Katsoin hetken 2.12.2022 TV5:n sarjaa ”Arktiset Vedet”. Kaverit virvelöivät Ahvenanmaan vesillä ja jutustelivat samalla. Ei kovin arkista, mutta leppoisa kalastus syyssäässä olikin pääasia, vai oliko. Keskustelu kääntyi tuulivoimaan ja Ahvenmaahan Suomen tuulivoiman "Klondykena". Ts. ehtymättömien luonnonvarojen lähteenä. (lat.huom.)
- Jos pitää valita padotaanko joet vai rakennetaanko tuulipuistoja, niin vastaus on selvä., totesi toinen kalamies.
- Niin ja tulevaisuudessa jopa 80% Suomen energiatarpeesta voidaan tuottaa tuuli- ja aurinkovoimaloilla. Lisäksi tuulivoimaa voidaan varastoida ympäristöystävällisesti., jatkoi toinen kalamies Ilmatar Oy:n villamyssy päässä.
Olipas vauhdikas markkinointihetki, ajattelin. Kyseessä olikin ns. kaupallinen kanava (Discovery Networks Finland). Tuulivoimaloiden tuotesijoittelu oli ainakin minulle ensimmäinen katsojakokemus.
Tarinoinnissa jätettiin sopivasti kertomatta, että Suomessa ei enää uutta vesivoimaa rakenna muut kuin Kemijoki Oy. Valtioenemmistöinen yhtiö puskee rakennuslupaa Kemijoen Sierilään, joka on osa viimeistä vapaata 40 kilometrin osuutta Kemijoen pääuomassa. Rovaniemen kaupunki tukee hanketta voimallisesti, joten "porukka päättää".
Nämä vapaista virtavesistä tykkäävät viehekalastajat olisivat voineet myös kertoa edes muutamalla sanalla kuinka pienvesivoimaloita puretaan ja rakennetaan vaelluskalojen nousu/laskuväyliä (mm. Hiitolanjoki, Kiskonjoki ja Kuusinkijoki).
”Ilmatar-mies” jätti myös kertomatta, että ilman säätövoimaa ja sähköntuotannon hybridijärjestelmää tuuli/aurinkovoimaloiden varaan ei sähköntuotantojärjestelmää voida rakentaa. Suomessa ei tule eikä paista 365 päivää vuodessa. Sama dilemma on kaikkialla maalmassa. Optimaaliset olosuhteet satunnaisvoimaloille ovat tarjolla vain harvoissa paikoissa. Tuuli/aurinkoenergialle asetettu 80% tavoite lienee teollisuudenalan laitetoimittajien itselleen määrittämä tulostavoite, märkä uni.
Mainittu ”ympäristöystävällinen sähkön varastointi” lienee tässä yhteydessä sähköenergian muuntaminen nesteytetyksi vedyksi (LH2). Muuntamisprosessi on ainakin vielä hyötysuhteeltaan huono, mutta kannatettava tilanteessa, jossa tuulee paljon ja sähköntuotanto ylittää kulutuksen ja sähkön vientihinnat eivät juuri sillä hetkellä ole houkuttelevat. Totta toinen puoli, LH2 varastointi on paljon ekologisempaa kuin nyt jo käytössä olevat akkuvarastot, kivitalonkokoiset "lithiumlinnat".
Kaupallisen kanavan ns. editorial-sisällöntuotanto on bisnestä, mutta ainakin tässä tapauksessa julkaisukynnys oli asetettu liian alas. Tuulivoimateollisuuden vaikuttaminen oli tässä kovin läpinäkyvää ja katsojien aliarviointia. Nykyiset vapaa-ajan kalastajat ovat valveutuneita kansalaisia, eteinkin ympäristö- ja energia-asioissa. Onko luonto-ohjelma edes oikea foorumi energiayhtiön markkinointiin ja mielipidevaikuttamiseen?
Kireitä siimoja tulevaan kalastuskauteen! Tosin Suomessa ei enää valmisteta Rapala-uistimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti