Taannehtiva lainsäädäntö ja taantuva hallitus

 

Olen törmännyt aikaisemminkin valtioneuvoston taannehtiviin asetuksiin, mutta alla esiteltävä episodi muistuttaa vahvasti Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelmasarjan (Yle 1979-2008) liki absurdeja toimintamalleja. Alkuperäinen formaatti oli Men from the Ministry (Edward Taylor & John Graham BBC 1962-1977).

 

Valtion energia-avustushakemuksia kiinteistöjen energiatehokkuuden

parantamiseksi saa hakea kuluvan vuoden loppuun. Tosin uusia hakemuksia

ei oteta vastaan 3.11.2023 jälkeen, koska ARA:lla on niin paljon hakemuksia

jonossa, ettei niitä ehditä käsitellä kohtuullisessa ajassa! Tämä tieto julkaistiin 5.11.2023,  kaksi päivää hakemusten viimeisen jättöpäivän jälkeen.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen sanoo, että ”veronmaksajain piikkiä ei voi enää venyttää.” Kuvitteleeko hallitus, että taloyhtiöiden ja ok-talojen omistajat olisivat asuntomarkkinoiden keinottelijoita? Suuri kiinnostus energiaremontteihin on usein pientaajamissa ja maaseudulla, jossa asumismuodolle tai asuinpaikalle ei ole vaihtoehtoja. Suuriin asutuskeskuksiin ei kyetä eikä haluta muuttaa korkeampien elinkustannusten vuoksi. Lisäksi kiinteistöjen romahtanut arvo hillitsee myös tehokkaasti muuttohaluja. 

https://yle.fi/a/74-20058698

 

EU:n rakennus- ja energiadirektiivi EPBD on tulossa. Meneillään ovat ns. kolmikantaneuvottelut. Direktiivin tavoitteena on saattaa unionin rakennuskanta hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Direktiiviehdotuksen sisällöstä voidaan olla monta mieltä, mutta kohde on oikea. EU:n energiankulutus kasvaa jatkuvasti, ja Euroopan unionissa rakennusten osuus tästä kulutuksesta on noin 40 prosenttia. Eniten kuluttavat valaistus, lämmitys, lämmin vesi ja jäähdytys. (Motiva 2023)

 

Suomen pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategia valmistui 2020. 

https://ym.fi/korjausrakentamisen-strategia Se tavoittelee kiinteistöjen CO2-päästöjen 90%:n vähentämistä vuoteen 2050 mennessä. Ei tavoitella EU:n asettamaa nollatasoa, mutta suunta on oikea. Orpon hallituksen lappu luukulle -politiikka ei tue tätä sovittua strategiaa. Ei se tue myöskään maan tasapuolista kehittämistä eikä meneillään olevan rakennusteollisuuden kriisin tukemista. Kiinteistö ilman EU:n energiatehokkuuden luokitussertifikaattia on tulevaisuudessa myyntikelvoton ja siis nollan arvoinen. Tämä osaltaan kiihdyttää maaltapakoa.

Mikä järki on tehdä/purkaa strategioita neljän vuoden välein, kun maata pitää kehittää pitkäjänteisesti riippumatta siitä minkälaiset jantterit istuvat kulloisessakin hallituksessa. 

Hallituksen luopuminen energiatehokkuuden parantamisesta tulee mieleen omaan jalkaan ampuminen, melkeinpä rintamakarkuruus!

 Lainsäädännön rakentaminen ja purkaminen näyttää USA:n vallankäytön kaltaiselta heiluriliikkeeltä. Tämä hallintomalli näyttää sopivan hallituksen johtokaksikolle Kok ja PS. Ihmettelen, miten tämä maa pysyi pystyssä ja hallittavissa 1970-80 -luvuilla, kun hallitukset vaihtuivat tiuhaan kuin ketjut jääkiekkopelissä!

 

Energiatehokkuutta parantavan korjausrakentamisen tuen jatkaminen olisi hyvä lisä lähivuosiksi ennustettuun rakennusteollisuuden heikkoon tilauskantaan. Lisäksi teknologiateollisuuden vihreää siirtymää tukeva innovaatio- ja tuotekehitystoiminta (huom. ei tuotekehittely) menettää osan energiansäästösovellusten (sw ja hw) asiakkaista. Tukieurot tulisivat monikertaisena takaisin työn ja palvelujen verotuksen kautta.

