Kävin läpi varastojani. Tiedättehän hamsteritaudin; "Jos tätä kuitenkin vielä joskus tarvitsisi". 20 vuoden työuran kännyköiden on parissa ansiokkaasti kartuttanut em. hamsterikokoelmaa. Aika ajoin olen lahjoittanut mielestäni uniikkeja laitteita, dokumentteja ja kuvia kaupungin elektroniikkamuseoon.
Soitin lokakuun alussa hyvissä aikeissa "Ankkalinnaan", elektroniikkamuseon amanuenssille.
Amanuenssi kertoi puhelimessa: "Salon Historiallinen Museo ei pysty vastaanottamaan tavaralahjoituksia kokoelmiinsa. Meillä ei ole henkilöresursseja selvittämään tarjottavien tavaroiden tarvetta, eikä tilojakaan riittävästi varastoida lahjoitettuja tavaroita. Emme siis toistaiseksi ota vastaan uusia lahjoituksia. Myös näyttelytilat ovat rajalliset."
Eihän tämä tilanne uuden amanuenssin vika ole. Hänkin yrittää selviytyä Salon kaupungin johdon arvovalinnoissa. Pieni kuntalainen voi tutkailla toiminnan painopistealueita vain julkaistun kaupunkistrategian pohjalta, joka on hyväksytty kv:n kokouksessa 12.12.2022. Samassa kokouksessa tuli hyväksytyksi Tunnin Juna -strategia (36J AA / 15 EI). Strategiassa (sivu 18) kerrotaan, että kaupunki "profiloituu kulttuuri- ja liikuntakaupunkina". Huomaa asioiden järjestys.
Montako vuotta pitää odottaa, ennen kuin poliitikkojen puheiden tasolla oleva uusi kulttuuri/monitoimitalo toimii laajalla kirjolla kulttuurin hyväksi? Vastaus: MONTA vuotta!
Mitään selvyyttä ei ole, mitä funktioita ko. kulttuuritalo tulee palvelemaan.
Arkielämän jäte voi olla huomisen historiaa.
Peppursuo (Salon kaupungin entinen kaatopaikka) kätkee maamassojen alle ison "elektroniikkamuseon" 1960-1980 -luvuilta; piirilevyjä, komponentteja, osavalmisteita, laitekoteloita, muoviosia yms. Salora, Mobira ja lukuisat alihankkijat kuskasivat elektroniikkaromua surutta haudattavaksi sekajätteeseen. Parempaa tietoa ja vaihtoehtoa ei ollut koko Suomessa. Tällaiset kaatopaikat (erittäin sopiva nimike) ovat todellisia ympäristöpommeja teollisuuspaikkakunnilla ympäri Euroopan.
Onneksi nykyisin toimii kierrätys kelvollisesti, ainakin jos kansalaisen ympäristötietoisuus on vahva. SER-kierrätys (sähkö- ja elektroniikkaromu) toimii kelvollisesti Salossakin. Kokonaiset laitteet ja osat muutetaan raaka-aineiksi uudelleenkäyttöä varten. Kuvittelimme, että digitaalinen talous olisi vähentänyt elektroniikkaromun määrää. Väärin kuviteltu.
Nyt menee myös paljon historiallisesti arvokasta elektroniikkatavaraa kierrätykseen. Mobiran/Saloran/Nokian veteraanien rivit harvenevat ja perikunnat siivoavat kovalla kädellä ”mummin ja papan jäämistöä”.
Lähdenkin tästä kierrättämään!
Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanomat -lehdessä 26.10.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti