet API:t (application programming interface), joilla voidaan ohjelmoida kaikenlaisia palveluja, ovat kehittäjiensä hallussa ja vaikka koodauksessa vapaudentuntu on vahva, emme ohjelmointialustan perusparametreja muuttaa. Ts. metaversumi on täynnä kontrollipisteitä (control points), joiden haltijat ovat virtuaalimaailman itsevaltiaita.

Kontrollipisteet ovat myös kauppatavaraa. Elo Musk ilmoitti tänään ostavansa Twitter Inc:n ($44 mrd USD). Twitter on nyt yhden miehen omistuksessa; "mies ja ääni" ohjaavat n. 300 miljoonan käyttäjän viestintää ja käyttäytymistä Twitterissä. Musk julistaa vapauttavansa jälleen sananvapauden, mutta katsotaanpa mihin suuntaan häkin ovi aukeaa ja kuinka paljon. Barabbasta tuskin päästetään kokonaan irti.

Microsoft, Google (Android) ja Apple (iOS) ovat tietysti metaverse-kisassa mukana tuhansin palveluntuottaja- ja konsulttiyritystensä kanssa, mutta tuskin kukaan saa pysyvästi dominoivaa asemaa nopeasti kehittyvillä ja muuntuvilla markkinoilla. 

 

Metaversumin valtameri laajenee koko ajan kuin maailmankaikkeus alkuräjähdyksen jälkeen. Vanhoja palvelualustoja kuolee ja uusia syntyy, joko tarpeiden, fuusion tai vain kokeilunhalun takia. Kynnys kehittää ohjelmistopohjaisia tuotteita ja palveluja on matala. Ei siis ihme, että koodaareista on koko ajan pulaa, kaikkialla maailmassa. Lohkoketjuteknologia tarjoaa suojaa haitallisia sovelluksia vastaan, mutta se on pahoille pojille myös keino piiloutua.

 

Moraalinen metaversumi

Kurkistetaanpa hurskaiden toiveiden tynnyriin, Piae Desideria. Väitän, että peli on jo menetetty ao. kauniiden arvojen suhteen:

”Metaversumi-ekosysteemiin sisältyy käyttäjäkeskeisiä elementtejä, kuten avatar (virtuaalinen minä), sisällönluominen, virtuaalinen talous, sosiaalinen hyväksyttävyys, turvallisuus ja yksityisyys, sekä luottamus ja vastuullisuus.”


                      Lähde: Wikipedia

 

Miten metaversumiin päädyttiin / ajauduttiin?

Kun digitaalinen vallankumous alkoi suuren loikan, selitettiin 1990-2000 -luvuilla ihmisen + datan + teknologian epäpyhää liittoa tällaisella kronologisella ajatusketjulla eräässä suomalaisessa, hyvin ex-teknologiayrityksessä. 
Kuninkaatekijöiden päätelmiä in English / vapaa suomennos:

- ubiquitous mobility is the king / kaikkialla oleva mobiilisuus on kuningas

- user is the king / käyttäjä on kuningas

- software application is the king / sovellus on kuningas

- API platform is the king / sovellusalusta on kuningas

- content is the king / sisältö on kuningas

- virtality is the king / virtuaalisuus on kuningas

- AI is the king / keinoäly on kuningas

- AR is the king / lisätty keinotodellisuus on kuningas

 

 

Em. yrityksen sanojen selitys loppui jo liki 10 vuotta sitten, mutta kyllä maailmassa riittää tiedonhallinnan, -siirron ja -muokkauksen ympärillä "metayrityksiä".

Metaversumi, kuten kaikki teknologiapolut ovat täynnä loogista ajattelua, onnistumisia, virheitä ja sattumien aiheuttamia muutoksia kehityspolulla.

 

Sanojen selittäjiä riittää.
Ei minulla mitään substanssiosaajia ja fact based -konsulentteja vastaan ole, mutta

jokainen uusi teknologian epäjatkuvuuskohta (ISDN, laajakaista, wireless broadband, IoT, pilvipalvelut, nn as a Service ja lukuisat alustatalouden variaatiot jne.) kerää ympärille kärpästen lauman, joka hamuaa edes pieniä murusia uudesta liiketoimintamahdollisuudesta. Konsultointi ilman konkreettisia tavoitteita ei ole uusi ilmiö, mutta metaversumin kompleksisuus tarjoaa paljon tilaa saarnaajille. Palvelumuotoilijat ja meta-identiteetin kehittäjät ("metaversumin erikoisjoukot") luovat yrityksille ja yksityisille some-vaikuttajille uusia virtuaalisia olemuksia ja toiminteita. Nyt jo testataan miten avatar jonottaa ja kommunikoi yrityksen botti-alustan puhelinpalvelun kanssa!
Metaversumin kompleksisuus sotii digitaalisten palvelujen perustavoitetta vastaan. Pyrkimys on ollut tehdä digivaelluksesta vaivatonta, turvallista ja helppokäyttöistä. Jos suuryritykset joutuvat turvautumaan ulkoisiin asiantuntijoihin, niin miten käy kuluttajapoloisen?

 

Koukuttava metaversumi

Englannissa 54% aikuisista viettää WhatsApissa ja muissa sovelluksissa 11h vuorokaudesta! (University of Leeds, Daily Telegraph, 25.4.2022) Yritykset laskevat työtehon laskusta koituvat tappiot sadoissa miljoonissa (valutan voit itse valita).

Jo 1990-luvulla Japanissa kiellettiin matkapuhelimien käyttö mm. junissa ja hotellien auloissa. Sama trendi on nyt arkipäivää Euroopassa, jopa baareissa ja ravintoloissa. Chicagossa, eläintarha gorillalle näytettiin tabletin näytöllä some-sisältöjä. Eläin passivoitui ja istui nurkassa tuijottamassa ruutua. Kun näytön käyttö lopetettiin, muuttui gorillan käytös takaisin normaaliksi, aktiiviseksi ja positiiviseksi. Siinäpä mietittävää meille addikteille.

 

 

Metaversumin muutosnopeus ja sen huono ennustettavuus on iso haaste kaikille.

Reaalimaailmassa on meillä ihmisillä jo kylliksi haastetta. Rohkaisen keskittymään siihen näin sotaisina aikoina ja käyttämään metaversumia vain työkaluna, jonka voi laittaa pakkiin kun sitä ei enää tarvitse.

Euroopan uudelleenjako miekalla jatkuu

 

Venäjän keskisen sotilaspiirin apulaiskomentaja, kenraalimajuri Rustam Minnekajev, ilmoitti

22.4.2022 epävirallisesti tavoitteeksi sulkea Ukraina pois Mustaltamereltä. Toisin sanoen koko etelärannikko ja Transnistria liitetään ”vapautettujen tasavaltojen liittoon” l. Neo-Neuvostoliittoon. 

 

 

Moldovalla tuskin on mitään mahdollisuutta puolustautua. Ukrainan ja Molodova välinen raja on vedetty pohjoisessa viivottimella ja etelässä vapaalla kynällä, ilmeisesti jotenkin etnisiä rajoja mukaillen. Ts. mission impossible. Eurooppa ei nosta aseitaan Moldoviassakaan Venäjää vastaan, vaan Kreml saa tehdä mitä haluaa. Moldovian alle 15´000 miehen armeija on marginaalinen vastus. 

 

Putin voisi (jos haluaisi) antaa Moldovalle pääsyn Mustallemerelle jonkinlaisia Moldavian myönnytyksiä vastaan, joita Kreml kyllä keksii. Moldovan pakottaminen talousliittoon olisi yksi mahdollisuus. 

Moldavian ainoa oikea satama,  Girgiulestin jokisatama Tonavan rannalla (140km mereltä), ei ole toimiva vaan jäänne Neuvostoliiton hajoamisen huonosta perinnöstä. 

 

 

 

 

Euroopan rauhallisempi ajanjakso on peruuttamattomasti ohi.  Tämä nykyinen kehitys ei todellakaan ole mitään demokratian ja itsemäärämisoikeuden riemukulkua. Venäjän häikäilemätön ekspansio on kuin kopio 90 vuoden takaisesta "Lebensraum"-nimisestä erityisoperaatiosta. Missä onkaan nykyajan natsihallinto? Pelkään, että rajoja siirrellään miekalla vielä pitkään.  Itä-Euroopan "stan-valtiot" ovat myös Kremlin tähtäimessä. Se Euroopan rauhanaika taisi loppua jo Jugoslavian hajoamissotiin 1991-2000.

 

HS valaa öljyä laineille pessimistisellä artikkelilla Venäjän sotilaallisesta voimasta, mutta "Entäs kun tulee se yhdestoista. Kyllä siellä miehiä riittää", totesi Tuntemattoman Lahtinenkin.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008769630.html

 

Toivon hartaasti, että olen ennustukseni kanssa väärässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilkka Kanerva in Memoriam

 

Suru-uutinen tavoitti meidät suomalaiset eilen illalla. Pitkäaikainen politiikan ammattilainen on poissa. Parlamentarismin öljyvärimaalauksesta on kadonnut iso sinivalkoinen osa.

Minun ja Ilkka Kanervan elämän risteyskohdat ovat hyvin muistissani. Ilkka ei jättänyt ketään kylmäksi, ei minuakaan.

 

Pohjois-Haaga, Ida Ahlbergintie

HOAS:n opikselija-asunto kesällä 1978

 

Olin kesätöissä Yleisradion mittausasemalla Laajasalossa, vuorotyötä.

Kesäasuntoni oli kolmen hengen solukämppä. Asuinkavereitani näin hyvin harvoin; taistolainen opiskelijaneiti (nimi unohtunut) ja nuori kansanedustaja Ilkka Kanerva. Heräsin silloin tällöin aamulla yövuoron jälkeen, kun kaksi kämppäkaveriani kiistelivät politiikasta aamukahvilla keittiön pöydän ääressä. Usein ei Ilkkaa näkynyt asunnossamme, kiireinen nuori poliitikko. Vuorollaan kuitenkin siivosi yhteiset tilat, kuten oli sovittu! Sopimus on sopimus.

 

 

Whitbread Round the World

Auckland, Uusi-Seelanti, tammikuu 1990

 

Nokia sponsoroi Union Bank of Finland -venettä ja Ilkka vieraili Aucklandissa juuri samaan aikaan, kun veneitä valmisteltiin legille no. 4 Auckland - Punta del Este.

UBF piti yhteistyökumppaneilleen cocktail-tilaisuuden satamassa, Royal New Zealand Yacht Squadronissa.
Valtioneuvoston kansliaministeri Kanerva ilmestyi paikalle. Otimme ilta-auringossa gin & tonicit ja muistelimme tapaamisiamme Pohjois-Haagassa. Seuraavana aamuna Ilkka lensi pois ja minä pääsin UBF:n kyydissä kaupungin koillispuolelle, kun gasti rikasi ja viritti mastoa (edellinen oli katkennut matkalla Aucklandiin, ja Nokia Alumiini lähetti lentorahtina uuden maston maapallon toiselle puolelle!).

 

 

Hypermarket Prisman avajaiset

Halikko, 14.9.1992

 

S-ryhmä avasi uuden marketin Halikkoon. Paikalla olivat mm. Ilkka Kanerva, Sauli Niinistö, kunnanjohtaja Paassilta ja kaup.johtaja Rasila. Jos silloin oli kuntaliitoskeskustelu aktiivista.
Tulin paikalle Nokian edustajana ja totesin: "Jaaha, kaikki asianosaiset ovat paikalla. Eiköhän aloiteta kuntaliitosneuvottelut saman tien?" Ilkka tuki puheenvuoroani hyväntahtoisesti naureskellen.

 

 

Eduskunta 1995

 

Valtatien 1 Paimio-Salo-Lohja ministeritapaaminen

Ilkka Kanerva, Jukka Mikkola, Sauli Niinistö, Antti Kalliomäki,

kaup.johtaja Matti Rasila ja minä.

 

E18-moottoritien jatkorakentaminen Kaarina-Salo-Lohjaharju oli juuttunut valtion rattaisiin, ja alueen kunnat halusivat ajaa tiehanketta eteenpäin. Nokian Salon matkapuhelintehtaan logistiikka oli ongelmallista huonojen tieyhteyksien takia, joten Nokian aluejohtajana asia oli minullekin tärkeä. Pidimme talvella 1994 informaatiotilaisuuden kaikille V-Suomen kansanedustajille Salossa kaup.joht. Matti Rasilan johdolla. Tien jatkorakentaminen jakoi mielipiteitä. Ilkka Kanerva oli kuitenkin vahvasti puoltamassa investointia. (jätän hienotunteisesti mainitsematta muutamien voimakkaasti hanketta vastustaneiden silloisten kansanedustajien nimet).

Sovimme ministeritapaamisen järjestämisestä eduskunnassa. Asialistalla E18-moottoritie ja diplomi-insinööritutkinnon myöntöoikeus Turun Yliopistolle. Tapaamispäivän aamuksi sovimme toisen kansanedustajatapaamisen eduskunnan kokoustiloihin asioiden alustamiseksi. Paikalle maakunnan poliitikoista ilmestyivät vain Ilkka Kanerva ja puhemies Jukka Mikkola .

 

Tapaaminen valtionvarainministeri Sauli Niinistön ja kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäen alkoi sovitusti. Ilkka varoitti etukäteen, että keskusteltaessa Kalliomäen kanssa sanat tulee asettaa huolellisesti. Oikeassa Ilkka oli! Erittäin värikäs kokous. 

Meidät, maakunnan miehet, leimattiin "siltarumpupoliitikoiksi", eikä insinöörikoulutus Turussa ollut kovin kiinnostava asia Kalliomäelle. Tapansa mukaan Sauli Niinistö "myhäili jotakin". Peräännyimme hyvässä järjestyksessä. Niin vain moottoritie rakennettiin valmiiksi koko Turku-Helsinki välille. DI-koulutus jäi kuitenkin korkeakoulupolitiikan taistelutantereelle vielä pitkäksi aikaa! Ilkka Kanervan aktiivinen vaikuttaminen muistuu usein mieleeni, kun ajan E18-moottoritietä Helsinkiin.

 

Lämmöllä muistellen

Jouko Häyrynen

15.4.2022