Perämeren Jalokivi ei kaipaa tuulivoimaloita

 

Kartta: P-Pohjanmaan Liitto, Tuuli-hanke

https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2022/06/TUULI-hankkeen-sijainninohjausmallin-kartat-2.pdf

Meille Perämeren rannikon asukkaille yhteinen ylpeydenaihe, Krunnien saariryhmä, sijaitsee keskisellä Perämerelle, Iin-Kuivaniemen korkeudella n. 5 meripeninkulmaa rannikosta. Tuo kalastajien ikiaikainen tukikohta ja hailuotolaisten "Malurinsoutajien" suojasatama on nyt rauhoitettu kaikelta ihmistoiminnalta. Saarille ei ole pääsyä ja jokamiehenoikeudet eivät siellä päde. Kalastuksellekin on voimassa tiukat rajoitukset.

 

Miksi siis saariryhmästä pitäisi olla ylpeä? Krunnit ovat yksi viimeisiä luonnontilaisia luonnontieteellisen tutkimuksen alueita pohjoisilla merialueilla. Sieltä saamme arvokasta tietoa luonnon muutoksista ja mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksesta elinympäristöömme.

Keskellä Perämerta sijaitseva saariryhmä on tutkijoiden ainutlaatuinen, liki koskematon leikkikehä, jota Oulun yliopisto hallinnoi.

Saariryhmä ja ympäröivät luodot ja karit ovat osa Natura-aluetta Perämeren Saaret ( yht. 7136 ha). Sen alueita on kaupungeissa ja pitäjissä: Kemi, Tornio, Simo, Kuivaniemi, Ii, Haukipudas, Oulu, Oulunsalo ja Hailuoto. 

 

P-Pohjanmaan TUULI-hanke "energia-  ja ilmastovaihemaakuntakaavan" valmistelu on ollut jo kommentoitavana. Maakuntahallitus ja -valtuusto ehtivät puite-ehdotuksen kesällä jo hyväksyä, joskin puutteellisena. Esitetyssä kaavaehdotuksessa on sijoitettu "Kyllä" ja "Ehkä" nimikkeiden alle tuulivoimaloita Krunnien ja Kraasukan luonnonsuojelualueiden välittömään läheisyyteen. Tämä ei ole hyväksyttävää. Meriluonnossa rakentamisen vaikutusalue ei noudata ahtaasti määriteltyjä rajoja. Tuskinpa luonnonsuojelualueiden perustamisessa osattiin edes kuvitella merituulivoimaloiden kaltaisia laitteita keskeiselle Perämerelle!

 

Mikäli tuulivoimaloita rakennetaan esitetyllä tavalla, haittavaikutukset mm. lintukannalle ovat ilmeiset. Lisäksi on huonosti tutkittu kallioperän kautta kulkeutuvan melun vaikutus meriluonnolle ja voimalamastojen vaikutus mm. vaelluskalojen ja muuttolintujen käyttäytymiseen. Todennäköisesti maatuulivoimaloiden maamelun aiheuttamat eläinten joukkopaot ovat jo tiedossa (esim. jyrsijöiden ja matelijoiden joukkopako Olhavan tuulivoima-alueelta).

 

Krunnit ovat kalojen ja lintujen vaellusreittien varrella ja koko saariryhmä tieteellisen tutkimuksen uniikki aarreaitta. Alueen rauhoittaminen oli aikoinaan kädenojennus tuleville sukupolville. Luonnonsuojelualueen koskemattomuus on kaikkia velvoittava, myös energiateollisuutta ja Pohjois-Pohjanmaan Liittoa. Krunnien ja Kraasukan suojavyöhyke tulee määritellä nykyistä huomattavasti laajemmaksi. Sen olemme velkaa tuleville polville ja tulevaisuuden luonnontieteelliselle tutkimukselle.

Julkaistu Kaleva-lehdessä 19.10.2022

https://www.kaleva.fi/perameren-jalokivi-ei-kaipaa-tuulivoimaloita-krunn/5019315

 

 

Ympäristöarvot ja maatilatalouden tarkastustoiminta EU-Suomessa

 

 

Olemme tehneet maisemointi- ja laidunnussopimukset osalle tilan lohkoista, jäljempänä "M&L". ProAgria, maatilatalouden neuvontaorganisaatio, https://www.proagria.fi  on konsultoinut laskua vastaan hakemusten suunnittelua ja oikeellisuutta ns. Neuvo-palveluna. Keväällä allekirjoitimme hyvässä uskossa (bona fide) hakemukset laidunnuksesta ja luonnon monimuotoisuuden hoitamisesta.
Vaan kuinkas kävikään? 

1) Meille toimitettiin kartta A ennen laidunkautta

2) ProAgria lähetti puolestamme kesäkuun alussa ELY-keskukseen Kartta B:n

3) ELY tekee lokakuussa tarkastuksen aivan oman Kartta C:n perusteella!

Siinä sitten ihmettelimme tiluksilla kolmen totuuden ristivedossa, me tietämättömät mutta kuitenkin vastuulliset tilalliset. 
Miltä teistä kuulostaa tilanne, jossa M&L:n listat sisältävät kolme eri nimikettä, eri pinta-alat ja eri toimenpidemääritteet? Kun asia valkeni, jouduin tekemään itselleni muunnostaulukon em. sekasotkun selventämiseksi karttojen A ja B perusteella. Karttaa C emme tietenkään saaneet itsellemme. Tein muunnostaulukon jälkikäteen. Epätietoisuus on ihmiselle kalvava mielentila. 

ELY:n M&L-tarkastus oli kuin katkelma Dario Fo:n näytelmästä. Kolme itämaan viisasta henkilöoletettua saapasteli tilalla. Yksi oli johtohenkilö, toinen mittaili GPS:lla lohkorajoja ja kolmas teki kartoitusta biodiversiteetista, kasvilajeista ja ekotyypeistä yht. 3 x 8h. Vähemmän olisi mielestäni enemmän valtionhallinnossakin.

Palautetta tarkastuksessa kyllä saimme, kiitosta vaan. Esim. tarkastusmerkinnän, ettei risukasoja ja äestä ei oltu poistettu tietyiltä M&L -lohkoilta. Syy oli yksinkertainen. Diesel-hevosemme oli rikki. Onneksi Valtran huoltomies kurvasi pihaan juuri, kun arvon tarkastelijat olivat paikalla. Todistaja rassasi pari tuntia traktoria kuntoon, ja saikin sen toimimaan. Pieni voitto maatilalle, suuri harppaus Suomen M&L:lle!

Palaute jatkui. Rajanaapuri oli suorittanut päätehakkuuta (ent. avohakkuu) myös meidän puoleltamme n. 20m kaistaleen verran. "Maisemointisopimusalueella ei saa suorittaa avohakkuita.", valisti päätarkastaja. "Rajanmääritys on kyllä vaikeaa tällä n. kilometrin mittaisella suoralla rajalinjalla, koska GPS:ssa on häiriöitä.", totesi tarkastaja no. 2. Ongelmista viis, vahinko ja syyllisyys lankesivat meille, ei naapurille. Sopimussakkoja rapsahtaa. No, jälkipyykkiä käydään naapurin kanssa myöhemmin. Lisää naapurisovun rakennuspalikoita, oletan.

Tarkastajat moittivat, että laiduntamatta jäänyttä alaa oli niittämättä, vaikka ProAgrian "Neuvo-käynnillä" meitä juuri ohjeistettiin käyttämään vain neljällä jalalla kulkevia ruohonleikkureita, ei polttomoottoreita eikä edes isoisäni perintöviikatetta. No, eipä ko. alat olleet edes meidän tietojemme mukaan laidunnusaluettakaan. 

Laidunalueeksi oli merkitty myös tilan palo- ja pelastustie, joka MML:n mukaan pitää olla aina esteetön.

Annetaan asian olla, rauhoittelin itseäni. Pitäähän virkamiehilläkin olla huippuhetkensä työn lomassa.

 

Onneksi kaikki vanhat ELY:n M&L-sopimukset raukeavat kuluvan vuoden lopussa. Nyt on aika harkita miten arvottaa kasvu- ja muut lohkot. Aivan varmasti väännämme itse rautalangasta meidän näköisemme hakemuksen, jos vielä riittää talonpoikaista sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Mielestäni MMM on väärä instanssi hallinnoimaan maisemanhoitoa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Maa- ja metsätalous olisi sopiva, selkeästi rajattu työsarka MMM:lle. ProAgrian tulisi olla ELY osasto, joka tekee tiivistä yhteistyötä tarkastustoiminnan ja kaiken muun maatilatalouden funktioiden kanssa. Eipä olisi pahitteeksi, jos kalatalouskin olisi osa tätä valtiollisen vallan keskittymää. 

Tehomaatalous & tehometsätalous ja M&L eivät sovi samaan lauseeseen. M&L kuuluisi luontevasti Ympäristöministeriön vastuualueeseen. Digitoidut, avoimet tietokannat tukisivat maaseudun kehittämisen työnjakoa. Tosin Metsähallituksen Metsätalous Oy saattaa edelleenkin jatkaa taksonomiansa salassapitoa "kilpailullisista syistä".

 

Ympäristöministeriö voisi neuvoa, hallinnoida maisemointihakemuksia ja valvoa työn tuloksia. Syksyllä laiduntavat eläimet siirtyisivät sisätiloihin ja maatilatalouden alaisuuteen, mikäli näin sovitaan osa-aikaisten maisemanhoidon kokemusasiantuntijoiden kohtaloksi.

Jos ympäristötietoisuus on otsikoiden mukaan YM:n kammareissa voimissaan, niin tulkoon ympäristöministeriö näihin biodiversiteettitalkoisiin myös konkreettisesti. Tervetuloa kosteikoillemme, mutta muistakaa ottaa kumisaappaat mukaan, kiitos.

 

Yritämme tilallamme ylläpitää jokivarsia ja järvenrantoja tavalla, joka tukee mm. kurkien, vesilintujen, ruisrääkkien, joutsenien, kaulushaikaroiden ja harmaahaikaroiden pesintää. Yli 20 vuotta olemme mielestäni onnistuneet kohtalaisesti ja linnusto on omalla tavallaan kiittänyt. Pesintä on ollut voimallista. Ainoastaan ELY on toistuvasti moittinut tätä rinnakkaiseloamme luonnon kanssa. 

Tuntuu pahalta, jos rannan linturuovikot ja -vitikot pitää vetää joka vuosi alas viimeistään talvella tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Missä meidän pulloonpuhaltajat, rva ja hra kaulushaikara,  ja kurjet sitten pesivät? Eivät ainakaan järvenrannassamme. Syövätkö lampaat, naudat ja hevoset ahneuksissaan suojeltavia kasvilajeja, jos laidunnukseen tulee allokoida minimimäärä lohkoja/pinta-alaa?

 

Talonpoika tekee tietysti nöyrästi mitä ylhäältä määrätään, mutta nykyinen tårta på tårta -malli ei mielestäni toimi. Prosessi on yksiselitteisesti aivan liian kallis, sekava ja tehoton. Laskentatavasta riippuen valtion vuosibudjetissa on 197-220 milj.€/v allokoitu pelkästään "maatilatalouden tarkastustoimintaan" (MMM 2022). Toimijoita häärii asian ympärillä niin että päät yhteen kolisevat. Tuskin työmotivaatiokaan on ao. virastoissa aivan katossa.  Sama motivaatiovaje uhkaa meitä luonnon kanssa symbioosissa eläviä maalaismoukkia, elleivät toimintatavat muutu. 

Jaksan vielä uskoa, että meidän kaikkien tavoite on sama; suomalaisen luonnon säilymisen turvaaminen.

 

Ammattimiehet kävivät kylässä

 

 

 

Kuva: finna.fi 

Perjantaina tienvarsia raivatessa huomasin, että vanha tervaleppä oli kaatunut sähkökaapelin päälle "konkeloon". Siispä soitin oitis kanadalaisen sijoittajan, eläkerahaston, suomalaiseen sähkönsiirtoyhtiöön. Suoraa vikanumeroa ei löytynyt, mutta arvelin että uhkaava sähkönkeskeytys olisi riittävän lähellä aihetta. Sitten näppäiltiin "yksi jos haluat palvelua suomeksi jne." ... lopulta valikosta tuli vastaan "vikailmoitukset, paina kaksi". Pari minuuttia kului tässä touhussa ja toiset kaksi "olette jonossa" -musiikkituokiossa. 

 

Vihdoin ystävällinen rouva vastasi ja selvitin asian. Kävimme läpi puhelin/karttaharjoituksen tarkan vahinkopaikan todentamiseksi. Rouva totesi, aivan oikein, että linjalla on vain yksi liittymä. Kerroin, että asia olisi kiireinen koska ko. liittymä on kaupungin paineviemärin pumppuasemalla. Sähkökatkos aiheuttaisi ylivuodon ja jätevedet valuisivat veto-ojaamme pitkin suoraan viereiseen järveen!

Sanoin myös, että raivausryhmän tulee soittaa minulle ennen kuin ovat paikalla. Alue on maisemansuojeluohjelmassa, eikä siellä saa heilua moottorisahan kanssa miten haluaa. Rouva otti numeroni ylös ja lupasi, että minulle soitettaisiin.

 

Päätin jäädä maatilalle yöksi, koska muutoin portti olisi lukittu eikä raivausryhmä pääsisi paikalle. Mitään ei tapahtunut yöllä, ei myöskään koko viikonloppuna. Kävin pari kertaa katsomassa, että sähköjohto oli vielä ehjä. No, minulla on aikaa, ajattelin ja jatkoin syksyisiä metsätöitäni.

 

Maanantaina avasin portin ja menin risusavottaa jatkamaan. Puolenpäivän aikaan päätin kurkistaa jälleen sähkölinjaa. Kas, ammattimiehet olivat käyneet paikalla! (Työturvallisuusohje vaatii, ettei firman miehet saa mennä yksin metsään. lat.huom.) Konkelossa ollut puu oli katkaistu keskeltä, sähköjohto oli vapaa, mutta nyt oli muodostunut uusi konkelo kaadetun rungon latvasta ja viereisestä puusta. Varmaan oli ollut kova kiire viikonlopun raivaussumaa purkamaan, koska minulle ei vaivauduttu soittamaan, eikä koko runkoa ehditty sahata alas maahan saakka.

 Onneksi olen maatilalla kasvanut, ja elämä on ollut muutenkin yhtä konkeloa. Niinpä laukaisin konkelon turvallisesti, pätkin rungon ja ajoin ne pois sekä kasasin oksat puistomaista maisemaa pilaamasta. 

Ajattelin, että tässä olisi ollut vaatimaton yhteistyömahdollisuuskin. Olisin varoittanut ammattimiehiä tallomasta rikki istutettuja kuusentaimia. Samassa yhteydessä olisimme yhdessä voineet poistaa pari muutakin puuta sähkölinja päältä. No, ulos myyty sähkönsiirto on Suomessa laillistettua ryöstöä minimi käyttökustannuksin, joten me metsäläiset saamme selvitä miten parhaiten taidamme. 

Lisää puita liitereihin, ystävät!

Asiantuntijoita

 

Niitin kesantoja alas aurinkoisena lauantaina. Nuori tamma ja iäkäs ruuna laidunsivat viereisessä hevoshaassa. Haan läpi kulkee traktorin kulku-ura, joka johtaa viereisen kylätien päähän. 

Yhtäkkiä havaitsen kahden nuoren miehen sotkevan maastopyörillä kovaa vauhtia hevoshaan reunaa ja sukeltavan jännitteellisten aitanauhojen alta hevosten sekaan. Sammutan traktorin ja karjaisen: "Pois hevoshaasta!"

Saan vastauksen: "Ei ne meitä pelkää." Jäin hämmästyneenä miettimään, mistähän nämä asiantuntijat osasivat tehdä pika-analyysin heille ennestään tuntemattomien hevosten käyttäytymisestä. Synnynnäisiä hevosmiehiä, ajattelin. Asiantuntijat jatkoivat pysähtymättä halki haan ja sukelsivat sissimäisen ketterästi aitanauhojen alta. Toinen pyöräilijä heilautti kättään. Käsimerkin tarkoitus jäi minulle hiukan epäselväksi. Onneksi viereisen haan tamma ja 8-viikkoinen varsa eivät olleet pyöräilijöitä vastassa. Kohtaaminen olisi saattanut olla toisenlainen, jos tamma olisi kokenut varsaan kohdistuvan uhkaa!

 

Meillä on hienot jokamiehenoikeudet, joita ei monesta maasta maailmassa löydy. Tämänkaltainen käyttäytyminen vie pohjan pois luontevalta yhteiselolta maanomistajien ja retkeilijöiden välillä. Valitettavasti en usko, että nuoret miehet oppivat tapauksesta mitään, eivät ilmeisesti saaneet edes tärskyä sähköaidasta.

 

Turvallista, rauhanomaista rinnakkaiselon syyskesää kaikille!

Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 14.8.2022

 

Unenomainen elämäntapamuutos

 

Vanhan talomme tiilikatto on tehokkaasti varannut kesähelteiden lämmön ja luovuttaa sitä tasaisesti ja pitkään. Nukuin siis jälleen huonosti lämpimässä kesäyössä. Näen säännöllisesti unia, jotka ovat todentuntuisia ja jotka myös muistan herätessäni. Viimeöinen uni jätti raavaan ukon miettimään aamiaispöytään tutun ja keinotekoisen vaivattoman elämäntapamme nopeaa muutosta.

 

Unessani luin Suomen Yrittäjä-lehden Varsinais-Suomen painosta. Olin ko. lehden tilaaja aktiiviyrittäjäurani aikana, joten sisältö ja teemat ovat tuttuja.

Otsikoissa julistettiin "Oikeus kuluttaa" ja "Matkustaminen on perusoikeus". Artikkeleissa yrittäjät vaativat koronarajoitusten poistamista ja liiketoimintarajoitteiden vapauttamista. Kovia sanoja latoivat matkatoimisto- ja ravintolayrittäjät lehden palstoilla. Olen itsekin ollut tämän luonnottoman järjestelmän vanki, kasvuyrittäjä l. rukinpolkija. Niinpä tunsin hiukan myötätuntoa yrittäjiä kohtaan, vaikka otsikot olivatkin 1990-luvun fraseologiaa.

 

Seuraavalla  "unilehden" sivulla oli artikkeli siitä, kuinka Visit Finland (härmäksi entinen Matkailunedistämiskeskus l. MEK) ilmoitti ottavansa ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Se kertoi lopettavansa lomamatkailun edistämisen ja ulkomaisten lentoturistien houkuttelun Suomeen. Business Finlandin ja TEM:n johto (Tuula Haatainen ja Mika Lintilä) poseerasivat "Älä matkusta turhaan" -kyltin kanssa. Lintilä kertoi uusista CO2-maksuista kaikkeen liikenteeseen, joka ei suoraan liity työntekoon tai tavaralogistiikkaan. Haatainen lupasi muuntokoulutusta ja työmarkkinatukea tulossa olevaan, rajuun toimialamuutokseen. Järjestön nimi muutettaisiin muotoon Matkailun Järkiperäistämiskeskus l. MJK.

"Kun et matkusta tarpeettomasti, ja vietät vapaa-aikaa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, autat samalla meitä kaikkia hillitsemään energiankulutusta  ja päästöjä, ja siten kuluttajahintojen nousua ja tietysti inflaatiota.", julisti aina charmikas, mutta selkokielinen, alivaltiosihteeri Pylkkänen. 

 

Herättyäni mietin kahvikupin yli omaa matkustuskäyttäytymistä ja matkustamisen tarpeellisuutta. Kävin viimeksi ulkomailla, Saksassa, kesällä 2018. Viimeinen kotimaanlentoni oli 12.3.2019, päivää ennen kuin B737 MAX -koneiden lentokielto alkoi. Käytin kotimaassa junaa aina koronapandemian puhkeamiseen saakka, ja sen jälkeen dieselautoa, pääasiassa vanhustenhoitomatkoihin. Debatti sähkö- vs. diesel-autojen kokonaiskuormituksesta luonnolle jatkuu, joten en ainakaan vielä ripottele tuhkaa harvoille päälaen hiuksilleni. Olen vähentänyt ostosmatkoja 1-2 kertaan per viikko. Juuri muuta liikkumista ei olekaan. En ole tapahtumateollisuuden kohderyhmää edes kesäfestarikaudella. 

Kaadoin ilman omantunnontuskia toisen kupillisen reilun kaupan kahvia. Tosin olisi mukavaa kasvattaa itse kahvinpavut kotipuutarhassa, mutta se olisi merkki globaalin ilmastonmuutostaistelun totaalista epäonnistumisesta!

 

Seuraavaksi tuli mieleeni virtuaalimatkailun hiilijalanjäljen pienentäminen. Selvitin interwebistä mobiilidatan hiilijalanjäljen kokoa. Hankala rasti, koska meillä suomalaisilla on älypuhelin kasvanut kämmeneen kiinni, ja mobiilidata on pyhä asia. Ennen kännykkä oli kiinni korvassa, mutta eihän kukaan enää kilauta kaverille. Se on niin ysäriä, hei daa! Absurdein selaukseni tapahtuma oli ilmeisen ympäristötietoisen blogisivun kirjoitus mobiilidata hiilijalanjäljestä. Artikkelin pop up -mainosti matkailua ilman rajoituksia; hotellien ja lentojen nettivaraamista!

 

Mikä neuvoksi digikansalaisen hiilijalanjäljen pienentämisessä? Tänne maalle ei saa valokaapelia n. 500 asukkaan kylään edes isolla rahalla "koska ei ole kysyntää". Ehkäpä kysyntä lisääntyy, kun mobiilidatan hintaan lisätään päästövero. Internetin ympäristökuormitus on nyt lentoliikenteen luokkaa l. 4% kaikista päästöistä. Se tarkoittaa 414kg CO2-päästöjä per internetkäyttäjä. Ennuste on, että IT-päästöt ovat globaalisti 8% 2025 ja 16% 2035! 

Meitä nettiriippuvaisia oli maailmassa n. 4,1 mrd henkilöä maailmassa (2020).  

https://www.bbc.com/future/article/20200305-why-your-internet-habits-are-not-as-clean-as-you-think

 

Mobiilidatan ympäristövaikutukset ja -päästöt ovat monitahoiset; 

- päätelaitteet

- serverit

- tietoliikenneverkot

- pilvipalvelut (tallennus ja suoratoisto)

- hajautettu laskentateho (virtuaalivaluuttojen louhinta!)

+ tähän kaikkeen tarvittava sähköenergian tuottaminen.

Aikamoinen mörköfantti, vai mitä.

 

Suomalaisille ei mobiilidatan käyttö ja energiantarve ole kiinnostavia asioita. "Suomalaisten huoli ympäristöstä ei ulotu digipalveluihin.", kertoo Qvik Oy:n tekemä tutkimus (T&T 27.7.2022)

Mobiliidatamme ei kansanvälisessä vertailussa ole edes kovin edullista. Hinnoittelua hämärtää "flat rate" l. kiinteä hinta. "Käytä kuinka paljon haluat", mainostavat mobiilioperaattorit. Suomen keskihinta muutettuna useissa maissa sovellettavaan datapalvelun bittimyytiin on n. 6€/1GB, Ahvenanmaalla 5,7€/1GB. Vertailuhinta Israelissa hinta on 0,05€ ja Italiassa 0,12€!! (Lähde: Telecoms.com 27.7. / Cable.co.uk)

 

Miksi emme aloittaisi ympäristötalkoot myös aineettomien palvelujen osalta? Valtiovalta ja megatoimijat saisivat olla tiennäyttäjiä digitaalisten palvelujen verkon energiatehokkuuden parantamisessa: vero, sote, kela, pankit, vakuutustoimi, "googlet", e-kauppa, suoratoisto jne.

Valtioneuvosto paukuttelee henkseleitään, koska vertailussa Suomi on EU:n digi-ykkönen. Kuntaministeri Paatero (SDP), jonka vastuulla on julkisen hallinnon digitalisaatio: "Suomen tulee jatkaa määrätietoisesti kunnianhimoista digi- ja teknologiapolitiikkaa seuraavallakin hallituskaudella." (Suomenmaa 28.7.2022)

Liikenne- ja viestintäministeri Harakka (SDP): "Suomalaiset käyttävät paljon ja monipuolisesti mobiilidataa arjessaan. Myös yritykset ovat alkaneet hyödyntää 5G:n mahdollisuuksia."
(Suomenmaa 28.7.2022)

Energiatehokkuudesta tai ympäristön kuormituksesta ei (vielä) mainita sanaakaan.

 

Aloitin kokeeksi oman digipäästöjen alentamiskampanjan. Karsin rajusti somepalvelujen käyttöä; Facebook, Twitter, Instagram jne. ovat toistaiseksi mennyt maailma, se "last season" datayhteyden tyypistä riippumatta. Poistin myös lukuisan joukon sovelluksien "automaattisista taustapäivityksistä", jotka tarvitsevat runsaasti datakapasiteettia ja syövät runsaasti energiaa. En myöskään katso enää nettitelevisioa, elokuvia enkä kuuntele radioa mobiilidatan kautta. Valokaapeli & wifi ylemmän tie- ja tietoliikenneverkon alueella ovat edelleen ok. Ensimmäisen viikon havainto on, että älypuhelimen lataustarve puoliintui! Kuluttajan mobiilihiilijäljen laskukaavaa tässä peräänkuulutan seuraavaksi.

 

Digielämän kerrannaisvaikutukset ovat moninaiset, esim. saastumisesta johtuva luontokato. Arvoketjun päässä olemme me, mobiilidatan käyttäjät, samalla kulutuskysyntää luovat saastuttajat. Kun pölyttäjät katoavat, luonto yksipuolistuu (lue: köyhtyy) ja ravinnontuotanto muuttuu vaikeaksi. Kohta on jo liian myöhäistä.

Ilmaisia ämpäreitä ei ole edes digimaailmassa. Digipalvelujen ja -tuotteiden hinta on saatava vastaamaan tuotteen kokonaiskustannuksia ympäristön sotkemista myöten. Rahalla ja päästökrediteillä ei pörriäisten elämänlaatu parane.

 

Det finns en liten P Linkola i oss alla.

Takapenkin ääni

 

 

Suomen valtio on jo pitkään ollut valtion osaomistusyhtiöissä takapenkin kapitalisti, (jäljempänä "valtionyhtiö"). Hallintoneuvostopaikat jaetaan vaalikausittain kuten on tapana. Pahus, yritykset lopettavat hallintoneuvostojaan, joten mukavat nimitykset ja vuosipalkkiot ovat pian historiaa. Onko vielä hinkua hallituksiin? No ei missään tapauksessa! Nykyinen osakeyhtiölaki sälyttää hallitukselle aivan todellista juridista vastuuta toisin kuin wanhaan hyvään aikaan.

 

Fortum Oyj:n harharetket Venäjän ja Saksan energiateollisuuteen ovat hitaasti mutta varmasti avanneet joidenkin senaattorien silmiä ja suoraviivaistanut julkistanut keskustelua, ainakin osittain, valtion roolista yritysten omistajana.

Sijoittajat ja pörssihait ovat mielellään olleet osakkeenomistajina valtionyhtiöiden vankkureissa. Riskinotto on ollut maltillista, kasvustrategia konservatiivinen ja osinkotuottotavoitteet valtion vaateista johtuen tyydyttävät. 

Uniperin valtaus oli outo näytelmä. Fortumin johto ihmetteli julkisuudessa, miksi sitä vastustetaan. 
Uniper-nurkanvaltausta vastustivat ja epäilivät ne, joilla ei ollut asiassa mitään sananvaltaa; pienosakkaat ja Saksan ammattiyhdistysliike Verdi, joka on vielä nytkin sotajalalla sekä Uniperin että Fortumin johtoa vastaan.

Tarkoitushakuista toimintaa osoittaa Uniper-kaupan viherpesu: "Uniperin rooli toimitusvarmuuden turvaajana täydentäisi erinomaisesti Fortumin tavoitetta vauhdittaa energia-alan muutosta lisäämällä uusiutuvan energian tuotantoa ja kehittämällä innovatiivisia ratkaisuja." 
- Pekka Lundmark, CEO Fortum 2017.

Täytyy hämmästellä, kuinka analystit ja lehdistö ovat antaneet vetää itseään kuin pässiä narusta. Fortum-Uniper onnettomuus tapahtui jo ennen Ukrainan sotaa ja Venäjäpakotteiden sarjaa.

 

Valtion pörssiyhtiöiden mittasuhteet ovat merkittävästi kasvaneet ja myös 2000-luvun kasvuyhtiömantra on sisäistetty yritysjohdossa liiankin tehokkaasti. Yritysosto on aina riski, ja toiminnan integroiminen on arpapeliä. Niinpä hutilyöntien hintalappu on merkittävä. Se ei ole valtioneuvostoja ja vastuullisia omistajaohjausministereitä herätellyt, vaan on pitäydytty vanhassa takapenkin roolissa. Päinvastoin, valtion kannustushuuto "laitetaan tase töihin" lienee kaikille tuttu. 

Case Finnair osoitti, että valtio-omistajan ääntä ei tule käyttää päätöksenteossa, eikä varsinkaan puuttua strategiaan. Aktiiviset edunvalvojat on siirretty syrjään häiritsemästä passiivista valtionhallinnon konsensusta.
Osittain vastuun rajauksesta valtioneuvoston ulkopuolelle johtuen perustettiin valtion investointiyhtiö (salkunhoitaja) Solidium Oy ja myös muihin valtion instansseihin siirrettiin osaomistussalkkuja, mm. Teollisuussijoitus Oy:öön. Kovin on tuulista ollut salkunhoitajienkin elämä valtioneuvoston ja ministeriöiden viisaiden alaisuudessa.

Sitten nykyisen valtioneuvoston toimintatapoihin.
Esimerkkejä nykyisen omistajaohjausministerin julistuksista:
1) Finnairin lisärahoitus 5/2020


Euroopan valtiot vaativat lentoyhtiöiltään CO2-päästötavoitteitta ehtona kriisirahoitukselle, mutta:
"Mitään ehtoja ei voi yksittäinen osakkeenomistaja osakeantiin osallistumiseensa liittää. Ei edes valtio, vaikka olisi enemmistöomistaja."
2) Fortumin yhtiökokous 2020


"Ilmastotavoitteiden kirjaaminen yhtiöjärjestykseen veisi Fortumia yhtiönä yleishyödylliseen suuntaan, mikä ei ole pörssiyhtiölle mahdollista."

3) "Fortumin Venäjän energiainvestoinneista ja Uniper-ostosta on kysyttävä silloiselta johdolta Sari Baldauf (hall.pj.) ja Pekka Lundmark (tj.). He ovat vastuussa päätöksistä."

Ministeri Tuppurainen vetäisi teilipyörään siis edellisen Fortumin johdon. Vaatimaton osakeyhtiölain tuntemukseni ei riitä tämän ymmärtämiseen. Täytynee rimpauttaa kaverille yliopistonmäelle tai SDP:n puoluetoimistoon, kenties molempiin!

4) Uniper-kaaos

"Olemme tiukentaneet omistajaohjauksen otetta Fortumista."

Kun Uniper/Novo-Rossija -case on jokisen eväinä Saksan hallituksen korjattavana, haluaa valtioneuvosto vihdoinkin edustuksen Fortumin hallitukseen. Tosin siihen nimitetään lähiviikkoina "virkamiesedustaja" ylimääräisen yhtiökokouksen päätöksellä. Eihän ministeri voi olla suorassa vastuussa mistään, ainoastaan kuuluisa poliittinen vastuu kannetaan suoraselkäisesti, jopa seuraaviin vaaleihin saakka! 

Valtion hallituspaikka Fortumin johdossa tulee n. 20 vuotta liian myöhään, eikä siltä tule odottaa liikoja. Komentoketju Fortumin hallituksessa on liian pitkä: Valtioneuvosto - vastuuministeri - vastuuministeriö - virkamies. Lisäksi virkamiehen ikeenä on henkilökohtainen hallitusjäsenen vastuu. 

 

Harras toivomus on, että meidän kaikkien suomalaisten edunvalvojat valtionyhtiöiden hallituksissa (toivottavasti kohta jokaisessa) tuovat nykyiset hyvän hallintotavan vaatimukset hallitustyöskentelyyn. Lisäksi valtion edustajan tulee aktiivisesti käydä dialogia vastuuministerin ja pääministerin kanssa ao. yhtiön isoista päätösehdotuksista. 
Voimme avoimesti kysyä, missä on pääministeri ja valtiovarainministeri ovat olleet tämän 6+8 mrd€ Uniper-seikkailun aikana? Porin Suomi-areenalla ei tällaisia asioita pidä edes keskustella. Valtioneuvoston jäsenyys ei ole osa tapahtumateollisuutta. Ilmastonmuutos ja siihen vaikuttavat päästötavoitteet ja luonnonsuojelu eivät myöskään saa olla mörköjä yritysten hallitustyöskentelyssä, ei etenkään likaisen teknologian sektoreilla. Näiden asioiden laiminlyönti tai julkinen ja aktiivinen unohtaminen voivat olla yrityksen tuhon tie.

 

Hallitusohjelmissa kirjataan suuret strategiset linjaukset. Jälki on ollut Kataisen hallituksesta saakka karmeaa luettavaa ja jokainen suomalainen tuntee sen hinnan mm. sähkönsiirtomaksuissa. Pelkään, ettei lähitulevaisuudessa tulee jarruja avainalojen valtionyhtiöiden ulosmyyntiin. "Isänmaa asialla" -kyltin taakse ryhmittäytyvät maan tulevatkin hallitukset. 

Koti-Uskonto-Isänmaa on nyt Vapaat kädet-Palkkiot-Oma napa.

 

Lisää ansiokasta taustoitusta Fortumin erämaavaelluksesta voi lukea mm. https://www.vahtera.blog/post/pelastiko-ministeri-tuppurainen-suomen?

 

 

Karavaani kulkee ja veronmaksajat haukkuu, immer wieder / aina vaan.

 

One early summer morning

I wake up today, 2nd July, at 5 pm. My "alarm clock" was an odd sound, distant thunder.

Wow, the first one after weeks of drought! Next, the morning coffee and almost mandatory reading of web newspapers worldwide; SCMP, the Guardian, The New York Post, Japan Times, The New Strait Times, Allgemaine, Svenska Dagbladet, DN, SF Chronicle etc. Remember not to accept cookies or analytics!

 

Then I opened the radio knowing that reception is poor here in the ”radioskugga”. I.e. Finnish monopoly FM radio relay tower network (owned by a company in Boca Raton, FL, USA)  and broadcasters are not interested in the listeners in the becoming deserted countryside Finland. In govt. terms ”people living along the lower level road network”. 

This morning reception seemed to be very very poor, lots of noise and interference. Not a big problem for a guy like me, ”a sparkie”  (ex-radio-operator from the ancient era when a man could make his living by doing morse code).
I glimpsed out and gave an unintentional laugh. The background noise was RAIN. The first rain in weeks!

 

This cannot be missed. I run out to the garden like 60 years ago with pants on only. That´s what we did, me, my late sister and cousins, when we were kids in 1960s. Our grandmother even encouraged us to ran outdoors to have this cooling experience. N.b. We did not have have smartphones growing out of our palms, so there was no danger for electronics would get wet. The only electronics we had was a torch light!

 

On the way back to the kitchen it came to my mind. When Drew Barrymore, Hugh Grant, Andie MacDowell, Renée Zellweger, Gene Kelly and many other actors and actresses have been standing in the rain, so why not me!

 

Friends, go out to the rain and get wet. It is good for skin and gets under the skin and back to your childhood, too!