Hyvin kävi, mela vilahti

Kansantarustossamme tuttu sanonta on pantu Iin pitäjän, ylikiiminkiläisen talonpojan ja sissipäällikön, Pekka Antinpoika Vesaisen suuhun. (tunnetaan myös nimellä Juho Vesainen). Vesaisen tiedot kruunun tilikirjoissa ovat hatarat, mutta henkilö on paikannettu Vesalan talon isännäksi. 

Jo ns. Pitkän Vihan aikaan (1570-1595) Iijoki ja Kiiminkijoki olivat sotateitä, joita käyttivät sekä venäläiset (vienalaiset) että suomalaiset. Elettiin kostoretkien aikaa. Juha Vesainen oli yksi suomalaisista heimopäälliköistä.

Tarinan mukaan Vesainen istui vaatimattomassa talonpojan asussa Iissä, Pajarinkosken niskalla, kun kaksi venäläistä venettä täynnä vainolaisia lipui ylävirrasta paikalle. Pajari, ylhäisaateliin kuuluva venäläinen, johti joukkoja. Päällikkö kysyi Vesaiselta, olisiko koski vaarallinen laskea.

"Onhan se, mutta minä voisin opastaa.", sanoi Vesainen.

"Olen ensimmäisessä veneessä peränpitäjänä, katsokaa tarkkaan reitti. Kun olen kosken alla, niin nostan melan merkiksi tulla perässä." 

Niinpä laskettiin koski. Vesainen ohjasi veneen  kapeaa väylää kivien välistä, eikä pääväylää. Kosken alla hän kaatoi veneen ja hukutti venäläiset. Sitten hän nosti melan ylös.

"Hyvin kävi, mela vilahti.", totesi pajari ja toinen vene soudettiin koskeen.

Vene tietysti kaatui kapealla väylällä, ja myös tämän veneen miehistö hukkui.

Tarinat ovat tarinoita, mutta on tässä totta ainakin siteeksi sen verran, että koski sai nimen.

Iijoen ja Kiiminkijoen latvoilla on kapea kannas, josta alle kolmen kilometrin veneen vedolla pääsee Iijoen vesistöstä Kiiminkijoen vesistöön, Nuorittajoen latvoille. Olisi mielenkiintoista tietää, käytettiinkö tätä Ruottisenharjun kannasta 450 vuotta sitten reitinvalintaan.

Iin pitäjä oli 1500-luvulla laaja. Etelässä rajana Liminka, pohjoisessa Kemi, ja idässä epämääräinen raja Venäjän kanssa. Vasta Täyssinän rauhassa v. 1595 rauhaton itäraja määriteltiin selvästi maastoon. Nuo vieläkin maastosta löytyvät merkit eivät kuitenkaan rauhaa tuoneet. Karrikoidusti voidaan sanoa, että vihollisuudet jatkuivat vuoteen 1945!

                                                                Täyssinän rauha, 1595.