Ukrainan sota on oikeutetusti vienyt Euroopan huomion, niin Suomessakin. Valmistaudumme kriisin eskaloitumiseen ja yhteiskunnan toimivuuden varmistamiseen, mikä oikein onkin. Tähän sota-talouden kaltaiseen toimintaan liittyy ilmiö, jota voisi kuvata määritelmällä aktiivinen unohtaminen. Huoli huoltovarmuutemme huonosta tilasta paljastui pandemian alussa niinkin triviaalissa asiassa, kuin infektiotaudin suojavarusteiden pienet varmuusvarastot ja hankintaprosessin ontuminen.
Vielä 23.2.2022 ilmastonmuutos ja sitä vastaan taistelu oli koko Europpassa ykkösasia. Venäjän Matinpäivän hyökkäys Ukrainaan siirsi vihreän siirtymän takasivulle. Vihreä siirtymä tulee kuitenkin ottaa huomioon suomalaisessakin huoltovarmuuden parantamisessa. Juuri nyt joudutaan tekemään kompromisseja asian suhteen, mutta senhän ovat päättäjämme jo sisäistäneet vuosikymmenien aikana, kun ympäristö ja elämänlaadun parantaminen ovat olleet agendalla.
Kun kriisiin varautuminen on saanut lisää palstatilaa ja poliitikotkin ovat asiaan heränneet, otetaan hypestä nyt kaikki irti. Mukaan huoltovarmuuskeskustelun on jouhevasti otettu myös asioita, jotka tulisi pitää poissa kriisiajan varautumistoimista. Alla vain muutama esimerkki siitä kuinka opportunismi on nostanut päätää, ja sodan uhan edessä varautumisen viitan alle vedetään kaikenlaisia asioita, joita rauhanaikana käsiteltäisiin kriittisemmin - ehkä kriittisemmin:
Vesivoima
Kemijoen Sierilän vesivoimalaitoshanke. Rakennuslupahakemusta viedään eteenpäin kuin köyttä taivaalle, vaikka energian huoltovarmuuden takia ei voimalalle ole enää merkitystä. Täysin päinvastaiset hankkeet ennallistaa Pohjois-Suomen jokien vaelluskalaväylät ohi voimaloiden pyritään vaientamaan, vaikka itse valtio on näitä vaatimassa ja valvomassa.
PS. Suomen pmpäristönsuojelulain uudistus junnaa hallinnon rattaissa.
Tuulivoima
Ministerin suulla kannustetaan kuntia kaavoittamaan nopeutetulla prosessilla lisää tuulivoimaloita pitkin maatamme. Lisäksi valtio tukee rahallisesti (edelleen) tuulivoimaloiden kaavoituskustannuksia ja itse tuotantoa, yhteensä kymmenillä miljoonilla / vuosi. Kun hosutaan, unohtuu muu maankäyttö, luontoarvot ja tiheän tuulivoimalaverkon yhteisvaikutukset. Ympäristö ei ole hallituksessa kovin korkealla agendalla, koska "huoltovarmuus on turvattava". Tuulivoimayhdistys lobbaa nyt kovalla kädellä kaikki tuulivoimateollisuuteen vaikuttavia tahoja.
Kaivostoiminta
Kaivosteollisuuden tutkimus- ja valtausluvat ovat valtion erityisessä suojeluksessa, jotta saadaan "akkumineraaleja" sähköistyvän autoilun tarpeisiin. Vesistöjen läheisyys, Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja asutuksen läheisyys ovat joutuneet marginaaliin. Mitäpä siitä, jos sekä koboltin että nikkelin tunnetut varannot loppuvat ennustetulla kysynnällä 2040-luvulle tultaessa (Sitra/Aalto uni 2021). Talvivaara-case tulee elävästi mieleen näistä luvitusprosesseista.
Ruotsi, josta otamme liki kaikessa esimerkkiä, juoksuttaa ripeästi uusia kaivoslupia hyväksyntäprosessin läpi. Viimeisenä esimerkkinä Jokkmokk Iron Mines Ab. Kaunis Iron Ab:n laajennus toisi kaivoksen jätevedet Muoniojokeen. Suomessa Hannukainen Mining hakee laskulupaa kaivosvesille myös Muoniojokeen. Soklin kaivoshanketta ajetaan voimalla eteenpäin. Liki kaikki kaivoshankkeet ovat Pohjoisessa ja kaikilla sama ongelman; malminkäsittelyn vesienhallinta. Yhteispohjoismaista metallinjalostusteolllisuuden huoltovarmuuden parantamista.
PS. Suomen kaivoslain uudistus junnaa hallinnon rattaissa.
Liikenne ja maankäyttö
Vuodenvaihteessa kaikki analyysit ja osoittivat, että yhteensä n. 12 mrd€ maksavat kolme "tunnin junaa" Hki-Turku, Hki-Tampere ja Hki-kohti itää (linjauksesta tapellaan), olivat raskaasti tappiollisia a) invetointi/hyöty, maankäyttö/hyöty ja c) elinkaaren CO2 -päästöt (rakentaminen, käyttö). Näitä kuitenkin pusketaan eteenpäin vaikka rahoitus olisi velkarahalla ja Etelä-Suomen väkiluku ei riitä tarvittaviin matkustajamääriin. Ei vaikka maakunnan ihmiset lähtisivät Uudellemaalle evakkkoon!
Ratojen suunnittelu, maastotutkimukset ja -poraukset jatkuvat, vaikka koko hankekokonaisuus on absurdi.
Rautatielinjojen kaavoitus on yhtä jäykkää kuin ratakisko ja asiaa auttaa kuntien kateus ja näennäinen kilpailu rautatien linjauksesta ja väliasemista on johtanut päättömiin kaavoitusratkaisuihin. Jo vahvistetuilla aluekaavoilla tuhotaan rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY), maisemallisesti arvokkaita alueita (VARA). Samalla laajoja alueita maa- ja metsätalousmaita pilkotaan. Se vaikeuttaa ja estää toimivan maa- ja metsätaloustoiminnan eli kotimaisen tuotannon huoltovarmuustoiminnan.
On erittäin arveluttavaa investoida rautatieliikenteen huoltovarmuuden kasvattamiseen Suomen mittakaavassa hurjia summia, kun samaan aikaan tieverkoston ylläpitoon ja peruskorjauksiin ei ole budjetoitu riittävästi varoja. On kuin olisi unohdettu yli 60 vuoden systemaattinen työ "siirtää Suomi pyörille" ja näin parantaa liikenneinfran joustavuutta ja sitä kaivattua huoltovarmuutta. Vaikka varmuusvarastot olisivat kattoon saakka täynnä tavaraa, ei se vielä takaa yhteiskunnan toimivuutta. Tarvitaan luotettava infrastruktuuri, logistiikka, telematiikka, tietoliikennejärjestelmät ja ne tuhannet ammattitaitoiset käsiparit.
Energia
Käsittelin edellä vesi ja tuulivoimaa, joten katsotaanpa mitä sanotaan nyt fossiileista ja uusiutuvista
energiamuodoista huoltovarmuuskontekstissa. On muistettava, että polttonesteiden hintamanipulaatio ei ole huoltovarmuuden turvaamista, vaan niukkuuden jakamisen mekanismi. Koska sotataloutta ei saa edes sanoa ääneen, ovat keskustelut heikolla pohjalla.
Öljytuotteet
Ministeri Lintilä puhuu "Putinin hinnoista" ja johdattaa keskustelua palvelujen ja elintarvikkeiden hintoihin, irti itse aiheesta. Olemme energiaongelmissa samassa jamassa kuin muutkin Euroopan maat sillä erotuksella, että Venäjäriippuvuutemme ei ole yhtä huolestuttava; 10-20% sähköstä ja 10-15% öljystä ostamme Venäjältä. Pitäisikö sanoa ostimme, koska voimalliset toimet energiariippuvuudesta on aloitettu.
Suomi pähkii polttonesteiden veronalennuksia ja veronpalautuksia. Ei yksityisautoilulle, vaan ammattiliikenteelle ja mm. maatalousyrittäjille.
Oikein, mutta toimenpiteitä varjostaa valtion ikuinen vahtikoiran tarkkuus tuloverotukseen. Suomessa on 5-6kk öljytuotteiden varmuusvarastot "normaalikulutuksella" arvioitaessa. Ts. Varastoihin viime syksynä ostetut raakaöljy ja jatkojalosteet ovat 40% ... 60% halvempia kuin tämän päivän hintataso.
Yksinkertaisella valtiovarainministeriön analyysillä nykyinen vähittäishintataso tuo öljy-yhtiöille (osa valtio-omisteisia) ja tietysti valtiolle polttoaineveroina windfall-tuotot [ Windfall-voitto tai -tuotto (windfall = suom. tuulenkaatama) tarkoittaa odottamatonta rahantuloa ilman voitonsaajan merkittäviä toimenpiteitä. ]
Mikä vaihtoehtoja olisi tarjolla? Paljonkin, jos poliittinen tahtotila löytyisi:
1. Pidetään kotimainen polttonesteiden tuotanto ja hintarakenne varastojen raaka-ainehintojen mukaisena (FIFO). Ajoitetaan hinnankorotukset sen mukaan, kun huomattavasti kalliimpi maakaasu, raakaöljy ja sen jatkojalosteet saapuvat maahan.
2. Vähennetään biokomponenttien käyttöä polttonesteissä, jolloin valmistuskustannukset laskevat ja samoin veron euromäärä/litra. Tätä on jo harkittu, mutta kaikki tietävät, että vaikutus mittarihinnoissa olisi lähinnä kosmeettinen.
3. Ei tehdä mitään, seurataan öljyn maailmanmarkkinoiden spottihintoja ja hinnoitellaan mittarihinnat sen mukaan => otetaan vastaan winfall-tuotot ja koronneista kuljetuskustannuksista, sekä palvelujen ja tuotteiden hinnoista tulevat lisääntyneet arvonlisäverot valtion kassan. Näillä lisätuloilla
a) täydennetään huoltovarmuusvarastoja
b) parannetaan puolustusvoimien materiaalista valmiutta ja reservin varustevarastoja
d) parannetaan maalle tärkeän tieinfran kuntoa
Maakaasu
Suomen valtion omistama Gasum Oy kertoo: "Maakaasulla on tärkeä rooli huoltovarmuuden varmistajana hiilineutraalia yhteiskuntaa rakennettaessa." Epäilen, että kotisivun päivitys on unohtunut sodan melskeissä. Suomen kulutus oli 2021 n. 23 TWh, mikä on toki merkittävä määrä. Kaasun osuus on 8% energian kokonaiskulutuksesta ja kaasu tulee Venäjältä Viron kautta Baltic Connector -putkea pitkin, sekä osaksi Imatran kautta suoraan idästä.
Haminaan valmistuva LNG-terminaali ja -varasto vähentävät Venäjä-riippuvuutta, mutta LNG on edelleen fossiilinen energianlähde. Teollisuus onnistunee ketterästi vaihtamaan maakaasun muihin energiamuotoihin, jolloin riippuvaisuus maakaasuun vähenee.
Kahvipannut eivät maakaasulla Suomessa juuri lämpene, paitsi arviolta 100´000 kesämökillä, joilla ei ole vielä sähköä. Muurareille on tiedossa töitä, ellei hellahoitoa ole jo valmiina mökin nurkassa.
Valtiovallan mukaan NordStream1 -putki Venäjältä Saksaan on vain taloudellinen kysymys, ja NordStream2 -putki on vain ympäristökysymys.
NordStream2 AG on ajautunut Ukrainan sodan talouspakotteiden takia selvitystilaan ja Fortum alaskirjaa 987 milj.€ rahoitusosuutensa. Valmista putkea ei käytettäne pitkään aikaan, ei ainakaan kaasun siirtämiseen. Tällainen on ympäristökysymys meidän valtioenemmistöisellä yhtiöllä.
Tänään NordStream 1 on rintamalinja Länsi-Euroopan ja Venäjä-Saksa energialiiton välillä.
Venäjä on nostanut maakaasun hintaa 23.3. 20% ja vaatii "vihamielisiä maita" maksamaan laskunsa ruplilla. NordStream 1 on kuin onkin taloudellinen kysymys. Tässä Merkel ja Vanhanen olivat oikeassa 2010.
Biopohjaiset energiamuodot
EU ja sen valtiot ohjaavat poukkoilevalla energiapolitiikallaan eri energiamuotojen käyttöä ja etenkin niiden keskinäistä kilpailukykyä. Esim. suurella tohinalla n. 5 vuotta sitten lanseerattu kaasuautoilu on kuihtunut. Uusia malleja ei Suomeen tuoda, koska sähköautoilua tukeva valtio viestittää ettei tänne kannata tulla. Yksityiset toimijat ovat itsepäisesti rakentaneet biokaasun tuotantolaitoksia, usein maatalouden ja puunjalostusteollisuuden kylkeen. Kasvava joukko autoloijoita on sähkön hinnoittelun kurimuksessa. Sähkön hinta seuraa Euroopan hintatasoa ja tietysti valtion tulee valvoa, että kaikkien energiamuotojen verotuotot ovat maksimaaliset.
Turve on biopohjainen, mutta selkeästi fossiilinen energianlähde (uusiutumisaika n. 4000 vuotta). Sen käytön käynnistäminen uudestaan ei ole helppo tehtävät. Turvetuottajat ovat saaneet tuotantolaitteiden romutuspalkkiot ja koneet siis romutettu. Kriisiajan huoltovarmuus vaatisi vaihtoehtoisen suunitelman. Merkittävää hakkuujätteen ja hakkeen tuotannon lisäystä ei polkaista liikkeelle yhdessä yössä. Tekniset valmiudet siihen olisi, ja risukoita riittää, mutta mistä tekijät ja logistiikka (kts. yllä tieverkko).
Ydinvoima
Olkiluoto 3 on verkossa, hurraa! (16 vuoden rakennusprojekti / 8.5mrd€)
Fortum hakee jatkolupaa Lovisaan voimaloille vuoteen 2050, mikä onkin järkevää.
Hanhikiven venäläisomisteisen (1/3) ydinvoimalan rakentaminen jatkuu tänäänkin 3-vuorossa, vaikka valtioneuvosto ja eduskunta ovat ilmoittaneet, ettei lopullista rakennuslupaa tule, ennenkuin Venäjän valtio on pois yhtiöstä. Gordionin solmu, jonka avaamiseen puuttuu vielä se miekka.
Ydinvoiman lisärakentaminen on hidasta, ja nykyisen turvallisuustilanteen vallitessa ongelmallista. Energiankulutus ei kuitenkaan tule vähenemään, vaikka nyt sammuttelemme lamppuja ja laskemme asuinhuoneistojen lämpötilaa kriisitilanteessa.
Vetytalous
TEN-T HIT, Both2nia ja muut Euroopan vetytaloushankkeet ovat kannatettavia, mutta ne vaativat runsaasti halpaa sähköenergiaa, jota huoltovarmuusongelmissa oleva energiateollisuus ei voi tarjota. Tässä teknologiakilpajuoksussa saattaa Eurooppa jäädä jumbosijoille, kun USA, Kiina ja Japani kehittävät NH2-teknologioita ja liiketoimintaa ns. kaasu pohjassa. Huom. Bertil Woikoski, Woikoksi Oy:n hallituksen puheenjohtaja ajoi vetyautolla Suomessa jo 1930-luvulla!
Unohtuiko jotakin?
Alla kuvatuista strategisesti tärkeistä toiminnoista Huoltovarmuuskeskus on ollut yhtä hiljaa kuin hallituskin.
Elintarvikehuolto
Siemenvilja on osin tuonnin varassa, samoin puutarhakasvien siemenet. Vasta viime aikoina on Suomeen perustettu mm. perunalajikkeiden geenipankki. Huonona satovuonna me leivomme puolalaisesta rukiista leipää. Ensi syksynä laitamme ehkä sekaan muitakin jauhoja. Se ei kuluttajille tule yllätyksenä, sillä "ruisleipä" on tähänkin saakka ollut hyvin subjektiivinen käsite. Pahus, kotimainen lannoiteteollisuus myytiin norjalaisenemmistöiselle kemianteollisuuden jätille, Yara ASA:lle. Sen globaali raaka-aineiden hankintaverkosto on osoittautunut haavoittuvaiseksi, ja Ukrainan sodan seurauksena Suomen markkinoille saadaan lannoitteita vain rajoitetusti ja hyvin korkeaan hintaan. Dieselautojen ns. BlueAd-lisäaine (urea) on tätä kirjoitettaessa vaikeasti saatavissa ja hinta on n. 5x verrattuna helmikuun alkupuolen hintatasoon!
4H on ollut kovin hiljaa eikä muutenkaan puutarhaviljelyn tietoiskuja ole näkynyt liikaa. Sohvaperunat eivät multaa tongi, niinkö?
Tietoliikenneverkot
Yleisradiotoiminnan ohjelmansiirtoketjun (radio ja tv) omistaa yhdysvaltalainen yritys Digital Bridge. Matkapuhelinoperaattorit ovat Pohjoismaisessa omistuksessa; Suomi, Ruotsi, Norja. Kuituliittymien tarjonta on useampien operaattorien hallussa. Puolustusvoimilla on oma laajakaistaverkko, koska valtio myi jo kerran laajakaistaverkkonsa pois!
Sähkösiirtoverkot
"Suomen historian parhaan kaupan" (Kataisen hallitus 2011) vuoksi sähkönsiirtoverkko myytin ulos, ja nyt suuri osa Suomen sähkösiirtoverkkoa omistava Caruna Oy:n kautta yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset sijoitusyhtiöt.
Merenkulku
Suomi on de facto saarivaltio, joten merirahdin merkitys on huoltovarmuudelle ensiarvoista. Vaikka pidämmekin omin voimin väylät avoinna ympäri vuoden, niin mistä löytyy tarvittavat rahtilaivasto, joka suostuisi kriisiolosuhteissa purjehtimaan tänne Pohjan perille? Aikaisemmin merenkulku oli omissa käsissä, ja laivat kulkivat sota-aikanakin. Nyt Panaman ja Kyproksen lipun alla purjehtivat alukset, joiden omistus on hämärän peitossa, ajavat rahtia siellä missä kulloinkin on korkein tuotto ja pienin riski. Kiitos globaalin talousjärjestelmän valtiot ovat talutusnuorassa.
Huoltovarmuus on jokaisen vastuulla.
Iso kysymys globaaliin talouteen sopeutuneella yhteiskunnalla on valita, mitä huoltovarmuuden takia tärkeitä yhteiskunnan osia pidetään omassa omistuksessa ja mitkä luovutetaan ulkomaiseen omistukseen. Yksin ei tässä kompleksisessa maailmassa ole yksikään valtio, mutta turhan luottavainen ulkomaisiin partnereihin ei pidä olla. Oma suu on kaikilla aina lähimpänä, niin pitää Suomessakin olla. Suomen haasteena on, että useat jo yksityistetyt avaintoimialat ovat ns. luonnollisia monopoleja, elleivät peräti mankala-yhtiöitä.Takaisin niitä ei saa, ellei ryhdytä Putinin Venäjän tapaiseen kansallistamiseen. Siihen ei taida olla mahdollisuuksia, joten yrityksiä voi ainoastaan suitsia lainsäädännöllä ja verotuksella. Ja kukapa muu ne verot viimekädessä maksaa kuin suomalainen kuluttaja!
Sotaa käyvä Eurooppa joutuu priorisoimaan talouttaan ja Suomi muiden mukana. Polttopuita liiteriin ja oman elämäntavan energiatehokkuutta parantamaan, hop hop! Huoltovarmuustietoisuus lähtee korvien välistä. Valtiovalta on aina reaktiivinen, kansalaisen tulee olla pro-aktiivinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti