Kuntavaalit vs. parlamentarismi

 

Salo, mikä Salo?

Salon synty oli aikakautensa talouspolitiikan tulosta. Armfeltin suku Halikossa ja Mannerheimin suku Askaisissa hautasivat sukuvihakirveet ja yhdessä anoivat ulkomaankauppaoikeuksia myydäkseen viljan ”ulos” ohi Turun porvarien monopolin 1800-luvun alussa. Kun Tsaari siihen suostui, ei Armefeltilla ollut muuta vaihtoehtoa satamapaikaksi, kuin omistamansa Uskelanjokisuu. ”Mutainen ja rakentamiskelvoton jokisuisto”, kuvaili aina suorasukainen Gustaf Mauritz paikkaa n. vuonna 1814. Salon synty oli siis pakon sanelema, koska parempaa laivauspaikkaa ei Armfeltilla ollut omistuksessa. Jos Halikonjoki ja Wiurilanlahti olisivat olleet kelvolliset merenkululle, niin me asuisimme nyt kaikki Halikossa! Kotiseutukysymys: Kuinka monta kertaa nahkaparkkaamo, Salon ainoa teollinen tuotantolaitos 1700-luvulla, pelastettiin luisumasta saviselta rannalta Ukselanjokeen? Aina ei ehditty pelastaa. (lähde: Veijo Meri, Huonot tiet, hyvät hevoset.)

Armfeltin suku sammui, ja Suuriruhtinaskunta kehittyi rauhassa, ilman suurempia sotia. Kauppala perustettiin 1887 erottamalla kaupan keskus Uskelan emäpitäjästä. 1960 Salo sai kaupunkioikeudet, kun kauppalat siivottiin valtion kartalta. 1967 Saloon liitettiin emäpitäjä Uskela, koska lilliputtikaupungista loppui kaavoituskelpoinen maa. Helenankadussa on edelleen henkinen raja ”me ja maalaiset”.

Kymmenen kunnan kuntaliitos väännettiin väkisin läpi, ja pakkoavioliitto vahvistettiin 31.12.2008. Nykyinen Suur-Salo oli syntynyt. Kansan tahto, vaikka kansalta ei juuri kyselty, seliteltiin vain parhain päin.

Valtion asettama kätilö, l. selvitysmies Arto Koski, julisti ettei kunnilla enää ole varaa olla itsenäisiä, ja että yhteinen kassa toisi auvoisamman tulevaisuuden ja valtiokin katselisi isoa kuntaa lempeämmin silmin. 

Sanna Marinin sanontaa mukaillen: ”Salo on nyt kokoaan suurempi”. Kuinka osuvaa!

Suuruuden aika – Nokian aika

Salora-Mobira-Nokia. Salon 1900-luvun teollisuushistoria on elektroniikkateollisuuden historiaa. Nokian matkapuhelintuotanto oli voimissaan ja Salon vientieurot olivat Varsinais-Suomen suurimmat 1990–2005. Kun valtion vientitakuulaitoksen tukema telakkateollisuus Turunseudulla siivotaan pois tilastoista, Salon vientitulot pitivät Varsinais-Suomea pystyssä.

Ikuiseen kasvuun uskovat Salon senaattorit tekivät hulppeita visioita, ja rakensivat infraa, joka ei ollut missään suhteessa väkilukuun. Kaikki perustui ennusteeseen 1000-1500 uuteen salolaiseen vuodessa. Kunnallisveroa piti tulla joka vuosi paljon lisää ja Nokian yhteisövero (20-40milj.€/vuosi) oli ehtymätön Sampo ja selkänoja. Tällä mallilla kaupunki ja ympäryskunnat loikkivat iloisesti yli kaikkien laskusuhdanteiden ja lamojen 1990-luvulta 2010-luvulle saakka. Ääneen ei tätä paratiisia saanut arvostella. Oli vain yksi totuus ja Nokian tulevasta alamäestä puhuminen oli dystopiaa ja ”yhteisöllisyyden puutetta”. Sitten loppui rahantulo kuin seinään ”ovista ja ikkunoista” [Ovi-mobiilipalvelu ja Windows Mobile -puhelimet).

 

Suur-Salo

Kuntaliitoskaupungin, Suur-Salo on nyt, 12 vuotta myöhemmin, on samassa ”kauppala-jamassa. Nokia on poissa, valtion 20 milj.€ ÄRM (äkillisen rakennemuutoksen määrärahat) on käytetty, kuten vastikkeeton raha käytetään. Kaupunki on palannut todellisuuteen, jonka rasitteena ovat yhdeksän vanhaa pitäjää kuihdutettuine kuntakeskuksineen. Pahus, siellä asuu vieläkin sinnikkäitä vanhuksia ja mukuloitakin pyörii kylillä! Merkillistä on, että vielä v. 2007 taloudellisesti erinomaisessa kunnossa ollut Halikko (Halikon emäpitäjä, sanovat vanhan halikkolaiset, jotka Armefeltin-ajan historian tuntevat) lähti mukaan kuntafuusioon, vaikka neuvoa antava kuntalaisäänestys olisi varmasti kertonut vallan muuta.

Kauppalamentaliteetti on näkynyt mm. valtuustotyöskentelyssä ja ”kaupunkikehitysjohdon” fokuksessa. Ensin käsitellään riitaisesti kauppalan asiat (lue: Uskialanjoen ranta-alueet, nykynimeltään Uskelanjoki tai Salonjoki). Jos kokousaikaa jää, käsitellään wanhojen pitäjien asioita.

 

Mistä tänään äänestetään?

Kohta käytävien kuntavaalien ehdokkaat on asetettu. Ehdokkaita on alle 1% Suur-Salon asukkaista, siis todella vähän. Äänioikeutettuja on 42659, ehdokkaita 343, valtuusto-, hallitus- ja lautakuntapaikkoja 129 (lähde: Oikeusministeriö ja Salon kaupunki). Suhdeluvut antavat hyvä todennäköisyyden ehdokkaille päästä johonkin em. kolmesta luottamustoimen tasosta. Ehdokkaat myötäilevät kauppalamentaliteetin perusteesejä. Osa niistä on kannatettaviakin, mutta argumenttien/huolien suhde kauppala vs. pitäjät on räikeästi kauppalan eduksi.

-        Salon keskustan tyhjät kiinteistöt

-        Salon keskustan alhainen kaavoituksen tehokkuusluku

-        Salon rautatieaseman puolustaminen osana Tunnin Junan linjausta

-        Lukkarinmäen halkaiseminen rautatielle edistyksen nimissä

-        Kaupunkikeskuksen kadut ja LVI-verkot kuntoon

-        Kaavoitus; tiivistäminen ja jokirannan korttelit etusijalla

-        Lounavoima-Kaukolämpö-kaupungin keskustan kaukolämpöasiakkaat kiertotalousyhtälö

-        Uskelajokivarren kehittäminen rautatiesillasta kohti Halikonlahtea (ikuisuushanke)

-        Vuohensaaren kehittäminen matkailukohteena (ikuisuushanke)

-        Kouluverkon karsiminen ja koulujen yhdistäminen & keskittäminen

 

Mistä ei pitäisi äänestää

-        Vanhustenhoitoverkko – ja palvelut (2023 maakunnan toimivaltaan kuuluva palvelu)

-        Mielenterveyspalvelut (2023 maakunnan toimivaltaan kuuluva palvelu)

-        Sosiaalitoimen eri osa-alueiden kehittäminen (2023 maakunnan toimivaltaan kuuluva palvelu)

-        Terveystoimen kehittäminen (2023 maakunnan toimivaltaan kuuluva palvelu)

-        Pelastuspalvelun kehittäminen (2023 maakunnan toimivaltaan kuuluva palvelu)

-        Vetovoima-Pitovoima -mantrasta ilman substanssia

 

Mistä pitäisi äänestää

-        Tuoreista visioista ja strategioista, minkälainen Salon tulevaisuus on kaventuneen kunnallisen itsemääräämisoikeuden-Suomessa.

-        Uusi kuntaorganisaatio 2023.

-        Rohkeista muutoksista, joilla sote-sopan ylimenokausi 2021 – 2024 selvitään; budjetit, investointisuunnitelmat, palvelurakenne.

-        ”Korkeimman kären” suurten investointihankkeiden hyödyn maksimointi kunnassa; Turku-Pasila -radan kaavoitus ja paikallisliikenteen asemat Hajala-Halikko-Piihovi-Muurla-Suomusjärvi- … aina Lohjan Lempolaan saakka

-        E18-tien vaikuttavuuden lisääminen elinkeinorakenteeseen, sanotaan esim. vain 100% parannus.

-        Yhteistyöhankkeet naapurikuntien kanssa – elo ei yksin onnistu, ei edes Suur-Salolle.

-        Pk-yritysten toimintaedellytyksien konkreettinen parantaminen.

-        Kaupunginosa/Pitäjän -strategiat; laajassa kunnassa uhat ja mahdollisuudet ovet kovin erilaisia, kuin Uskelanjoen rantatöyräällä. Tästä luontaisena jatkumona olisi pitäjäbudjetit ja pitäjäkohtaiset ”pikkuparlamentit”. Laki antaisi siihen mahdollisuuden.

-        Luontoarvojen merkitys päätöksenteossa.

Eipä taida onnistua kaupungin tasapuolinen kehittäminen. Perussyy on Suomessa käytössä oleva d´Hondtin äänestysjärjestelmä. Ilman kauppalan ääniä, ei pitäjistä nousta valtuustoon. Lisäksi pakkaa ja äänestäjien mieliä sekoitetaan usein ”vaaliliitoilla”, joissa katsantokannaltaan kovin erilaiset puolueet tekevät taktisia liittoja juuri tuon saman, onnettoman, vaalijärjestelmän sen salliessa.

 

Sote-keisari on ilman vaatteita

Kummallinen ilmiö vielä laimeassa kuntavaalikampanjoinnissa on sote-uudistuksen aktiivinen unohtaminen.

Kauppalasta häipyy 50% kunnallisista työpaikoista, 30-40% verotuloista. Epämääräisien lukujen syynä ovat mm. tuntemattomat valtiontuen ja maakuntaveron tasot. Kaikki sote-kiinteistöt siirtyvät maakunnille liiketoiminnan haltuunoton myötä. Ei sentään kauppalan työterveyshuolto, joka toki voidaan ulkoistaa. Mikä ihmeen liiketoiminta? Kyse on palvelusta, jonka kustannukset maksaa valtio, siis veronmaksajat

Uudelleenorganisoinnin tuloksena kuntaorganisaatiosta tulee ”lean” ja maakuntaorganisaatiosta ”fat”. Säästöjä ei synny, päinvastoin. Eipä niitä säästöjä STM ja VVM ole luvannutkaan. Kerrankin rehellistä puhetta!

Lopputulos: lisää veroja, lisää soteluukkuja ja Turun ulkopuolella palveluverkko ajetaan minimiin, koska ”ei ole varaa”, ja Turun enemmistö hyvinvointialueen hallituspaikoissa antaa tähän ohjaukseen mahdollisuuden. Kaikki on jo luettavissa tuhansien sivujen sotepaketista, joka on jo nyt maakuntien valmistelutoimikuntien Raamattu. Puoluekuri estää kuntavaaliehdokkaita kertomasta, ettei tästä ”hyvä heilu”, ja että "minullapa on selviytymisstrategia Salolle". – jaa,  jospa sellaisia ei olekaan mietitty puolueiden paikallisjärjestöjen palavereissa, tai ei edes uskalleta tehdä paikallispolitiikkaa. Puolueen piiritoimisto Turussa saattaa vaikka suuttua, ja salolaiset joutuvat epäsuosioon. Puoluepoliittinen yhteisöllisyys on vallankahvassa pysymisen takuumies.

Vielä kerran sote-aaltoja takakaarteen katsomosta

”Vanhentuva väestö, rajusti kasvavat kuntien sote-kustannukset”. Tällä mantralla myytiin Suomen lukuisat kuntaliitokset paikallispoliitikoille. Sote-uudistuksessa valtio suuressa viisaudessaan siirtää raskaan taakan kunnilta ”maakunnille” (Keskustan termi), ”hyvinvointialueille” (SDP:n ja Vihreiden termi). Maakunta-termi lienee selkeämpi kuvaamaan muutosta, joka tuo takaisin jo kerran ruotuun saatetun tsaarinajan hallinnon moniportaisuuden. Olipa nimi mikä tahansa, lopputulos on sama. Kunnille tämä on itsenäisyyden ajan suurin myllerrys, joka teoriassa parantaa kuntataloutta, mutta tunnettehan termin 'yhtyvät astiat’. Laihtunutkin kuntaorganisaatio osaa tehdä reilun kulubujdetin, vaikka tulot vähenevät tuntuvasti.
Kunnallinen itsemäärämisoikeus kaventuu ”kolmen K:n koriin”: koulutus, kaavoitus, kuntainfra.

Jos tämä sote-uudistus olisi tehty 15 vuotta sitten, olisi iso osa kuntaliitoksista, ja siitä seurannut kustannustason nousu kenties jäänyt tapahtumatta. Kunnat olisivat selviytyneet kevyemmän velvoitetaakan alla ja kuntataloudesta olisi tullut jälleen hallittavampaa, vaikka kunnanhallituksessa ja virkamieskunnassa ei monta ekonomia olisi ollutkaan. 
Kustannusten nousun avainsana oli kuntaliitosten yhteydessä ”palkkojen ja työtehtävien harmonisointi”, ja nyt tuo sama sana on sote-uudistuksen papereissa. Harmonisointi tarkoittaa selkokielellä: otetaan ko. työtehtävän korkein palkkataso hyvinvointialueella, ja korotetaan kaikki palkat samalle tasolle, l. harmonisoidaan.  Se on tasa-arvoista valtiollista työvoimapolitiikkaa se!
Perusteluna harmonisoinnille on jälleen ”Isänmaan etu ja osaavan työvoiman saanti julkisen sektorin tehtäviin”.  Sote-toimen työntekijöillä on yliedustus kuntien ja maakuntien poliittisissa hallintoelimissä, ja tämän suuren äänestäjäryhmän edunvalvonta on nykyisen hallituksen intressissä yhteistyössä ay-liikkeen kanssa, ellei jopa aivan erityisessä suojeluksessa. Kyse on nopeasti kasvavasta sote-työntekijäryhmästä. Vuonna 2014 heitä oli 387´000, ja vuonna 2018 457´000. Tilastot ovat hatarat, ja THL:n julkiset luvutkin vaihtelevat. Kun ihmisiä ryhdytään siirtelemään, toivottavasti joku Tilastokeskuksessa ja THL:ssa tietää kuka-missä-milloin. Kyse on myös kerran neljässä vuodessa työntekijöistä tärkeiksi äänestäjiksi muuttuvasta kansalaisryhmästä.

 

Yleinen, yhtäläinen, äänioikeus
Näillä mennään, ja kunnat jäävät peruskouluttamaan lapsia ja kaavoittamaan tontteja. Kuntatasolta ei ehkä kannata enää aloittaa poliittisen uran rakentamista. Maakunta ja puolueiden organisaatiot ovat tukevampia askelmia broilereille. Mutta me kansalaisetpa vaan astumme jälleen reippaasti virtuaaliuurnille. Onhan tämä melkein kansalaisvelvollisuus. Toivottavasti äänestysprosentti ylittää 50% rajan. Edustuksellisen demokratian perusvaatimus on riittävän suuren äänestäjäjoukon antama mandaatti. Aliedustuksellisen vaalituloksen voisi vaikka mitätöidä, ja ”käyttää entiset kunnallisvaltuutetut loppuun!”