Kun Egyptin ilmastokokous loppui marraskuussa 2022, ryhdyin hahmottelemaan tätä kirjoitusta koskien luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Sitten vastaani tuli informaatiotsunami. Ensin julkaistiin EU:n ehdotus ennallistamisesta, sitten Suomen luonnonsuojelulain muutos. Tästä syntyi hallitusdraama, jossa luonto jäi katsomoon kun valtioneuvoston puoluejohtajat ryhtyivät käyttämään poliittista perusosaamistaan, kostoiskuja ja vastaiskuja.
Joulukuinen YK:n Luontokokous Kanadassa lisäsi uusia sävyjä kaleidoskooppiin. Joulun alla tekivät mm. Suomen hallitus, puoluetoimistot, palkatut viestintätoimistot, ajatuspajat, Suomen ilmastopaneeli, luonnonsuojelujärjestöt, MTK, metsäteollisuus, oppositiopuolueet ja etenkin media parhaansa sekoittaakseen kansalaisten ajatukset vieläkin tehokkaammin. Julkilausumia ja tavoitejulistuksia suoltavat kansainväliset foorumit lisäsivät vettä myllyyn.
Mitä syvemmälle olen sukeltanut suomalaisten ja kansainvälisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden lausuntoviidakkoon, sitä enemmän tulee vastaan vastakkainasettelu luontoarvot vs. ikuisen talouskasvun eetos. Demokraattisen lainsäädäntötoimen kompleksisuus ja hitaus antaa kaikille kiinnostuneille runsaasti peliaikaa. Pelin henki on "rätten att resonera" l. kaikille pitää antaa tilaa keskustella asioista uupumukseen saakka. Lisäksi lainsäädäntöelin (lue: Suomen eduskunta) ei ole ollenkaan kartalla, mitä on jo säädetty luonnon ja ihmisen keskinäisestä suhteesta. Jokainen uusi lainsäädäntötyö tuntuu olevan irti historiasta ja jo vahvistettujen lakien reunaehdoista. Jälleen kerran perustuslakivaliokunta on laitettu paljon vartijaksi. Tämä portinvartijajoukko on kuitenkin "vain" neljäksi vuodeksi valittu paimenpoikien (paimenhenkilöiden) ryhmä.
Tämä, noin kaksi kuukautta kestänyt asioiden tutkiminen, taustatiedon kerääminen ja uutisvuon seuraaminen ovat olleet hankala haaste. Argumentit ja väittämät lentävät eri suuntiin ja kovin eri nopeuksilla. Kokeilen kuitenkin jäsennellä laajaa asiakokonaisuutta samalla yrittäen "pitää katseen pallossa" l. luonnossa.
Mikä on metsiemme määrä ja laatu?
Suomen pinta-alasta on n. 200´000 km2 puiden peitossa, ts. maassa on 14,5 mrd puuta l. 72´000 puuta per km2. Metsämme ovat nuoria ns. talousmetsiä. Yli 400-vuotiaita puita on arviolta 1,4 milj. kpl, toisin sanot yksi promille, 1/1000.
- Natura -lehti 2015
Suomen maankoostumus
Mies metsähän menevi
Suomen metsien määrästä, kasvusta ja hakkuumääristä on yhtä monta mielipidettä, kuin on kommentoijaakin. Alla esimerkkejä, yrittäkää pysyä kartalla.
Maa- ja Metsätalousministeriö
MMM dataa: https://mmm.fi/metsat/suomen-metsavarat
Suomen metsävarat
Metsät peittävät yli 75 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa. Puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on 20,3 miljoonaa hehtaaria ja kitumaata 2,5 miljoonaa hehtaaria.
Suomen metsät kasvavat vuosittain noin 103,5 miljoonaa kuutiometriä (VMI 13). Tilastotietojen mukaan vuonna 2021 puuston vuotuinen kokonaispoistuma oli noin 92 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuukertymä oli kaikkiaan 76 miljoonaa kuutiometriä, josta noin 87 prosenttia ohjautui metsäteollisuuden käyttöön ja 13 prosenttia energiapuuksi eli lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeeksi tai pientalojen polttopuuksi.
Puuston kokonaispoistuma sisältää hakkuiden lisäksi hakkuutähteestä metsään jäävän runkopuun sekä metsään jäävän luontaisesti kuolleen runkopuun. Nämä erät olivat vuonna 2020 yhteensä noin 16 miljoonaa kuutiometriä.
Luonnonvarakeskus LUKE
LUKE (MMM:n alainen tutkimuslaitos) tekee ansiokkaasti joka toinen vuosi suuren kartoituksen metsävaroista, puumäärästä, omistussuhteista jne. Inventaario on avoin tietokanta, myös meidän poliittisen johtomme käyttöön: https://www.luke.fi/fi/tilastot/metsavarat
On merkillepantavaa, että MMM tarkastelee metsiä resurssina, kaupallistettavina luonnonvaroina, LUKE:n raportointi on objektiivisempaa joskin resurssitalous on johtolankana.
LUKE:n teesi: Suomalaisia metsävaroja käytetään kestävästi, jotta myös tuleville sukupolville turvataan metsien aikaansaamat hyödyt. ("hyötyjä" ei LUKE määrittele)
Alla pari havainnollista kuvaa siitä, kuinka erilainen on metsän merkitys eri osissa maatamme.
©Luonnonvarakeskus, 2021. ”Monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta-aineisto 2019”
Metsän tilavuus m3, Jyväskylänseutu
Metsän tilavuus m3 Turunseutu
Metsänomistus
Suomen metsät ovat muiden läntisen Euroopan maiden tavoin pääosin yksityisten henkilöiden ja perheiden omistuksessa. Etelä- ja Keski-Suomessa yksityiset henkilöt omistavat noin 3/4 metsistä. Valtion metsät sijaitsevat pääosin Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Suomessa on suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä 2,9 miljoonaa hehtaaria, eli 12,6 prosenttia metsäpinta-alasta (metsä- ja kitumaan pinta-alasta). Täysin hakkuiden ulkopuolelle suojeltuja metsiä on 2,4 miljoonaa hehtaaria eli 10,6 prosenttia metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta.
Suometsiä ovat kaikki turvemaalla kasvavat metsät ja niistä käytetään myös nimitystä turvemaametsät. Suometsistä ojitettuja on 4,7 ja ojittamattomia 0,8 miljoonaa hehtaaria. Suometsien osuus Suomen metsien kokonaispuustosta on noin 23 prosenttia ja puuston kasvusta ja hakkuista noin 20 prosenttia. Suometsien osuuden hakkuumahdollisuuksista on arvioitu hieman kasvavan 2030-luvulle saakka.
Alueellisesti suometsien puuntuotannon merkitys vaihtelee. Merkitys on suurinta Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, jossa noin 37 prosenttia metsämaasta on ojitettua turvemaata. Valtaosa suometsistä on kasvatusvaiheessa, mutta uudistuskypsien metsien osuus on voimakkaassa kasvussa.
Ojitetut suot
Ojitettujen soiden osuus metsätalousmaasta
Alueluovutuksia ihmiseltä takaisin luonnolle
MTK julistaa johtaja Juha Marttilan suulla, että Suomen on vastustettava ponnekkaammin EU:n ennallistamisohjelmaa. Vastustusta ilman todella konkreettisia, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, joilla n. 1,2 milj. km2 Suomen "osuus" ennallistamisessa voitaisiin toteuttaa maa- ja metsätalouden hyväksymällä tavalla.
Mistähän tuo 1,2 milj.km2 "valloitetaan"? Suomen pinta-ala on 338´440 km2.
Jos kyse on 20% ennallistamisesta maan kokonaispinta-alasta. Ts. Suomessa vaade on 67´688 km2. Jos 20% ennallistamisala lasketaan metsämaasta (263´000 km2; ns. hyvä metsämaa ja kitumaa yhteensä), on vaade 52´600 km2 .
20% pinta-alasta
20% metsämaan pinta-alasta
Kuvissa olen sijoittanut ennallistamisalat tarkoitushakuisesti maakuntiin, joissa on niin vähän äänestäjiä, ettei vastarinta demokraattisessa päätöksenteossa ole liian äänekästä tai haitaksi Suomen hyvälle EU-imagolle. Jätin Lapin rauhaan, koska en halua sotkea saamelaiskäräjiä ja alkuperäiskansojen oikeuksia tähän EU-soppaan.
EU asettaa tavoitteet pinta-alamittarilla, vaikka kaikki tietävät ettei ole edes teoriassa mahdollista Etelä-Euroopan maissa toteuttaa suojelutavoitteita tällä tavoin. Pinta-alaperusteinen tavoite (20%) on absurdi, ja sitä tulee pyrkiä muuttamaan tai ainakin määrittelemään se maakohtaisesti.
Huom. Kanadan ympäristökokouksen loppuasiakirjassa puhutaan jo 30% maailman pinta-alan (maat ja vedet) rauhoittamisesta!
"Valitsemalla ennallistamisalueiksi vain syrjäisiä alueita ei suojaa Suomen metsiä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta."
Tuomas Haakala, metsien häiriöekologian apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto.
Ilmasto on ekosysteemi ilman rajoja.
Suomalainen metsäharha
Suomen vanhojen metsien määrä on puolittunut sadassa vuodessa 1917-2017. Luonnontilaiset metsät ovat edelliset sukupolvet tuhonneet. Niitä emme takaisin saa nykyisen elämänmuodon ja elintason jatkuessa. Niin, ja älkää unohtako sitä pyhää talouskasvua! Metsänhoidon ymmärretään tarkoittavan talousmetsien metsänkasvatusta.
https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me8-metsien-ikarakenne
Suomen talousmetsät hakataan pääsääntöisesti liian nuorina. Ei ihme,
että sahatukeista on pulaa.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008702429.html
Keskisuomalaisen toimittaja Manu Hulkko teki ansiokkaan artikkelin 11.12.2022 "Meijän Mehtät", tarkasteltiin Metsähallituksen Metsätalous Oy:n hakkuista Jyväskylän seudulla. Hakkuut eivät olleet ilmoittetujen suunnitelmien mukaisia ja päätehakkuita löytyi runsaasti.
Lukijoille, joille metsätalouden alkutuotanto (metsien hakkuu) ei ole tuttua, artikkeli on hyvä ABC. https://www.ksml.fi/paikalliset/5582888
Artikkelin avoin kysymys on valitettavan ajankohtainen: "Valtion perämetsiä vai peräaukkoja?"
Alla VTT:n tekemä laskelma tilanteesta, jossa metsänomistajalle maksettaisiin hiilensidonnasta l. hakkuuvälin pidentämisestä. (Maaseudun Tulevaisuus 11.1.2023)
Ennallistamistavoite tarkoittaa Suomessa vääjäämättä talousmetsien, ojitettujen suoalueiden, merenrantojen ja makeavesialueiden kosteikkojen ja vedenlaadun konkreettisten tavoitteiden uudelleen määrittelyä. Ennallistettu metsähehtaari ilman vireää ekosysteemiä juuri se "metsämuseo", josta metsäteollisuus varoittaa. Siellä on puita, mutta ei ekosysteemiä, siis luontoa.
Hallituksen enemmistölle on ilmastonmuutoksen ja sen heijastusvaikutusten torjunta ok, kunhan talouskasvua ei vaaranneta millään tavoin. Pääministeri Marin (HS 30.10.2022) : Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen riittävyys ovat tärkeitä , mutta talouskasvu, tuottavuuden kasvu ja niiden diskonttaaminen palkkoihin tulevat ensin. Marin puhuu, mitä hänen äänestäjänsä haluava kuulla.
MT-lehden päätoimittaja Jouni Kemppainen nousi Politiikkaradion studiossa 22.12. seisomaan ja puolustamaan metsäteollisuutta ja metsänomistajia. Hän vaati ennallistamisen ja hiilinielujen laskelmiin otettavaksi kaikki maankäyttö. Sen syvällisempää pohditaan ei asiasta käyty, mutta asioiden hämmentäminen onnistui. Tässä haukuttiin väärä puuta. Ei suomalaista talonpoikaa aivan kaikesta onnistuta syyllistämään, vaikka kovasti yritetäänkin. Metsänomistajia ovat yhtä lailla kaupunkilaisetkin!
Metsävarojen mittaus l. taksonomia
Ministerit Ohisalo & Kurvinen / Politiikkaradio 4.11.2022 ; "Ei ole tiedossa luonnonmetsien määrää ja ennallistamiskelpoisen metsämaan pinta-alaa." Muutenkin keskustelu pyöri agendalla "selvitystyöt ovat käynnissä, pyrimme siihen ja tähän." Tietoa kyllä on tarjolla. Esimerkiksi Metsähallitus on jo 2011 tehnyt seikkaperäisen raportin ja oppaan. Siis yli 10 vuotta ennen kuin EU heräsi ennallistamishankkeeseen! "Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas" https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b157.pdf . Lisäksi mm. Luonnonvarakeskus LUKE, Ympäristöministeriö ja Maa- ja Metsätalousministeriö ovat jo vuosi tehneet tiheällä kammalla selkokielisiä raportteja, selvityksiä, oppaita koko luonnon ekosysteemin tilasta ja "korjaussarjoista", jotka soveltuvat Suomen luonnon eri kasvutyyppeihin. Minkälainen lienee työtyytyväisyys em. virastoissa, kun esihenkilöt sotkeutuvat päivänpolitiikan kiemuroissa ja unohtavat faktapohjaisen päätöksenteon (fact based management) perusteet?
EU komission puheenjohtaja, Ursula von der Leyen kertoi vierailullaan Suomessa 24.11.2002, että 40% Euroopan alueesta ei ole vielä taksonomian piirissä. Eipä taida olla Suomessakaan täysin tiedossa metsävarat.
Metsähallitus (MH:n Metsäteollisuus Oy) on jarruttanut valtionmetsien taksonomiatietoja vedoten kilpailutekijöihin, HS 5.1.2022. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008504351.html
Tästä mittaamisesta saadaan vielä pitkällinen kiistely ja niitä tulkintaerimielisyyksiä.
Aavistushakkuut jatkuvat
Ennallistaminen pelko on tunnetila, jota ei noin vain pyyhitä pois. Metsänomistajan hoitosuhde/hoivasuhden on aina ollut (Lipposen metsäverouudistukseen saakka) ollut henkilökohtainen asia. Nyt tietoisuus, että "jostakin Brysselistä tai Strassbourgista" sanellaan toimenpiteet mitä suomalaisiin metsiin tulee tehdä on pelottava asia. Ei Ei ole ihme, että anttirokat ympäri Suomen ovat teroittaneet pokasahat ja kirveet ja rynnänneet metsiin mentaliteetilla: "Hakataan prkle, kun vielä voi!".
Jo muutaman vuoden jatkuneet ns. aavistushakkuut jatkuvat kaikkialla Suomessa.
Syyt hakkuisiin vaihtelevat metsänomistajan talousmetsänhoidon vaatimusten, tulotavoitteiden, verotuspelkojen ja nyt ennallistamispeikkojen sekasotkuna.
Metsäteollisuuden sparraus ja markkinointi lisää painetta metsänomistajien päissä, ja turvaa sellukattiloidenkin paineistuksen.
Metsäteollisuus ja Metsähallitus ovat merkittäviä metsänomistajia. Yhteinen huoli ja epäluottamus maan hallitukseen ja EU-virkamiehiin yhdistänyt ko. toimijat. Aavitushakkuita tekevät myös ko. tahot, ja lehdistö kertoo kokonaisten saarien ja metsäalueiden pikaisesta parturoinnista, lain puitteissa toki, mutta mutta. https://dynamic.hs.fi/a/2021/hakattumielenmaisema/
Metsähallituksen Metsätalous Oy on liittynyt aavistushakkuiden toteuttajien laajaan joukkoon. Viimeksi Aalistunturin alueella. Ylen A-Studiossa 23.1. Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja esitteli dronevideolla "harvennushakkuita". No, jos 4/5 puista poistetaan, niin onhan se todella harvennushakkuita. Siinä vaan siirretään talousmetsän tuottoja 30-50 vuotta eteenpäin. Tosin aluetta kaavaillaan myös luonnonsuojelualueeksi. Aavistus elää.
Yle uutisoi 24.1. neuvokkaista metsänomistajista, jotka osaavat siirtää hakkuiden laillisuusvastuun pois itseltään. Harvennuksen määrä on katsojan silmässä.
Esimerkkejä hakkuiden "suojavyöhykkeistä" ja "mekaanisesta metsänpohjan muokkauksesta"
Raaskansaari, Keuruu 2021
Päätehakkuun (avohakkuun) syväauraus Pudasjärven Kivarissa
Metsäteollisuuden puheenvuoro
Käsi pystyyn: kuka ymmärtää taksonomiaa? 7.7.2022 https://www.metsateollisuus.fi/uutishuone/kasi-pystyyn-kuka-ymmartaa-taksonomiaa
Taksonomia tulee nyt kovaa vauhtia lehtien sivuilta ja lainsäädäntöpöydiltä elävään elämään. EU-parlamentti hyväksyi eilen keskiviikkona 6.7. ydinvoiman ja maakaasun ”vihreän leiman”. EU-komissio oli jo vuoden alussa esittänyt, että ydinvoima ja maakaasu voidaan sisällyttää EU:n vihreiden sijoituskohteiden eli taksonomian listalle.
Taksonomia on sijoittajille ja investoijille rakennettu luokittelu siitä, mitkä rahoituskohteet ovat ympäristön kannalta kestäviä, ”vihreitä”, ja rahoittajien kannalta tällä hetkellä houkuttelevampia kuin ei-vihreät kohteet.
Taksonomiaa EU-alueelle on ajanut erityisesti finanssiala, joka on jo päässyt maistamaan, miltä tuntuu raportoida taksonomian mukaisia taloudellisia toimintoja. Muut alat tulevat seuraamaan perässä. Halu ymmärtää taksonomiaa ja täyttää EU:n asettamat vaatimukset on Suomessakin kova.
Tässä vaiheessa prosessia on kuitenkin aiheellista kysyä, ymmärtääkö kukaan täysin taksonomiaa ja ovatko valmistellut lukuisat kriteerit riittävän yksiselitteiset.
Ulkoministeriötaustani vuoksi EU-byrokratian kiemurat ovat minulle tuttuja, mutta taksonomia onnistuu silti hämmästyttämään.
Ulkoministeriötaustani vuoksi EU-byrokratian kiemurat ovat minulle tuttuja, mutta taksonomia onnistuu silti hämmästyttämään. Kertauksena todettakoon, että EU:n taksonomian tarkoitus on ohjata yksityistä rahaa ympäristön ja ilmaston kannalta kestäviin kohteisiin. Taustalla on EU:n pyrkimys yltää YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030:n ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Tämä ei onnistu ainoastaan julkisella rahalla, vaan EU tarvitsee yksityisen sektorin mukaan yhteisiin talkoisiin.
Yritysten talousraportoinnista vastaavien tulee jatkossakin olla valmiudessa, sillä EU-koneiston toimintaa on seurattava silmä kovana tänäkin vuonna. Emmehän halua, että mitään pääsee lipsahtamaan Suomelta ohi, kuten kävi viime vuonna maan hallituksen muodostaessa tuskallisen kauan kantaansa ilmastotaksonomiaan. Tällä kertaa myös päättäjien on syytä pitää silmät auki ja korvat höröllä Brysselin suuntaan.
Alkuvuodesta moni yllättyi, kun fossiilinen energianlähde maakaasu oli ennakkotietojen mukaan saamassa "vihreän leiman" komissiolta. Samoin oli käymässä ydinvoimalle, joka ei monista hyödyistään huolimatta ole täysin ongelmaton energiantuotantokeino. Onneksi ainakin Suomi on esimerkillinen edelläkävijä ydinjätteen loppusijoituksessa. Kuitenkin kesäkuussa asiaa käsitelleet ympäristövaliokunta (ENVI) ja talousvaliokunta (ECON) äänestivät yhdessä kumoon maakaasun ja ydinvoiman taksonomiakelpoisuuden. Eilen asiaan sitten otti kantaa Euroopan parlamentin täysistunto hyväksyen ydinvoiman ja maakaasun vihreiksi.
Tavoite kestävämmästä EU:sta on kunnioitettava, mutta prosessi on pahasti politisoitunut ja olennainen, tiedepohjainen päätöksenteko on päässyt unohtumaan. Ranskan ja Saksan poliittinen lehmänkauppa ydinvoimasta ja maakaasusta on oivallinen esimerkki tästä.
Täytyy muistaa, että ydinvoima ja maakaasu ovat tärkeitä energianlähteitä suomalaiselle ja eurooppalaiselle teollisuudelle, eikä niiden korvaaminen ole yksinkertaista. Olisikin! Silloin EU:n strategisen energia-autonomian turvaaminen ja venäläisestä energiasta irrottautuminen olisi paljon helpompaa.
Kesälukemiseksi odotimme komissiolta myös delegoidun säädöksen luonnosta jäljellä olevista neljästä ympäristötavoitteesta. Näihin kuuluvat myös biodiversiteettiin ja kiertotalouteen liittyvät tavoitteet, missä asetetaan kriteerejä esimerkiksi pakkausmateriaaleille. Säädös on tärkeä Suomen ja suomalaisen metsäteollisuuden kannalta. Toivomme komission huomioivan kestävän suomalaisen metsänhoidon sekä kannattavan metsäteollisuuden ja puupohjaisten pakkausmateriaalien tarjoamia kestäviä ratkaisuja. Kuten usein EU:n byrokratian rattaiden pyöriessä käy, asia on edennyt jäljessä suunnitellusta aikataulusta. Näillä näkymin luonnos julkaistaan vasta syksyllä. Se onko siinä koko paketti mukana, on edelleen epävarmaa.
Sitä odotellessa kirjoittaja tekee syväsukelluksen taksonomian kiehtovaan maailmaan. Taksonomiaan intohimoisesti suhtautuvat asiantuntijat ja harrastajat saavat halutessaan ilmiantaa itsensä keskustelemaan kanssani asiasta. Ehkä silloin löytyy myös vastaus otsikon kysymykseeni.
Metsähallituksessa voidaan pahoin
Lapin Kansa 19.1.2023
Viittasin jo edellä valtionhallinnon huonoon sisäiseen informaationkulkuun metsäntutkimuksessa ja kartoituksessa. Yllä on tulosvastuullisen johtajan purskahdus, koska valtio vaatii tuloutusta valtionmetsistä, toisaalta kansalaiset haluavat metsiltä jotakin vallan muuta kuin kirstun täytettä.
Puheenvuoro Satakunnasta
Lauri Kattelus, Laitilan kaupunginjohtaja
30.11.2022
Hallituksen esitys luonnonsuojelulain muuttamiseksi sisälsi uuden 64 §:n, joka koski uhanalaisten luontotyyppien määrittelyä ja 65 §:n, joka puolestaan koski uhanalaisten luontotyyppien huomioon ottamista päätöksenteossa.
Esityksen mukaan uhanalaiseksi luontotyypiksi voitaisiin siis säätää sellainen luonnonvaraisesti maassamme esiintyvä luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin mukaan vähintään korkea. Uhanalaiset luontotyypit määriteltäisiin Kansainvälisen luonnosuojeluliiton (IUCN) kehittämän Red List of Ecosystems -menetelmän mukaisesti.
Ehdotettu uhanalaisten luontotyyppien määrittely helpottaisi suojelutyötä ja selkeyttäisi uhanlaisten luontotyyppien huomioimista erityisesti viranomaisten päätöksenteossa. Lailla säädetyt perusteet määrittelylle toisivat luontotyyppien suojelulle tarvittavan selkänojan. Määrittelyn perusteiden säätäminen laissa parantaisi muidenkin lakien ennakoitavuutta ja nostaisi luontotyyppien suojelua oikealle säännöstasolle.
Luonnonsuojelulain perusteisiin nojaavat määritelmät antaisivat viittausmahdollisuuden muissa erityislaeissa, joiden perusteella erilaisia ympäristöä ja luonnonvarojen käyttöä koskevia viranomaispäätöksiä tehdään. Säännös voisi siis ensinnäkin yhdenmukaistaa eri lakien tulkintaa, sekä tietyisti parantaa uhanlaisten luontotyyppien suojelua tarjoamalla lain tasolla säädetyt perusteet ja asetuksessa yksilöidyt luontotyypit selkeästi saataville.
Määrittely yhdenmukaistaisi luontotyyppien suojelua perinteisen luonnonsuojelun ytimeen kuuluvan lajien suojelun kanssa. Laajasti hyväksytty ajatus on, että mikäli jollain eliölajilla on riski hävitä luonnosta, niin se saa suojelua. Sama ajatus laajennettaisi koskemaan myös erilaisia luontotyyppejä.
Ymmärrys ekosysteemeistä on kasvanut ja tieteellinen osaaminen mahdollistaa entistä tarkemmat määrittelyt. Erilaisia luontotyyppejä on siis mahdollista tunnistaa ja määritellä niiden uhanalaisuuden perusteella. Pelkkä yksittäisten lajien suojelu ei enää nykykäsityksen mukaisesti riitä, vaan huomiota on kiinnitettävä koko ekosysteemiin. Myös sen haavoittuvimpiin ja harvinaisimpiin luontotyyppeihin. Monimuotoisuus rakentuu palasista, joista jokaista tarvitaan.
Nämä kaksi pykälää eduskunnan ympäristövaliokunta pyyhki kuitenkin lakiesityksestä pois. Sen verran paksu riita luontotyyppien suojelusta syntyi, että se repi myös hallitusrintaman rikki. Konnan rooliin hyppäsivät tällä kertaa hallituspuolueista keskusta yhdessä opposition kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Pykälien poistamista ja luonnonsuojelulain uudistamisen merkittävää vesittämistä on vaikea ymmärtää.
Keskustalaisia huolettaa ääneen lausutusti ehdotettujen pykälien mahdollinen rajoittava vaikutus metsien hakkuuseen. Muina perusteluina valiokunnan suunnalta on kuulunut mm. pelko pykälien aiheuttamasta mahdollisesta oikeudellisesta epäselvyydestä tai tulkintaongelmista. Ainakin jälkimmäiset perustelut kuulostavat luonnonsuojelulain yleisluontoisuuden ja toisaalta sen muuta eri aloja koskevaa yksityiskohtaista lainsäädäntöä täydentävän, tukevan ja informoivan roolin takia erikoisilta ja lain luonnetta sekä tavoitetta ymmärtämättömiltä.
HE:n 64 § ja 65 §:n poistaminen näyttääkin pelkurimaiselta pään työntämiseltä lähimpään tuija-aitaan tilanteessa, jossa kyllä tiedetään, että luontotyyppien suojelulla on tärkeä rooli koko luonnon monimuotoisuuden suojelussa, mutta pelätään käytännön suojelutyön mahdollisia rajoittavia vaikutuksia ihmisen toimintaan.
On nimittäin varmasti niin, että mitä suurempi määrä erilaisia lajeja ja luontotyyppejä suojellaan, sitä enemmän se rajoittaa ihmisen toimintaa. Rajoittaminen – eli toisin sanoen luonnon suojeleminen – kun on näiden luontoa puolustavien säännösten tarkoitus.
Mikä neuvoksi?
Myönnän, olen edellä kärkevästi tuonut esille suomalaisen tavan puhaltaa yhteen hiileen ja hoitaa luontoa - tai siis unohtaa luonto oman tai oman intressiryhmän edun nimissä. Koska jatkuva sormella osoittelu johtaa vain mielensäpahoittamiseen ja voimakkaaseen puolustusreaktioon, niin yritetäänpä löytää edes jonkinlaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Pelillistäen "etsitään pakotalon ulospääsyvinkkejä".
Ongelmavyyhti on kompleksinen: ilmastonmuutos, monimuotoisuuden turvaaminen, ennallistaminen, flora-fauna-homosapiensis -elinympäristön parantaminen.
Aivan kuten kasvihuonekaasupäästöissä, ehdotetaan ennallistamiseen eräänlaisia kompensaatio/sakkomaksuja per EU-maa. Suomelle kaavailtu korkein summa vaihtelee 930 milj.€/vuosi ja yli miljardi € per vuosi riippuen keneltä asiaa kysyy.
Pieni ihminen ei oikein ymmärrä, miksi pitäisi maksaa jonnekin yhteisen hyvän EU-kassaan vaikka ennallistaa ponnekkaasti omassa maassaan. Ekologinen kompensaatio on itse asiassa aneiden ostamista. Monialayhtiöt maksaisivat mielellään kompensaatiokorvauksia johonkin toiseen kohteeseen/maahan, kunhan omaan taloudelliseen toimintaan ei puututa!
Rahaa siirtyy ennallistamisprosessissa, se on varmaa. Kuka nyt maksaa ja kuka on saamapuolella? Miksi ei jatketa jo toimivaa, tosin sekavaa, suomalaista ennallistamisohjelmaamme ja sanota EU:lla että pysykää pois mailtamme? METSO-ohjelman vapaaehtoiset ja määräaikaiset 10 vuoden ympäristösitoumukset ovat olleet jo pitkään käytössä. HELMI-ohjelmassa on pitkä jono maanomistajia valmiina luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Samoin ELY-keskusten tarjoamat 20 vuoden tai "ikuiset" ympäristönsuojelusopimukset ovat tarjolla kaikille maanomistajille. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsatalouden-tuet/kemera-tuet/ymparistotuki
Mihin tarvitaan EU:n autoritaarista ohjausta? Vastaus: Keski-Eurooppaan, missä luonto on otettu ihmisten hyötykäyttöön todella tehokkaast. Esim. Saksasta tuskin löytyy aariakaan maata, johon ei ihmisen lapio ja kirves olisi koskenut. Jospa jokainen EU-maa hoitaisi luontoasiat paremmalle tolalle omista lähtökohdistaan, eikä kaikille pakotettaisi samaa "joulupiparimuottia".
Talven keskusteluissa on valtiovalta ilmaissut tukeaan Ruotsin uuden hallituksen tahtotilalle lakkauttaa ympäristöministeriö. Suomessakin on jo julkisuuteen tuotu ajatuksia siitä, miten ympäristöministeriön toimiala ja vastuut pilkotaan ja siirretään osaksi MMM:n ja TEM:n organisaatioihin. Kevään vaaliteltoille tämä teema tulee varmasti.
Lobbauskampanja METSIEN SUOMI 1/2023
Hämmästyin, kun verorahoitteisille Yleisradion TV-kanaville ilmestyi metsäteollisuuden ja sen "sidosryhmien" lobbaus-tietoiskut" tai oikeammin mielikuvamainonta, että metsä kuuluu kaikille ja sille voi tehdä mitä halutaan. Mukana rahoittamassa olemme me kaikki veronmaksajat ao. sponsorilistan mukaisesti.
Yhteisellä asialla koko kansa, valtio ja teollisuus. Eihän tässä pitäisi olla mitään erimielisyyksiä ennallistamisen suhteen!
Taitaa mm. Vihreät De Gröna -puolue kiehua harmista. Heidän tunnettu edustaja sanoi Yle Puheen podcasts-haastattelussa 1/2023; tärkeimmät vastustajani ovat MTK ja Suomen Keskusta ja heihin kuuluvat metsänomistajat.
Luonnonsuojelulain muutostaistelu, EU:n ennallistamisasetuksen pelkotilat, velkarahalla elävä Oy Suomi Ab ja yleinen turvattomuus on sekoitettu liisterimäiseksi
sekehedelmäsopaksi.
Laitan nyt pohdinnalleni pisteen (no hyvä on, pilkun) koska päättymätön tarina jatkuu, edelleenkin luonnon kustannuksella.
