Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin maaliskuussa 1907. Ilmari Kianto kuvaan kirjassa "Punainen Viiva" kuinka Kainuun erämaiden asukkaat odottivat vaaleja l. "viivan vetoa", ja sen ihmettä l. yhteiskunnan muuttumista heti paremmaksi. Samankaltaiset odotukset on ladattu meneillään oleviin aluevaaleihin. Vaalien lopputulos taitaa olla yhtä suuri pettymys nykyihmiselle kuin 115 vuotta sitten mökin akalle ja ukolle. Yksi asia erottaa meidät ja esi-vanhempamme. Vuonna 1907 äänestysprosentti oli 70,7! Tähän tulokseen ei edes STM:n mannekiini, Antero Mertaranta, pysty meitä suomalaisia kannustamaan.
Kävin juuri antamassa ennakkoääneni aluevaaleissa. Alustin ehdokasvalintaani muutamalla vaalikoneella verkossa. Suuri virhe! ”Ahdistuin, ja koin tutun keittiön tilan epämukavaksi ja turvattomaksi”. Valinta oli liki mahdoton tehtävä, koska minun piti muodostaa mielipide itselleni osittain kovin kaukaisten asioiden suhteen. Epäilen, että kysymyspatterit on laadittu teekkarimaisesti kieli poskessa, tai ko. lehden/lehtitalon poliittista linjaa mukaillen:
Päivän kiperien gallup-kysymysten aiheita:
⁃ eutanasia
⁃ sote-henkilöstön palkkaus- ja palkkaharmonia
⁃ ulkomaisen henkilöstön houkuttelu Suomeen töihin
⁃ prideliputus hyvinvointialueen virallisissa lipputangoissa
⁃ kiinteistöjen omistus vs. vuokraus
⁃ palkkaerot osaamisen ja tuottavuuden mukaan yhteiskunnassa
⁃ yhden huumeiden käyttöhuoneen rakentaminen alueelle
(minun tapauksessani tuo yksi huone palvelisi 480´000 hallintoalamaista)
⁃ ohjeistus koulukurin kovuudesta/lepsuudesta
⁃ opiskelijoiden terveystarkastusten lukumäärä oppivelvollisuuden aikana
⁃ talouskasvun ja luonnonsuojelun filosofinen vastakkainasettelu
⁃ julkisen talouden valinnat ympäristöpolitiikan näkökulmasta
- pelastustoimen varallaolojärjestelmän suunnittelu
- hyvinvointialueen nimikilpailu
⁃ pakolaiskeskusten sijainti ja lukumäärä
⁃ poliittisten luottamushenkilöiden palkkaus
- sotepalvelujen hankinta naapurilta oman alueen laitamille
⁃ yms. täysin irrelevanttia pienen sote-äänestäjän kannalta
Eri lehtiyhtiöiden web-koneet antoivat kovin erilaisen tyrkkylistan ehdokkaita. Puolekartalla sopivia edustajia löytyi minulle laidasta laitaan, ja henkilöprofiileja korostettiin arvomaailman ja yhteiskunnan kehittämisuunnan sijaan. Esille tuodut aiheet olivat mintäänsanomattomasti ilmaistuja tai monitulkintaisia. Epäilys kohdistuu markkinaviestinnän ammattinsa osaaviin yrityksiin. Tämä vahvistaa käsitystäni, että luokkayhteiskunnan aidat ovat kaatuneet ryskyen jo aikoja sitten, lukuunottamatta julki-vallankumouksellisia yhdistyksiä ja yksilöitä puoluekartan molemmissa päissä.
Äänestäjän ehdokasvalinta on kuin kasinon rulettipöydän kuula ei koskaan pysähtyisi, vaan hyppelisi iloisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen & palo- ja pelastustoimen aihealueiden lokeroiden yli.
Vedin kuitenkin viivani, määrätietoisesti epäröiden. Totesin vaalitoimitsijalle: "Voisin samalla ottaa sen neljännen rokotuksen, nyt kun sote-aluehallinnon äärellä ollaan."
"Hyvä ajatus. Eipä ole kukaan tätä vielä ehdottanut!", totesi kohtelias ja hyväntuulinen rouva vaalivirkailija. Hyvän päivän toivotuksin siirryin vaalikahville omaan kuplaan, keittiöömme.
Koska julkinen sana ja jopa mediaveron tuottajataho pitävät äänestäjiä vaalikoneilla pilkkanaan, niin ei ei kai ole ihme, että äänestäjät ovat myös aivan spedeinä tässä teatterissa.
Jos olisin saanut lapsena kuunnella Dario Fo´n tapaan lombardialaisia kalastajia ja lasinpuhaltajia heidän kertoessa tarinoita illansuussa trattorioiden patioilla, voisin intoutua kirjoittamaan näytelmän tai mielummin aluevaalimonologin otsikolla ”Korvaamattoman hyvinvoinnin korvaava hyvinvointi.”
- Ehkäpä kirjoitan sittenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti