Takapenkin ääni

 

 

Suomen valtio on jo pitkään ollut valtion osaomistusyhtiöissä takapenkin kapitalisti, (jäljempänä "valtionyhtiö"). Hallintoneuvostopaikat jaetaan vaalikausittain kuten on tapana. Pahus, yritykset lopettavat hallintoneuvostojaan, joten mukavat nimitykset ja vuosipalkkiot ovat pian historiaa. Onko vielä hinkua hallituksiin? No ei missään tapauksessa! Nykyinen osakeyhtiölaki sälyttää hallitukselle aivan todellista juridista vastuuta toisin kuin wanhaan hyvään aikaan.

 

Fortum Oyj:n harharetket Venäjän ja Saksan energiateollisuuteen ovat hitaasti mutta varmasti avanneet joidenkin senaattorien silmiä ja suoraviivaistanut julkistanut keskustelua, ainakin osittain, valtion roolista yritysten omistajana.

Sijoittajat ja pörssihait ovat mielellään olleet osakkeenomistajina valtionyhtiöiden vankkureissa. Riskinotto on ollut maltillista, kasvustrategia konservatiivinen ja osinkotuottotavoitteet valtion vaateista johtuen tyydyttävät. 

Uniperin valtaus oli outo näytelmä. Fortumin johto ihmetteli julkisuudessa, miksi sitä vastustetaan. 
Uniper-nurkanvaltausta vastustivat ja epäilivät ne, joilla ei ollut asiassa mitään sananvaltaa; pienosakkaat ja Saksan ammattiyhdistysliike Verdi, joka on vielä nytkin sotajalalla sekä Uniperin että Fortumin johtoa vastaan.

Tarkoitushakuista toimintaa osoittaa Uniper-kaupan viherpesu: "Uniperin rooli toimitusvarmuuden turvaajana täydentäisi erinomaisesti Fortumin tavoitetta vauhdittaa energia-alan muutosta lisäämällä uusiutuvan energian tuotantoa ja kehittämällä innovatiivisia ratkaisuja." 
- Pekka Lundmark, CEO Fortum 2017.

Täytyy hämmästellä, kuinka analystit ja lehdistö ovat antaneet vetää itseään kuin pässiä narusta. Fortum-Uniper onnettomuus tapahtui jo ennen Ukrainan sotaa ja Venäjäpakotteiden sarjaa.

 

Valtion pörssiyhtiöiden mittasuhteet ovat merkittävästi kasvaneet ja myös 2000-luvun kasvuyhtiömantra on sisäistetty yritysjohdossa liiankin tehokkaasti. Yritysosto on aina riski, ja toiminnan integroiminen on arpapeliä. Niinpä hutilyöntien hintalappu on merkittävä. Se ei ole valtioneuvostoja ja vastuullisia omistajaohjausministereitä herätellyt, vaan on pitäydytty vanhassa takapenkin roolissa. Päinvastoin, valtion kannustushuuto "laitetaan tase töihin" lienee kaikille tuttu. 

Case Finnair osoitti, että valtio-omistajan ääntä ei tule käyttää päätöksenteossa, eikä varsinkaan puuttua strategiaan. Aktiiviset edunvalvojat on siirretty syrjään häiritsemästä passiivista valtionhallinnon konsensusta.
Osittain vastuun rajauksesta valtioneuvoston ulkopuolelle johtuen perustettiin valtion investointiyhtiö (salkunhoitaja) Solidium Oy ja myös muihin valtion instansseihin siirrettiin osaomistussalkkuja, mm. Teollisuussijoitus Oy:öön. Kovin on tuulista ollut salkunhoitajienkin elämä valtioneuvoston ja ministeriöiden viisaiden alaisuudessa.

Sitten nykyisen valtioneuvoston toimintatapoihin.
Esimerkkejä nykyisen omistajaohjausministerin julistuksista:
1) Finnairin lisärahoitus 5/2020


Euroopan valtiot vaativat lentoyhtiöiltään CO2-päästötavoitteitta ehtona kriisirahoitukselle, mutta:
"Mitään ehtoja ei voi yksittäinen osakkeenomistaja osakeantiin osallistumiseensa liittää. Ei edes valtio, vaikka olisi enemmistöomistaja."
2) Fortumin yhtiökokous 2020


"Ilmastotavoitteiden kirjaaminen yhtiöjärjestykseen veisi Fortumia yhtiönä yleishyödylliseen suuntaan, mikä ei ole pörssiyhtiölle mahdollista."

3) "Fortumin Venäjän energiainvestoinneista ja Uniper-ostosta on kysyttävä silloiselta johdolta Sari Baldauf (hall.pj.) ja Pekka Lundmark (tj.). He ovat vastuussa päätöksistä."

Ministeri Tuppurainen vetäisi teilipyörään siis edellisen Fortumin johdon. Vaatimaton osakeyhtiölain tuntemukseni ei riitä tämän ymmärtämiseen. Täytynee rimpauttaa kaverille yliopistonmäelle tai SDP:n puoluetoimistoon, kenties molempiin!

4) Uniper-kaaos

"Olemme tiukentaneet omistajaohjauksen otetta Fortumista."

Kun Uniper/Novo-Rossija -case on jokisen eväinä Saksan hallituksen korjattavana, haluaa valtioneuvosto vihdoinkin edustuksen Fortumin hallitukseen. Tosin siihen nimitetään lähiviikkoina "virkamiesedustaja" ylimääräisen yhtiökokouksen päätöksellä. Eihän ministeri voi olla suorassa vastuussa mistään, ainoastaan kuuluisa poliittinen vastuu kannetaan suoraselkäisesti, jopa seuraaviin vaaleihin saakka! 

Valtion hallituspaikka Fortumin johdossa tulee n. 20 vuotta liian myöhään, eikä siltä tule odottaa liikoja. Komentoketju Fortumin hallituksessa on liian pitkä: Valtioneuvosto - vastuuministeri - vastuuministeriö - virkamies. Lisäksi virkamiehen ikeenä on henkilökohtainen hallitusjäsenen vastuu. 

 

Harras toivomus on, että meidän kaikkien suomalaisten edunvalvojat valtionyhtiöiden hallituksissa (toivottavasti kohta jokaisessa) tuovat nykyiset hyvän hallintotavan vaatimukset hallitustyöskentelyyn. Lisäksi valtion edustajan tulee aktiivisesti käydä dialogia vastuuministerin ja pääministerin kanssa ao. yhtiön isoista päätösehdotuksista. 
Voimme avoimesti kysyä, missä on pääministeri ja valtiovarainministeri ovat olleet tämän 6+8 mrd€ Uniper-seikkailun aikana? Porin Suomi-areenalla ei tällaisia asioita pidä edes keskustella. Valtioneuvoston jäsenyys ei ole osa tapahtumateollisuutta. Ilmastonmuutos ja siihen vaikuttavat päästötavoitteet ja luonnonsuojelu eivät myöskään saa olla mörköjä yritysten hallitustyöskentelyssä, ei etenkään likaisen teknologian sektoreilla. Näiden asioiden laiminlyönti tai julkinen ja aktiivinen unohtaminen voivat olla yrityksen tuhon tie.

 

Hallitusohjelmissa kirjataan suuret strategiset linjaukset. Jälki on ollut Kataisen hallituksesta saakka karmeaa luettavaa ja jokainen suomalainen tuntee sen hinnan mm. sähkönsiirtomaksuissa. Pelkään, ettei lähitulevaisuudessa tulee jarruja avainalojen valtionyhtiöiden ulosmyyntiin. "Isänmaa asialla" -kyltin taakse ryhmittäytyvät maan tulevatkin hallitukset. 

Koti-Uskonto-Isänmaa on nyt Vapaat kädet-Palkkiot-Oma napa.

 

Lisää ansiokasta taustoitusta Fortumin erämaavaelluksesta voi lukea mm. https://www.vahtera.blog/post/pelastiko-ministeri-tuppurainen-suomen?

 

 

Karavaani kulkee ja veronmaksajat haukkuu, immer wieder / aina vaan.