Vanhan talomme tiilikatto on tehokkaasti varannut kesähelteiden lämmön ja luovuttaa sitä tasaisesti ja pitkään. Nukuin siis jälleen huonosti lämpimässä kesäyössä. Näen säännöllisesti unia, jotka ovat todentuntuisia ja jotka myös muistan herätessäni. Viimeöinen uni jätti raavaan ukon miettimään aamiaispöytään tutun ja keinotekoisen vaivattoman elämäntapamme nopeaa muutosta.
Unessani luin Suomen Yrittäjä-lehden Varsinais-Suomen painosta. Olin ko. lehden tilaaja aktiiviyrittäjäurani aikana, joten sisältö ja teemat ovat tuttuja.
Otsikoissa julistettiin "Oikeus kuluttaa" ja "Matkustaminen on perusoikeus". Artikkeleissa yrittäjät vaativat koronarajoitusten poistamista ja liiketoimintarajoitteiden vapauttamista. Kovia sanoja latoivat matkatoimisto- ja ravintolayrittäjät lehden palstoilla. Olen itsekin ollut tämän luonnottoman järjestelmän vanki, kasvuyrittäjä l. rukinpolkija. Niinpä tunsin hiukan myötätuntoa yrittäjiä kohtaan, vaikka otsikot olivatkin 1990-luvun fraseologiaa.
Seuraavalla "unilehden" sivulla oli artikkeli siitä, kuinka Visit Finland (härmäksi entinen Matkailunedistämiskeskus l. MEK) ilmoitti ottavansa ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Se kertoi lopettavansa lomamatkailun edistämisen ja ulkomaisten lentoturistien houkuttelun Suomeen. Business Finlandin ja TEM:n johto (Tuula Haatainen ja Mika Lintilä) poseerasivat "Älä matkusta turhaan" -kyltin kanssa. Lintilä kertoi uusista CO2-maksuista kaikkeen liikenteeseen, joka ei suoraan liity työntekoon tai tavaralogistiikkaan. Haatainen lupasi muuntokoulutusta ja työmarkkinatukea tulossa olevaan, rajuun toimialamuutokseen. Järjestön nimi muutettaisiin muotoon Matkailun Järkiperäistämiskeskus l. MJK.
"Kun et matkusta tarpeettomasti, ja vietät vapaa-aikaa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, autat samalla meitä kaikkia hillitsemään energiankulutusta ja päästöjä, ja siten kuluttajahintojen nousua ja tietysti inflaatiota.", julisti aina charmikas, mutta selkokielinen, alivaltiosihteeri Pylkkänen.
Herättyäni mietin kahvikupin yli omaa matkustuskäyttäytymistä ja matkustamisen tarpeellisuutta. Kävin viimeksi ulkomailla, Saksassa, kesällä 2018. Viimeinen kotimaanlentoni oli 12.3.2019, päivää ennen kuin B737 MAX -koneiden lentokielto alkoi. Käytin kotimaassa junaa aina koronapandemian puhkeamiseen saakka, ja sen jälkeen dieselautoa, pääasiassa vanhustenhoitomatkoihin. Debatti sähkö- vs. diesel-autojen kokonaiskuormituksesta luonnolle jatkuu, joten en ainakaan vielä ripottele tuhkaa harvoille päälaen hiuksilleni. Olen vähentänyt ostosmatkoja 1-2 kertaan per viikko. Juuri muuta liikkumista ei olekaan. En ole tapahtumateollisuuden kohderyhmää edes kesäfestarikaudella.
Kaadoin ilman omantunnontuskia toisen kupillisen reilun kaupan kahvia. Tosin olisi mukavaa kasvattaa itse kahvinpavut kotipuutarhassa, mutta se olisi merkki globaalin ilmastonmuutostaistelun totaalista epäonnistumisesta!
Seuraavaksi tuli mieleeni virtuaalimatkailun hiilijalanjäljen pienentäminen. Selvitin interwebistä mobiilidatan hiilijalanjäljen kokoa. Hankala rasti, koska meillä suomalaisilla on älypuhelin kasvanut kämmeneen kiinni, ja mobiilidata on pyhä asia. Ennen kännykkä oli kiinni korvassa, mutta eihän kukaan enää kilauta kaverille. Se on niin ysäriä, hei daa! Absurdein selaukseni tapahtuma oli ilmeisen ympäristötietoisen blogisivun kirjoitus mobiilidata hiilijalanjäljestä. Artikkelin pop up -mainosti matkailua ilman rajoituksia; hotellien ja lentojen nettivaraamista!
Mikä neuvoksi digikansalaisen hiilijalanjäljen pienentämisessä? Tänne maalle ei saa valokaapelia n. 500 asukkaan kylään edes isolla rahalla "koska ei ole kysyntää". Ehkäpä kysyntä lisääntyy, kun mobiilidatan hintaan lisätään päästövero. Internetin ympäristökuormitus on nyt lentoliikenteen luokkaa l. 4% kaikista päästöistä. Se tarkoittaa 414kg CO2-päästöjä per internetkäyttäjä. Ennuste on, että IT-päästöt ovat globaalisti 8% 2025 ja 16% 2035!
Meitä nettiriippuvaisia oli maailmassa n. 4,1 mrd henkilöä maailmassa (2020).
https://www.bbc.com/future/article/20200305-why-your-internet-habits-are-not-as-clean-as-you-think
Mobiilidatan ympäristövaikutukset ja -päästöt ovat monitahoiset;
- päätelaitteet
- serverit
- tietoliikenneverkot
- pilvipalvelut (tallennus ja suoratoisto)
- hajautettu laskentateho (virtuaalivaluuttojen louhinta!)
+ tähän kaikkeen tarvittava sähköenergian tuottaminen.
Aikamoinen mörköfantti, vai mitä.
Suomalaisille ei mobiilidatan käyttö ja energiantarve ole kiinnostavia asioita. "Suomalaisten huoli ympäristöstä ei ulotu digipalveluihin.", kertoo Qvik Oy:n tekemä tutkimus (T&T 27.7.2022)
Mobiliidatamme ei kansanvälisessä vertailussa ole edes kovin edullista. Hinnoittelua hämärtää "flat rate" l. kiinteä hinta. "Käytä kuinka paljon haluat", mainostavat mobiilioperaattorit. Suomen keskihinta muutettuna useissa maissa sovellettavaan datapalvelun bittimyytiin on n. 6€/1GB, Ahvenanmaalla 5,7€/1GB. Vertailuhinta Israelissa hinta on 0,05€ ja Italiassa 0,12€!! (Lähde: Telecoms.com 27.7. / Cable.co.uk)
Miksi emme aloittaisi ympäristötalkoot myös aineettomien palvelujen osalta? Valtiovalta ja megatoimijat saisivat olla tiennäyttäjiä digitaalisten palvelujen verkon energiatehokkuuden parantamisessa: vero, sote, kela, pankit, vakuutustoimi, "googlet", e-kauppa, suoratoisto jne.
Valtioneuvosto paukuttelee henkseleitään, koska vertailussa Suomi on EU:n digi-ykkönen. Kuntaministeri Paatero (SDP), jonka vastuulla on julkisen hallinnon digitalisaatio: "Suomen tulee jatkaa määrätietoisesti kunnianhimoista digi- ja teknologiapolitiikkaa seuraavallakin hallituskaudella." (Suomenmaa 28.7.2022)
Liikenne- ja viestintäministeri Harakka (SDP): "Suomalaiset käyttävät paljon ja monipuolisesti mobiilidataa arjessaan. Myös yritykset ovat alkaneet hyödyntää 5G:n mahdollisuuksia."
(Suomenmaa 28.7.2022)
Energiatehokkuudesta tai ympäristön kuormituksesta ei (vielä) mainita sanaakaan.
Aloitin kokeeksi oman digipäästöjen alentamiskampanjan. Karsin rajusti somepalvelujen käyttöä; Facebook, Twitter, Instagram jne. ovat toistaiseksi mennyt maailma, se "last season" datayhteyden tyypistä riippumatta. Poistin myös lukuisan joukon sovelluksien "automaattisista taustapäivityksistä", jotka tarvitsevat runsaasti datakapasiteettia ja syövät runsaasti energiaa. En myöskään katso enää nettitelevisioa, elokuvia enkä kuuntele radioa mobiilidatan kautta. Valokaapeli & wifi ylemmän tie- ja tietoliikenneverkon alueella ovat edelleen ok. Ensimmäisen viikon havainto on, että älypuhelimen lataustarve puoliintui! Kuluttajan mobiilihiilijäljen laskukaavaa tässä peräänkuulutan seuraavaksi.
Digielämän kerrannaisvaikutukset ovat moninaiset, esim. saastumisesta johtuva luontokato. Arvoketjun päässä olemme me, mobiilidatan käyttäjät, samalla kulutuskysyntää luovat saastuttajat. Kun pölyttäjät katoavat, luonto yksipuolistuu (lue: köyhtyy) ja ravinnontuotanto muuttuu vaikeaksi. Kohta on jo liian myöhäistä.
Ilmaisia ämpäreitä ei ole edes digimaailmassa. Digipalvelujen ja -tuotteiden hinta on saatava vastaamaan tuotteen kokonaiskustannuksia ympäristön sotkemista myöten. Rahalla ja päästökrediteillä ei pörriäisten elämänlaatu parane.
Det finns en liten P Linkola i oss alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti