Turku kääntyy sisäänpäin

 

 

Turun kaupunki poistaa Leninin patsaan ja muistolaatan pormestarin päätöksellä ”mahdollisimman pian”.  Yle 28.4.2022 https://yle.fi/uutiset/3-12421671

Olen pettynyt. Voisi olettaa, että me suomalaiset olemme päätä pidempiä kuin itäiset naapurimme, ja pystymme käsittelemään historiaa ja sen kaikenlaisia käänteitä suoraselkäisesti peiliin katsoen. Kylmän sodan vuosina (1977), turkulaisten rahoilla ja aloitteesta, pystytetty Lenin-patsas ja -seinälaatta olisivat olleet muistutus jälkipolville ajasta, jolloin koko maamme johto ja kaupunkien viskaalit innokkaina kilvan kumarsivat niin syvään kohti itää, kuin välilevyt antoivat selkärangassa periksi. Isänmaan asiallahan silloinkin oltiin, mutta ei aivan pyyteettömästi. Lisäksi Vladimir Iljitš on nykyisin huonossa huudossa kotimaassaan. Kovin kiistelty mies tämä Lenin, kun hänen 100 vuoden takaisia tekosiaan vieläkin märehditään. Tulee mieleen, eikö Turun kaupunki pääse vieläkään irti Putinin mielistelystä? Moskovassa patsaan poistaminen noteerataan kenties oikeamielisten ystävien tekona.

 

Sama pikkusieluisuus ja oman historian kieltäminen on vallalla niin ”sivistyksemme kehdossa” kuin Vironniemellä, nykyisessä pääkaupungissamme. Neuvostoliitosta lahjoituksena saatu Maailman Rauha -patsas (mielestäni sikaruma) siirretään pois Hakaniemestä, ja tuskin patsas palautuu vanhalle paikalleen. Lahja mikä lahja, mutta nykyäänhän on tapana vaihtaa joululahjatkin heti pyhien jälkeen. 

Miten saisimme vaimennettua Hakaniemen toria ympäröivien rakennusten seinistä ne tuhannet palopuheiden kaiut.  Puheiden, joissa on vaadittu Suomen liittymistä suureen talouspoliittiseen kokeiluun Neuvostoliiton osaksi? Sekin on osa Suomen historiaa, eikä sitä voi pois pyyhkiä. Samoin ovat historiamme "kilometripylväitä" Suuren Pohjan sodan (Iso-viha), Suomen sodan, Sisällissodan, Talvisodan ja Jatkosodan lukuisat muistomerkit eri puolilla maata. Olen ollut todistamassa vaatimuksia em. muistomerkkien hävittämiseksi. Perustelut ovat olleet monenkirjavia. Jos kaikkiin poliittisiin suhdanteisiin olisi reagoitu patsaita kaatamalla, niin kovinpa olisi nyt kolkko kaupunkien ja kuntakeskuksien ilme. Muistomerkit ovat graniittia ja rautaa,  eivät eläviä aatteita. Patsaat muistuttavat jälkipolvia historian onnistumisista ja onnettomuuksista eräänlaisina jähmettyneinä "twiitteinä".

 

Nykyisen, diktatorisen, Venäjän erittäin kyseenalaiset konsulaatit Turussa, Maarianhaminassa ja Lappeenrannassa, ja niiden "FSB-diplomaatit” me kyllä sallimme, mutta suomalaisessa katukuvassa historiaa kirjoitetaan uudestaan. 

Emmepä ole Petrogradin asukkaita parempia, jotka tuhrivat ja hakkasivat irti Mannerheimin muistolaatan vuonna 2016, kun se oli ollut pietarilaisia isänmaanystäviä ärsyttämässä vain neljä kuukautta. Mielestäni seinäreliefi oli onnistunut ja "huokui tsaarillisen ajan henkeä".

Niin vain keisarillisen armeijan huliviliupseerista leivottiin natsi, kun Krimin valtauksen jälkeinen kansallisen itsetunnon hyöky saavutti Nevan rannat. 

 

Hävetkää turkulaiset! 

Tarmo ja ponnistukset tulisi kohdentaa Isänmaan puolustuksen lujittamiseen ja valmistautumiseen kaikkein pahimman varalle. Patsaiden poisto ei ole puolustustahdon kohottamista, vaan historian kieltämistä, lyhytnäköistä itsesensuuria.
Jääköön tämä teko Turuntaudin loppufanfaariksi ennen uutta kansallista heräämistämme kohti vahvempaa itsetuntoa.

 

Kremlin herra saa nyt makeat naurut. Turun kaduilla kävelee hämmentynyt vappukansa.