Olemme tehneet maisemointi- ja laidunnussopimukset osalle tilan lohkoista, jäljempänä "M&L". ProAgria, maatilatalouden neuvontaorganisaatio, https://www.proagria.fi on konsultoinut laskua vastaan hakemusten suunnittelua ja oikeellisuutta ns. Neuvo-palveluna. Keväällä allekirjoitimme hyvässä uskossa (bona fide) hakemukset laidunnuksesta ja luonnon monimuotoisuuden hoitamisesta.
Vaan kuinkas kävikään?
1) Meille toimitettiin kartta A ennen laidunkautta
2) ProAgria lähetti puolestamme kesäkuun alussa ELY-keskukseen Kartta B:n
3) ELY tekee lokakuussa tarkastuksen aivan oman Kartta C:n perusteella!
Siinä sitten ihmettelimme tiluksilla kolmen totuuden ristivedossa, me tietämättömät mutta kuitenkin vastuulliset tilalliset.
Miltä teistä kuulostaa tilanne, jossa M&L:n listat sisältävät kolme eri nimikettä, eri pinta-alat ja eri toimenpidemääritteet? Kun asia valkeni, jouduin tekemään itselleni muunnostaulukon em. sekasotkun selventämiseksi karttojen A ja B perusteella. Karttaa C emme tietenkään saaneet itsellemme. Tein muunnostaulukon jälkikäteen. Epätietoisuus on ihmiselle kalvava mielentila.
ELY:n M&L-tarkastus oli kuin katkelma Dario Fo:n näytelmästä. Kolme itämaan viisasta henkilöoletettua saapasteli tilalla. Yksi oli johtohenkilö, toinen mittaili GPS:lla lohkorajoja ja kolmas teki kartoitusta biodiversiteetista, kasvilajeista ja ekotyypeistä yht. 3 x 8h. Vähemmän olisi mielestäni enemmän valtionhallinnossakin.
Palautetta tarkastuksessa kyllä saimme, kiitosta vaan. Esim. tarkastusmerkinnän, ettei risukasoja ja äestä ei oltu poistettu tietyiltä M&L -lohkoilta. Syy oli yksinkertainen. Diesel-hevosemme oli rikki. Onneksi Valtran huoltomies kurvasi pihaan juuri, kun arvon tarkastelijat olivat paikalla. Todistaja rassasi pari tuntia traktoria kuntoon, ja saikin sen toimimaan. Pieni voitto maatilalle, suuri harppaus Suomen M&L:lle!
Palaute jatkui. Rajanaapuri oli suorittanut päätehakkuuta (ent. avohakkuu) myös meidän puoleltamme n. 20m kaistaleen verran. "Maisemointisopimusalueella ei saa suorittaa avohakkuita.", valisti päätarkastaja. "Rajanmääritys on kyllä vaikeaa tällä n. kilometrin mittaisella suoralla rajalinjalla, koska GPS:ssa on häiriöitä.", totesi tarkastaja no. 2. Ongelmista viis, vahinko ja syyllisyys lankesivat meille, ei naapurille. Sopimussakkoja rapsahtaa. No, jälkipyykkiä käydään naapurin kanssa myöhemmin. Lisää naapurisovun rakennuspalikoita, oletan.
Tarkastajat moittivat, että laiduntamatta jäänyttä alaa oli niittämättä, vaikka ProAgrian "Neuvo-käynnillä" meitä juuri ohjeistettiin käyttämään vain neljällä jalalla kulkevia ruohonleikkureita, ei polttomoottoreita eikä edes isoisäni perintöviikatetta. No, eipä ko. alat olleet edes meidän tietojemme mukaan laidunnusaluettakaan.
Laidunalueeksi oli merkitty myös tilan palo- ja pelastustie, joka MML:n mukaan pitää olla aina esteetön.
Annetaan asian olla, rauhoittelin itseäni. Pitäähän virkamiehilläkin olla huippuhetkensä työn lomassa.
Onneksi kaikki vanhat ELY:n M&L-sopimukset raukeavat kuluvan vuoden lopussa. Nyt on aika harkita miten arvottaa kasvu- ja muut lohkot. Aivan varmasti väännämme itse rautalangasta meidän näköisemme hakemuksen, jos vielä riittää talonpoikaista sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Mielestäni MMM on väärä instanssi hallinnoimaan maisemanhoitoa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Maa- ja metsätalous olisi sopiva, selkeästi rajattu työsarka MMM:lle. ProAgrian tulisi olla ELY osasto, joka tekee tiivistä yhteistyötä tarkastustoiminnan ja kaiken muun maatilatalouden funktioiden kanssa. Eipä olisi pahitteeksi, jos kalatalouskin olisi osa tätä valtiollisen vallan keskittymää.
Tehomaatalous & tehometsätalous ja M&L eivät sovi samaan lauseeseen. M&L kuuluisi luontevasti Ympäristöministeriön vastuualueeseen. Digitoidut, avoimet tietokannat tukisivat maaseudun kehittämisen työnjakoa. Tosin Metsähallituksen Metsätalous Oy saattaa edelleenkin jatkaa taksonomiansa salassapitoa "kilpailullisista syistä".
Ympäristöministeriö voisi neuvoa, hallinnoida maisemointihakemuksia ja valvoa työn tuloksia. Syksyllä laiduntavat eläimet siirtyisivät sisätiloihin ja maatilatalouden alaisuuteen, mikäli näin sovitaan osa-aikaisten maisemanhoidon kokemusasiantuntijoiden kohtaloksi.
Jos ympäristötietoisuus on otsikoiden mukaan YM:n kammareissa voimissaan, niin tulkoon ympäristöministeriö näihin biodiversiteettitalkoisiin myös konkreettisesti. Tervetuloa kosteikoillemme, mutta muistakaa ottaa kumisaappaat mukaan, kiitos.
Yritämme tilallamme ylläpitää jokivarsia ja järvenrantoja tavalla, joka tukee mm. kurkien, vesilintujen, ruisrääkkien, joutsenien, kaulushaikaroiden ja harmaahaikaroiden pesintää. Yli 20 vuotta olemme mielestäni onnistuneet kohtalaisesti ja linnusto on omalla tavallaan kiittänyt. Pesintä on ollut voimallista. Ainoastaan ELY on toistuvasti moittinut tätä rinnakkaiseloamme luonnon kanssa.
Tuntuu pahalta, jos rannan linturuovikot ja -vitikot pitää vetää joka vuosi alas viimeistään talvella tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Missä meidän pulloonpuhaltajat, rva ja hra kaulushaikara, ja kurjet sitten pesivät? Eivät ainakaan järvenrannassamme. Syövätkö lampaat, naudat ja hevoset ahneuksissaan suojeltavia kasvilajeja, jos laidunnukseen tulee allokoida minimimäärä lohkoja/pinta-alaa?
Talonpoika tekee tietysti nöyrästi mitä ylhäältä määrätään, mutta nykyinen tårta på tårta -malli ei mielestäni toimi. Prosessi on yksiselitteisesti aivan liian kallis, sekava ja tehoton. Laskentatavasta riippuen valtion vuosibudjetissa on 197-220 milj.€/v allokoitu pelkästään "maatilatalouden tarkastustoimintaan" (MMM 2022). Toimijoita häärii asian ympärillä niin että päät yhteen kolisevat. Tuskin työmotivaatiokaan on ao. virastoissa aivan katossa. Sama motivaatiovaje uhkaa meitä luonnon kanssa symbioosissa eläviä maalaismoukkia, elleivät toimintatavat muutu.
Jaksan vielä uskoa, että meidän kaikkien tavoite on sama; suomalaisen luonnon säilymisen turvaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti