Työmarkkinakriisi

Työmarkkinakriisi

 

Mediassa uutisoidaan, että Suomessa on työmarkkinakriisi.
 Olen eri mieltä. Kyseessä on poliittinen kriisi, jossa ay-liike on nostanut itsensä poliittiseksi osapuoleksi, jonka kanssa maan hallituksen tulee nyt neuvotella. Hallitus on eri mieltä, eikä suostu neuvottelemaan. Kansalaiset ovat vahvasti jakaantuneet kahteen leiriin tyyllin fifty-sixty (50/60) ja epävarmuus lisääntyy. Pattitilanne l. jumi, jota Suomen Pankin pääjohtaja kuvaa konkeloksi.
Montesquen mukaan ”hallitusvalta pitää rakentaa siten, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse pelätä toista”. Tämä jalo tavoite julkaistiin jo vuonna 1748. Suomessa nyt hiukan pelottaa.

 

Ennen nykyistä poliittista kriisiä ei esim. työttömyysaste ollut vielä kriisilukemissa. Kohta meillä on suurtyöttömyys, ellei konkeloa laukaista. Pk-yritykset menevät nurin, koska satamat ja tuotanto seisovat, ja palvelut eivät  toimi kunnolla. Pienyritysten tase ei kestä pitkäkestoisia markkinahäiriöitä.

Ihmetellä täytyy, kuinka hyvin yhteiskuntamme kuitenkin toimii poikkeusoloissa. Resilienssiä meillä on, vaikka monella elämän alalla asiat ovat menossa päin Luciferuksen luolaa. 

Elleivät poliittisen kriisin vastuuhenkilöt ota vastuuta, niin maa on kohta kokonaisvaltaisesti vapaassa pudotuksessa. Palvelusektori ei kannattele Suomen taloutta ja julkisen sektorin kulut toteutuvat joka tapauksessa. 

"Poliittinen vastuu "on omaksuttu niin hallituksen kuin ay-liikkeen toimintatavaksi. Nykyinen vastuunpakoilu on jakamaton, eikä sille ei ole edes yhteismitallista määritelmää, varsinkin kun kyseessä ei ole nykyisen valtiosäännön mukainen poliittisten osapuolten välinen kiista.

 

Montesquieun vallan kolmijako-oppi (toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta) ei kelpaa ay-liikkeelle. Siispä täytyy keksiä heille turvallinen polku lainsäädäntövallan pilttuuseen. 

Ay-liikkeen on rekisteröidyttävä puolueeksi ja saatava edustus valtiopäiville. Se takaisi tasavertaisen neuvotteluasetelman maan demokraattisesti valitun hallituksen kanssa. Yksinkertaisinta olisi, että SAK:n kätevät ay-juristit nikkaroisivat säännöt per heti. Vaadittavat 5000 kannatusilmoitusta olisi läpihuutojuttu.

Puolue olisi rekisterissä jo ennen vappua, ja SAK:n johtajien juhlapuheissa olisi vankempi kaiku. Sitten vaan seuraaviin vaaleihin liput hulmuten ja  kas, hovikelpoisuus poliittisiin kammareihin ja neuvottelupöytiin on valmis. 

Edellä esitetyn prosessin etuina ovat mm.
- ei tarvitse kajota perustuslakiin

- ei tarvitse kajota vaalilakiin

- kaikki poliittiset puolueet olisivat edelleenkin samalla viivalla

- hallituksen rooli työmarkkinoiden ulkopuolella olevana toimijana selkeentyisi

- ay-liike saisi haluamansa mandaatin tasavertaisena vaikuttajana Suomen politiikassa

- edustuksellinen demokratia vahvistuisi

- Suomi olisi moninapaisen maailmanjärjestyksen eturintamassa myös sisäpolitiikassa

On tietysti eri asia, mitä kohteliaan käsivarrenmitan päässä nyt toimivat, kuitenkin SAK:a lähellä olevat, puolueet SDP ja VAS asiasta tuumaisivat.

Entäpä EK:n edustus?
Vaikka EK organisaationa onkin iso joukko luonnollisia henkilöitä, niin EK:n edustamat yritykset eivät ole luonnollisia, vaan luonnottomia. Samoin ay-liikettä lähellä oleva kiinteistöyhtiö Kojamo Oyj on luonnoton omaisuusjärjestely.

 

Suomen historiassa ollut kausia, jolloin puolueita on ollut ruuhkaksi asti, joten

kyllä äänestäjät omansa löytäisivät lisääntyneestä tarjonnasta. 200 eduskuntapaikkaa on aina täytetty kunkin ajanhetken parhailla voimilla.

 

Seuraavaan eduskuntakauteen on vielä n. kolme vuotta, joten poliittiset lakot nykymuodossaan ehtisivät loppua viimeistään heinäkuussa 2024, kun uusi lakkolaki astuu voimaan (jos astuu). Uuden lain mukaan poliittinen lakko saisi kestää 24h kerrallaan, ja samasta asiasta ei voisi aloittaa uutta lakkoa. Kuvitteleeko maan hallitus, ettei Hakaniemessä keksitä 3 x 365 = 1095 lakkonimikettä, joilla päästään seuraaviin vaaleihin saakka (18.4.2027)?

 

Historiankirjoista löytyy lakkoilun Suomenennätys; seitsemän viikkoa 1971. Vuoden 1956 yleislakko kesti "vain" 20 päivää.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

”Hyvin hoidettu metsä - Huonosti hoidettu metsä”

 

Keräsin tuulenkaatoja lähimetsistä ja siivosin peltojen reunoja kohta alkavaan laidunkauteen valmistautuen. Ulkona puuhaillessa on aikaa tuumailla ja aatos lentää. Mieltä jäi askarruttamaan termi hyvin hoidettu metsä. Niinpä tutkin asiaa hiukan tarkemmin. Pysähtykää tekin hetkeksi miettimään miten elämme osana luontoa ja kohtelemme tätä ainoaa ekosysteemiä ympärillämme, joka pitää meidät hengissä.

 

Me, maailman onnellisin kansa, aloitamme näinä päivinä jokakeväisen ympäröivän lähiluonnon muokkauksen, jota kutsutaan mm. kevätsiivoukseksi, puutarhatöiksi, pihatalkoiksi jne. Se on hyvää hyötyliikuntaa. Ulos sieltä!

Metsä, tuo vihreä kulta, on ympärivuotisen "hoidon" kohteena. Mielestäni metsätalousmaan metsänhoito = metsänkasvatusta ja koulimista hehtaarituoton maksimoimiseksi.

 

Ajatusmallit metsästä ovat onneksi muuttumassa, ei yksin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta; ilmasto on osa suurta kokonaisuutta, ekosysteemiä; fauna + flora + maaperä + ilmasto. Syrjäisetkään maapallon seudut eivät ole immuuneja muutosten vaikutuksille. Metsä on todistetusti tehokkain ilmastonmuutoksen jarrutusväline meille suomalaisille ja samalla hyvä CO₂-päästöjen sieppaaja ja varasto.

 

Metsä, mitä se on ihmiselle?

- 31% maapallon pinta-alasta

- 1,44 mrd maapallon väestöstä käyttää puuta talonrakennukseen

- 2,4mrd ihmistä käyttää puuta ruoanvalmistukseen

- 90 milj. ihmistä Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyttää puuta lämmitykseen

- Pohjoinen havumetsävyöhyke (14 milj. km² / 25% maailman metsistä) on maapallon toiseksi suurin biomi (eloyhteisö; eliöiden, maaperän ja ilmaston yhteisvaikutus)

- 2/3 pohjoisen havumetsävyökkeen metsistä hoidetaan metsäteollisuuden ehdoilla ja sen tuottaa 37% maailman metsäteollisuustuotteista

- Puunjalostustuotteiden kysyntä on nyt n. 1,5 mrd. m³ p.a. ja sen ennustetaan kasvavan tasolle 2,5 - 3,5 mrd. m³ vuoteen 2050 mennessä

 

Lähde: https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-031-15988-6_31

 

Apulaisprofessori Tuomas Haakala (Itä-Suomen yliopisto) on tutkinut laajasti "metsien häiriöekologiaa" l. ihmisten ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutusta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Rohkaisen tutustumaan hänen julkaisuihin:

https://uefconnect.uef.fi/henkilo/tuomas.aakala/#publications

The challenges facing boreal forests under global climate change

Tässä LUKE:n suosituksia ilmastopäästöjen hillintään. Toivottavasti myös ministeriöissä ja valtioneuvostossa riittää harrastuneisuutta tutustua laadukkaaseen, kotimaiseen ja veronmaksajien kustantamaan tutkimukseen! 

https://www.luke.fi/fi/uutiset/politiikkasuositus-metsatalouden-vesisto-ja-ilmastopaastoja-voidaan-hillita-valttamalla-avohakkuita-ja-niihin-liittyvia-ojitustoimia?fbclid=IwAR39lmWo8mr6d0gWSoiYDENJK9qhVeMAkRrubKAd7X2UgLupYZ5SWet_PMY

 

Suomen metsänhakkuut olivat 68 -  83 milj. m³ vuosina 2013-2017 (n. 75%-78% vuosittaisesta metsän kokonaiskasvusta. Vuonna 2023 hakkuut (poistuma) oli ennakkotietojen mukaan 82 milj. m³. Metsävarat kasvoivat laskennallisesti 20 milj. m³.

Puuston vuosikasvu oli vuonna 2023 103 milj. m³, mutta puuston tilavuus pienentynyt jo mittausjaksolla 2016-2023. Hakkaamme metsämme liian nuorina sellukattiloihin. Nyt hyväksytään massapuuksi jo halkaisijaltaan 5cm:! tulitikkuja. Tukkipuista on alueittain jo huutava pula.

 

Puun matka metsästä tehtaalle on CO₂ -intensiivistä.   Suomessa puunkorjuun arvioidaan aiheuttavan

vuodessa noin 310 000 tonnia, kotimaisen puun kaukokuljetusten 310 000 tonnia ja puun lastinkäsittelyn tehtailla 25 000 tonnia CO2-ekv. Ts. 50% korjuu ja 50% kuljetus ja käsittely.

Lähde: Metsäteho ISBN 1796-2390, 2019

LUKE 2022

Ongelma on, että laskevan kysynnän aikana hakkuut kohdistuvat entistä pienemälle alueelle, joka ilman toimenpiteitä ja hakkuurajoituksia poistuu metsäbiotoopista (biomi). Jo nyt suojelu- ja rajoituspäätökset kohdistuvat maakuntiin, joissa on vielä jäljellä jotakin suojeltavaa. Lue: Vaasa - Joensuu -linjan pohjoispuolinen alue. Sielläkin on suuria alueellisia eroja. Paikoin ei enää erota metsien eri biotooppeja, vaan kaikki on samaa hoidettua tai avohakattua metsää. Kysymys: Miten metsä voi olla metsä, jos se on päätehakattu?

Vaan eipä Pohjois-Suomessakaan ole paljoa alkuperäisluontoa ole jäljellä.

Metsäojitukset, jotka ovat käytännössä kostean korpimaan kuivattamistoimenpiteitä, ovat jo kriittisen tarkastelun piirissä. Epäonnistuneita ojituksia ennallistetaan ja pyritään palauttamaan edes osittain luonnon vesitasapaino. Päätehakkuiden (lue: aukkohakkuiden) käyttö ensisijaisena metsän korjuumuotona on saatava kuriin. Metsäteollisuus maksaa opa pinta-alaan perustuvia lisäbonuksia kun myyjä valitsee päätehakkuun. 

Harvesteriyrittäjälle maksetaan kuutiomaksu. Päätehakkuu on tehokkain

tapa kerätä puuta m³/ha. Money talks, luonto on oppositiossa.

Metsänmyynti on aitoa paikallista sopimista metsänomistajan ja metsäteollisuuden välillä. Valtiovallan luontosuhde elää vielä 1900-luvun resurssitaloutta, eikä häiritse paikallista sopimista. 

EU:n ja Suomen valtion metsälainsäädäntö kehittyy demokraattisessa prosessissa kovin hitaasti. Metsällä olisi perusteltu syy mennä poliittiseen lakkoon, toisin kuin meidän ihmisten kesken käytävässä työmarkkinapelissä. 

 

Peliä luonnon syöksykierteen oikaisemiseksi ei ole vielä menetetty, mutta aikaa ei enää ole paljon haaskattavaksi turhaan vatulointiin. 

Ilman asennemuutosta meillä katoaa ”luonnollinen luonto” ympäriltämme. Pelkkiin tuotto-odotuksiin perustuva metsänhoito saisi jo loppua. Meillä ei arvokkaampaa perintöä jälkipolville ole kuin suomalainen, hyvinvoiva metsä.

Katse ylös ja lakki päästä. Antakaamme luonnolle mahdollisuus pelastaa meidät!

 

Taidan mennä huomennakin ulkoruokintaan, metsän reunaan jatkamaan ajattelua.

 

                                                                                       Jouko Häyrynen

 

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Bonuskuva

 

Kävin nuoruuteni sydänmaalla kuuntelemassa, josko pöllöt jo huhuilisivat puolisonetsintähuutojaan. Pettymys oli melkoinen. Ei ollut enää tiheiköitä ei huhuilupuita, vain hakkuuaukioita. Yksinäinen toteemikuusi todisti tilanteen.

 

Sote-kaaos ja päätehakkuu

 

Kävin maanantaiaamuna Suur-Salon syrjäisen pitäjän terveysasemalla, ”omalääkärin” vastaanotolla. Asemalla ei ole kuin yksi lääkäri, joten oma mikä oma! Asioinnin päätteeksi hän tarkisti osoitetietoni ja huomasi, että olin tehnyt osoitteenmuutoksen Salon kauppalaan. Hän tiedusteli, haluaisinko edelleenkin olla Kiskon terveysaseman asiakas. "Toki haluaisin!", vastasin.
"Hyvä valinta. Tänne pääsee alle viikossa kiireettömissäkin asioissa.", sanoi nuori tohtori.  Minun ”se oikea terkkari” Salossa on jo aivan tukossa, koska sinne siirretään iso osa 50´000 asukkaan Suur-Salon asukkaista/asiakkaista. Jonot tapauksesta riippuen saattavat olla jo nyt 2 kk!

 

Pitäjän eläkkeellä oleva, pitkänlinjan yleislääkäri, tuli asioimaan terveyskeskuksen kansliaan. Jäin hänen kanssaan odotusaulaan juttelemaan, sote-asiastapa tietysti. Hän puisteli päätään ja ennusti, että Salossa on tulossa sote-kaaos. Liki kaikista 9 entisestä pitäjästä tk-valot sammutetaan seuraavan kahden vuoden kuluessa, ja toiminta keskitetään kaupungin keskustaan "30 minuutin ajoajan säännöllä." Tuhannet mummot ja papat yrittävät kotoa käsin hoitaa terveysasioitaan Salon keskustan  kahdelle tk-asemalle. Paikallisliikennettä ei enää ole jäljellä kuin nimeksi ja sitäkin vain koulupäivinä. Julkinen etä-terveydenhoito on vain slogan. Työikäiset ovat työterveyshuollon asiakkaita ja heillä on autotkin. Soten päätehakkuut eivät heitä koske. Se oikea julkinen terveydenhoito on lapsia ja vanhuksia varten. Molempien asiakasryhmien palvelutasoa rapautetaan koko ajan lisää. Koululaisten määräaikaistarkastuksiakin laiminlyödään, ”koska ei ole varaa”. Siinäpä yksi hyvä perustelu lisää, kun kouluverkkoa rationalisoidaan!




Nuori tohtorimme piipahti käytävällä ja kuunteli meidän jorinoita hetken.
Sitten hän sanoi: ”Niin, Saloonhan minä en 2026 muuta töihin kun tämä asema suljetaan!”.

Kotikaupunkini sijaitsee ns. rintamailla, jossa etäisyydet ovat 1/10 maaseutu-Suomen vastaavista. On suuri ero kiirehtiä synnytykseen 150 km:n päähän, kuin 15 km:n päähän. Ambulanssin vasteajatkin ovat kovin erilaiset. Etä-hoito ja -hoiva eivät fyysisiä etäisyyksiä supista, kilometri on edelleenkin 1000 metriä.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanommissa 21.3.2024

Karkauspäivä - Hamekangaspäivä - Rukkaspäivä - Pakkipäivä

  

Joka neljäs vuosi lisätään Juliaaniseen kalenteriimme lisäpäivä helmikuun loppuun, koska maan kiertoaika auringon ympäri ei vastaa tasan 365 päivän vuosikalenteria. Maalisuoralla maa on 5h48min46sek hitaampi kuin laskennallinen vuosi.

 

Suomessa koetaan Karkauspäivänä hamekankaan kysyntäpiikki, kun sitoutumiskammoiset totaalikieltäytyjät joutuvat ostamaan naisoletetuille kosijoille hamekankaita. Avioliitto ei ole enää muodissa, vaikka 2022 sanottiin ”tahdon” enemmän kuin 2021.

Eihän tämä karkauspäivän kansanperinteen vaaliminen suomalaista tekstiiliteollisuutta pelasta, mutta jokainen kangasmetri lasketaan. Vateva ja mittava vaateteollisuuden idänkauppa katosivat neukkulan myötä. Valmisvaateteollisuus tekee vain uniikkituotteita tai lyhyitä designvaatesarjoja. Kangaspakkoja sentään erikoisliikkeistä vielä löytää.


 

Suomenkielen kummajainen on, että Karkauspäivänä on sallittua antaa myös rukkaset tai pakit. Rukkasten saatavuus on nykyisin rajallista. Kunnollisia, pintanahkaisia rukkasia ei tahdo löytyä mistään. Pakkeja (huom. monikkomuoto) voi ostaa edullisesti sotilas- ja erävarustekaupoista, mutta en ole vakuuttunut että kosijatar alumiinisesta pakista kovinkaan ilahtuisi, varsinkin kun pakkeja pitäisi antaa useampi kuin yksi!

Hyvät vannoutuneet poikamiesoletetut, nyt ostohousut jalkaan ja kangaskauppaan!

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Matkantekkoon

 

1930-luvun lama-aikaan joutomiehet kävelivät asemanvälit pitkin rataa tai matkustivat pummilla tavarajunien vaunuissa töitä etsien. Ilmiö oli yleismaailmallinen.

Joskus 1970-luvulla tehtiin rata-alueella oleskelu Suomessa kielletyksi. Onneksi ennen kieltoa ehdin "venyttää penniä” kiskoilla, oikeammin kuparisia viispennisiä veturien ohittaessa poikaporukan! Minne lie nuo kuparikiekot kadonneet?

 

Vielä 1950-luvulla maantiet olivat mutkaisia ja kelirikko todellinen ongelma keväisin ja syksyisin. Tiestön kunto rytmitti elämää ja matkustamista. Nykyisin elämme kellon mukaan. Matka-aika on tärkeämpi kuin kuljettu matka. Teiden ja rautateiden ylläpitostandardeja ohjaa rahoitus enemmän kuin tarve. Tosin säätilalle emme voi mitään. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt ja nopeasti muuttuvat keliolosuhteet kuljettavat hiekkaa ja alijäähtynyttä vettä kiireisten matkustavaisten kellokoneistoihin. Eräänlainen logistiikan veijaritarina on suomalaisten rautateiden jokasyksyinen puiden lehtien aiheuttama kiskojen liukkaus.

 

 ”Lapsena kävimme vanhempien kanssa joka kesäloma Rovaniemeltä käsin autolla

lomamatkalla. Isä väänti rattia ja minä ihmettelin, miksi teissä on niin paljon mutkia.

Isä vastasi: ”Katsos, ostimme nämä tiet Ruotsista ja saimme paljousalennuksen.

Koska tiet eivät mahtuneetkaan maastoon, piti ne laittaa mutkille!”

- Jari Tervo

 

Ja sitten nykypäivään.

Varsinais-Suomessa on säpinää kaavoituksen ja rakentamisen suhteen. Ikuinen Elsa-oiko-tunnin juna-länsirata yskii jo ensimmäisen kahden kilometrin matkalla Turun wanha rautatieasema-Kupittaa. Rakennettiinpa mitä tahansa, minne tahansa täällä Varsinaisessa Suomessa, nousevat kustannukset 3x - 5x. 

Väylävirasto ja Turun kaupunki kinastelevat kustannuksista ja vastuista kuin lapset hiekkalaatikolla. Tässä olisi aineksia suomalaiseen tv-elokuvaan.

 

https://www.sss.fi/2024/02/palaako-turku-junaliikenteen-paateasemaksi-jo-joulukuussa-kaksi-lyhyen-ajan-sisalla-tullutta-kriisia-koettelevat-kaksoisraidetta-ja-ratapihatoita/

 

Turun rautatieasema (nykykielellä juna-asema) uhkaa jäädä vuosiksi ilman asemapalveluja, sillä Turun kaupungin suunnittelemasta uudesta matkakeskuksesta ei ole olemassa vielä edes asemakaavaa. No, pakkohan nykyisets ratatyöt on viedä loppuun vaikka tulisi sutta ja sekundaa. Lisäksi 400 auton parkkitalon kerrotaan nousevan aseman läheisyyteen ennätysajassa, alle kolmessa vuodessa! Ans kattoo ny. 

Turkulaisen kinastelun taustalla on paljon tunteita, poliittista taktikointia, eri intressiryhmien lobbausta ja hiljaisia agendoja. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

a) sumutus, ja suunnitteluparametrien vääristely, joka on jatkunut yli 10v, joilla konsulttitoimistojen ja suunnitteluyhtiöiden työllisyys on turvattu. (Turun Tunnin Juna Oy l. Länsirata Oy, Ramboll, Taratest jne.)

b) Turun ja Salon kaupungin virkamiesten ja -hallituksen suhmurointi; mm. kaavoitusviiveet, "rautatien pakkolinjaukset" ja vanhoissa kriteereissä pitäytyminen.

c) Varsinais-Suomen maakuntajohtajan ehdottomasta "määräysuhkauksesta", että 1h Juna on rakennettava. Turun Sanomat "Tunnin Junan on hallitus luvannut toteuttaa. Ei ole muita vaihtoehtoja". https://www.ts.fi/uutiset/6169777

Ja vielä: "Sitä on vaikea selittää rationaalisesti, mutta se on tunne siitä, että Varsinais-Suomella menee hyvin. Tulee tunne siitä, että kaupunkimme ja alueemme kehittyy".

https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009661098.html

d) yhteisen EU-rahan (jota ei ole) ja Isänmaan edun keppihevosia käyttäen jo kahdet eduskuntavaalit kahlatut poliittiset taistelut.

e) EU:n säädös yhtenäisestä liikenneverkosta TEN-T https://vayla.fi/vaylista/liikennejarjestelma/tentSäädös on susi jo syntyessään, koska Euroopan turvallisuusympäristö on rajusti muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sehän ei Suomea kuitenkaan hidasta, vaan kaikki väylät rakennetaan itärajalle saakka!

d) 1900-luvun käsitys siitä, mikä on rautatieaseman funktio junaan siirtymisen lisäksi. Huom. saapuvat matkustajat eivät pääsääntöisesti tarvitse hoivaa, takseja ja julkisen liikenteen palvelujen lisäksi.

 

Yhteiskuntarauhan nimissä (JOS olisi rahaa) Turussa voisi aivan hyvin olla kaksi ranskalaistyylistä kylmäasemaa; 

- Carre du Occidental (wanha asema)

- Carre du Oriental (Kuppis)

Tosin tällaisen mallin kaavailu on myöhäistä. Uusi kiskotus ja sillat valmistunevat kesän alussa Turun kaupunkikuvaa kaunistamaan.

 

Helppo-Heikki Turun syysmarkkinoilla:
"Älkää turkulaiset olko turhan vaatimattomia. Hankkikaa kerralla kahden tunnin juna!"

Jokapaikan-Jaska

 

Jo joulukuussa 2021 kirjailin ao. ajatuksia muistiin poliitikkojen lukuisista luottamustehtävistä hallinnon eri tasoilla. Asia oli tuolloin vahvasti esillä julkisuudessa. Sunnuntaina 18.2.2024 PM Orpo "ajatteli ääneen" Ylen haastattelutunnilla samasta asiasta: useilla rattailla ajamisesta.
https://www.sss.fi/2024/02/petteri-orpo-valaytti-luottamuspaikkojen-rajaamista-kahteen-salolaiskansanedustajilta-hyvaksyva-nyokkays/

 

Synnyinkunnassani oli erittäin aktiivinen kuntapoliitikko. Kutsutaan häntä vaikka nimellä "Jaska". Hän oli tietysti puolueensa nokkamies, kunnanvaltuustossa, ajoittain kunnanhallituksessa, maakuntahallinnossa (tuolloin nimeltään läänin- sitä sun tätä hallituksia ja neuvottelukuntia), kirkkovaltuustossa ja -hallituksessa, metsänhoitoyhdistyksessä, metsästysseurassa, maamiesseurassa, kalastuskunnassa, jakokunnassa, tienhoitokunnissa, SPR:n paikallisosastossa, sotaveteraaneissa jne. jne. 
Jaska oli aina tyrkyllä uuteen luottamustehtävään, oli aihe melkein mikä tahansa. Niinpä hän sai liikanimen Jokapaikan-Jaska. Hiukan hassultahan se paikallislehden luku tuntui, koska uutisissa oli "Jaska siellä ja Jaska täällä".  Eräänlainen sveitsiläinen linkkuveitsi kahdella jalalla.

On huomattava, ettei 1960-70 -luvuilla juurikaan maksettu kokouspalkkioita tai kulukorvauksia. Kaikki yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli talkootyötä, ja siis pois omista töistä.

Nykyisin kokous- ja hallituspalkkiot voivat olla jo mittavia, eikä määrä tule vähenemään. "Palkkojen ja palkkioiden harmonisointi jatkuu": https://yle.fi/a/74-20073090

 

Kun tarkastelee nykyisen asuinkuntani ja hyvinvointialueen hallinnon rakennetta, huomaa saman jaska-ilmiön. Eräät poliitikot eivät osaa/halua/uskalla antaa tilaa nuoremmille, joiden sanotaan olevan tulevaisuus. Vaaleissa on toistuvasti ehdolla lisää jokapaikan-jaskoja, "joiden paketti kestää" kuten kansanedustaja Lunden (PS) asian ilmaisee. Haastatteluissa kansanedustaja vahvisti vielä, että "tykkää kunnallispolitiikasta". Toiveammatti, siis.

Valittaen totean, että virkakoneistossakin on näitä korvaamattomia henkilöitä, joiden kyvyt ja ajankäyttö ovat ylivertaiset. Sama henkilö on asiantuntijatehtävissä usealla hallinnonalalla, laidasta laitaan.

 

Jos kansanedustajien luottamustoimet rajataan kahteen. Siis esim. eduskunta + aluevaltuusto ja hallituksessa eduskunta + valtioneuvosto, niin saadaan uusia poliitikkoja vallan kahvoihin kasvamaan ja oppimaan ne kuuluisat "maan tavat". Kansanedustajat voidaan toki valita maakuntahallituksiin (ei maakuntavaltuustoihin) juomaan kahvia ja juttelemaan mukavia. Maakuntahallinnon tehtävät kaventuvat jokaisen hallinnonuudistuksen myötä, n. 6 vuoden välein.

Toivomus täältä äänestäjien pilttuusta; kansanedustajien ei tule ängetä kunnanhallituksiin eikä aluehallituksiin. 

Lobbareille ja yhteiskuntasuhteiden konsulttifirmoille tämä tietää paljon lisätöitä ja lisäansioita. Enää ei  vaikuttaminen onnistu yhdellä istumalla, koska kohdehenkilö ei olekaan enää jokapaikan-jaska, todellinen vaikuttajayksilö.

 

P.S.

Juicen määritelmä: "Vaikuttajayksilö on sellainen, joka kaivaa vaikkua korvistaan ja levittää sen tapettiin!"

 

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

 

Haaveillaan - Ii 650

 

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Muutosvastarinnasta huolimatta saa jokainen toki haaveilla l. visioida. Viime viikkojen kirjoitukset Rantapohjassa olkoot hyvä keskustelun alku Iin kehittämisestä ja sen suunnasta, myös vallan kammareiden ulkopuolella. Halusimme tai emme, kaavoitus ja maapallon rakentaminen ohjaavat kuntien ja asukkaiden tulevaisuuden suuntaa.

Koska tuulivoimaloiden lisärakentamiselle emme näköjään voi mitään, on tarjolla toki muitakin kohteita visiointiin. Kuntalaisten haaveilu kartoitettiin jo vuosi sitten niin Kirkonrannan kuin Strategisen Yleiskaavan 2040 suhteen. Yleiskaavan osana on ohitustie Ojakylä-Asemakylä-Harisoja. Muistithan kertoa tuolloin haaveesi ja toiveesi?

 

Kirkonranta on kiinnostava haaveilun kohde. Kunta on julkaissut ideakilpailun arkkitehdeille. Hanke on kannatettava. Pian saadaan ulkopuolisten ideoita ammattimaisesti laadittuina mukaan haaveiluun. Kunnan 2022 kuntalaishaaveiluun kirjattu ohjeistus "puretaan rakennukset, korjataan tai muu käyttö" lienee ohjenuorana pian alkavalle ammattilaisten haaveilulle. Ellei näin ole, niin päättäjäthän söisivät sanansa! Kuntalaiset ovat nyt katsomossa, joten popcornit mikroon.

Olisi ansiokasta, että arkkitehtikilpailun osanottajat kävisivät paikanpäällä toteamassa hienon miljöön ja tutkimassa sen mahdollisuuksia. Pelkät ilmakuvat ja Google Maps Street View eivät riitä. Samalla asiantuntijat voisivat raatauttaa iiläisiä Haminasa. Ei meiltä mielipiteitä puutu!

Ohitustiehanke on jakanut niin iiläiset kuin me kesä-iiläisetkin ainakin kahteen leiriin. Näin kauempaa katsoen Ii on mielestäni paljon enemmän kuin Vanha Hamina ja nelostien viereen nauhamaisesti rakentunut asioimiskeskus, joka on seurausta Asemakylältä yli 60 vuotta sitten siirretystä tielinjauksesta osana silloista tienparannussuunnitelmaa.

Vuonna 2009 haaveiltiin nelostien (E75) leventämistä "keskikaiteelliseksi, nelikaistaiseksi sekaliikennetieksi" (Kaleva 16.11.2009). Tämä muutos olisi tasannut 23 taloa ja 13 liikerakennusta tieltään. Nopeus olisi noussut ja tuskin jarrupoljinta olisivat matkailijat hipaisseet. Lähimmille lohiapajille ja tuntureille on alle neljän tunnin matka, Ouluun 20 minuuttia! Huom. tarjolla oli neljä muutakin ohitustievaihtoehtoa.

Jos tien muutostyöt tehtäisiin tänään Haminan ja Iin siltojen kautta, vietäisiin nelikaistainen tie todennäköisesti Ojakylästä Korpiniittyyn saakka, hiljan uusitun tieosuuden alkuun. Rinnalle jouduttaisiin rakentamaan uudestaan kevyen liikenteen väylät sekä rinnakkaistiet kiinteistöille, kuten nykyisin on maan tapa. Satoja kiinteistöjä jäisi tien alle. Tätäkö haluamme? 

 

Ohitustie on Iille mahdollisuus rakentaa uudestaan liikenteen solmukohta Asemakylälle, missä se ennen olikin. Logistiikka on pääsääntöisesti pyörillä, mutta raideliikennettä kannattaa myös kehittää. Kenties lähivuosina junat pysähtyvät Iin uudistetussa Asemakylän Matkakeskuksessa, missä kauniin jokimaiseman rannalla on tarjolla monipuoliset palvelut 2030-luvun matkaajille. Maailma muuttuu ja ihmisten arvostukset myös.

Raideliikenteen kehittäminen Oulu-Tornio-Haaparanta osuudella on meneillään. Valtatie 4/E75 vaatii myös parantamista, katsokaapa esim. Nelostie E75 ry:n yhteenveto.

 

Iin seutu on ollut asuttuna hyvin kauan ja ihminen on muokannut maisemaa. Ii, ikiaikainen etappi, on aina ollut hieno paikka asua ja elää! Ympäristön muokkaus on ajoittain ollut kovakouraista ja luonnolta ei ole paljoa kyselty. Maksuttoman Elonet⁺-palvelun mainio sarja "Nelostie" kuljettaa katsojat halki Suomen ja Iissäkin tehdään pikainen pysähdys (Rovaniemeltä rannikolle, Osa 3).  Rohkaisen tekemään aikamatkan vuoteen 1965. 

TV-dokumentista huomataan, että muutos on ainoa pysyvä olotila. Väyläverkosto muuttuu jatkuvasti. On vain asukkaiden omasta tahdosta kiinni, halutaanko liikenneväylän vaikuttavuusmahdollisuudet ottaa haltuun. Tyhjä tieura ei mieltä lämmitä, eikä kunnan tasapuolinen kehittäminen ole keneltäkään pois.

Rohkenen toivoa kesän Ii 650v -tapahtumiin avoimia keskustelutilaisuuksia koko kunnan kehittämisestä juhlavuoden otsikolla "Ii - Kylät - Sillat - Virrat".

 

Jouko Häyrynen

Pohjois-Ii

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kolumni on julkaistu Rantapohja-lehdessä 15.2.2024