1970-luvulla sanailtiin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogian alkusanoja mukaillen "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Nyt on suo kuivattu ojituksella, kuokka on ruostunut aitan seinälle ja Jussi on mennyt Ruotsiin, Volvon tehtaille, töihin."
Maan asutus vs. maan puolustaminen
Alkanut presidentinvaalikampanja kyselee vaalikoneissa; "Pitääkö koko Suomi pitää asuttuna?" Jo Sauli Niinistön 2. kauden alussa tämä sysisuomalaisten pyhänä pitämä, kiveen hakattu, teesi asetettiin kyseenalaiseksi. Puolustusvoimien komentajakin totesi n. 10 vuotta sitten, ettei armeijan resurssit riitä koko maan uskottavaan puolustamiseen. Totta puhui hra Ilmavoimien kenraali!
Tilanne on nyt muuttunut, koska olemme osa Natoa ja sen keskinäisen avunannon verkostoa. Sotilaallinen yhteistyö on nopeasti konkretisoitunut, toisin kuin wanha YYA-Suomen yhteistyö SNTL:n kanssa, joka oli lähinnä asejärjestelmien yhdenmukaista puuhastelua ja naapurin isällistä valvontaa. Olimme harmiton ja myötäilevä, näennäispuolueeton, naapuri.
Nyt meillä pitäisi olla paremmat edellytykset maan asuttuna pitämiseksi, koska oma puolustuksemme on samalla osa Norjan ja Ruotsinkin puolustusta. Tosin, eipä Ruotsikaan ole paljoa murehtinut Västerbottenin ja Lapin asukkaiden elämisen edellytyksistä. Kaivosteollisuuden ja energiantuotannon edellytysten turvaaminen ovat etusijalla.
Nato-Suomen pelilaudalla taitavat nappulat olla samassa asennossa kuin 1941 Mikkelin päämajassa. Attribuutit ovat vain toiset. Esim. Ydinasepelote = edulliset puolustuslinjat Itä-Karjalan järvikannaksilla.
Maantieteellinen status quo on minimi- ja samalla maksimitavoite. Sillä ei ole strategista merkitystä, onko Suomen Lappi, Kainuu ja Pohjois-Karjala asuttu vai ei. Meillekin mineraalit, energia ja metsävarat ovat tärkeimmät.
Mitä tarkoittaa koko maan asuttuna pitäminen?
Nyky-yhteiskunnassa jonkin alueen asumiskelpoisuus on paljon muutakin kuin Maslowin tarvehierarkian askelilla ylöspäin ponnistelu. 1950-luvun tarpeet eivät täytä nykyihmisen vaatimuksia, ellei asuinympäristö ole pommitettu maan tasalle (vrt. Ukraina ja Gaza).
.
Moderniin pyramidiin tulee lisätä kivijalkataso:
sähköverkko, akustot, wifi, tie perille ja vessapaperi!
Olen seurannut maaseutu-Suomen autioitumista ja asuinsijoilleen jääneiden eloonjäämistaistelua koko aikuisikäni. Itsekin matkalaukun kanssa 1970-luvun lopulla etelään muuttaneena ja satunnaisena kotiseudulla vierailevana kesämiehenä olen todistanut palvelujen vähenemisen ja suoranaisen hävitysvimmankin. Mennyttä ei takaisin saa, mutta ylhäältä ohjattu ja rohkaistu keskittyminen ei saa olla itseisarvo.
Kun työura kuljetti minut ruuhka-Suomeen 1984, asetuin pikkukaupunkiin, jonka väkiluku oli 18´000. Siellä ja sieltä käsin tein 20 vuotta töitä maailmalla ja lopuksi pääkaupunkiseudulla.
Minulta usein kysyttiin lounaskeskusteluissa, miksi ihmeessä asun syrjäseudulla. Eivätpä kysyjät tienneet tai enää suostuneet muistamaan, mitä syrjäseutu tuolloin Suomessa tarkoitti. Vakiovastaukseni kysyjille oli: "Kun pidän työpäivän siellä pikkukaupungissa (nykytermillä etäpäivä), niin voin ruokatunnilla lounastaa, käydä pankissa, apteekissa, kaupassa ja vielä napata torilta tuoreita hedelmiä toimistolle. Mihin kaikkeen teidän ruokatunti venyy?"
En saanut vastauksia.
Tiedän lukijan ajattelevan, että se oli silloin se. Nyt voi verkossa hoitaa kaikkia asiat ja ruokakuriiri tuo hedelmätkin suoraan työpaikalle/kotiin. Entäpä jos etäisyydet em. palveluihin ovatkin liian pitkät ja väestön tiheys tekee kaikesta palveluliiketoiminnasta kannattamatonta?
Lipposen hallitusten aikaan, vuosina 1995-2003, tuli kaupungistumisesta ja kuntaliitoista valtionuskonto. Ensin annettiin 25´000 asukkaan elinkelpoisen kunnan raja, sitten rima nostettiin 50´000 asukkaaseen. Tähän nojaten tehtiin kuntaliitoksia niin kiivaaseen tahtiin, että kuntaministeri luopui politiikasta 2010. Jäähyväissanoinaan hän tokaisi: "41 vuotta julkisena kusitolppana riittää." Nykyisin ei kukaan tiedä kuinka korkealla minimiasukasmäärä on. Olisiko 100´000? Kyllä tuon kipurajan valtiontalouden tutkimuslaitos ja maakuntahallitukset tietävät, mutta eivät sano ääneen. Paniikkia pitää välttää. Hitaasti pataa lämmittämällä ei sammakkokaan hyppää pois vedestä.
Vuosituhannen vaihteessa kiihtyi vanhenevan väestön keskittyminen kuntakeskuksiin.
Tavalla tai toisella n. 700´000 suomalaista kosketti sotien jälkeen asutustoiminta. Sodan kärsimysten kiusaama kansa sidottiin maahan. Asioita hoiti 1938-1959 maatalousministeriön asutusasioidentoimisto, ja sen jälkeen asutushallitus 1959-1971.
1970-luvun lopulla autioituneiden pientilojen viimeiset naapurit sammuttivat valot. Rintamamiestilat olivat jo kylminä ja nyt oli 1950-luvun asutustilojen vuoro saada laudat ristiin ulko-oviin. Sulakkeetkin otettiin irti ja liittymät irtisanottiin, koska sähkönsiirtomaksu satunnaiselle käyttäjälle on 100 x kWh-maksut! Kiinteistöjen arvo on negatiivinen, ja määrite "purkukuntoinen" on venyvä. Kiinteistövälittäjät eivät oikeasti välitä syrjäseuduista/-seuduilla.
Nuorten ties monesko "muuttoaalto" opiskelun ja työn perässä linjan Kokkola-Imatra eteläpuolelle on tapahtunut tosiasia. Maslowin tarvehierarkia toteutuu parhaiten em. linjan takana. Etelän rintamailla asuu tänään yli 70% väestöstä. Eräänlainen paluu Pähkinäsaaren rauhan rajaviivalle on tapahtunut. Pohjoisessa asuvat nyt keräilykulttuurin edustajat, etelässä viljelijät. "Pelto" on tehnyt digiloikan verkkoon.
2000-luvun alun lama-Suomessa todettiin, että edes kuntaliitokset eivät pelasta 1990-luvulle unohtuneen hyvinvointivaltion kallista hallinto- ja palvelurakennelmaa. Niinpä aloitettiin remontin suunnittelu siitä kalleimmasta valtionbudjetin momentista; sosiaali- ja terveydenhuollosta. Poliittinen kädenvääntö ja kiistely (jopa kiivailu) kesti vuodesta 2005 vuoteen 2023, eikä lopputulokseen ole tyytyväisiä edes remontin talkooporukka.
"Reform of the Finnish social and welfare service structure was a big and expensive failure.
And that´s all I want to say about that."
- Forrest Gump of Finland
Takaisin asiaan, maan asuttuna pitämiseen.
Kun palveluverkon silmäkoko kasvaa koko ajan, osaavat tarvehierarkiansa kantapään kautta oppineet kansalaiset äänestää jaloillaan lähimpään kaupunkiin. Ellet muuta, tipahdat harvan verkon silmien läpi. Lompakolla ei enää voi äänestää, koska elinkustannukset ovat karanneet käsistä. Maaseutu-Suomesta ei ole jäljellä enää kuin Sale, Neste ja kunnan palvelupiste. (Kunnan palvelupiste on avoinna vain parittomien viikkojen tiistaisin ja torstaisin klo 10-14, ellei päivä ole juhlapyhä, sen aatto tai muuten työehtosopimusten mukainen vapaapäivä. lat. huom.) Taksiakaan ei saa enää öisin, koska pitäjien taksiyrittäjät ovat joko lopettaneet tai heillä ei ole yöpäivystysvelvollisuutta.
Kun viimeiset palvelut lopetetaan, kaupunkikunnat ja niiden lähialueet kutsuvat. Digipalvelut eivät ole vaihtoehto nopeasti ikääntyvän ympärivuotisen asukasjoukon selviytymiselle.
Ehdotan, että vihdoinkin lopetamme mantran ´maan asuttuna pitämisestä´. Koko maan puolustaminen onnistunee paremmin kuin kansalaisten pidätteleminen itärajalla ja Lapissa.
Juuri erätauolla oleva polkupyöräilijöiden vyöry Venäjältä osoittaa, ettei edes voimatoimin kyetä päättäväisiä ihmisiä toimimasta kummallakaan puolen valtakunnanrajaa.
Keskittykäämme hillitsemään holtitonta luonnonvarojen käyttöä ja annetaan syrjäseutujen viimeisille mohikaaneille kelvolliset elämän edellytykset erittäin hitaasti uusiutuvan ja ihmisen tekemistä vahingoista elpyvän luonnon keskellä. Luonnonelpyminen ja ennallistaminen ovat meistä suomalaisista kiinni. Juuri nyt ajamme peruutusvaihteella luontoa kaatopaikalle, mutta vielä ei ole liian myöhäistä. Ken kaupunkien asukkaista haluaa osan elämästään saloseuduilla viettää, niin mökkitalkkarit kyllä auttavat korvausta vastaan heitä selviytymään. Eräänlaista asutustoimintaa tämäkin.
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
