Me ihmettelemme, kuinka suomalaiset sotakiihkoilijat hakeutuvat taistelualueille poliittisten tai
uskonnollisten motiivien vuoksi; Syyriaan, Donetskiin, Luhanskiin tai Ukrainaan yksityiseen Azov-armeijaan jne. - vai ihmettelemmekö? Näiden aktivistien yhtenä motiivina on heidän omien sanojensa mukaan taistelukokemuksen hankkiminen, jotta voimankäyttö olisi tehokkaampaa kotimaassa. Vierassotilas onkin harjoittelemassa tappamista oman sotilaskunnon parantamiseksi! Mikä saa nuorten miesten mielen muuttumaan ja siirtymään taistelukentille?
Seura-lehden artikkeli 13.3. (kts. url alla) keskittyy äärioikeiston nykyisiin järjestöihin.
Lehdistö on ollut koko 1900-luvun tärkeä mielipidemuokkauksen väline ennen radioa, televisioa ja 2000-luvulla sosiaalista mediaa. Suomen historiasta löytyy esimerkkejä niin oikealta kuin vasemmalta, kuinka lehdistö on valjastettu agitaatioon ja sodanlietsontaan .
Tässä erään suomalaisen, pitkäikäisen kulttuurijulkaisun tarinaa:
Aika (1907-1922) => Valvoja-Aika (1923-1944) => Valvoja (1944-) => Aika (1970-1972) => Kanava (1973-)
Alkujaan sortokausia vastustanut ja itsenäisyysaatetta kannattanut intellektuellien ryhmä ajautui 1930-luvulla sivuraiteille, kun ideologioiden myrsky nousi Euroopassa. Ko. lehti toimi monen suomalaisen nuoren innoittajana, kun sota laajeni maailmanpaloksi Saksan ja Neuvostoliiton aloitteista.
Historiantutkimuksen kannalta mielenkiintoinen kausi oli n. 1936-1943, jolloin ”kulttuuriaikausilehti” Valvoja-Aika oli Suomessa kansallissosialistinen äänitorvi. Lehden aktiiveihin kuului saksalaismielisiä suomalaisia, mm. runoilija Maila Talvio, kielitieteilija J.J. Mikkola, matemaatikko Rolf Nevanlinna ja runoilija/sanomalehtimies V.A. Koskenniemi.
Sodan loppuvaiheissa he ravistelivat aatteensa pois ja käänsivät takkinsa. Talvio ja Mikkola polttivat arkistonsa. Akateemikko Nevanlinna nostettiin kansakunnan kaapin päälle. Helsingin yliopiston rehtorin virasta Nevanlinna tosin joutui sodan jälkeen painostuksesta eroamaan 1945. Vuosina 1965-1970 hän toimi Turun yliopiston kanslerina. Koskenniemi unohdettiin aktiivisesti sodanjälkeisessä Suomessa, jolloin sanavapaus oli Neuvostoliiton ohjaaman itsesensuurin mukaista.
Samankaltaisia vaikuttamiskanavia löytyy myös Suomen vasemmiston historiasta, jossa rahoittajia olivat yli 70 vuotta Neuvostoliitto ja vähemmässä määrin kommunistinen Kiina. Lukekaapa arkistoista mm. julkaisuja Soihtu, Sosialistinen Aikakausilehti, Kommunisti, Tilanne jne. Aatteen palo ja agitaation keinot osattiin hyvin, vielä 1960-luvullakin. Kansalliskirjasto on erinomainen kansakunnan muisti! https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu
Autoritaariselle naapurillemme on yhdentekevää, onko yhteiskuntarauhaa horjuttava taho oikeistolainen, vasemmistolainen, kristitty, muslimi tai mikä tahansa muu vaikuttamiseen altis, suhteellisuudentajun kadottanut ryhmä. Näin oli 80 vuotta sitten, ja sama sekasorron oppi on vallalla vieläkin. Nimi on nyt vain hienosti "hybridivaikuttaminen". Aateella ja maailmankatsomuksella ei ole enää välilä. Lisäksi vaikutuskanavia on tarjolla paljon runsaammin kuin ennen. Nyky-Venäjää ei kiinnosta se, kuka hämmentää, kunhan hämmentää.
Olipa termin ”hyödylliset idiootit” isä Vladimir Iljitš Uljanov tai ei, niin määritelmä on oikeaan osuva vielä tänäänkin.
”Hyödyllinen idiootti on poliittisessa kielenkäytössä käytetty halventava käsite hyväuskoisena tai naiivina pidetystä henkilöstä, joka tiedostamattaan edistää propagandaa, jonka tarkoitusperiä hän ei täysin itsekään ymmärrä. Hyödyllinen idiootti uskoo toimivansa moraalisesti oikein, vaikka tosiasiassa hänet on vain saatu houkuteltua kehumaan ja ylläpitämään huonon hallinnon korruptoituneita valtarakenteita." - lähde wikipedia.org
Mitään hävettävää tässä agitaation ja mielipidevaikuttamisen historiassamme ei meillä suomalaisilla ole. Kansakunnan vahvuus on oman historian tunnustaminen ja siitä oppiminen. On syytä olla tarkkana, ettemme ajaudu enää uudestaan mutapainiin ja kylätappeluun "naapurin poikien yllytyksestä". Merkkejä siitä jo on, kun Ukrainan sota on hybridivaikuttamisen kautta rantautunut maahamme. Päivystävät dosentit ja jopa Venäjän suurlähtetystö kehottavat tekemään ilmiantoja ja henkilölistoja anti-venäläisistä.
Provosoitumisen sijaan kehotan auttamaan hädässä olevia ukrainalaisia, tekemään arkista työtämme kaikkien suomalaisten, myös venäläistaustaisten, kanssa. Riehumalla täällä interwebin modernilla agitaatioalustalla ei maailma tule paremmaksi. Pahemmaksi sen kyllä saa. Olemassa olevan rakenteen kaataminen onkin aina helpompaa kuin uuden pystyttäminen.
Katse palloon, ystävät ja kylän miehet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti