Historiankirjoituksen kiireapulaiset

Ukraina vuotaa verta. 

Sotaa on käyty vasta noin neljä vuorokautta. Kaikkialla jo kerrotaan/kerrataan viimeisten päivien/viikkojen tapahtumia ja spekuloidaan vajavaisen tiedon perusteella lähitulevaisuutta otsikon ”analyysi” alla.

Mielestäni analyysien aika on sitten, kun aika antaa tutkimukseen tarvittavaa etäisyyttä ja historiantutkimukselle ominaista objektiivisuutta.

 

Amerikkalainen, revolverimainen, tiedonvälitys on arkipäivää Eurooppassakin ja sota sitä tyypillisesti kiihdyttää. Analyysit pitää julkaista ennen kuin tapahtuma on edes kunnolla alkanut. Mediatalon ja oman edun nimissä: ”Eteenpäin!” Toisaalta kirjoitusten suomennoksissa käytetään huolimattomasti termejä kuten ´analyysi’. Kukapa tällaisesta vastuuta ottaa. On kiire uuden uutispäivän kimppuun. 



 

Historia on sarja huonosti paranevia vammoja ihmiskunnan muistissa. Historiankirjoitus parhaimmillaan hoitaa vammoja. Kynä on oikeissa käsissä tehokas väline. Tosin potilaan pitää olla vastaanottavainen hoidolle. Tästä on hyvä esimerkki auki kirjoitettu Suomen historia ajalta  Helmikuun Manifesti - Pariisin Rauhansopimus (1899-1947). Kansallisen sovinnon työ jatkuu, mutta kääreet on jo poistettu vammojen päältä. Ilmahoidot jatkuvat.
Nyt on sanatoriossa 1950-luku ja suomettumisen vuodet. Toivotamme Isänmaallemme pikaista paranemista. 

 

Jos aika- ja objektiivisuustyökaluja ei haluta käyttää, julkaisu onkin aivan muuta kuin analyysi. Siis mitä? Tässä erinomainen, selkokielinen määritelmä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Propaganda

Mm. Kremlin viimeaikojen ”asioita oikaisevat, historian korjaukset” ovat asia erikseen. Verisen historian valkopesu jatkuu. Kremlin erityissuojeluksessa olevalla englanninkielisellä RT-televisiokanavalla pyöri eilen 26.2. tunnin välein "documentary": Ukraine - The Everlasting Present.  En tiennytkään, että Ukrainassa ei juuri asu ukrainalaisia, vaan enemmistönä ovat venäläiset. Vähemmistön muodostavat unkarilaiset, itävaltalaiset, slovakit ja romanialaiset. Taisteluja käydään edelleenkin vain Itä-Ukrainan maakunnissa (oblast) ja ohjusiskut muualla ovat panettelua.
Näitä totuuksia (Pravda Правда) tulee ko. kanavalta 24/7 https://www.rt.com/on-air/ . Vuoden 1939 radiopropagandan "Moskovan, Leningradin ja Petroskon Tiltut" ovat tulleet takaisin. Laittakaapa suodattimet päähän.

 

Euroopassa on jälleen uusi vuotava haava. Tarvitaan faktapohjaista uutisointia ja sen jälkeen objektiivista historiantutkimusta. Onneksi arkistot ovat liki reaaliaikaisesti kaikkien kiinnostuneiden käytössä, eikä tarvitse odottaa kymmeniä vuosia pääsyä valtionarkistoihin.



Eläköön sananvapaus ja medialukutaito!

Kriisitietoinen Hamsteri

23.2.2022

 Veikko Huovinen kirjoitti selviytymisoppaan maalle muuttaville kaupunkilaisille vuonna 1957. Se on luettava kerran talvessa, ja nyt jos koskaan on sen aika.
Kaivautuessani  eilen traktorin avulla ennen auringonnousua lumesta, mietiskelin minkälainen arkielämän hamsteri minun pitäisi olla näinä uhkaavina aikoina. Päätin unohtaa liike-elämän ongelmat. 

Eurooppa horjuu sodan partaalla. Tämä kriisi koskettaa meitä kaikkia. Rohkaisen ainakin kuvitteellisella tasolla tekemään varasuunnitelmia. Mitä jos elämä täällä Euroopan pohjoisessa peräkamarissa ei jatku kuten viimeiset 77 rauhan vuotta? Tähän uhkaan ei kenties ehdi enää varautua, on tultava toimeen sillä, mitä on.
Maslowin tarvehierarkian huipulta löytyi vinkkejä kysymykseen selviytymisestä.  Fysiologiset tarpeet  ovat etusijalla: hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, ruoka, juoma, hengitysilma sekä suojautuminen vaaroilta.

 

Läntinen Eurooppa on kehittänyt teknologiaa hyödyntävän logistisen ketjun elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyystuotteiden tuotannosta vähittäiskauppaan. Ketju on tehokas, mutta erittäin haavoittuva. Tarkastellaanpa modernia tarvehierarkiaa.

 

Sähkö: "Sähkö on pilvessä". Sähköverkko on erittäin haavoittuvainen, vaikka kaapelointia on kaivettu maahan korkeiden siirtotariffien vastineeksi. Ip-pohjainen verkon valvontajärjestelmä on hakkerien hunajapurkki ja muutenkin altis häiriöille.  Ukrainassa hakkerointia testattiin menestyksekkäästi 12/2015. Kriisin aikana Suomessakin sähköä tulisi töpselistä rajoitetusti, esim. 2h-4h / päivä. Hyvästi sähkölämmitys.

 

Internet: Verkot varmaan toimisivat, mutta käyttäjiä olisi vähän, koska ei ole sitä sähköä. Hyvästi Netflix, Spotify, Youtube ...

Oma musisointi ja näytelmäkerhot kunniaan!

 

Matkapuhelinverkot: tukiasemat ja siirtoyhteydet eivät toimisi. Kännyköitä ei voisi enää ladata. Paras siis käydä kävellen kaupungissa/kylällä asioimassa ja hankkia akkuja ja aurinkolatureita.

 

Radio & TV: Lähetykset toimisivat. Onhan akkuja ja pattereita varastossa? Kuka valmistaisi jälleen 12V matka-tv:a. Asa teki aikonaan edullista, nyt tarjolla rajoitetusti "matkailuautolättyjä". No, voihan massatiedotusta seurata kännykästä, jossa on radiotaajuudet, intergroitua tv-vastaanotinta ei taida löytyä markkinoilta (jossa kaupat ovat kiinni).

 

Vesi: Vesihuolto toimisi haja-asutusalueilla pienissä vesijohtojärjestelmissä ja omista kaivoista, mutta kaupungeissa siirryttäisiin pulloveteen (jos sitä olisi tarjolla) kun sähkönsyöttö takertelee.

 

Nestekaasu: paras unohtaa pullojen vaihto. Kaasun varmuusvarastot ovat vaatimattomat ja ne on kohdennettu teollisuuden tarpeisiin.

 

Polttonesteet: jakelu nykymuodossaan pysähtyisi, koska pumpuille ei tulisi sähköä, eivätkä maksujärjestelmät toimisi. Mikä olisi vaihtoehtoinen jakelutapa? Lainkuuliaiset kansalaiset eivät ole varastoineet bensiiniä ja dieseliä kuin pieniä määriä. Maatilan tilatankit olisivat varkaiden suosikkikohteita. (ovat jo nyt - lat. huom.)

Liikenne: Kakkosautot, mopot, traktorimönkijät jne. seisoisivat pihoissa. Ykkösautot (ne pieniruokaisemmat) ja mautot ehkä vielä liikkuisivat. Sähköautot? Mitkä sähköautot?! Olisi liian myöhäistä tilata aurinkoenergiajärjestelmiä sähkösyöpön auton tarpeisiin.

 

Ruoka: Tapani-myrsky v. 2011 osoitti, että nyky-Suomi on huonosti varautunut kriisitilanteisiin. Kaupat olivat kiinni. Ruokaa ja muita kriittisiä tarvikkeita ei pystytty myymään,koska kassakoneisiin ei saatu sähköä! Joissakin kaupoissa sähkötoimiset ovetkin olivat jumissa. Moni havahtui, että omat ruokavarastot, paristot, akut, lamput jne. ovat välttämättömiä rauhan aikanakin. Kellarin perunalaari ja itse tehdyt säilykkeet ovat tarpeen. Pakasteet on pakko syödä parissa päivässä. 

 

Rahatalous: sähköinen raha jäisi servereille eikä setelirahaa riittäisi markkinoille tarpeeksi. Vaihdannaistalous kukoistaisi. Hyvin nopeasti tulisi elintarvikkeiden säännöstelyä ja ostorajoituksia. Huoltovarmuuskeskus ei tarkoita enää viljasiiloja ja öljyvarastoja.

Unohtuiko jotakin? Nautintoaineet, tupakka, viina ja olut yms.

Maailmassa eivät asiat ole koskaan olleet niin huonosti, ettei kaljaa ja viinaa jostakin saisi!

 

Mikä olisi paras selviytymistapa? 

Kenties muutto maalle tai mökille helpottaisi elämää, jos olisit aito hamsteri. Kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, joten yhteiskunnan rauhattomuus lisääntyisi. Kaupungit olisivat ikäviä paikkoja yrittää selviytyä. Tosin isokin talousalueen keskuskaupunki päättyy kuusimetsään alle 10km keskustasta. Metsä on suomalaisen koti, kaupunkilaiselle paluumuuttajallekin.

 

Luontaistalous: Polttopuita on hiukkaspäästörikollisilla yleensä vuoden tarve liitereissä. Nyt kulutus lisääntyisi ympärivuotiseksi, joten halkometsään miehen mieli. Polttoaineiden vähyys metsurikoneisiin vaatisi tarkkaa harkintaa, ja sähkösaha ... no jaa.

Kevään puutarhaistutukset olisivat kaikkien suosiossa. Siemenperunoista ja siemenistä olisi huutava puute. Hevosenpaskasta tapeltaisiin, kuten vanhassa tv-mainoksessa. Muita lannoitteita olisi niukasti saatavissa, koska omaa tuotantoa ei Suomessa enää ole. Eurooppalaisuus on tehnyt maastamme uusavuttoman monella yhteiskunnan alalla.

 

Olen keskustellut lähipiirin seniorien kanssa toisen maailmansodan aikaisesta kotirintaman elämästä ja heidän arkisesta selviytymistaistelusta. Heidän neuvokkuus ja valmiudet tulla toimeen yksinkertaisin keinoin ovat ihasteluni aihe. Mallia sieltä menneisyydestä kannattaa ottaa moderniin selviytymiseen, jotta onnettomuuden sattuessa koittaisi vielä uusi Suomen huomen. TV:n reality-sarjat eivät kovin kummoisia selviytymisvinkkejä tarjoa. Eräs suoratoistopalvelu mainostaa: "Streaming is Reality" (Striimaus on todellisuutta). Ei ole!

Tänään kuulin nuorena sotamme kokeneen lyhyen kommentin: ”Nyt pelottaa. Mistä näitä Hitlereitä aina vaan tulee?”

"Kyllä tästäkin hamsterit selviävät.", rauhoittelin senioria.

Tänään 24.2. se sitten toteutui. Sota on alkanut Eteläisessä Euroopassa. Kävin heti aamulla kaupassa; perusvarastojen täydennys tehty. Kauppias ei ihmetellyt kesämökkimäistä ostosmäärää. Hän vain nyökkäsi tietävän näköisenä, kuten Hamsterin Rurik ikään.

Suomalaisen hallintomallin ryhtiliike

 

V-Suomen valmisteleva toimielin ehdottaa, ettei sotealan ammattilaisia voida valita aluehallitukseen. Pohjois-Savossa soteammattilaiset eivät voisi olla alansa lautakunnan jäseniä. Osalla alueista perustetaan hallituksen alainen henkilöstöjaosto, jossa ei voi olla henkilöstön jäseniä.
Nämä linjaukset muodostaisivat ennakkotapauksen koko julkisen puolen hallinnolle. Kysymys kuuluu, voiko suora alainen olla hallituksen kautta oma esimiehensä? Kunnallishallinnossa se on ollut mahdollista koko itsenäisyytemme ajan. 

https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/onko-laakarilla-asiaa-aluehallitukseen/


Yo. artikkeliin haastateltu lääkäri pitää ehdotusta demokratian irvikuvana. Mielestäni irvikuva on nykyinen hallintomalli, jossa julkisen puolen työntekijät ovat valtion- kuntien- ja kohta aluehallintojen askelmilla oman ammattikunnan edunvalvojina suoraan heidän työtehtävistään päättävissä, demokraattisissa hallintoelimissä. Asiantuntijajäseniä voitaisiin toki valita, mutta tarkasti määrittäen asiat, joissa he ovat jääviä.

Koko aluehallintokähinä kuulostaa hölmöläisten touhulta. Pelataan poliittista shakkia ilman selviä sääntöjä … tai siltähän sen näyttääkin. Pelikirja puuttuu vieläkin.

Mielenkiinnolla seuraan draaman kaarta. Saammeko vihdoinkin tähän jääviys epäkohtaan korjauksen, vai onko kyseessä hetkellinen havahtuminen.

Kuulemmeko aluehallinnon käytävillä käskytyksen armeijan malliin? ”Itse itseäni komentaen: "Sotestus seis!”

Vai toteaako sotemies Svejk?: ”Soteksi meni tämäkin savotta.”

Vesivoimayhtiöiden kujanjuoksu

  

Byssjan, ett biflöde i Umeälven. Foto: Åsa Widén

ELY-keskukset ajavat Pohjois-Suomessa ja Lapissa toimivia vesivoimayhtiöitä kuin porotokkaa erotuksille. Meneillään ovat vesistönhoitovelvoitteiden tarkastukset. Tämä työ olisi pitänyt tehdä jo 1950-luvulla voimaloiden rakennusvaiheessa. Nyt on toimeen vihdoin tartuttu. Yleinen mielipidekin on paljon muuttunut ja tukee prosessia, ainakin osittain.
 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.1682810 

Vesivoimayhtiöiden tulee kunnioittaa luontoarvoja, EU vesipuitedirektiiviä ja Suomen kalatiestrategiaa 2012. 
Yritykset kuitenkin itkevät luontaisten vaellusteiden rakentamisesta ja marginaalisesta ohijuoksutuksesta, jotta lohi voi nousta kutemaan ja palata mereen Kemi- Ii- ja Oulujoessa, aivan kuten Tornio-Muoniojoessa ja Simojoessa ne ovat tehneet kymmeniätuhansia vuosia. Yritysten rahasta ajatteleva johto tietää, että heidän taistelunsa on turhaa, joskin Suomen valtion veronmaksajille ja muille osakkeenomistajille kallista puuhaa. Poliittisesti valitut hallintoneuvostojen jäsenet tietävät sisällään, että äänestäjät ovat kääntämässä heille selkänsä. Yritysjohto elää eilisen maailmassa, samoin MT-lehti, joka katselee luontoa utilitaristisesta ikkunasta (suurimman taloudellisen hyödyn periaatteela) yhdessä maan poliittisen johdon kanssa. MT:n Artikkelin otsikon "miljardimenetykset" koskevat nimenomaan valtio-omisteisia energiayhtiöitä.

Ehdotan, että em. firmat myyvät voimalat ja ikuiset ”vesivoiman nautintaoikeudet” uusille omistajille, jotka ovat valmiit investointeihin jokien tilanteen kohentamiseksi ja tuomaan koskienergian hyödyntämisen nykyaikaan. Luontaisten kalateiden hintalappu on 100 - 500 mill.€ per joki. Vuotuinen ohijuoksutusten ”laskennallinen energiantuotantotappio on 20-30milj.€ per joki. Summat vaihtelevat suuresti, koska jokainen valjastettu jokiosuus on uniikki ja vuotuisen sademäärän ennustaminen ei ole tarkkaa edes ahvenen evästä tai sammakosta. Joka tapauksessa vaadittava rahamäärä ei ole suuren suuri, kun bisneksen lisenssi on ikuinen l. luontainen mankalamonopoli. Jokien kalaväylien ennallistamisen kustannusarvioissa ei ole otettu huomioon rakennettavia tulvavoimaloita, joilla saadaan talteen kevään / syksyn energiahukkaa, joka nyt lasketaan kosket kohisten ohi turbiinien. Voimalayhtiöille maksetaan jopa ohijuoksutuskorvauksia! Miksi, kysyn minä?  
Luontaisten kalateiden suunnittelussa on Suomessa paljon ammattitaitoa. Esimerkkinä tutkija Jukka Jormolan ansiokkaat tutkimukset ja suunnitelmat luontaisista voimaloiden ohitusteistä Pohjoisen jokiin. Kts. esimerkiksi Youtube-esitelmä https://youtu.be/yRwb1I2L5fs .
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan luonnonmukaiset kalatiet saadaan toimimaan hyvin pienin juoksutuksin:

https://www.mynewsdesk.com/se/umea_universitet/pressreleases/miljoeaatgaerder-i-reglerade-aelvar-med-liten-foerlust-i-kraftproduktion-3154657

 

 

Yksi epävarmuustekijä vesienergiatuotannon modernisoinnissa on, miten manipuloidut ja vääristyneet energiamarkkinat kehittyvät. Arveluttavaa on myös valtion tapa puuttua energiamarkkinoihin suomalaisen demokraattisen päätöksenteon puitteissa. Passiivisuus ja määrätietoisuuden puute ovat tähän saakka toimineetvoimayhtiöiden eduksi. 

 

Kemijoki Oy, PVO Oy ja Fortum Oyj ovat pohjoisen joilla väärässä energiabisneksessä. Minne siis valtion ja pörssiyhtiöiden pääoma suunnattaisiin? Tässä kaksi vaihtoehtoa:

1. Tuulivoiman saattohoito, se vesivoimayhtiöille arveluttava, mutta houkutteleva vaihtoehto: Suomen valtion rakkain energialapsi on kapaloitu ja laskettu sähkölämmitteiseen huopaan, ja makaa seteleilläseimessään. Kolme viisasta miestä ovat tuoneet tuulivoimayhtiöille jo kamelien selät katkeamispisteessä "kultaa, pyhää savua ja mirhamia". Kas näin:

- 3 mrd subventoitu takuutariffeina ennen vuotta 2017 rakennettuihin voimaloihin (ja subventio jatkuu sopimusten mukaan vuoteen 2029)

- valtion uusituvan energian tuotantotukijärjestelmä on kohdennettu yksinomaan tuulivoimaan 1.1.2019 alkaen ja jatkuu ...

- Fingrid rakentaa 1. vaiheessa 2 mrd€:lla uutta sähkösiirtokapasiteettia tuulivoimalle, joka on siroteltu kankaille pitkin Suomea. Lisää siirtolinjoja on tulossa. Ennusteissa puhutaan 4-5 mrd€ lisäinvestoinneista. Kaikki tämä vain, koska tuulisähkön tuotanto rakennetaan 400-800 km:n päähän suurimmista kulutuspaikkakunnista.

- kunnat saavat kaavoitustukea (”ympäristötukea”) ≈1 milj.€ 2021, kuluvana vuonna todennäköisesti enemmän, onhan isänmaan etu kyseessä.

 

Sinne siis, valmiiseen tuulivoimapöytään, s'il vous plaít. Uusia ”kolmen insinöörin” projekteja on luvitettuina ja myytävänä koko ajan lisää. Jo tuotannossa olevat, pääosin ulkomaiset, tuulivoimayritykset tarvitsevat lisäpääomaa toiminnan laajentamiseen. Valtio omistajana olisi hyvä selkänoja saksalaisille ja ranskalaisille pääomasijoittajille, koska tuulivoimarakentamisen loppu jo häämöttää useassa EU-maassa. Saksassa tuulivoimabusiness jo sakkaa, tai oikeammin on ajautunut tyveneen tilaan.

Kun tuulivoimahullutus on ajettu Suomessakin päätyseinään, voidaan vuokratut alueet palauttaa maanomistajien siivottaviksi. Dystopiavaihtoehto on  muuttaa vuokraehtoja kaivosteollisuuden tarpeita vastaaviksi. Kyllä kruunu pitää huolen omistaan ja muuttaa tarveharkintaisesti lainsäädäntöä hyötynäkökohtien mukaisesti luontoarvoista piittaamatta. 

 

2. Vetytalous, ehkä tämän hetken paras vaihtoehto.
Perämeren alueelle on syntymässä  hiukan kangerrellen mutta varmasti NH2-klusteri, BotH2nia. Ruotsissa jo investoidaan kovaa vauhtia vetytalouteen, vedyn tuotannon tutkimukseen ja kaupallistamiseen. Tuumailevat suomalaiset tarvitsevat lisää puuhahenkilöitä ja tietysti pääomaa. Fortum Oyj on jo mukana. Missä ovat Kemijoki Oy ja PVO Oy? Mm. Raahen masuuni tavoittelee hiilettömän teräksen valmistusta, johan tarvitaan runsaasti energiaa. Jos Hanhikiven ydinvoimala rakennetaan, sen koko kapasiteetti tarvittaisiin Raahen terästehtaan tarpeisiin. Teollisuuden kaikki prosessit tarvitsevat keskeytymättömän sähkönsyötön. Sitä ei tuulivoima voi taata, vaikka Pohjois-Pohjanmaan eturivin poliitikot hehkuttavat "Suomesta tuulivoiman öljyvaltiota". Vesivoima on loppuun rakennettu ja sen tuotanto riittää enää vain "valaistukseen ja hernesopan keittoon" energia-ahnaassa Suomessa. Kemijoen Sierilän voimalan rakennuslupahakemus on viimeisiä, vastenmielisiä hankkeita tuhota loputkin vapaat jokiosuudet Pohjois-Euroopan muinoin suurimmasta lohijoesta. Vetytalous ja ydinvoima ovat tämän päivän tiedoilla energiaongelman ratkaisuvaihtoehdot. Huomenna ehkä on jotakin fiksumpaa tarjolla.

 

En jaksa uskoa, että valtio ottaa kokonaisvaltaisesti tosissaan roolinsa vesivoimaloiden omistajana. Omistajuus on yhteinen l. kasvoton, eri intressiryhmien temmellyskenttä. Poliittinen vastuu on lyhytjänteistä ja leväperäistä ja toimivan johdon kannustinjärjestelmät ovat niin vääristyneitä, että homma on tuomittu nykymuodossa pysähtyneisyyden tilaan. "Kun ei tehdä mitään, ei tehdä virheitäkään" ei ole nykypäivän johtamista, ei teollisuuden millään osa-alueella.

 

Suomessa vesivoima ja jokivarren asukkaat ovat olleet liian kauan napit vastakkain. Jokiluonnollemme on tehty väkivaltaa ja peruuttamatonta vahinkoa jo yli 100 vuotta.

Tietotaito ennallistamisesta on kehittynyt tämän pimeän aikakauden aikana huimasti.

Minivoimaloilla ei ole enää energiataloudella merkitystä, ja ne voidaan purkaa. Isot voimalat ovat edelleen tärkeä osa maamme sähköverkkoa säätövoimana. Eivät edes kaikki luontoaktivistit kiellä tätä tosiseikkaa.

Onneton päätös rakentaa kaikki maat ja mannut täyteen tuulivoimaloita ilman valtion isännän ääntä ja ohjausta on nyrjäyttämässä verkonhallinnan.

Siksi tarvitaan joko nykyisten vesivoiman omistajien suunnanmuutos tai valtio tekee "itse itseään komentaen" asennemuutoksen ja mahdollisesti omistusjärjestelyjä. Keinot toteuttaa rauhanomainen rinnakkaiselo vesivoiman ja vaelluskalojen ovat tiedossa. Kumpikaan ei voi omia enää monopolia toisen kustannuksella. Tarvitaan toimintaa, yhteistyötä ja hyväksyminen: kalallakin on oikeus elämään ihmisen rinnalla.

 

Arvot ja politiikka

 

 

Hiljan pidetyissä aluevaaleissa vaalikoneiden kysymykset olivat usein naurettavan ja huijauksen väliltä. Näistä arvomaailma-analyysin tekeminen on lähinnä kvasitiedettä. Toisaalta, toimiikohan oikeasti vanha nelikenttä oikeisto-vasemmisto / konservatiivi-liberaali? Politiikka on sirpaloitunut ja samoin poliitikkojen arvot ja näkemykset yhteiskunnan kehittämissuunnista. Poliittiset pyrkimykset ovat myös henkilöityneet, kun kansanvaltainen Suomi tarjoaa selkeitä urapolkuja ja mahdollisuuden pyrkiä niille. Vaakakupissa ovat arvot vs. politiikka ja sen ambitiot.

Haastan, että vain 48h vaalien päättymisen jälkeen julkaistu tutkimus oli liian hätäinen pintaraapaisu "Alueiden Suomen" arvomaailmasta. https://yle.fi/uutiset/3-12283837 Olisi ansiokasta seurata aluevaltuutettujen toimintaa seuraavien 18 kk:n aikana ennen eduskuntavaaleja, jolloin kortit jaetaan jälleen uudestaan. Tämä seuranta on todella helppoa, koska n. 80% aluevaltuustojen edustajista ovat samalla valtioneuvoston jäseniä, kansanedustajia ja kunnallisvaltuutettuja! Ts. liki kaikkien mielipiteet ja painotukset ovat hyvin esillä julkisuudessa.

 

Alla (kuva 1.) on tutkimuksen mukaisesta puolueiden arvomaailmasta. Kuvat 2. ja 3. ovat minun tekemien vaalikonekyselyjen algoritmin graafisia tuloksia ennen vaalipäivää. Kyse on kahden, ehkä Suomen vahvimman, neljännen valtiomahdin edustajan kysymyspattereista. Kysymysten tarkoituksenmukaisuutta voi jokainen arvioida. Maakuntalehtien ja -mediatalojen kysymykset olivat vieläkin kummallisempia.

 

Kuva 1.

 

 

Kuva 2. yle.fi

 

Kuva 3. hs.fi

HS uutisoi keväällä 2021, että VAS ja Vihreät ovat siirtyneet ainakin poliittisessa vasemmalle, Perussuomalaiset entistä enemmän oikealle. Talven 2022 vaalikoneet eivät tätä näkemystä tue. Jossakin mättää.

 https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007985565.html . 

 

Kuva 4. hs.fi 2021

 

Vaalikoneet kertoivat aivan muuta kuin analyysit, ainakin Vihreistä. Useat heidän ehdokkaansa löytyivät liberaali-oikeisto -kentästä. Vasemmistoliiton muutoksen syynä saattaa olle heidän äänekkään nuorisojärjestön johdon radikalisoituminen perustuslain kaltereita ravistellen. Lukekaapa heidän järjestöohjelmansa. Se on kuin suoraan 1970-luvun Tiedonantaja-lehdestä.
Vaalikoneiden tulosten empiirisenä havaintona totean, että SDP:n ja Vihreiden koneiden ehdottamat "sopivat" ehdokkaat olivat samassa oikeisto-liberaali -neljänneksessä kanssani. Tervetuloa!
Joko ko. puolueissa on opportunisteja tai vaalikoneissa on ohjelmointivirheitä. Veikkaan molempia syitä.

 

Olen artikkelissa haastatellun emeritus prof. Heikki Paloheimon kannalla; Arvomaailmalla ei ole Alueiden Suomessa ja niiden valtuustojen päätöksenteossa paljonkaan merkitystä. Asialista on irti ideologioista, ainakin teoriassa.

Jos alueita/kuntia johdetaan ideologian pohjalta, niin metsään mennään. Edustuksellisen demokratian kellokkaat ovat oppineet, että ahtaasti ajattelevat äänestäjät ymmärtävät paremmin maksimissaan kahta asiaa/tavoitetta paremmin kuin missikisoista tuttua epämääräistä tematiikkaa, kuten "maailmanrauha ja nälänhädän poistaminen". Vihreä siirtymä jo on sillä rajalla, että monimerkityksellisyys hautaa alleen hyvätkin aikeet. 

 

Ja lisää naivistista uskoa, että poliitikon sanaan voi luottaa. Salon Seudun Sanomat 10.2. julistaa, että uuden aluevaltuuston enemmistön haluaa sote-aseman (mikähän se on?) jokaisen alueen kuntaan. Johtopäätös perustuu em. vaalikoneisiin ennen vaaleja annettuihin vastauksiin. Arki on kuitenkin alkanut, ja niitä kipeitä poliittisia päätöksiä tehdään lompakon, puoluekurin ja alati muuttuvan poliittisen pelikentän ehdoilla.  

Samat poliittiset päättäjät ovat jälleen haastamassa toistensa arvomaailmaa, maailmankatsomusta ja poliittista agendaa, kun kilpaillaan 4/2023 eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa 2024 ja samanaikaisissa Eurovaaleissa. Hupsista, kuntavaalit ovat jälleen 2025. Tulossa lisää epämääräisiä nelikenttiä perustuen kummallisiin vaalikonekysymyksiin, joihin ehdokkaat eivät halua suoraan vastata. Kuka nyt politiikassa itseään ennen vaaleja nurkkaan maalaisi!

Tutkimusmateriaalia tulee riittämään tulevillekin politiikantutkimuksen asiantuntijoille.

 

Poliittinen vastuu vs. virkamiesvastuu ei kuitenkaan ole muuttunut. Ehkä siksi pöydän poliittiselle puolelle on paljon kovempi tunku kuin virkakoneistoon.

Eräs edesmennyt, tuttu kansanedustaja & kaupunginjohtaja totesi minulle keskusteluissamme;
"Kun olin kansanedustaja, saatoin antaa kommentin asiasta lehdistölle, ja todeta seuraavana päivänä toimittajille: "Enhän minä sitä tarkoittanut!" Nyt kaupunginjohtajana on vaikeampaa. Kaikki kirjataan sanasta sanaan paperille ja arkistoidaan."

 

Kukapa jaksaa enää muistella talven vaalikoneiden vastauksia?

Tulevaisuuden Iin Kirkonranta

 

MIELIPIDE

Iin Kirkonseudun asemakaavan muutos korttelissa 23, kunnanviraston ja Nätteporin alueet 

https://www.ii.fi/sites/ii.fi/files/TIEDOSTOT/ASUMINEN_YMPARISTO/Kaavoitus/OAS%20Kirkonseutu%20kortteli%2032%20kunnantalo%20ja%20Nättepori%2025.3.2021.pdf

Suunnittelualue

Kirkonranna kaavoitussuunnittelu etenee. Mielestäni suunnittelualue on liian suppea. On tarkasteltava koko rantakokonaisuutta Ellala – Vanha Hamina mukaan luettuna seurakuntatalo, kirkonseutu, kirkko, kirkkopuisto, kotiseutumuseo, kesäteatteri, kahvila Huilinki ja alueen vielä liki koskematon jokiranta. 

Kunnan mukaan kaavoituspäätöksillä on kiire, koska homeongelmien takia suuri osa työntekijöistä on jo väistötiloissa. Kiirehtiä toki voi, mutta hosua ei. 

Ehdotetut toimenpidevaihtoehdot:

A. Korjataan kunnantalo ja Nättepori (kirjastorakennus).

B. Puretaan kunnantalo ja korjataan Nättepori.

C. Korjataan kunnantalo ja puretaan Nättepori.

D. Puretaan kaikki, vapautetaan tontit yksityiseen kerrostalorakentamiseen. 

Kuva 1.

 

Miljöö

Kunnantalo – Nättepori sijoittuvat Iin Vanhan Haminan jatkeelle, jonka merkittävä luonto- ja ympäristöarvo on jokiranta. Valitettavasti osa siitä on jo tuhottu lyhytnäköisen uudisrakentamisen takia (As Oy Haminankartano).

Paljon on kuitenkin vielä mahdollista säilyttää ja luoda alueesta ”haminalaisten olohuone”.

Ellalan nivasta alaspäin ovat rannat kaavoitettu vesirajaan saakka. Sekä jokimaisema, että joen virkistyskäyttö on pilattu. Rannan vapaaksi jättämisestä teki aikoinaan Etelä-Iin osakaskunta kaavoitushuomautuksen. Ei vaikutusta.
Kuvan 1. esittämällä alueella Kokkisaaren korkeudelle saakka on vielä mahdollisuus vaikuttaa alueen käyttöön. Ellei rannan metsäinen tontti, entinen ns. ”Ellalanpelto”, ole kunnan omistuksessa, ehdotan lunastusta ja alueen kaavoittamista puistoalueeksi. Näin saadaan säilytettyä arvokas jokimiljöö tuleville sukupolville. Samalla ranta-alueen käyttö kuntalaisten virkistysalueena paranee. Kohtuukustannuksin ”Ellalanpuistosta” saadaan esim. keskus ulkoilmatapahtumille ja kokoontumisille (kesäkonsertit, lohimarkkinat, pitäjäpäivät jne.). 

Rakennetun kulttuuriympäristön suojelualue https://kartta.museoverkko.fi/?action=showRegistryItem&id=1311&registry=rky2000&mapLayers=20 rajoittuu Kirkkorannan suunnittelualueeseen, ja sen vaatimukset ja mahdollisuudet tulee ottaa huomioon. Kuva 2.

      Kuva 2.

Kirkonranta – Kunnantalon ranta

Mielekkäin paikka vapaalle veneenlaskupaikalle ja pienvenelaitureille ovat nykyiset laiturit ja luiska Kirkkonivan alapuolella. Tämä on ollut historiallisesti Haminalaisten veneenlasku ja -kunnostusranta, jossa mm. venemestari Petteri Kinnunen piti torpassaan puuveneveistämöä nykyisen Nätteporin paikalla. 

Seurakuntatalon tontin koillisreunassa oli Liedeksen lohikellari, jonka aitta on vielä jäljellä. Ehdotan, että yhteistyössä seurakunnan kanssa ko. alue sidotaan kaavoituksella maisemallisesti Iin kotiseutumuseon, ns. Huilingin, alueeseen ja maasto muokataan paremmin käyttöön sopivaksi. 

Tulevaisuudessa voimme ehkä nähdä alueella ”retro-lohikellarin”, joka kesäisin toimii kalanmyyntipaikkana. Lasten leikkipaikan rakenteet tulee sopeuttaa paremmin alueen miljööseen. Näin menetellen Ellala-Kirkonranta-Vanha Hamina muodostavat luontaisen kokonaisuuden.

Historiallinen Pohjanmaan rantatie kulkee em. kuntakeskuksen ja kirkon välistä. Miljöö on arvokas osa Iin kulttuuriperimää ja asuttua historiaa, eikä sitä tule enää lisää turmella uudisrakentamisella.     

 

 Kunnantalo

Rak.ins. Heikki Häyrysen suunnittelema alkuperäinen kunnantalo on perusrakenteiltaan terve. Todennäköisesti väärin tehdyn peruskorjauksen virheiden takia vaatii talo perinpohjaisen remontoinnin, mutta ei koko rakennuksen purkua. Koska kunta on julkisuudessa ilmoittanut, että rakennus on liian suuri kunnan hallinnon tarpeisiin, ehdotan että;

-       -  uudet laajennusosat, jotka todennäköisesti ovat korjauskustannuksiltaan kannattamattomia, puretaan

-        - itse alkuperäinen kunnantalo peruskorjataan ja otetaan sekä kunnanhallinnon että muiden kunnan toimintojen käyttöön (kuntainfo, kuntalaispalvelut, työterveyshuolto, vanhuspalvelut jne.)

-       -  talolle haetaan rakennuslainmukainen suojelu, jolloin valtio osallistuu osaltaan korjauskustannuksiin vähentäen näin korjausten kokonaiskustannuksia kunnalle

-  r - kaavoitetaan jokiranta virkistysalueeksi väliltä Vanha Hamina - Ellala ja siihen rakennetaan maisemoitu polku jalankulkijoille.

-         On todennäköistä, että vuoden 2023 soteuudistus, vähentää kunnan tilatarvetta, koska valtio siirtää palveluja maakuntatason toteuttavaksi liiketoiminnan haltuunotolla mukaan luettuna ainakin osa ko. kiinteistön tiloista. Itse hyvinvointitoimintojen tilantarve ei vähene, vaan kunta voi olla vuokranantaja maakunnallisille palveluntuottajille. Aina ei tarvitse verovaroja sijoittaa uudisrakennuksiin. Palvelujen edes osittainen sijoittaminen Asemakylältä keskustaajamaan olisi iso kädenojennus kuntalaisille, koska Hamina on selkeä asumisen- ja hallinnon keskus. Tämä tietysti on mahdollista vain, jos juuri perustettava maakuntahallinto sen hyväksyy.

Kunnantalon korjauksessa on otettava huomioon rakennuksen muunneltavuus tulevaa käyttöä silmälläpitäen mikäli kunnan hallinnon tilantarve edelleen vähenee. Tulevaisuuden (2030->) käyttötapoja voivat olla esim. hotelli/matkailukeskus, lähipalvelupiste tms.

 

 Nättepori

Päärakennus on teknisesti kunnossa ja hyvin ylläpidetty (Nätteporin auditorio, kirjasto, lukusali ja kahvio). Kansalaisopiston työtilat (kuvaamataidon- ja käsityöluokat sekä toimisto) ovat ongelmallisia rakennusvaiheessa tehtyjen virheiden takia. Tämä osa jouduttaneen purkamaan. Näin saadaan lisää avaruutta jokirannan miljööseen.

Etupihan kreikkalainen teatteripiha l. atrium on hauska yksityiskohta, jonka pelkät betonipinnat toki vaativat viimeistelyä.

Koska kirjastotoimi siirtyy kiihtyvällä vauhdilla verkkoon, vähenee myös kirjaston tilantarve. Siksi ehdotan, ettei Nätteporia pureta, vaan tehtäisiin selvitys ja mahdolliset muutostyöt perustuen eri intressiryhmien pitkän aikavälin tarpeisiin. Kokemukseni mukaan kirjastokahvilat (kirjakahvilat) ovat hyvin toteutettuina suosittuja tapaamispaikkoja kaikenikäisille, kylän olohuoneita. Harkittavaksi ehdotan kahvilaterassia Nätteporin jokirannan puolelle, esim. korotettuna, katettuna terasssina ja integroituna nykyiseen kahvilaan. Todennäköisesti ehdottamani urheilu- ja perinnekalastuskeskus vaatii myös kesäkahvilapalveluja niin Nätteporissa kuin Huilingissa. (kts. kuva 2. alla).

Nättepori odottaa aktiivisempaa toimeliaisuutta ja parempaa käyttöastetta. Nättepori on kiistattomasti kirkonkylän kulttuurellinen keskipiste!

 

 Tiejärjestelyt ja yleisrakentaminen

Välillä kunnantalo – seurakuntatalo tulee kevyenliikenteen väylä merkitä ja erottaa paremmin ja jatkaa Puistotie-Yläkatu -risteykseen saakka. Puistotielle tulee rakentaa sadevesiviemäröinti ja korotettu jalkakäytävä myös kirkon puolelle. Nykyisin sateella alue tulvii. Koko Ellala-Vanha Hamina -alueelle on tehtävä LVI-suunnitelma ennen muutosrakentamista. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sademäärien ja lämpötilojen muutokset tulee ottaa huomioon. Hulevesiviemäröinnin suunnitelma ja päivitetyt rakennusmääräykset on tehtävä koko Haminan alueelle.

Kirkonranta osana kokonaisuutta – pohjoista perinnemaisemaa

Kuntastrategiassa 2018-2025 kuvataan aluetta: Raasakka – Vihkosaari – Vanha Hamina – Rantakestilä - Karhu -akselille avataan inspiroiva rantojen elämyskokonaisuus, joka tukee kuntalaisten viihtymistä. Keskustasta pääsee rannalle. Jokisuistot ovat vetovoimaisia vapaa-ajanviettoalueita. Joet on ennallistettu ja kalastus kannattaa. Iin rannat tunnetaan valtakunnallisesti ja kaikki pääsevät niistä nauttimaan. 

Olen edellä esittämillä näkökohdilla pyrkinyt tukemaan vahvistettua kuntastrategiaa. Iin tulevaisuus, vetovoima ja vahvuudet ovat luonnonläheisyys ja luonnonmukainen, perinteitä kunnioittava elämäntapa. 

Iijoki - lohijoki

Iijoen ennallistaminen ja palauttaminen vaelluskalojen vaellusreitiksi Iijoen jokisuulta aina ylös latvavesille on alkanut. Lapin ELY/kalatalousviranomainen on avannut vuonna 2017 PVO:n hoitovelvoitteet koko Iijoen vesivoimalarakentamisen osalta. Esisuunnitelmat ovat jo valmiit ja prosessi etenee. Muutosvaatimukset hoitovelvoitteen päivittämiseksi nykyaikaan tukevat myös Suomen valtion sitoumusta EU Vesipuitedirektiiviin. Raasakan (Käyränkankaan) voimalan, Raasakan säännöstelypadon ja Maalismaan voimalan ohitus vanhaa, luonnonmukaista, uomaa hyväksi käyttäen avaa vaellus- ja kutuvesireittejä yli 40 kilometriä ja lisäksi pääsyn Siuruanjoelle, Martimonjoelle ja lukuisille sivupuroille! Tavoite on, että lohi vaeltaa Iin kirkonrannan ohi kutemaan ja takaisin merelle runsain määrin vielä tämän vuosikymmenen kuluessa. Kalamiehet kautta maan jo tämän tiedostavat.
Ehdotan, että Iin Haminan urheilukalastus- ja erämatkailukeskus on osa kunnan elinkeino- ja matkailustrategiaa vuosille 2025-2030.
Kaavoituksen muutosehdotukset (kuva 3.).

Kuva 3. Kaavoitusprosessin muutosehdotus ja kohdealueet

Ehdotan, että alueen kaavoituksessa ohjenuorana on säilyttävä korjausrakentaminen ja iiläisten kultturellisen olohuoneen kehittäminen ottaen huomioon koko kirkonseudun ja jokirannan kokonaisuuden väillä Puodinkoski-Ellala.

Iin kunta luonnehtii itseään: ”Ii on kasvava, viihtyisä ja elinvoimainen, luovasti uudistuva kunta” 
Haminan, Iin yhden arvokkaimman kulttuurimiljöön ja lähiluonnon turmeleminen kerrostalorakentamisella ei ole mielestäni luovaa uudistumista. Me ihmiset voimme asua muualla, jokimiljöö olkoon paikallaan jälkipolvienkin iloksi! Vanhaa Iitä emme takaisin saa, mutta maiseman turmelemisen voimme lopettaa.

Iissä 10.2.2021

Jouko Häyrynen
91100 Ii

 =======================

 

Kuvia: Kirkonranta ja Iijoki ennen ja nyt

"Venäjänkari", "Helsinginkoski", Illinsaari ja Puohinkoski, Iin kunnan esite 2020.

 

     Kevättulva kunnantalon rannassa n. 1960.

 

     Liedeksen ("Lieksen") lohikellari Kirkonrannassa, 1960-luku.

Kunnantalo - Jokiranta

Kunnantalo - Jokisuuntie

Kunnantalo Nätteporin rannasta katsottuna

Nättepori - Puistotie

Nättepori - Puistotie - Kirkko

Liedeksen lohikellarin aitta Nätteporin ja seurakuntatalon välissä

"Kinnu-Petterin rantapolku" Vanha Hamina - Ellala

Ellalanpelto - Jokisuuntie

Hyvinvointialueiden Kiinteistömarkkinat

      Oulun Kaupunginsairaala. Kuva: Risto Degerman / Yle

 

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri huutokauppaa lukuisia kiinteistöjä pitkin Lappia; loma-asuntoja, kerrostaloja, sairaalarakennus jne. (Lapin Kansa 3.2.2022)

 

Oulun kaupunki myy yhdeksän kiinteistöä, osa sote-rakennuksia mutta myös paloasemia. Myyntiin laitetaan vain hyväkuntoiset rakennukset. ”Kaupunki odottaa saavansa 100milj.€ myyntivoiton kaupoista.” (Yle 3.2.2022) Jos myyntivoitto on noin hulppea, mikä lienee varsinainen myyntihinta? 500 milj.€?

 

Sama myyntibuumi on käynnissä ympäri Alueiden Suomea, etenkin suurimmissa kaupungeissa poislukien Niemikaupunki, joka ei halua olla hyvinvointialue, vaan tavallinen toimiva sosiaali- ja terveystoimen vastuullinen palveluntuottaja.

 

Mitään ymmärtämätön kansalainen kyselee, mikä merkitys on enää hyvinvointialueiden kolmen vuoden vuokrasitoumuksilla sote-kiinteistöihin? Menevätkö mm. terveyskeskukset kiinteistösijoittajille  ennenkuin ne ehditään lakkauttaa laajassa Suur-Oulussa? Vuokrasopimusneuvottelut käydäänkin ehkä jo tänä vuonna uuden omistajan kanssa. Koskeeko kolmen vuoden vuokrasuoja myös uutta omistajaa, on epäselvää.

Lapin kohdalla on ymmärrettävää, etteivät aluevaltuutetut ja aluehallituksen jäsenet tarvitse kelomökkejä eikä rantasaunoja. Se Suomi meni jo, tai sitten rakennetaan modernit, nykystandardien mukaiset kurssihuoneistot tuntureihin. Kiivas loma-asuntorakentaminen jatkuu pohjoisen palkisilla.

 

Kauppa se on, joka kannattaa.