Asiantuntijoita

 

Niitin kesantoja alas aurinkoisena lauantaina. Nuori tamma ja iäkäs ruuna laidunsivat viereisessä hevoshaassa. Haan läpi kulkee traktorin kulku-ura, joka johtaa viereisen kylätien päähän. 

Yhtäkkiä havaitsen kahden nuoren miehen sotkevan maastopyörillä kovaa vauhtia hevoshaan reunaa ja sukeltavan jännitteellisten aitanauhojen alta hevosten sekaan. Sammutan traktorin ja karjaisen: "Pois hevoshaasta!"

Saan vastauksen: "Ei ne meitä pelkää." Jäin hämmästyneenä miettimään, mistähän nämä asiantuntijat osasivat tehdä pika-analyysin heille ennestään tuntemattomien hevosten käyttäytymisestä. Synnynnäisiä hevosmiehiä, ajattelin. Asiantuntijat jatkoivat pysähtymättä halki haan ja sukelsivat sissimäisen ketterästi aitanauhojen alta. Toinen pyöräilijä heilautti kättään. Käsimerkin tarkoitus jäi minulle hiukan epäselväksi. Onneksi viereisen haan tamma ja 8-viikkoinen varsa eivät olleet pyöräilijöitä vastassa. Kohtaaminen olisi saattanut olla toisenlainen, jos tamma olisi kokenut varsaan kohdistuvan uhkaa!

 

Meillä on hienot jokamiehenoikeudet, joita ei monesta maasta maailmassa löydy. Tämänkaltainen käyttäytyminen vie pohjan pois luontevalta yhteiselolta maanomistajien ja retkeilijöiden välillä. Valitettavasti en usko, että nuoret miehet oppivat tapauksesta mitään, eivät ilmeisesti saaneet edes tärskyä sähköaidasta.

 

Turvallista, rauhanomaista rinnakkaiselon syyskesää kaikille!

Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 14.8.2022

 

Unenomainen elämäntapamuutos

 

Vanhan talomme tiilikatto on tehokkaasti varannut kesähelteiden lämmön ja luovuttaa sitä tasaisesti ja pitkään. Nukuin siis jälleen huonosti lämpimässä kesäyössä. Näen säännöllisesti unia, jotka ovat todentuntuisia ja jotka myös muistan herätessäni. Viimeöinen uni jätti raavaan ukon miettimään aamiaispöytään tutun ja keinotekoisen vaivattoman elämäntapamme nopeaa muutosta.

 

Unessani luin Suomen Yrittäjä-lehden Varsinais-Suomen painosta. Olin ko. lehden tilaaja aktiiviyrittäjäurani aikana, joten sisältö ja teemat ovat tuttuja.

Otsikoissa julistettiin "Oikeus kuluttaa" ja "Matkustaminen on perusoikeus". Artikkeleissa yrittäjät vaativat koronarajoitusten poistamista ja liiketoimintarajoitteiden vapauttamista. Kovia sanoja latoivat matkatoimisto- ja ravintolayrittäjät lehden palstoilla. Olen itsekin ollut tämän luonnottoman järjestelmän vanki, kasvuyrittäjä l. rukinpolkija. Niinpä tunsin hiukan myötätuntoa yrittäjiä kohtaan, vaikka otsikot olivatkin 1990-luvun fraseologiaa.

 

Seuraavalla  "unilehden" sivulla oli artikkeli siitä, kuinka Visit Finland (härmäksi entinen Matkailunedistämiskeskus l. MEK) ilmoitti ottavansa ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Se kertoi lopettavansa lomamatkailun edistämisen ja ulkomaisten lentoturistien houkuttelun Suomeen. Business Finlandin ja TEM:n johto (Tuula Haatainen ja Mika Lintilä) poseerasivat "Älä matkusta turhaan" -kyltin kanssa. Lintilä kertoi uusista CO2-maksuista kaikkeen liikenteeseen, joka ei suoraan liity työntekoon tai tavaralogistiikkaan. Haatainen lupasi muuntokoulutusta ja työmarkkinatukea tulossa olevaan, rajuun toimialamuutokseen. Järjestön nimi muutettaisiin muotoon Matkailun Järkiperäistämiskeskus l. MJK.

"Kun et matkusta tarpeettomasti, ja vietät vapaa-aikaa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, autat samalla meitä kaikkia hillitsemään energiankulutusta  ja päästöjä, ja siten kuluttajahintojen nousua ja tietysti inflaatiota.", julisti aina charmikas, mutta selkokielinen, alivaltiosihteeri Pylkkänen. 

 

Herättyäni mietin kahvikupin yli omaa matkustuskäyttäytymistä ja matkustamisen tarpeellisuutta. Kävin viimeksi ulkomailla, Saksassa, kesällä 2018. Viimeinen kotimaanlentoni oli 12.3.2019, päivää ennen kuin B737 MAX -koneiden lentokielto alkoi. Käytin kotimaassa junaa aina koronapandemian puhkeamiseen saakka, ja sen jälkeen dieselautoa, pääasiassa vanhustenhoitomatkoihin. Debatti sähkö- vs. diesel-autojen kokonaiskuormituksesta luonnolle jatkuu, joten en ainakaan vielä ripottele tuhkaa harvoille päälaen hiuksilleni. Olen vähentänyt ostosmatkoja 1-2 kertaan per viikko. Juuri muuta liikkumista ei olekaan. En ole tapahtumateollisuuden kohderyhmää edes kesäfestarikaudella. 

Kaadoin ilman omantunnontuskia toisen kupillisen reilun kaupan kahvia. Tosin olisi mukavaa kasvattaa itse kahvinpavut kotipuutarhassa, mutta se olisi merkki globaalin ilmastonmuutostaistelun totaalista epäonnistumisesta!

 

Seuraavaksi tuli mieleeni virtuaalimatkailun hiilijalanjäljen pienentäminen. Selvitin interwebistä mobiilidatan hiilijalanjäljen kokoa. Hankala rasti, koska meillä suomalaisilla on älypuhelin kasvanut kämmeneen kiinni, ja mobiilidata on pyhä asia. Ennen kännykkä oli kiinni korvassa, mutta eihän kukaan enää kilauta kaverille. Se on niin ysäriä, hei daa! Absurdein selaukseni tapahtuma oli ilmeisen ympäristötietoisen blogisivun kirjoitus mobiilidata hiilijalanjäljestä. Artikkelin pop up -mainosti matkailua ilman rajoituksia; hotellien ja lentojen nettivaraamista!

 

Mikä neuvoksi digikansalaisen hiilijalanjäljen pienentämisessä? Tänne maalle ei saa valokaapelia n. 500 asukkaan kylään edes isolla rahalla "koska ei ole kysyntää". Ehkäpä kysyntä lisääntyy, kun mobiilidatan hintaan lisätään päästövero. Internetin ympäristökuormitus on nyt lentoliikenteen luokkaa l. 4% kaikista päästöistä. Se tarkoittaa 414kg CO2-päästöjä per internetkäyttäjä. Ennuste on, että IT-päästöt ovat globaalisti 8% 2025 ja 16% 2035! 

Meitä nettiriippuvaisia oli maailmassa n. 4,1 mrd henkilöä maailmassa (2020).  

https://www.bbc.com/future/article/20200305-why-your-internet-habits-are-not-as-clean-as-you-think

 

Mobiilidatan ympäristövaikutukset ja -päästöt ovat monitahoiset; 

- päätelaitteet

- serverit

- tietoliikenneverkot

- pilvipalvelut (tallennus ja suoratoisto)

- hajautettu laskentateho (virtuaalivaluuttojen louhinta!)

+ tähän kaikkeen tarvittava sähköenergian tuottaminen.

Aikamoinen mörköfantti, vai mitä.

 

Suomalaisille ei mobiilidatan käyttö ja energiantarve ole kiinnostavia asioita. "Suomalaisten huoli ympäristöstä ei ulotu digipalveluihin.", kertoo Qvik Oy:n tekemä tutkimus (T&T 27.7.2022)

Mobiliidatamme ei kansanvälisessä vertailussa ole edes kovin edullista. Hinnoittelua hämärtää "flat rate" l. kiinteä hinta. "Käytä kuinka paljon haluat", mainostavat mobiilioperaattorit. Suomen keskihinta muutettuna useissa maissa sovellettavaan datapalvelun bittimyytiin on n. 6€/1GB, Ahvenanmaalla 5,7€/1GB. Vertailuhinta Israelissa hinta on 0,05€ ja Italiassa 0,12€!! (Lähde: Telecoms.com 27.7. / Cable.co.uk)

 

Miksi emme aloittaisi ympäristötalkoot myös aineettomien palvelujen osalta? Valtiovalta ja megatoimijat saisivat olla tiennäyttäjiä digitaalisten palvelujen verkon energiatehokkuuden parantamisessa: vero, sote, kela, pankit, vakuutustoimi, "googlet", e-kauppa, suoratoisto jne.

Valtioneuvosto paukuttelee henkseleitään, koska vertailussa Suomi on EU:n digi-ykkönen. Kuntaministeri Paatero (SDP), jonka vastuulla on julkisen hallinnon digitalisaatio: "Suomen tulee jatkaa määrätietoisesti kunnianhimoista digi- ja teknologiapolitiikkaa seuraavallakin hallituskaudella." (Suomenmaa 28.7.2022)

Liikenne- ja viestintäministeri Harakka (SDP): "Suomalaiset käyttävät paljon ja monipuolisesti mobiilidataa arjessaan. Myös yritykset ovat alkaneet hyödyntää 5G:n mahdollisuuksia."
(Suomenmaa 28.7.2022)

Energiatehokkuudesta tai ympäristön kuormituksesta ei (vielä) mainita sanaakaan.

 

Aloitin kokeeksi oman digipäästöjen alentamiskampanjan. Karsin rajusti somepalvelujen käyttöä; Facebook, Twitter, Instagram jne. ovat toistaiseksi mennyt maailma, se "last season" datayhteyden tyypistä riippumatta. Poistin myös lukuisan joukon sovelluksien "automaattisista taustapäivityksistä", jotka tarvitsevat runsaasti datakapasiteettia ja syövät runsaasti energiaa. En myöskään katso enää nettitelevisioa, elokuvia enkä kuuntele radioa mobiilidatan kautta. Valokaapeli & wifi ylemmän tie- ja tietoliikenneverkon alueella ovat edelleen ok. Ensimmäisen viikon havainto on, että älypuhelimen lataustarve puoliintui! Kuluttajan mobiilihiilijäljen laskukaavaa tässä peräänkuulutan seuraavaksi.

 

Digielämän kerrannaisvaikutukset ovat moninaiset, esim. saastumisesta johtuva luontokato. Arvoketjun päässä olemme me, mobiilidatan käyttäjät, samalla kulutuskysyntää luovat saastuttajat. Kun pölyttäjät katoavat, luonto yksipuolistuu (lue: köyhtyy) ja ravinnontuotanto muuttuu vaikeaksi. Kohta on jo liian myöhäistä.

Ilmaisia ämpäreitä ei ole edes digimaailmassa. Digipalvelujen ja -tuotteiden hinta on saatava vastaamaan tuotteen kokonaiskustannuksia ympäristön sotkemista myöten. Rahalla ja päästökrediteillä ei pörriäisten elämänlaatu parane.

 

Det finns en liten P Linkola i oss alla.

Takapenkin ääni

 

 

Suomen valtio on jo pitkään ollut valtion osaomistusyhtiöissä takapenkin kapitalisti, (jäljempänä "valtionyhtiö"). Hallintoneuvostopaikat jaetaan vaalikausittain kuten on tapana. Pahus, yritykset lopettavat hallintoneuvostojaan, joten mukavat nimitykset ja vuosipalkkiot ovat pian historiaa. Onko vielä hinkua hallituksiin? No ei missään tapauksessa! Nykyinen osakeyhtiölaki sälyttää hallitukselle aivan todellista juridista vastuuta toisin kuin wanhaan hyvään aikaan.

 

Fortum Oyj:n harharetket Venäjän ja Saksan energiateollisuuteen ovat hitaasti mutta varmasti avanneet joidenkin senaattorien silmiä ja suoraviivaistanut julkistanut keskustelua, ainakin osittain, valtion roolista yritysten omistajana.

Sijoittajat ja pörssihait ovat mielellään olleet osakkeenomistajina valtionyhtiöiden vankkureissa. Riskinotto on ollut maltillista, kasvustrategia konservatiivinen ja osinkotuottotavoitteet valtion vaateista johtuen tyydyttävät. 

Uniperin valtaus oli outo näytelmä. Fortumin johto ihmetteli julkisuudessa, miksi sitä vastustetaan. 
Uniper-nurkanvaltausta vastustivat ja epäilivät ne, joilla ei ollut asiassa mitään sananvaltaa; pienosakkaat ja Saksan ammattiyhdistysliike Verdi, joka on vielä nytkin sotajalalla sekä Uniperin että Fortumin johtoa vastaan.

Tarkoitushakuista toimintaa osoittaa Uniper-kaupan viherpesu: "Uniperin rooli toimitusvarmuuden turvaajana täydentäisi erinomaisesti Fortumin tavoitetta vauhdittaa energia-alan muutosta lisäämällä uusiutuvan energian tuotantoa ja kehittämällä innovatiivisia ratkaisuja." 
- Pekka Lundmark, CEO Fortum 2017.

Täytyy hämmästellä, kuinka analystit ja lehdistö ovat antaneet vetää itseään kuin pässiä narusta. Fortum-Uniper onnettomuus tapahtui jo ennen Ukrainan sotaa ja Venäjäpakotteiden sarjaa.

 

Valtion pörssiyhtiöiden mittasuhteet ovat merkittävästi kasvaneet ja myös 2000-luvun kasvuyhtiömantra on sisäistetty yritysjohdossa liiankin tehokkaasti. Yritysosto on aina riski, ja toiminnan integroiminen on arpapeliä. Niinpä hutilyöntien hintalappu on merkittävä. Se ei ole valtioneuvostoja ja vastuullisia omistajaohjausministereitä herätellyt, vaan on pitäydytty vanhassa takapenkin roolissa. Päinvastoin, valtion kannustushuuto "laitetaan tase töihin" lienee kaikille tuttu. 

Case Finnair osoitti, että valtio-omistajan ääntä ei tule käyttää päätöksenteossa, eikä varsinkaan puuttua strategiaan. Aktiiviset edunvalvojat on siirretty syrjään häiritsemästä passiivista valtionhallinnon konsensusta.
Osittain vastuun rajauksesta valtioneuvoston ulkopuolelle johtuen perustettiin valtion investointiyhtiö (salkunhoitaja) Solidium Oy ja myös muihin valtion instansseihin siirrettiin osaomistussalkkuja, mm. Teollisuussijoitus Oy:öön. Kovin on tuulista ollut salkunhoitajienkin elämä valtioneuvoston ja ministeriöiden viisaiden alaisuudessa.

Sitten nykyisen valtioneuvoston toimintatapoihin.
Esimerkkejä nykyisen omistajaohjausministerin julistuksista:
1) Finnairin lisärahoitus 5/2020


Euroopan valtiot vaativat lentoyhtiöiltään CO2-päästötavoitteitta ehtona kriisirahoitukselle, mutta:
"Mitään ehtoja ei voi yksittäinen osakkeenomistaja osakeantiin osallistumiseensa liittää. Ei edes valtio, vaikka olisi enemmistöomistaja."
2) Fortumin yhtiökokous 2020


"Ilmastotavoitteiden kirjaaminen yhtiöjärjestykseen veisi Fortumia yhtiönä yleishyödylliseen suuntaan, mikä ei ole pörssiyhtiölle mahdollista."

3) "Fortumin Venäjän energiainvestoinneista ja Uniper-ostosta on kysyttävä silloiselta johdolta Sari Baldauf (hall.pj.) ja Pekka Lundmark (tj.). He ovat vastuussa päätöksistä."

Ministeri Tuppurainen vetäisi teilipyörään siis edellisen Fortumin johdon. Vaatimaton osakeyhtiölain tuntemukseni ei riitä tämän ymmärtämiseen. Täytynee rimpauttaa kaverille yliopistonmäelle tai SDP:n puoluetoimistoon, kenties molempiin!

4) Uniper-kaaos

"Olemme tiukentaneet omistajaohjauksen otetta Fortumista."

Kun Uniper/Novo-Rossija -case on jokisen eväinä Saksan hallituksen korjattavana, haluaa valtioneuvosto vihdoinkin edustuksen Fortumin hallitukseen. Tosin siihen nimitetään lähiviikkoina "virkamiesedustaja" ylimääräisen yhtiökokouksen päätöksellä. Eihän ministeri voi olla suorassa vastuussa mistään, ainoastaan kuuluisa poliittinen vastuu kannetaan suoraselkäisesti, jopa seuraaviin vaaleihin saakka! 

Valtion hallituspaikka Fortumin johdossa tulee n. 20 vuotta liian myöhään, eikä siltä tule odottaa liikoja. Komentoketju Fortumin hallituksessa on liian pitkä: Valtioneuvosto - vastuuministeri - vastuuministeriö - virkamies. Lisäksi virkamiehen ikeenä on henkilökohtainen hallitusjäsenen vastuu. 

 

Harras toivomus on, että meidän kaikkien suomalaisten edunvalvojat valtionyhtiöiden hallituksissa (toivottavasti kohta jokaisessa) tuovat nykyiset hyvän hallintotavan vaatimukset hallitustyöskentelyyn. Lisäksi valtion edustajan tulee aktiivisesti käydä dialogia vastuuministerin ja pääministerin kanssa ao. yhtiön isoista päätösehdotuksista. 
Voimme avoimesti kysyä, missä on pääministeri ja valtiovarainministeri ovat olleet tämän 6+8 mrd€ Uniper-seikkailun aikana? Porin Suomi-areenalla ei tällaisia asioita pidä edes keskustella. Valtioneuvoston jäsenyys ei ole osa tapahtumateollisuutta. Ilmastonmuutos ja siihen vaikuttavat päästötavoitteet ja luonnonsuojelu eivät myöskään saa olla mörköjä yritysten hallitustyöskentelyssä, ei etenkään likaisen teknologian sektoreilla. Näiden asioiden laiminlyönti tai julkinen ja aktiivinen unohtaminen voivat olla yrityksen tuhon tie.

 

Hallitusohjelmissa kirjataan suuret strategiset linjaukset. Jälki on ollut Kataisen hallituksesta saakka karmeaa luettavaa ja jokainen suomalainen tuntee sen hinnan mm. sähkönsiirtomaksuissa. Pelkään, ettei lähitulevaisuudessa tulee jarruja avainalojen valtionyhtiöiden ulosmyyntiin. "Isänmaa asialla" -kyltin taakse ryhmittäytyvät maan tulevatkin hallitukset. 

Koti-Uskonto-Isänmaa on nyt Vapaat kädet-Palkkiot-Oma napa.

 

Lisää ansiokasta taustoitusta Fortumin erämaavaelluksesta voi lukea mm. https://www.vahtera.blog/post/pelastiko-ministeri-tuppurainen-suomen?

 

 

Karavaani kulkee ja veronmaksajat haukkuu, immer wieder / aina vaan.

 

One early summer morning

I wake up today, 2nd July, at 5 pm. My "alarm clock" was an odd sound, distant thunder.

Wow, the first one after weeks of drought! Next, the morning coffee and almost mandatory reading of web newspapers worldwide; SCMP, the Guardian, The New York Post, Japan Times, The New Strait Times, Allgemaine, Svenska Dagbladet, DN, SF Chronicle etc. Remember not to accept cookies or analytics!

 

Then I opened the radio knowing that reception is poor here in the ”radioskugga”. I.e. Finnish monopoly FM radio relay tower network (owned by a company in Boca Raton, FL, USA)  and broadcasters are not interested in the listeners in the becoming deserted countryside Finland. In govt. terms ”people living along the lower level road network”. 

This morning reception seemed to be very very poor, lots of noise and interference. Not a big problem for a guy like me, ”a sparkie”  (ex-radio-operator from the ancient era when a man could make his living by doing morse code).
I glimpsed out and gave an unintentional laugh. The background noise was RAIN. The first rain in weeks!

 

This cannot be missed. I run out to the garden like 60 years ago with pants on only. That´s what we did, me, my late sister and cousins, when we were kids in 1960s. Our grandmother even encouraged us to ran outdoors to have this cooling experience. N.b. We did not have have smartphones growing out of our palms, so there was no danger for electronics would get wet. The only electronics we had was a torch light!

 

On the way back to the kitchen it came to my mind. When Drew Barrymore, Hugh Grant, Andie MacDowell, Renée Zellweger, Gene Kelly and many other actors and actresses have been standing in the rain, so why not me!

 

Friends, go out to the rain and get wet. It is good for skin and gets under the skin and back to your childhood, too!

Measuring Technique - a very short curriculum during a long summer day

Natural sciences are labelled as the exact sciences. Already in the beginning of engineering studies it is taught that life is full of measurement errors, weighted average basis (or without gravity), standard deviations, standard figures etc. Sometimes the Earth´s gravity acceleration is taken to the equation. Sometimes we just float on earth (theoretically only).

This, partially abnormal, measuring of the natural system is called the measuring technique or -studies. Due to these uncertainties one should treat with certain caution all the measurement results that the media is feeding us.

 

An example: The Summer Solstice

The longest day in 2022 on the Northern hemisphere falls to the 21st June. The culmination time is 12:13, standard Moscow time that we adopt today in Finland as the daylight saving time, too. (N.b. It seems, that Moscow cannot save anything else!)

To  my understanding the solstice is a like a moment  on top a hill, and then we start to plunge to the darkening ravine of the autumn. 

Various scientific journals and also less civilized media have their news about the summer solstice. The moment of solstice is announced as some kind of estimate, due to the fact that the exact moment of the solstice is different in every garden and balcony. Even in the vast wilderness of Lapland there is the solstice, yet the sun is shining two full rounds of your wrist watch per 24 hours!

 

One would assume that the 22nd of June would have a bit shorter daylight than 21st of June. Wrong! That is not the case at least in Turku and a much young town established to a peninsula in the east. You know the name, for sure.

After a short browsing in the interweb length of the solstice day is: 18h56min, 18h57min, 19h, about 19h, 19h03min, long and bright day, festival of the summer light etc. Some measurement estimates, I would say!

More measuring results: One source states that the length of daylight is the same between 21.-24.6. Only on the 25th of June onwards  the day is  1 ...  2 minutes shorter in the Southern Finland, depending on the location of your barbeque grill!

Very gracious reading.  However, this measurement result is worth nothing e.g. for a sailor "taking the sun down from the sky" with his sextant. 

On scientific journal tells in a pedantic way, that the 22nd June is one minute shorter from sunrise, but one minute longer from sunset. I.e. daylight is 18h56min in Southern Finland like on the 21st of June; another example of the measurement technique. 

 

Be that as it may, we have enough light and flies. For our luck, in Southern Finland we do not have mosquitos like in Lapland. That´s way repellents are not needed (oil, spray of smoke). N.b. All sorts of "thermacell" repellent devices are devils inventions. They kill all insects including pollinators. This is a man made insect pandemic!

 

The conclusion based on the above; singles have sufficient amount of time to make their traditional Finnish magic midnight tricks that will reveal their fiancé;

- Hide an axe under the bed (fiancé will appear during sleep, but will not use axe)

- Peep to a dwell or pond (do not forget life vest!)

- Roll naked the middle of the night in the fields (remember to take your allergic medicine before)

- Count the number of cuckoo´s cuckooings (the number years one has to wait to get married, autsch!)

- Pick 7 or 9 different type of wild flowers under your pillow (once again, remember allergic medicine)

- Put your right foot sock to your left foot before you go to bed (how to figure out the difference?)

- Go to three road crossing (y-crossing) at midnight (beware the traffic!)

- Measure the direction of the top flames of the Midsummer bonfire (true bearing with the compensation of the compass declination)
OR

Just load Tinder app to your not-so-smartphone, swipe without measurements using only intution!

 

Life is filled with wonderful measurement errors.

 

Friends, let´s have a great Midsummer Season!

 

 

Mittausoppia - pitkän kesäpäivän erittäin lyhyt oppimäärä

 

 

Luonnontieteitä kutsutaan eksakteiksi tieteiksi. Insinööreille opetetaan jo opintojen alussa, että elämä on täynnä mittausvirheitä, painotettuja keskiarvoja (tai painottomia), keskihajontaa, hajontalukuja jne. Joskus maan vetovoimakiihtyvyys otetaan mittauksissa huomioon, joskus vaan leijumme maapallon pinnalla. Siis mittausteknisesti. 

Tätä, osin luonnotonta, luonnonjärjestelmän ikiaikaista mittaustyötä kutsutaan mittausopiksi/-tekniikaksi. Siksi on syytä suhtautua tietyllä varauksella kaikkiin mittaustuloksiin, joita meille media tyrkyttää.

 

Käytännön esimerkki - Kesäpäivänseisaus (edelleen yhdyssana lat. huom.)

Keskikesän pisin päivä vuonna 2022 ja sen seisaus oli median mukaan; 21.6. klo 12.13 Moskovan aikaa, jota mekin käytämme. Ymmärrän, että ”seisaus” on hetki, jolloin olemme kuvainnollisesti mäen päällä ja kohta syöksymme alaspäin kohti pimentyvää syksyä.

Eri tiedejulkaisut ja tietysti vähemmän sivistyneet mediat tekevät joka vuosi uutisen kesäpäivänseisauksesta. Hetki ilmoitetaan jonkinlaisena aproksimaationa, koska jokaisella kotipihalla tai parvekkeella on oma eksakti keskikesän hetki. Lapin laajoilla soilla ja palkisillakin on laskennallisesti myös pisin päivä ja kesäpäivänseisaushetki, vaikka aurinko paistaakin kaksi kertaa rannekellon ympäri per 24h!

Olettaisi, että huomenna 22.6. päivä on laskennallisesti hiukan lyhyempi kuin tänään, mutta eipäs vainkaan. Ei ainakaan Turuus, eikä siinä paljon nuoremmassa Niemikaupungissa. No, kyllähän te sen nimen tiedätte. Vinkki; kaupungin pääkatu on Heikinkatu.

Pienen interweb-selaamisen tuloksena päivän pituus on tänään 21.6.; 18h56min, 18h57min, 19h, noin 19h, 19h03min, pitkä ja valoisa, valon juhla jne. Vielä kummallisempia tuloksiakin löytyy. Erään tietolähteen mukaan päivä on yhtä pitkä 21.-24.6. Vasta lauantaina 25.6. olisi päivä Etelä-Suomessa, pihagrillin sijannista riippuen, 1-2 minuuttia lyhyempi. Armollista luettavaa, mutta mittaustarkkuus ei kelpaisi sekstantilla "auringon alas ottavalle" merenkulkijalle. 

Eräs tieteellinen julkaisu kertoo kuivakkaan totisesti, että jo keskiviikkona 22.6. on päivä alkupäästä minuutin lyhyempi, mutta koska aurinko laskee minuutin myöhemmin, niin päivän pituus on edelleen 18h56min. Mittaustulos sekin.


 

Samapa tuo - valoisaa riittää ja hyttysiä. Onneksi meillä etelän vetelillä ei ole sääskiä, kuten pohjoisessa, joten Off (lue. "ohovi") tai hyttyskierukka ovat tarpeettomia. Huom. Kaikenlaiset kemialliset "thermacellit" ovat pirun keksintöjä, ja tuhoavat valikoimatta pörriäisiä. Kyseessä on ihmisen aiheuttama hyönteispandemia!

 

Ainakin yo. mittaustulosten perusteella pitkän keskikesän hetken aikana ehtivät sinkut houkutella puolisokandidaatin näyttäytymään. Keinoina mm. piilottaa kirveen sängyn alle, kurkistaa pelastusliivit ja turvavaljaat kytkettynä pihakaivoon tai lampeen, kieriskellä allergialääkkeen ottamisen jälkeen alasti niityllä kesäyössä, laskea käen kukuntojen lukumäärä (mittaustulos), kerätä kukkia tyynyn alle (seitsemän tai yhdeksän eri lajia - asuinpaikasta, rauhoitetuista lajeista ja mittaustuloksesta riippuen), laittaa oikean jalan sukka vasempaan jalkaan, seisoa yöllä kolmen tien risteyksessä sulhoa odottaen (ei kuitenkaan keskellä tietä), mitata juhannuskokon tulen liekin taipumissuunta (mittaustekninen tosisuunta eranto huomioiden) TAI ladata vaan äppi älytönpuhelimeen ja swaipata Tinderistä se oikea, mututuntumalla ilman mittauksia.


 

Elämä on täynnä mittausvirheitä, mutta niin ihania sellaisia!

 

Hyvää Keskikesää ystävät!

 

Maahan poljetut

 

 

 

Sotavankien ja sodan jalkoihin jääneiden siviilien kohtalo on kaikissa sodissa ollut ankea. Geneven sopimukset eivät ole paljoa painaneet, ei ennen eikä nykyisinkään. Tiedotusvälineet hämmästelevät Venäjän armeijan raakuuksia ja vallattujen alueiden viljaryöstöjä. Näinkö hataraa on historian tuntemus?

Itse asiassa mitään ei ole muuttunut sitten Suuren Pohjansodan, ja sen seurauksena tapahtuneen tsaarin armeijan tekemän Suomen miehityksen l. Ison Vihan päivien (1713-1721);

"Naiset raiskataan ja viedään lasten kanssa orjiksi Venäjälle. Kotiin jääneet miehet ovat piilottaneet arvoesineet ja viljaa metsiin. Heitä kidutetaan työntämällä kuumaan leivinuuniin paistumaan tunnustusten toivossa. Sotilaita ei juuri vangita. He  hidastaisivat taistelutoimia ja vaikeuttaisivat muonitusta, joka on suomalaisilta anastetun ruoan varassa. Kaikki ruoka, naiset ja arvotavara jaetaan sotilaiden kesken."

- kts. mm. Suomen kirkon- ja käräjäkirjat, Viha/Kustaa Vilkuna, Murhan Enkeli/Teemu Keskisarja, Rauhan ja Vihan Suomi/Ilkka Malmberg.

 

Hävittämisen ja hirmutekojen kauhistuttava kaava ei ole muuttunut sitten Aleksanteri Suuren päivien. (Makedonian kuningas 336-323 eaa.) Tätä, ilmeisen selvästi ihmisluonteella tyypillistä, ilman pidäkkeitä toistuvasti tapahtuvaa miekkaan tarttumista ei tule hyväksyä. Millään kulttuuripiirteillä, slaavilaisuudella, panslavismilla, kommunismilla, fasismilla, äärioikeistolaisuudella tms. ei tätä hirmutekojen historiaa voi selittää.  Historiaa kirjoitetaan lisää juuri nyt mm. Itä-Ukrainassa. Kansa tai kansanryhmä, joka jättää puolustautumisen huningolle tai toisen vastuulle on tuomittu ajan saatossa alistetuksi ja jopa hävitetyksi. Siksi Ukrainan esimerkki vahvasti puolustautumisesta on kunnioitettavaa.

Ennen anastettiin naiset ja vilja. Nyt Ukrainasta viedään sotasaaliina lisäksi televisiot, pesukoneet ja jääkaapit. Väkivalta on keino huoltaa armeijaa vielä tänäkin päivänä.

 

Ukrainasta on "siirretty" tai Kremlin termein "paennut" sodan alusta saakka yli miljoona siviiliä Venäjälle. Kylät ja kaupungit on autioitettu. Heidät on kuljetettu ns. "erotteluleireille". Venäjälle myötämielisille annetaan punaiset Venäjän passit ja kotoutetaan heille määrätyille alueilla (oblast), ellei heillä ole sukulaisia joiden luokse muuttaa. Vihamieliset ainekset pyritään uudelleenkouluttamaan ja siirtämään kauemmaksi rajasta, kohti Siperiaa.
Lisäksi yli neljä miljoonaa on vapaaehtoisesti paennut Ukrainan taisteluja ulkomaille, ja maassa on n. 7 miljoonaa sisäistä pakolaista. Aivan meidän lähistöllä on edelleen käynnissä yksi lähihistorian suurimmista pakolaisaalloista.

lähde: hs.fi 12.5.2022

 

Kuulostaako edellä luettu tutulta? Kyllä pitäisi tuntua! Stalinin vainoissa tehtiin samanlaista ihmisten alistamista. Mittakaava oli tosin kymmenkertainen. Hyvin ovat Putin ja Medvedev Neuvosto-Venäjän sotahistorian lukeneet.

 

Ukrainasta siirretään siirrettään parhaillaan tuhansittain sotavankeja, ja heitä on viety jo Venäjällä oikeuden eteen. Ensimmäiset kuolemantuomiot on langetettu. Joukossa on myös Ukrainan armeijassa taistelleita eurooppalaisia vierastaistelijoita. 
Venäjän julkinen mielipide, mitä se tarkoittaneekaan, on antanut toimille hyväksynnän. 

Stalinia lainaten: ”Koko neuvostokansa on puhdistusten ja oikeudenkäyntien takana. Eurooppa kyllä nielee kaiken!” Lisäksi kirkko siunaa armeijan sodankäyntitavat.

 

Kuolemantuomiot ovat selvästi Venäjän kosto Ukrainan oikeuslaitoksen langettamille pitkille vankilatuomioille venäjän armeijan sotilaille, joiden rikokset ihmisyyttä vastaan on kiistattomasti todistettu .

 

Muutamia historian tilastotietoja sotavankien julmista kohtaloista;

 

Talvi- ja jatkosota; 

Viime sodissa n. 4500 suomalaista joutui sotavangiksi, alle 10 naista. 2850 palasi Suomeen. Viimeiset tilastoidut tulivat vuonna 1946, osa ei koskaan. Todellista vankien määrää ei ole tiedossa. Osa siirrettiin kauas Siperiaan työleireille, jonne heistä osa jäi asumaan vapautumisen jälkeen, koska vaihtoehtoja ei enää ollut. YYA-Suomi vaikeni asiasta.

 

Suomi vangitsi Talvisodassa 7500 neuvostoliittolaista sotilasta, jotka liki kaikki palautettiin rauhateon jälkeen Neuvostoliittoon NKVD:n Južan työleirille . Monet saivat palautuksen jälkeen pidetyissä näytösoikeudenkäynneissä kuolemantuomion petturuudesta puoluetta ja isänmaata vastaan. Sama omien vangittujen kohtelu jatkui Neuvostoliiton Suuressa Isänmaallisessa Sodassa 1941-1945. 

Jatkosodassa Suomi otti m. 64´000 sotavankia, joista 18´066 kuoli vankeudessa sairauksiin. 1019 vankia ammuttiin. Vain 500 teloitettiin sotaoikeuden päätöksellä.

 

Saksan Lapin joukot ottivat vangiksi n. 30´000 neuvostosotilasta. Juutalaiset, kommunistit ja muu "ei-toivottu aines" teloitettiin välittömästi. Loput n. 10´000 - 12´000 joutuivat pakkotyöhön Norjaan ja Petsamoon. Vankeudessa kuolleiden lukumäärää voi vain arvailla. Sotavangit rakensivat 1942-1944 puolustusasemia (mm. Stormbock-linja) ja Vielä Lapinsodan perääntymisvaiheessa vangit vahvistivat perääntymisteitä Norjassa. Kuolema korjasi vankeja.

 

Saksalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941 - 1945; 

N. 2,8 miljoonaa saksalaista vangittiin. 1,2 miljoona "katosi" tai on tilastoidusti kuollut vankeudessa ja pakkotyöleireillä Neuvostoliitossa 1941-1950. Tämän sotahistorian osan selvittäminen on liki mahdotonta, koska Venäjä on sulkenut jälleen arkistonsa ja kirjoittaa historiaa uudelleen "parhain päin".

 

Korean sota 1950-1953;

7140 amerikkalaista vangittiin, tuhansia "katosi" ilman rekisteröintiä vangeiksi. Suuri osa vangeista kuljetettiin Neuvostoliittoon pakkotyöleireille, jossa kaikki kuolivat.

Vangiksi joutuneiden pohjois-korealaisten, ja heidän rinnallaan taistelleiden neuvostoliittolaisten ja kiinalaisten sotilaiden lukumäärästä ei ole tarkkaan tiedossa.

 

Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin 1979-1989; vankeja ei juuri otettu ...

 

Jugoslavian hajoamissodat 1991 - 1999;

Sadat tuhannet sotilaat ja siviilit joutuivat eri taistelevien osapuolten vangeiksi. Heitä teloitettiin kostoksi ja varoitukseksi. Kansamurhapolitiikkaa harjoittivat serbit, kroaatit, bosniakit, kaikki.
Etninen puhdistuspolitiikka ja sotavankien oikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen.

 

Tšetsenian sodat; Tarkkoja lukuja ei sotilas- ja siviilivangeista ole. Joukkomurhat, kiristykset, kidutukset, julkiset teloitukset perheen/kylän nähden, joukkoraiskaukset (kohteena antautuneet sotilaat ja siviilit) on todistettu. Suodatusleireillä kidutettiin toisinajattelijat kuoliaaksi ja taistelujen jälkeisissä "puhdistusoperaatioissa" siivottiin loput. 

Tämä tapahtui siis kaksi kertaa 1994-1997 ja 1999-2009, ja loi Venäjän armeijalle menettelytavat, joita käytetään nyt Ukrainassa.

 

Summarum

Sodan taistelut selitetään kunkin kansakunnan historiassa parhain päin. Hävinnytkin osapuoli on jonkinlainen voittaja, uhri tai uhriutunut sankari. Vallattujen alueiden omaisuus ja siviilit ovat aina olleet vapaata riistaa vailla lain suojaa. Sanokoon kansainvälinen laki mitä tahansa, voittaja ottaa aina omansa ja vielä vähän enemmän.

Sotavankien kohtalo ei useinkaan kiinnosta valtiojohtoja. Aktiivinen unohtaminen on menossa nytkin Venäjällä. Me katselemme etäältä hulluutta ja murhenäytelmää, mutta katsomo on päivä päivältä lähempänä taistelukenttää. 

 

"Kuinka hyvin me elimmekään silloin, kun elimme huonosti."

- Šnur, venäläinen rock-runoilija keväällä 2022