Kuten T&T-lehden päätoimittaja, Harri Junttila, osuvasti vaatii pääkirjoituksessaan 6.11.: "Hallituksen kannattaisi patistaa Euroopan unionia kiristämään entisestään vihreän siirtymän sääntelyä. Se näet takaisi ennätyspaksut tilauskirjat teknologiateollisuudelle vuosiksi eteenpäin."

 

Sarkastisesti voisi todeta, että tarjolla oleva ympäristöliiketoiminnan kasvupotentiaali hukataan hallituksen valintojen takia. Ympäristöteknologian kasvu tapahtuu muualla, ja uudet rajoitukset vaikeuttavat entisestään työperäistä maahanmuuttoa. Krooninen erityisalojen työvoimapula on itse aiheutettua.

Tosin osaajapula hellittää automaattisesti taloudellisen toimeliaisuuden edetessä kohti hibernaatiota! [ Talvihorros eli hibernaatio tarkoittaa säänneltyä alilämpöisyyttä, jonka avulla eläimet voivat säästää energiaa talven ylitse. Lähde: Wikipedia ]

 

Hallitus noudattaa hallitusohjelman tavoitteita, tosin vain valikoiden; enemmän energiantuotantoa luvitusta helpottamalla alati kasvavan kulutuksen tarpeisiin. Energiansäästö, luonnonsuojelu ja ilmastonmuutostavoitteet ovat hallitusohjelmassa palstatilan täytettä.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatukset ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Talvisten jälkien tulkintoja

Sain kummitädiltäni 12-vuotislahjaksi kirjan "Talvinen Luonto". Se kului ahkerasti nuoren miehen käsissä, kun hiihtelin talvisessa luonnossa. Opin tuntemaan talvehtivien lintujen ja suomalaisten nisäkkäiden lumijälkiä, joita merkitsin sinikantiseen vihkoon, piirtelin jälkikuvioita ja kotona vertailin löydöksiäni kirjan kuvitukseen. Ei ollut nettiä, älykännyköitä eikä appia, jotka puhelimen kuvasta silmäräpäyksessä tunnistavat lumeen jälkiä jättäneen eläimen. "Ei ollut ennen nettiä, kaikki piti ite ettiä." Tästä osaltaan syttyi kipinä ja kaipuu elää liki luontoa ja osana sitä, silloin ja nyt. Kiitos rakas täti, jo sataa vuotta lähestyvä tervaskanto!

 

Luontosuhdetta pidetään melkein yhtä supi-suomalaisena, kuin meille, ja vain meille, tyypillistä myötähäpeää. Luontosuhdetta ei saa kritisoida ja se on ylhäältä annettu tapa olla suomalainen. Tänä syksynä olen hämmästyksekseni saanut lukea ja kuulla audiosyötteistä, kuinka suomalaisten luontosuhde on pahasti vinksahtanut. Oman käsitykseni mukaan olemme ulkoistaneet käsityksemme luonnosta viranomaisille.

Tehdäänpä testi. Mikä suomalainen eläin on kyseessä? (jäljempänä laji X)

 

Suomen Riistakeskus:
Kun suojelun taso on suotuisa, niin yksilöitä voi pyytää, kunhan kanta ei vaarannu. Metsästyksen poikkeusluville ei ole varsinaisia perusteluja.

"Poikkeuslupia voidaan myöntää, jos laji uhkaa kansanterveyttä ja aiheuttaa vahinkoja. [EU Luontodirektiivi, artikla no. 16] Tarkasti ottaen: "Luontodirektiivin 16 artiklassa säädetään poikkeuksesta 12 artiklan mukaiseen tiukkaan suojeluun. Poikkeaminen on mahdollista, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tasonsäilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella."

Paikallisyhteisön (metsästysseurat) sitouttaminen laji X:n suotuisan suojelun tason sälyttämiseen toteutetaan vuosittaisilla verotustason (metsästyksen) muutoksilla kannan kehityksen mukaan.

Viranomainen (Suomen Riistakeskus): "On kyllä totta, että kanta säilyisi suotuisana ilman metsästystäkin. Tässä tullaan jälleen politiikkaan." (Helsingin Sanomat 14.10.2023)

Riistakeskuksen kielellisissä kiemurteluissa vilahtavat myös käsitteet "hoitosuunnitelmat" ja "kannanhoidollinen metsästys". Noita käsitteitä ei kuitenkaan haluta tarkasti avata.

 

Alueellinen Riistapäällikkö:

- Laji X kannanhoidollinen kaataminen auttaa säilyttämään lajin arvon. (Varsinais-Suomen riistapäällikkö)

 

Metsästäjäliitto 

Liitto myötäilee virkahenkilöiden kantaa. Kannanhoidollinen metsästys on hyväksyttävää (Helsingin Sanomat 16.10.2023

 

Paikallinen metsästysseura

Asuinseutuni eräs metsästysseura kommentoi asiaa.

Laji X:n kanta on Salossa hyvin elinkelpoinen ja vahva. Kaatolupien vähentäminen ei ole huono asia. "Laji X:n yksilöitä mahtuisi olemaan täälläpäin Suomea paljon enemmän vaikkapa suhteessa susiin. Laji X:lla on merkittävä tehtävä sorkkaeläinkantojen rajoittajana, sillä laji käyttää ravinnokseen mm. valkohäntäkauriita ja -peuroja. Laji X:sta ei ole mitään haittaa, eikä kukaan koe velvollisuudekseen ilmoittaa havainnoista, vaikka eläin onkin ilmoitettavien listalla."  

Lisäksi metsästyksen kokemusasiantuntija toteaa, ettei kannan tarkkaa koko tiedetä, koska laji X osaa tehokkaasti kätkeä poikasensa. (Vaskion metsästysseuran puheenjohtaja, Salon Seudun Sanomat 21.10.2023)

 

MMM - ministeri Essayah

Sitten puheenvuoron saa on kuumaa riistakattilaa kiertävien poliitikkojen edustaja (Helsingin Sanomat 20.10.2023)
Laji X löytyy luontodirektiivin liitteistä ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua” sekä ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä”.
Ministeri perustelee Lajin X ampumista lajin "sosiaalisen hyväksyttävyyden" huomioimisella.

Toimittaja kysyi napakasti: Onko "poliittinen tahtotila" se, että Laji X:n metsästyksen tulee olla Suomessa sallittua? Onko "sosiaalinen hyväksyttävyys" sama asia kuin "poliittinen tahtotila"?

Ministeri ei osaa ottaa kantaa Riistakeskuksen antaman lausunnon tarkoitukseen. 
Mikä on ministerin vastuu, jos hän ei hallitse hallinnonalaansa?

 

Laji? No tietenkin Lynx lynx, tuo metsiemme kaunis tupsukorva. 

Koskaan en ole ilvestä luonnossa kohdannut, lumijälkiä kylläkin nähnyt. Ilves on varmaan tarkkaillut minua monta kertaa maaston suojasta.

 

Tällainen metsästysoikeuden haltija vuodesta 1972 on järkyttynyt yo. kommenteista. Onko todella niin, että ilveksen arvostus suomalaisten silmissä vaatii 300 yksilön ampumisen kuluvalla metsästyskaudella? Ilveksen tappaminen siis nostaa lajin arvostusta. Tämän käsittämättömän väitteen takana ovat riistanhoidon ammattilaiset, MMM ja itse ministeri.

 

Riistakeskus ilmoittaa, että kannanhoidollisen metsästyksen yläraja on 410 yksilöä. Näin saadaan 300 yksilön tappaminen Riistakeskuksen poikkeusluvilla näyttämään sangen kohtuulliselta. Tosin, kuten edellä mainitsin, kannan tarkka määritys on vaikeaa, etenkin Keski- ja Etelä-Suomen pienipiirteisessä maastossa. Luonnonvarakeskus arvioi, että maassamme on n. 2500 (+/- 150) yli vuoden ikäistä ilvestä. Kaikki kaatoluvat ovat poikkeuslupia (MetsL 41 a §:n 3. momentti). Poronhoitoalueella metsästys alkoi 1.10., muualla Suomessa se alkaa 1.12. Koko maassa metsästys päättyy 29.2.2024.

 

Mihin ammutut ilvekset joutuvat? Riistakeskus vaatii kannanhoidollisesti ammutuista ilveksistä erikseen yksilöidyt näytteet Luken Taivalkosken toimipisteeseen. Itse ilves usein nyljetään ja se on merkittävä osa trofee-liiketoimintaa, luvanvaraisesti tosin. Minulla ei ole tietoa, miten tarkasti täytettyjen eläinten myyntilupia valvotaan. Metsästäjät eivät pelkkiä muokattuja nahkoja mielellään seinälleen nosta. Kierrellen sanotaan nahkojen joutuvan "hyötykäyttöön".  Vahinkoperusteisella poikkeusluvalla (yleensä poronhoitoalueella) ammutut yksilöt tulee lähettää jäädytettyinä, kokonaisina, Taivalkoskelle. Metsästys on kuulema helppoa. Ilves on kesy, joskin ihmistä väistävä, eläin.

 

Mitä asialle voi tehdä? Maanomistaja voi rajoittaa metsästysseuralle vuokrattua metsästysoikeutta rajaamalla ilveksen pois riistaeläinluettelosta. Ilmoitus on yksipuolinen.

Metsästysseura voi päätöksellään kieltään kokonaan ilveksen pyynnin alueellaan. Yksinkertaista.

 

Riistalle julistetaan joulurauha kautta Suomenniemen jouluaattona klo 12, ja se päättyy Tapaninpäivänä noudattaen vanhoja perinnäistapoja. Mitäpä jos ilves saisi täysrauhoituksen jo näin pikkujoulujen aikaan? Siitä voisi tulla uusi metsästyksen perinne n. 200´000:lle suomalaiselle aktiivimetsästäjälle, me 100´000:a passiivisempaa metsästäjää sitä jo noudatamme. Se olisi sitä oikeaa sosiaalista hyväksyttävyyttä, jota luonto arvostaisi.

Jälkikirjoitus

Ilokseni havaitsin, että Ylen Uutispodcast otti myös asian käsittelyyn, ja julkaisi podcastin 6.11. https://areena.yle.fi/podcastit/1-66698441
 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatukset ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Vanhat vihreät - Cтарая зелень

 

 

Vanha leningradilainen kasku kertoo taksikuskista, joka ajoi aina päin punaisia liikennevaloja  l. ”vanhoihin vihreisiin”.
 Vihreissä valoissa hän aina pysähtyi, koska ”joku muukin saattaa tulla vanhoilla vihreillä!”

 

Seisoin Salossa, 30.10.2023 klo 17:55, punaisissa liikennevaloissa Hämeentie - Seututie 110:n risteyksessä matkalla kotiin, Piihovin suuntaan.
 Risteävän 110:n valot muuttuivat punaisiksi, MUTTA oikealta, Uskelanjoen suunnasta, täyspitkä sokerijuurikasrekka ajoi sumeilematta punaisiin läpi risteyksen. Odotin jo rysäystä, mutta onni oli myötä. Risteysalueella ei ollut nopean reaktionopeuden omaavia kiihdytysajojen mestareita. Seuraavaksi tuli ”vihreä aalto” Hämeentieltä, Piihovin suunnasta, edestäni vasemmalle kääntyville. Jälleen eräs rekka työntyi risteykseen päin punaisia, vaikka meille suoraan ajaville paloi jo vihreä valo. 

Koska itsesuojeluvaistoni on vahvempi, kuin suomalaiselle autoilijalle tyypillinen korostunut oikeassa olemisen tarve, niin odottelin rauhassa kun kymmeniä tonneja etuoikeutettua rautaa rullasi kumipyörillä korostetun hitaasti risteyksen läpi ja jatkoi kohti Uskelanjoen siltaa.

 

Pälyilin epäluuloisena oikealle ja vasemmalle ennen kuin uskalsin ylittää risteyksen vihreän valon vielä kutsuvasti palaessa.

Tunsin olevani hetken työn sankari, leningradilainen 1980-luvun taksisuhari. Dawai!


 

Kun olin kirjoittanut yo. kokemusasiantuntijan lausunnon, luin Salon Seudun Sanomien digiarkistoja. Ja kas, eteeni tuli

a) lukijan mielipidekirjoitus 18.10.2023 Inkereentie - 110 Seututie -risteyksen kolarista

b) saman lehden artikkeli 31.10.2023. https://www.sss.fi/2023/10/rekka-ajoi-ohikulkutiella-pain-punaisia-sitten-rysahti/

 

Em. artikkelissa pohdittiin kiertoliittymien rakentamista 110-tien risteyksiin. Tämä sinänsä kannatettava ajatus ei taida vieläkään saada kannatusta Varsinais-Suomen avissa. Liian moni virkahenkilö menettäisi kasvonsa ja valoristeyksen investoinnin hyötysuhdelaskelma heittäisi häränpyllyä, jos muutettaisiin näin nopeasti liikennejärjestelyjä. Sehän olisi oman virheen myöntämistä.

Samaa kiertoliittymävaatimusta yritti edistää  j.k.l. (Järjestäytymätön KansalaisLiike), kun ko. risteyksiin suunniteltiin pari vuotta sitten mittavat liikennevalojen remontit. Paikallislehti uutisoi laajasti hanketta ja haastatteli sen suunnittelijoita, rakentajia ja tienkäyttäjiä.

 

Väliaikaiset liikenneympyrät Hämeentie-110 ja Inkereentie-110 olivat tuolloin turvallisia, liikenne soljui mallikkaasti ja tienkäyttäjät olivat tyytyväisiä. V-Suomen avi vastasi lehdistössä että ehdotus keskeyttää liikennevalojen rakentaminen ja tehdä tilalle kiertoliittymät ei ole toteuttamiskelpoinen.

”Kantateiden ja seututeiden tasoisille teille ei voi rakentaa kiertoliittymiä. Säännösten mukaan kiertoliittymät soveltuvat vain alemman tieverkon alueelle, taajamiin ja kaupunkeihin.”

Lähetin kirjallisen kysymyksen yksityishenkilönä avi:lle: "Kuinka on mahdollista että maan valtaväylille, esim. ns. valtatielle no. 4-tie (E75) on tehty kymmeniä kiertoliittymiä välille Vaajakoski - Kemi ja samoin E19-tielle Seinäjoen seudulle, jos ne eivät ole olleet toteuttamiskelpoisia?
" - En saanut vastausta!

 

Tämän tieosuuden liikennesuunnittelu ei Suur-Salon kaupungille kuulu, koska ko. risteykset ovat ns. valtion tiellä. Me vakituiset ja satunnaiset tienkäyttäjät saamme vain lisätä iltarukoukseen lisälausekkeen; kun ei vaan mitään sattuisi. Liikenneturvallisuus ei ole prioriteetti. Mikä on valtionhallinnossa kerran ääneen lausuttu, toteutetaan (vrt. Tunnin Juna). Tässä suhteessa me olemme vieläkin Suuriruhtinaskunta.

 

Jotta jonkinasteinen suomalaisen sopimusyhteiskunnan konsensus säilyisi, ja salonseutulaiset autoilijat säilyisivät hengissä, ehdotan että molempiin em. risteyksiin asennetaan valvontakamerat, vieläpä joka suuntaan. Tällaiset ovat tehokkaasti hillinneet jo vuosikymmeniä mm. Kehä Ykkösellä ja valtateillä 4/5/8 "pienten vanhojen vihreiden -autoilijoiden" halua ajaa punaisia valoja päin.

 

Nurmon E19-tien suureen liikenneympyrään asensi joku koiranleuka tien avaamisen ensimmäisiksi päiviksi kyltin "Nurmolaiset, max. kolme kierrosta". Ottaisin samankaltaisen herjan mielelläni vastaan myös meille salolaisille!
Ennen liikenneturvallisuuden parantamista seututie 110:n risteyksissä ylitän risteykset edelleen erityistä tarkkaavaisuutta noudattaen vihreiden palaessa. 

 

European arrogance

 

 

European arrogance

 

I have watched now and then English travel programs from tv. Frankly, those are more like tourist promotion series. However, a famous Anglo-Saxon actor/actress/tv-person/movie star in late 50s or 60s is placed to walk through the manuscript. The story is always simplified. You know, like the tv stories made in USA, so that a three year old toddler can follow the story.

Now, the striking thing is the dialogue between the main character and various local folks. The haughtiness and condescending way to discuss is embarrassing. Are we white Eurasians still mentally above everybody else?  Part of the mass communication proves that we are. I discount the social media. There are very little or no manners and psychological deterrents.

 

On Monday, 30rd of October, the demonstrations broke out in Kenya, when the King Charles arrived at Nairobi for his royal visit to the former colony. Alike with relationships between Japan and South Korea, Kenyans demand for 'Unequivocal apology'  due to UK´s actions during the colonial era. The sincere public apologies is the hardest thing for a state and for an individual, too.

Colonial states have always shown their supremacy without any hesitance. Regardless of the continent and culture, once a strong power will keep its heritage to the bitter end. This applies to the world politics even today. Look the talks over heads of small nations conducted by USA, Russia and China. So, this arrogance towards weaker is perhaps not a privilege of the Europeans.

It puzzles me, why we people behave like that against each other. Are we still just cave men and hunters?

 

I spent more than 30 years of my career in international circles, mainly in Asia/Pacific and Middle East/Africa. I wonder, if   was during that time one of those sublime white a Tuan or a Long Nose(Chinese way to chaff us, westerners)? Was my behavior cocky to the point to embarrass my local business partners? Some of those became my lifelong friends with family ties, so apparently I was fair and open at least part of my travelling at work. 

 

My apologies for my mistake of the past being unintentionally a small ”colonial governor”.

Potius sero quam nunquam.

N.b. This was written without any assistance of the AI tools.

Salon teollinen historia kierrätykseen

 

 

Kävin läpi varastojani. Tiedättehän hamsteritaudin; "Jos tätä kuitenkin vielä joskus tarvitsisi". 20 vuoden työuran kännyköiden on parissa ansiokkaasti kartuttanut em. hamsterikokoelmaa. Aika ajoin olen lahjoittanut mielestäni uniikkeja laitteita, dokumentteja ja kuvia kaupungin elektroniikkamuseoon. 

Soitin lokakuun alussa hyvissä aikeissa "Ankkalinnaan", elektroniikkamuseon amanuenssille. 

Amanuenssi kertoi puhelimessa:  "Salon Historiallinen Museo ei pysty vastaanottamaan tavaralahjoituksia kokoelmiinsa. Meillä ei ole henkilöresursseja selvittämään tarjottavien tavaroiden tarvetta, eikä tilojakaan riittävästi varastoida lahjoitettuja tavaroita. Emme siis toistaiseksi ota vastaan uusia lahjoituksia. Myös näyttelytilat ovat rajalliset."

Eihän tämä tilanne uuden amanuenssin vika ole. Hänkin yrittää selviytyä Salon kaupungin johdon arvovalinnoissa. Pieni kuntalainen voi tutkailla toiminnan painopistealueita vain julkaistun  kaupunkistrategian pohjalta, joka on hyväksytty kv:n kokouksessa 12.12.2022. Samassa kokouksessa tuli hyväksytyksi Tunnin Juna -strategia (36J AA / 15 EI). Strategiassa (sivu 18) kerrotaan, että kaupunki "profiloituu kulttuuri- ja liikuntakaupunkina". Huomaa asioiden järjestys. 
Montako vuotta pitää odottaa, ennen kuin poliitikkojen puheiden tasolla oleva uusi kulttuuri/monitoimitalo toimii laajalla kirjolla kulttuurin hyväksi? Vastaus: MONTA vuotta!

Mitään selvyyttä ei ole, mitä funktioita ko. kulttuuritalo tulee palvelemaan. 

 

Arkielämän jäte voi olla huomisen historiaa.
Peppursuo (Salon kaupungin entinen kaatopaikka) kätkee maamassojen alle ison "elektroniikkamuseon" 1960-1980 -luvuilta; piirilevyjä, komponentteja, osavalmisteita, laitekoteloita, muoviosia yms. Salora, Mobira ja lukuisat alihankkijat kuskasivat elektroniikkaromua surutta haudattavaksi sekajätteeseen. Parempaa tietoa ja vaihtoehtoa ei ollut koko Suomessa. Tällaiset kaatopaikat (erittäin sopiva nimike) ovat todellisia ympäristöpommeja teollisuuspaikkakunnilla ympäri Euroopan.

 

Onneksi nykyisin toimii kierrätys kelvollisesti, ainakin jos kansalaisen ympäristötietoisuus on vahva. SER-kierrätys (sähkö- ja elektroniikkaromu) toimii kelvollisesti Salossakin. Kokonaiset laitteet ja osat muutetaan raaka-aineiksi uudelleenkäyttöä varten. Kuvittelimme, että digitaalinen talous olisi vähentänyt elektroniikkaromun määrää. Väärin kuviteltu.

Nyt menee myös paljon historiallisesti arvokasta elektroniikkatavaraa kierrätykseen. Mobiran/Saloran/Nokian veteraanien rivit harvenevat ja perikunnat siivoavat kovalla kädellä ”mummin ja papan jäämistöä”. 

Lähdenkin tästä kierrättämään!

Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanomat -lehdessä 26.10.2023

Presidenttiehdokkaiden valitsijayhdistykset.

 

 

Presidentinvaalin sanotaan olevan henkilövaali, mutta totuus on toisenlainen. Kuinka yksinkertaisina ihmisinä presidenttiehdokkaat pitävät äänioikeutettuja?

Haavisto on pesunkestävä vihreä ja Rehn kepulaisten laitahyökkääjä. Ehdokas

Aaltola on aidosti valitsijayhdistyksen ehdokas, mutta hänenkin puoluekanta on tullut selvästi jo esille. Valitsijayhdistys on kovin ohut verho ehdokkaan edessä.

 

Avoimet ehdokkaat kulkevat oman lippunsa takana; Stubb, Andersson, Essayah jne. Keminmaan mies vaihtaa tosin lennosta lippuaan, mutta siihen on jo totuttu. Urpilainen ei vielä ole lippuaan nostanut esiin, mutta eiköhän se sieltä nouse. Vaikka valittu presidentti luovuttaa puoluekirjansa juhlallisin elein astuessaan virkaan, ei maailmankatsomusta voi totaalikieltäytymisellä pestä pois. Sen ovat entiset presidentit osoittaneet virkakaudellaan ja etenkin sen jälkeen.

 

Rohkaisen arvon ehdokkaita kertomaan kakistelematta oman poliittisen agendansa, ja mahdollisesti sen vaikutukset presidentinviran hoidossa jo hyvissä ajoin ennen viimeisen illan Suurta Vaalikeskustelua. Tämä tunnustuksellisuus tulee uuden presidentin tuoda julki viimeistään kisan kalkkiviivoilla. Näinä vaaran vuosina presidentti on vähemmän seremoniallinen virka kuin ennen, ja Nato-jäsenyys on painava kivi Tasavallan Päämiehen (henkilön) asiakirjasalkussa. Odotan mielenkiinnolla ehdokkaiden vastauksia kysymykseen presidentin valtaoikeuksien rajoista ja niiden tulkinnasta. Toivon, että ehdokkaita ei enää kiusata kysymyksellä "koko maan asuttuna pitämisestä". Sen aika meni jo 1990-luvulla.

Karisma ja kansansuosio kannattelevat vaalitaistossa, eivät välttämättä maan korkeimmassa virassa. Presidentilläkin on aina oppositio kansan keskuudessa. Mitä pienempi oppositio, sen parempi viran hoidon kannalta.

 

Uurnilla tavataan - me koko vaalikarja!

No talking while driving

 

Finns are commonly using mobile phones (handies) while driving. Traffic code is a bit unclear, since

"when the car is not moving" one can use the phone. Traffic lights etc.

Otherwise the fine is 100€, but that does not stop the usage.

Now, the traffic experts call for general condemnation among drivers like against drinking and speeding.

Ok, public opinion is a strong influencer. However, how to publicly show your disapproval of hand phone use.

Education and social media influencing might take years to deliver visible changes to the traffic behaviour.

https://yle.fi/a/74-20052817

Here´s an example from 1990s,  "the Commonwealth way":

In 1995 thousands of rugby fans around the world were packed to Hong Kong Stadium to watch annual Rugby Sevens. Now and then a cellphone rang and a poor guy answered to the phone, especially in famous South Stand. Hundreds of spectators pointed him/her and started to sing loud: ”Who´s the w..ker on the phone?” At the same time the tv director put the incident on stadium´s big screen! Very rude, but effective.

(Rugby Sevens is moving in 2024 to a new Stadium on Harbour Side, to the old Kai Tak airport area.)

Should we start in Finland to place ”Phone W..anker” bumper stickers to the cars of the phone-while-driving fellow citizens?  I believe, that Finland would be a big market for bumper stickers for few months! ;)

Hong Kong Rugby Sevens 1993

Epilogue

I have learned during my 20 years in cellular industry, that mobile phone is a target for safety of driving. I am to blame, that Singapore Traffice Code was changed already in 1989 to have mandatory cellphone hands free in cars for the driver. N.b. mobile phones were very very basic, no applications and internet access. Just talking and text messaging. 

Using mobile phone today while driving (SMS, social media, news browsing etc.) is really dangerous.

However, eating and drinking, manipulating touch screen and navigator AND using closed Bluetooth headset for music/book listening while driving is ok. How cool is that? Well, it is not ok, but the line has now been drawn between cellphones and rest of interactive gadgets in a car. Probably traffic police has given up. This would be too difficult to control (withou AI, of course).

Safe driving to all!

PS. No AI has been used to write this column.