Matkantekkoon

 

1930-luvun lama-aikaan joutomiehet kävelivät asemanvälit pitkin rataa tai matkustivat pummilla tavarajunien vaunuissa töitä etsien. Ilmiö oli yleismaailmallinen.

Joskus 1970-luvulla tehtiin rata-alueella oleskelu Suomessa kielletyksi. Onneksi ennen kieltoa ehdin "venyttää penniä” kiskoilla, oikeammin kuparisia viispennisiä veturien ohittaessa poikaporukan! Minne lie nuo kuparikiekot kadonneet?

 

Vielä 1950-luvulla maantiet olivat mutkaisia ja kelirikko todellinen ongelma keväisin ja syksyisin. Tiestön kunto rytmitti elämää ja matkustamista. Nykyisin elämme kellon mukaan. Matka-aika on tärkeämpi kuin kuljettu matka. Teiden ja rautateiden ylläpitostandardeja ohjaa rahoitus enemmän kuin tarve. Tosin säätilalle emme voi mitään. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt ja nopeasti muuttuvat keliolosuhteet kuljettavat hiekkaa ja alijäähtynyttä vettä kiireisten matkustavaisten kellokoneistoihin. Eräänlainen logistiikan veijaritarina on suomalaisten rautateiden jokasyksyinen puiden lehtien aiheuttama kiskojen liukkaus.

 

 ”Lapsena kävimme vanhempien kanssa joka kesäloma Rovaniemeltä käsin autolla

lomamatkalla. Isä väänti rattia ja minä ihmettelin, miksi teissä on niin paljon mutkia.

Isä vastasi: ”Katsos, ostimme nämä tiet Ruotsista ja saimme paljousalennuksen.

Koska tiet eivät mahtuneetkaan maastoon, piti ne laittaa mutkille!”

- Jari Tervo

 

Ja sitten nykypäivään.

Varsinais-Suomessa on säpinää kaavoituksen ja rakentamisen suhteen. Ikuinen Elsa-oiko-tunnin juna-länsirata yskii jo ensimmäisen kahden kilometrin matkalla Turun wanha rautatieasema-Kupittaa. Rakennettiinpa mitä tahansa, minne tahansa täällä Varsinaisessa Suomessa, nousevat kustannukset 3x - 5x. 

Väylävirasto ja Turun kaupunki kinastelevat kustannuksista ja vastuista kuin lapset hiekkalaatikolla. Tässä olisi aineksia suomalaiseen tv-elokuvaan.

 

https://www.sss.fi/2024/02/palaako-turku-junaliikenteen-paateasemaksi-jo-joulukuussa-kaksi-lyhyen-ajan-sisalla-tullutta-kriisia-koettelevat-kaksoisraidetta-ja-ratapihatoita/

 

Turun rautatieasema (nykykielellä juna-asema) uhkaa jäädä vuosiksi ilman asemapalveluja, sillä Turun kaupungin suunnittelemasta uudesta matkakeskuksesta ei ole olemassa vielä edes asemakaavaa. No, pakkohan nykyisets ratatyöt on viedä loppuun vaikka tulisi sutta ja sekundaa. Lisäksi 400 auton parkkitalon kerrotaan nousevan aseman läheisyyteen ennätysajassa, alle kolmessa vuodessa! Ans kattoo ny. 

Turkulaisen kinastelun taustalla on paljon tunteita, poliittista taktikointia, eri intressiryhmien lobbausta ja hiljaisia agendoja. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

a) sumutus, ja suunnitteluparametrien vääristely, joka on jatkunut yli 10v, joilla konsulttitoimistojen ja suunnitteluyhtiöiden työllisyys on turvattu. (Turun Tunnin Juna Oy l. Länsirata Oy, Ramboll, Taratest jne.)

b) Turun ja Salon kaupungin virkamiesten ja -hallituksen suhmurointi; mm. kaavoitusviiveet, "rautatien pakkolinjaukset" ja vanhoissa kriteereissä pitäytyminen.

c) Varsinais-Suomen maakuntajohtajan ehdottomasta "määräysuhkauksesta", että 1h Juna on rakennettava. Turun Sanomat "Tunnin Junan on hallitus luvannut toteuttaa. Ei ole muita vaihtoehtoja". https://www.ts.fi/uutiset/6169777

Ja vielä: "Sitä on vaikea selittää rationaalisesti, mutta se on tunne siitä, että Varsinais-Suomella menee hyvin. Tulee tunne siitä, että kaupunkimme ja alueemme kehittyy".

https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009661098.html

d) yhteisen EU-rahan (jota ei ole) ja Isänmaan edun keppihevosia käyttäen jo kahdet eduskuntavaalit kahlatut poliittiset taistelut.

e) EU:n säädös yhtenäisestä liikenneverkosta TEN-T https://vayla.fi/vaylista/liikennejarjestelma/tentSäädös on susi jo syntyessään, koska Euroopan turvallisuusympäristö on rajusti muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sehän ei Suomea kuitenkaan hidasta, vaan kaikki väylät rakennetaan itärajalle saakka!

d) 1900-luvun käsitys siitä, mikä on rautatieaseman funktio junaan siirtymisen lisäksi. Huom. saapuvat matkustajat eivät pääsääntöisesti tarvitse hoivaa, takseja ja julkisen liikenteen palvelujen lisäksi.

 

Yhteiskuntarauhan nimissä (JOS olisi rahaa) Turussa voisi aivan hyvin olla kaksi ranskalaistyylistä kylmäasemaa; 

- Carre du Occidental (wanha asema)

- Carre du Oriental (Kuppis)

Tosin tällaisen mallin kaavailu on myöhäistä. Uusi kiskotus ja sillat valmistunevat kesän alussa Turun kaupunkikuvaa kaunistamaan.

 

Helppo-Heikki Turun syysmarkkinoilla:
"Älkää turkulaiset olko turhan vaatimattomia. Hankkikaa kerralla kahden tunnin juna!"

Jokapaikan-Jaska

 

Jo joulukuussa 2021 kirjailin ao. ajatuksia muistiin poliitikkojen lukuisista luottamustehtävistä hallinnon eri tasoilla. Asia oli tuolloin vahvasti esillä julkisuudessa. Sunnuntaina 18.2.2024 PM Orpo "ajatteli ääneen" Ylen haastattelutunnilla samasta asiasta: useilla rattailla ajamisesta.
https://www.sss.fi/2024/02/petteri-orpo-valaytti-luottamuspaikkojen-rajaamista-kahteen-salolaiskansanedustajilta-hyvaksyva-nyokkays/

 

Synnyinkunnassani oli erittäin aktiivinen kuntapoliitikko. Kutsutaan häntä vaikka nimellä "Jaska". Hän oli tietysti puolueensa nokkamies, kunnanvaltuustossa, ajoittain kunnanhallituksessa, maakuntahallinnossa (tuolloin nimeltään läänin- sitä sun tätä hallituksia ja neuvottelukuntia), kirkkovaltuustossa ja -hallituksessa, metsänhoitoyhdistyksessä, metsästysseurassa, maamiesseurassa, kalastuskunnassa, jakokunnassa, tienhoitokunnissa, SPR:n paikallisosastossa, sotaveteraaneissa jne. jne. 
Jaska oli aina tyrkyllä uuteen luottamustehtävään, oli aihe melkein mikä tahansa. Niinpä hän sai liikanimen Jokapaikan-Jaska. Hiukan hassultahan se paikallislehden luku tuntui, koska uutisissa oli "Jaska siellä ja Jaska täällä".  Eräänlainen sveitsiläinen linkkuveitsi kahdella jalalla.

On huomattava, ettei 1960-70 -luvuilla juurikaan maksettu kokouspalkkioita tai kulukorvauksia. Kaikki yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli talkootyötä, ja siis pois omista töistä.

Nykyisin kokous- ja hallituspalkkiot voivat olla jo mittavia, eikä määrä tule vähenemään. "Palkkojen ja palkkioiden harmonisointi jatkuu": https://yle.fi/a/74-20073090

 

Kun tarkastelee nykyisen asuinkuntani ja hyvinvointialueen hallinnon rakennetta, huomaa saman jaska-ilmiön. Eräät poliitikot eivät osaa/halua/uskalla antaa tilaa nuoremmille, joiden sanotaan olevan tulevaisuus. Vaaleissa on toistuvasti ehdolla lisää jokapaikan-jaskoja, "joiden paketti kestää" kuten kansanedustaja Lunden (PS) asian ilmaisee. Haastatteluissa kansanedustaja vahvisti vielä, että "tykkää kunnallispolitiikasta". Toiveammatti, siis.

Valittaen totean, että virkakoneistossakin on näitä korvaamattomia henkilöitä, joiden kyvyt ja ajankäyttö ovat ylivertaiset. Sama henkilö on asiantuntijatehtävissä usealla hallinnonalalla, laidasta laitaan.

 

Jos kansanedustajien luottamustoimet rajataan kahteen. Siis esim. eduskunta + aluevaltuusto ja hallituksessa eduskunta + valtioneuvosto, niin saadaan uusia poliitikkoja vallan kahvoihin kasvamaan ja oppimaan ne kuuluisat "maan tavat". Kansanedustajat voidaan toki valita maakuntahallituksiin (ei maakuntavaltuustoihin) juomaan kahvia ja juttelemaan mukavia. Maakuntahallinnon tehtävät kaventuvat jokaisen hallinnonuudistuksen myötä, n. 6 vuoden välein.

Toivomus täältä äänestäjien pilttuusta; kansanedustajien ei tule ängetä kunnanhallituksiin eikä aluehallituksiin. 

Lobbareille ja yhteiskuntasuhteiden konsulttifirmoille tämä tietää paljon lisätöitä ja lisäansioita. Enää ei  vaikuttaminen onnistu yhdellä istumalla, koska kohdehenkilö ei olekaan enää jokapaikan-jaska, todellinen vaikuttajayksilö.

 

P.S.

Juicen määritelmä: "Vaikuttajayksilö on sellainen, joka kaivaa vaikkua korvistaan ja levittää sen tapettiin!"

 

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

 

Haaveillaan - Ii 650

 

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Muutosvastarinnasta huolimatta saa jokainen toki haaveilla l. visioida. Viime viikkojen kirjoitukset Rantapohjassa olkoot hyvä keskustelun alku Iin kehittämisestä ja sen suunnasta, myös vallan kammareiden ulkopuolella. Halusimme tai emme, kaavoitus ja maapallon rakentaminen ohjaavat kuntien ja asukkaiden tulevaisuuden suuntaa.

Koska tuulivoimaloiden lisärakentamiselle emme näköjään voi mitään, on tarjolla toki muitakin kohteita visiointiin. Kuntalaisten haaveilu kartoitettiin jo vuosi sitten niin Kirkonrannan kuin Strategisen Yleiskaavan 2040 suhteen. Yleiskaavan osana on ohitustie Ojakylä-Asemakylä-Harisoja. Muistithan kertoa tuolloin haaveesi ja toiveesi?

 

Kirkonranta on kiinnostava haaveilun kohde. Kunta on julkaissut ideakilpailun arkkitehdeille. Hanke on kannatettava. Pian saadaan ulkopuolisten ideoita ammattimaisesti laadittuina mukaan haaveiluun. Kunnan 2022 kuntalaishaaveiluun kirjattu ohjeistus "puretaan rakennukset, korjataan tai muu käyttö" lienee ohjenuorana pian alkavalle ammattilaisten haaveilulle. Ellei näin ole, niin päättäjäthän söisivät sanansa! Kuntalaiset ovat nyt katsomossa, joten popcornit mikroon.

Olisi ansiokasta, että arkkitehtikilpailun osanottajat kävisivät paikanpäällä toteamassa hienon miljöön ja tutkimassa sen mahdollisuuksia. Pelkät ilmakuvat ja Google Maps Street View eivät riitä. Samalla asiantuntijat voisivat raatauttaa iiläisiä Haminasa. Ei meiltä mielipiteitä puutu!

Ohitustiehanke on jakanut niin iiläiset kuin me kesä-iiläisetkin ainakin kahteen leiriin. Näin kauempaa katsoen Ii on mielestäni paljon enemmän kuin Vanha Hamina ja nelostien viereen nauhamaisesti rakentunut asioimiskeskus, joka on seurausta Asemakylältä yli 60 vuotta sitten siirretystä tielinjauksesta osana silloista tienparannussuunnitelmaa.

Vuonna 2009 haaveiltiin nelostien (E75) leventämistä "keskikaiteelliseksi, nelikaistaiseksi sekaliikennetieksi" (Kaleva 16.11.2009). Tämä muutos olisi tasannut 23 taloa ja 13 liikerakennusta tieltään. Nopeus olisi noussut ja tuskin jarrupoljinta olisivat matkailijat hipaisseet. Lähimmille lohiapajille ja tuntureille on alle neljän tunnin matka, Ouluun 20 minuuttia! Huom. tarjolla oli neljä muutakin ohitustievaihtoehtoa.

Jos tien muutostyöt tehtäisiin tänään Haminan ja Iin siltojen kautta, vietäisiin nelikaistainen tie todennäköisesti Ojakylästä Korpiniittyyn saakka, hiljan uusitun tieosuuden alkuun. Rinnalle jouduttaisiin rakentamaan uudestaan kevyen liikenteen väylät sekä rinnakkaistiet kiinteistöille, kuten nykyisin on maan tapa. Satoja kiinteistöjä jäisi tien alle. Tätäkö haluamme? 

 

Ohitustie on Iille mahdollisuus rakentaa uudestaan liikenteen solmukohta Asemakylälle, missä se ennen olikin. Logistiikka on pääsääntöisesti pyörillä, mutta raideliikennettä kannattaa myös kehittää. Kenties lähivuosina junat pysähtyvät Iin uudistetussa Asemakylän Matkakeskuksessa, missä kauniin jokimaiseman rannalla on tarjolla monipuoliset palvelut 2030-luvun matkaajille. Maailma muuttuu ja ihmisten arvostukset myös.

Raideliikenteen kehittäminen Oulu-Tornio-Haaparanta osuudella on meneillään. Valtatie 4/E75 vaatii myös parantamista, katsokaapa esim. Nelostie E75 ry:n yhteenveto.

 

Iin seutu on ollut asuttuna hyvin kauan ja ihminen on muokannut maisemaa. Ii, ikiaikainen etappi, on aina ollut hieno paikka asua ja elää! Ympäristön muokkaus on ajoittain ollut kovakouraista ja luonnolta ei ole paljoa kyselty. Maksuttoman Elonet⁺-palvelun mainio sarja "Nelostie" kuljettaa katsojat halki Suomen ja Iissäkin tehdään pikainen pysähdys (Rovaniemeltä rannikolle, Osa 3).  Rohkaisen tekemään aikamatkan vuoteen 1965. 

TV-dokumentista huomataan, että muutos on ainoa pysyvä olotila. Väyläverkosto muuttuu jatkuvasti. On vain asukkaiden omasta tahdosta kiinni, halutaanko liikenneväylän vaikuttavuusmahdollisuudet ottaa haltuun. Tyhjä tieura ei mieltä lämmitä, eikä kunnan tasapuolinen kehittäminen ole keneltäkään pois.

Rohkenen toivoa kesän Ii 650v -tapahtumiin avoimia keskustelutilaisuuksia koko kunnan kehittämisestä juhlavuoden otsikolla "Ii - Kylät - Sillat - Virrat".

 

Jouko Häyrynen

Pohjois-Ii

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kolumni on julkaistu Rantapohja-lehdessä 15.2.2024

 

Maalisuora

 

Suomen presidentinvaalien 2024 ensimmäinen kierros on ohi. Kaksi kärkiehdokasta jatkavat toiselle kierrokselle, koska ehdotonta enemmistöä äänistä ei saanut kukaan. Kansa on puhunut, pulinat pois - mutta ...

 

Seitsemän kisasta pudonnutta ehdokasta purkavat vaalikoneistonsa. Kiitospuheet on pidetty ja tukiryhmistä tai valitsijayhdistyksistä ei puhu enää kukaan. Ehdokkaat voivat jälleen olla reilusti perussuomalaisia, oikeistoliberaaleja, keskustalaisia, vasemmistoliberaaleja, sosialisteja, kommunisteja, kristillisiä tai oman tiensä kulkijoita. Kaikilla ex-ehdokkailla jatkuvat työt, jopa kansanedustajilla 6.2. hyvin ansaitun, mutta lyhyen joululoman jälkeen.

 

Vaalikamppailu oli siisti, asiallinen ja kohtelias. Toisia ehdokkaita kunnioitettiin, kuten Suomen jääkiekon maajoukkue pelatessaan Neuvostoliiton Punakonetta vastaan vielä 1980-luvulla. Lehdistö on varpaillaan ja itsesensuuri toimii. Toisen kierroksen avauksia ei vielä ole julkistettu eikä ehdokkaiden virheettömät haarniskat ole saanut naarmuja. Vaalikarja odottaa kuitenkin vetäviä otsikoita, olivat ne relevantteja ehdokkaiden arvioinnin kannalta tai ei. Näin toimii myös tiedotusvälineiden menekin edistäminen.

 

Kaksi kärkiehdokasta jatkavat politiikan näytelmän masked singers -kisaa. Heidät on tuunattu keskivertosuomalaisiksi, jotka syleilevät 11.2. saakka koko Suomen kansaa. Jossakin verhon takana täytyy pitää vasemmistolaisuus, oikeistolaisuus, vihreys, teknokraattisuus, rauhanrintama, aseistariisunta, maamiinat, asevarustelu, Natosuhteet, ydinaseet, rajojen täyssulku / osittainen auki pitäminen, kaupunki-Suomi, maaseutu-Suomi, sukupuoliset suuntautumiset, maahanmuuton kiristäminen jne. 
Toivottavasti emme kuule/näe slogania ”Koko Suomi on pidettävä asuttuna.” Se ei merkitse enää mitään - tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. 

 

Oma lukunsa ovat Venäjäsuhteet/Tehtaankatu 1B. Parivaljakon poliittisesta historiasta toki löytyy hyvinkin läheistä yhteistyötä SNTL:n kanssa. Lukusuositus: Sokea Peili, Oleg Gordievsky ja Inna Rogatchi 

 (ISBN 951-0-21082-X , Werner Söderström v. 1997)

 

Ei ole helppoa olla loppukilpailussa kaikille mieliksi ja pyrkiä houkuttelemaan kannattajikseen 47% ensimmäisellä kierroksella pettyneitä äänestäjiä. Noin 1,5 miljoonaa äänestäjää käy sisällään Jaakobin painia. Valinta ei kaikille ole helppo. Pettymys oman heimon vaalitappioon painaa ehkä mieltä, ja nyt pitäisi valita toinen kovinkin epämieluisesta vaihtoehdosta. PS:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jani Mäkilän sanoin: "Valinta täytyy tehdä ruton ja koleran välillä." Yksi vaihtoehto on jäädä kokonaan pois toisen kierroksen äänestämisestä ja liittyä Suomen Nukkuvien Puolueeseen (SNP). 

Äänestäjien vakuuttelu tietää kaksintaistelijoiden ahkeraa vierailua pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa ja kunnissa, "alemman tieverkon alueella".

Huom. SNP sai vain 25,1, % äänistä, eikä ollut enää Suomen suurin puolue, vaan numero 3! Pitäisikö harkita d’Hondtin suhteellisesta vaalitavasta luopumista, pilkkoa vaalipiirit pienemmiksi ja siirtyä suoraan henkilövaaliin Englannin mallin mukaisesti? Suora presidentinvaali on Suomessa todistanut suosionsa.

 

Edustuksellisen demokratian valintaprosessi toimii perustuslaissa valitulla tavalla Suomessa. Itse demokratian toimivuudesta voi olla montaa mieltä, ja se onkin ehtymätön aihe kahvipöytäkeskusteluihin. Hyvä, että keskustellaan. Se on olennainen osa sananvapauttamme.

Kansalaiset, kohti toista kierrosta ja vaaliuurnia! Maalisuora aukeaa. Jokainen ääni lasketaan toisin kuin eräissä suurissa maissa idässä ja lännessä.

 

 

UM-gate

 

Helsingistä lennätetään:

79 ulkoministeriön työntekijää allekirjoitti marraskuussa kirjeen ulkoministeri

Valtoselle ja ilmaisi tyytymättömyytensä Suomen valitsemaan linjaan Lähi-Idän politiikassa. "Asiasta uutisoi ensin STT 10.1." https://yle.fi/a/74-20068659

 

Kirje oli ilmeisesti tarkoitettu avoimeksi, koska UM julkaisi sen. Muutenhan vaarana olisi ollut maan turvallisuuden ja kansainvälisen imagon kannalta arveluttava tietovuoto. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6d9069b1-85a3-4436-99f5-685d812fa09f

Allekirjoittajien nimiä ei UM suostunut julkaisemaan, vielä.

Allekirjoittajia kutsutaan julkisuudessa aktivisteiksi, nuoremman polven idealistiseksi aktivistiporukaksi, varjonyrkkeilijöiksi jne. Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. 

Nyt tarvitaan allekirjoittajien nimet julkisuuteen, ettei tästä tule uusi Tiitisen lista. Journalistit töihin! 

Kirjettä käytettiin heti julkitulon jälkeen politiikan työkaluna. Presidentinvaalit ovat saamassa sittenkin sisäpoliittista polttoainetta debattiin, vaikka sisäpolitiikka ei (muka) presidentille kuulukaan. Ulkopoliittinen tilanne on sen verran vaikea ja ´natoutunut´, ettei siellä ole tilaa käsirysylle. Siispä kääntykäämme sisäänpäin.

Ehdokas Urpilainen tuomitsi hallituksen (lue: maan) ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan häilyväksi ja jälkijättöiseksi. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010110527.html  Kas kummaa, nämä ajatukset eivät tulleet julki esim. Ylen vaalitentissä 3.1. 
Ehdokas Essayah tuomitsi tuoreeltaan 10.1. vaalitentissä UM-kirjeen. Hän luonnehti allekirjoittajia kapinallisiksi, joilla ei ole lojaalisuutta istuvaa hallitusta ja ministeriä kohtaan. 

Ehdokas Andersson kertoi jo ennen UM-gaten puhkeamista, että tiukassa sisäpoliittisessa tilanteessa (esim. SAK-EK-valtioneuvosto) hän presidenttinä kutsuisi osapuolet "keskusteluun kanssaan". Tulkitsen, että UM-gate täyttäisi tiukan poliittisen tilanteen tunnusmerkit. UM-kirjeen vaatimus "sääntöpohjaisen järjestelmän kunnioittaminen ja kv-oikeudellisista velvoitteista kiinni pitäminen" ovat kuin suoraan Anderssonin vaaliohjelmasta. Yleisluontoisia julkilausumia myönnän, mutta kuitenkin identtisiä.

Lisää presidenttiehdokkaiden kommentteja on varmasti tulossa, kunhan puoluetoimistot ja kannatusyhdistysten tiedotusvastaavat saavat aseteltua sanansa mahdollisimman nasevasti tukemaan ehdokkaan julkista minää. Raja palatsivallankumouksen tukemisen ja isänmaan asialla olemisen välillä on hiuksenhieno.

 

"Jottain tarttis tehrä"
Suomen ulkopoliittinen linja ei ole muuttunut koskien Gazan sotaa. (Otin vapauden käyttää määritelmää "sota", koska sotia ei ole julistettu enää kymmeniin vuosiin) Ulkoministerin velvollisuus on palauttaa ministeriönsä luottamus ja tuki valtioneuvoston toimille. YK ei pääse yksimielisyyteen strategiastaan Palestiinan kysymyksessä (onko sillä edes strategiaa?), ja Suomi on ilmaissut äänestyksissä oman kantansa. Pulinat pois, ainakin UM:n seinien ulkopuolella. On kai heilläkin tiedotusvastaavat ja määritellyt puheoikeudet? Jos Suomen ulkopoliittinen kanta ei miellytä osaa UM:n työntekijöitsä, on heidän ryhdyttävä tekemään henkilökohtaisia valintoja.

 

Vaihtoehtoisia toimintamalleja ilman lukijan kuluttajansuojaa:




1. 79 kirjeen allekirjoittajaa irtisanoutuvat vapaaehtoisesti ministeriön palveluksesta. He ovat kirjeessään jo irtisanoutuneet Suomen ulkopoliittisesta linjasta, joten työsuhteen päättyminen olisi looginen jatko osoitetulle epäluottamukselle Tasavaltaa kohtaan. Kädenojennuksena ja armon osoituksena valtioneuvosto ei ryhtyisi oikeustoimiin tätä kapinaryhmää kohtaan. 

 

2. Ministeri Valtonen irtisanoo allekirjoittajat. Samalla kapinaryhmä joutuu rikostutkinnan
kohteeksi esim. nimikkeellä kv-yhteistyön vaarantaminen. Tästä seuraisi tietysti oikeudenkäyntejä, epäedullista julkisuutta, loan heittoa ja vaatimuksia hallituksen eroon tai ainakin ministerivaihdoksiin. Kreml olisi todella tyytyväinen tilanteeseen. Lopputuloksena olisi Helsingin merialueella runsaasti vapaa-ajan kalastajia n. vuoden verran, kun UM:n henkilöstöä siirrettäisiin palkalliselle karenssivapaalle. (Englannissa menettelyä kutsutaan nimellä: henkilö siirretään puutarhatöihin l. gardening  lat.huom.) Eipä ihme, että Englanti tunnetaan loistavista puutarhoistaan!

 

3. Kapinaryhmä vetää kirjeensä takaisin, katuu tekoaan ja ulkoministeriö jatkaa töitään vaalikauden loppuun,
 tosin erittäin huonon työilmapiirin vallitessa. Jälkimaininkeina on odotettavissa organisaatiouudistuksia
 ja huomattava joukko tehtävän vaihdoksia koko ulkoasiainhallinnossa. 

Millainenhan on työilmapiiri juuri nyt UM:ssa kapinakirjeen seurauksena? Ministerin tulee reagoida ennen kevään Diplomaattipäiviä, jolloin on uuden presidentin vuoro ottaa kantaa asiaan. 

 

Kaikissa em. vaihtoehdoissa tulee järjestää Tasavallan Päämiehen puhuttelu koko ministeriölle ja diplomaattikunnalle. Puhuttelun pitää uusi presidentti, jotta valtiojohto sitoututetaan kokonaisuudessaan asiaan.
 Diplomaattikunnan ja utva:n ohella UM on presidentin ulkopoliittisen toiminnan tärkeä yhteistyökumppani.

 

Mielenkiintoinen vaalivuosi jatkuu. Pidelkää laidoista kiinni. "Taas mennään!", sanoi Sanna Marin aikoinaan.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Mielettömiä mielen räjähdyksiä

 

Finglishtynyt äidinkielemme tuottaa ilmaisuja, jotka ovat pahasti inflaation 

kärsineitä kuten amerikkalaiset vastineet. Puhuttu kieli ujuttautuu kirjoitettuun kieleen, koska pikauutisoinnin maailmassa ei ole aikaa eikä halua miettiä mitä laittaa esille digipaperille. Alla pari esimerkkiä.


 

Mieletön 

(arkikielessä huikea, suunnaton, tavaton)

Asian tai henkilön tulee olla mielettömän hyvä, jotta se ylittäisi median kuluttajien havaintokynnyksen (entinen uutiskynnys, lat. huom.) Ei riitä, että asia olisi vain

todella hyvä tai erittäin hyvä. Hyvä,parempi, paras on niin eilistä.

Kun Amerikassa erinomaisuutta ilmaisevat superlatiivit on kulutettu loppuun, seuraava ilmaisu on ”the shit”. Yllätys yllätys, se onkin hyvin positiivinen ilmaisu.

Mitähän tunkiotermiä käytämme seuraavaksi täällä Härmässä? Nykyisin jatkamme keskustelua sikojen läävässä: "Se on kyllä sikamakee juttu!"




Räjähtää käsiin

Kun jonkin kasvaa voimakkaasti, usein odottamattomasti, niin se tietysti

”räjähtää käsiin”. Nämä poksahdukset saavat joskus koomisia piirteitä.

 

Otsikko Lapin Kansa 9.1. ”Pakkaset saivat akkukaupan räjähtämään käsiin.”  Ottaen huomioon akkumateriaalien vaarallisuuden ja myrkyllisyyden ihmiselle, uutinen on erittäin huolestuttava. Ympäristökatastrofin aineksia ilmassa pakkaskeleissä.

 

Lisää räjähdyksiä:

Keikkalääkärien palkkiot ovat räjähtäneet käsiin.

Suomalaisten ylipaino-ongelma räjähtää käsiin.

Sähkön hinta  (luonnollisesti) on räjähtänyt käsiin jo monta vuotta sitten.

Etätyön epäillään räjähtävän käsiin (vielä on siis aikaa).

Kannabisongelma on räjähtänyt käsiin ympäri Suomea.

Keskustan ja Perussuomalaisten hallituspeli räjähti käsiin viime keväänä.

Sotepommi uhkaa räjähtää Orpon hallituksen käsiin (ja todennäköisesti räjähtääkin).

Koronan omikronvariantti levisi ja räjähti käsiin.

jne.

 

TUKES tulisi vaatia julkisen sanan työntekijöiltä räjähdysainesertifikaattia, ettei tulisi

lisää tahallisesti aiheutettuja yläraajavammoja.

 

Lehdistön varomattomat sanavalinnat ovat räjähtäneet käsiin!

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Sana on sopimus - Verbum est pactum

 

Itämeri v. 1568, © Paolo Forlani

 

Suomi vietti 6.12. 106. itsenäisyyspäivää. Suomi on siis 105-vuotias vanhus, reipas mutta "pientä krenkkaa tässä on kyllä ollut, ja naapurin kanssa sitä ainaista kränää."

Tapeltu on Venäjän ja Suomen kesken satoja vuosia. Sana on nykyisin vahva ase, ja sopimukset eivät enää ole "paperia", vaan digitaalisen kinastelun käyttövoima. Sanan miekan kahvan hela ovat paikannimet ja kuinka niitä tulkitaan.

 

Osana Itämerenalueen yhteiseloa on maantieteellisen nimistön kirjavuus. Ymmärrettävästi käytettävien kielien kirjo aiheuttaa runsaudenpulan. Nykyinen trendi kieltää menneisyys kaikilla sivistyksen tasoilla on arveluttavaa. Historian kieltäminen nimistössä ei ole nyky-Venäjän yksinoikeus; (rakennukset, kadut, kaupunginosat, patsaat, mäet ja vuoret, järvet, meret + + ).

Juuri nyt Suuri Äiti Rodina käy avointa sanasotaa ja vihapuheviestintää Suomea kohtaa osana hybridivaikuttamista. Aivan kuten 1930-luvulla, sisäpoliittinen hämmentäminen on hyvin aktiivista. Tämä naapurimme itkupotkuraivari saa välillä absurdeja muotoja. Esimerkkinä Nuorsuomalaisten Päivälehden (a.k.a. Helsingin Sanomat) julkaisema uutinen 5.12.2023 koskien Suomenlahden nimeä.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010034947.html

 

Kaivelin hiukan historian nimistöä syvemmältä koskien merialuetta Suomen ja Viron välissä.

 

Suomenlahti

- 1200-luku; Mare Estonum (Virolaisten meri), Timo Vihavainen
- Novgorodin aika 1100-1400-luku; Kotlininjärvi, Retusaaren (saks. Kotwing) myöh. Kronstadtin ympärillä.

- 1500-luvun kartat; Golfo de Livonia ja Golfo Moscovitico

- 1500-luku, Carta Marina; Mare Finonicum (Suomalaisten meri)

- 1500-luku; Mare Livonicum (manner-Euroopassa käytetty nimi)

- 1590-luku; Sinus Finnicus (Suomenlahti)

- Pietari Suuri 1700-luvulla; Kronstadtinlahti muuttui Suomenlahdeksi (Finski zaliv) tsaarin käskystä

- 2020-luku; Venäläisistä nykypoliitikoista osa kannattaa nimen muuttamista Nevanlahdeksi.

Muutkin Itämeren alueen nimet aiheuttavat henkisiä hiertymiä ranta-alueen asukkaissa. Pääaltaan l. Itämeren (engl. The Baltic) nimi on ollut pitkään kiistelyn kohde.

Itämeri - "Baabelin meri"

 

- ruots. Österjön

- suomenkieleen muodostunut 1649 nimike Itämerest, 1845 varianttina Saksanmeri

- saksal. Ostsee

- tanskal. Østersjøen

- viroksi Läänemeri

- saameksi Vanha vald mer

- holl. Oostzee, Oost zee, Ooster Zee, Mare Orientale 1590-luku

- engl. the Baltic

jne. jne.

 

https://www.kielikello.fi/-/itameri-pintaa-syvemmalta

 

Suomessa on jo vuosikymmeniä keskusteltu ja jopa eduskuntaaloitteitakin tehty Itämeren nimen muuttamiseksi. On katsottu, että Itämeri kuvaa Ruotsin ylivaltaa ja naapurimaiden alisteista asemaa. Muutoksen perustelu on mielestäni kauaa haettu ja osoittaa hiukan huonoa suomalaista itsetuntoa. Toisaalta, puhtaasti maantieteellisesti katsoen ruotsinkielen Österjön on yhtä oikein kuin suomenkielen mahdollinen vastine Länsimeri!

Itämeren osat valuma-alueineen: 1) Perämeri 2) Selkämeri 3) Saaristomeri 4) Ahvenanmeri 5) Suomenlahti 6) Pohjoinen Gotlannin allas 7) Läntinen Gotlannin allas 8) Itäinen Gotlannin allas 9) Riianlahti 10) Gdańskinlahti 11) Bornholmin allas 12) Arkonan allas 13) Kattegat 14) Beltienmeri 15) Juutinrauma.

 

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vaalikaamme kiihkotta rakkauttamme kotiseutuumme ja sen nimistöön, jonka osittain jaamme naapurien kanssa. Olen liki epätoivon partaalle etsinyt nykyisen asuinpaikkani perinnenimistöä. Digiloikka tarjoaa erinomaisia karttoja avoimessa tietokannassa mm. https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/ Tosin sieltä on siivottu perinnesanastoa ja valitettavasti keksitty uusia, kummallisiakin nimikkeitä. Pahimmassa tapauksessa jokin aho, mäki tai niemennokka on jätetty kokonaan nimeämättä. 

Digitointi voi pahimmillaan olla historian epäjatkuvuuskohta.

Paikannimien muunnelmia ja synonyymeja maailmaan mahtuu niitä vanhakantaisiakin. Yhtä ja oikeaa tulkintaa ei kuitenkaan ole eikä tule olemaan. Halusimme tai emme, poliittiset painotukset vaikuttavat vahvasti kielenkäyttöömme, nimistöönkin. Aseena ei nimitaistelua kuitenkaan tule käyttää.

 

Niin kauan kuin sana on vapaa ja sana on sopimus, olemme sivistyksellisesti vankalla pohjalla.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.