”Minä lupaan” aluevaaleissa 23.1.2022
Vaalilupaukset ovat kuin 1960-luvun missikisoista, joissa yleisö saa itse muodostaa käsityksen, mitä tarkoittaa hokema: ”Toivon kaikille parempaa hyvinvointia ja hoivaa.”
Lupauksista tosin puuttuu missien vakiotoiveet maailmanrauhasta ja Afrikan lasten ravitsemustilanteen pikaisesta paranemisesta.
SARS-Covid-19 on muuttanut tapaamme kilvoitella demokratian kentillä. Sosiaalinen media, digimainonta ja lehdistö ovat ottaneet tilan vaaliteltoilta ja makkaragrilleiltä. Siksi onkin hälyyttävää, miten viestinnän ja mainonnan toimistot yhdessä puoluetoimistojen kampanjaorganisaatioiden kanssa käyttävät vaaliohjelmien argumentteina liki ”kaikkea liikkuvaa”, vaikka asiayhteys sosiaali- ja terveydenhoidon hallintoon on olematon tai nolla. Kuinka tietämättöminä äänestäjiä oikein pidetään?!
Neljännen valtiomahdin vastuuntunto alenee samaan tahtiin äänestysaktiviteetin kanssa.
HS:n päätoimittaja Kaius Niemi herätteli lehdistön ja median omaatuntoa, mutta siten etteivät kolleegat pahoittaisi mieltään, eivätkä puolueasiakkaat kaikkoaisi. (HS 23.1. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008558755.html ) Kissan hän kuitenkin sai nostetuksi pöydälle, vaikka se raapi nostajan kädet verille. Ammattikunta puhuu aluevaaleista nimikkeillä ”eduskuntavaalien kannatusmittaus” tai ”keskeneräisen hallintouudistuksen farssi”.
No mutta, kaikki on kuitenkin mennyt demokratian sääntöjen mukaan. Tosin säännöt on laadittu harvainvallan piirissä. Pulinat pois ja eteenpäin!
Kansa on puhunut joko äänestämällä tai jäämällä kotisohvalle. Illalla kruunataan voittajat, ja häviäjiä ei olekaan. Hyvä Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti