EU ja Interweb

 

EU-komission puheenjohtaja, Ursula von der Leyen, on julkistanut ehdotuksensa EU-komissaareiksi.

https://commission.europa.eu/about-european-commission/president-elect-ursula-von-der-leyen/commissioners-designate-2024-2029_en

Saatekirje kertoo EU-komission maailmoja syleilevän filosofian, jossa on selkeä puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvä johtoajatus.

 

Suomalais-MEP Henna Virkkusen (Kok = EU:n Kristillisedemokraatit) salkku; Teknologinen suverenisuus, turvallisuus ja demokratia. [Executive Vice-President for Tech Sovereignty, Security and Democracy]

 von der Leyen : "Hän vastaa myös digitaalisten ja uusien teknologioiden portfoliosta. Pyydän Hennaa tarkastelemaan turvallisuuden sisäisiä ja ulkoisia näkökohtia sekä vahvistamaan demokratiamme perusteita, kuten oikeusvaltioperiaatetta. Ja suojelemaan sitä aina, kun sitä vastaan hyökätään."

 

Ylen aamu-tv:ssa oli 20.9. klo 06:47-> keskusteltiin kansainvälisestä teknologiakilpailusta ja sen vaatimuksista komissaari Virkkusen toimeksiantoon;
[Vili Lehdonvirta, Aalto uni ja Kristo Lehtonen, johtaja kansainvälinen toiminta, Sitra.] Hyvää pohdintaa! 
Digitalisaatiokilpailu on kuin Villin Lännen valloitus, digitaalisten alueiden valtausta, paalutusta ja oman alueen puolustamista. Samalla sallitaan miljardien kuluttajien käyttää digitaalista alustaa (virtuaalista maa-aluetta) ja näin luodaan tiivis teknologiskaupallinen riippuvuussuhde; MSoft (LinkedIn, Viva Engage, One Drive), Apple (iCloud), Google (YouTube, Gmail, Google Drive, Google Maps) Chrome, Meta (Facebook, Instagram, WhatsApp, Threads), X Holdings (X formerly Twitter), ByteDance (TikTok), Tencent (WeChat), jne. jne.

Em. riippuvuussuhteita on myös eri maiden puolustusvoimissa, valtionhallinnoissa ja tietysti EU:ssa. World wide web, todellakin! Teknologian vaikuttavuus kasvaa koko ajan, etenkin digitalisaatio tunkee kaikkialle. Digijätit eivät pidä heidän toiminnalleen asetettavista rajoituksista. Globaali digiteollisuus laulaa kuten Suomen Euroviisu: "No Rules!" 

Tämä globaali haaste pakottaa komissaarit tiiviiseen yhteistyöhön. Siinä onkin von der Leyenilla työsarkaa! Virkkusen tehtäväksi annettu teknologian ja emokratian vaaliminen on liki oksimoroni (engl. oxymoron). 

Onko Virkkusen vastuualue liian laaja? Ovatko valtuudet osin liian kapeat?
Esim. Virkkusen teknologia-alueen salkusta puuttuu kilpailun edistäminen/sääntely, joka on 

kolleegan salkussa (Stéphane Séjourné, Renaissance = EU:n Renew). Samoin demokratiakehityksen kuskin paikalla on komissaari Kaja Kallas (Viron reformipuolue = EU:n ECR, ALDE). Ennen kuin komissio on aloittanut työnsä,  ei voi sanoa onko uuden EU-komission tehtävien jako ja yhteistyö toimivaa. Kitkaa ja kiperiä tilanteita on joka tapauksessa tulossa. Kommissaarit ovat tunnetusti isolla egolla varustettuja henkilöitä.
Laatiko Ursula von der Leyen komission, jonka johtaminen on mahdotonta? Toivokaamme, että olen väärässä epäilyjeni kanssa.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Yhteisöllisyyden monet kasvot

 

 

 

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Siksi hakeudumme pääsääntöisesti lajitoveriemme seuraan. Elämme erikokoisissa ja muotoisissa klaaneissa. Pariudumme ja lisäännymme, muodostamme sukuja ja heimoja, kuntia, kaupunkeja ja alueellisia yhteenliittymiä. 1800-luvun keksintö, kansallisvaltio, laittoi lopun luonnonmukaiselle laumaelämälle ja sen  kehitykselle. Keksimme fyysiset ja henkiset rajat välillemme ja "kansalaisuuden" identiteettimme olemassaolomme määrääväksi tekijäksi. Voi vain arvailla, minkälainen yhteisörakenne vallitsisi Euroopassa, jos "konsolidointia" ei olisi tapahtunut. Sotien kolhimat, poliittisten myrskyjen keskellä selviytymistaistelua käyvät liberaalidemokraattiset valtiot hakevat uutta tukipylvästä yhteisöllisyydestä.

 

Mitä on yhteisöllisyys? Alla esitelty määritelmiä.

 

Opetushallitus

 

Yhteisöllisyys lisää yksilön sosiaalista pääomaa ja vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten tai eri ryhmien jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Yhteisöllisyyden kehittymisessä yksilöiden kokemat tunteet ovat tärkeässä asemassa.

https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/yhteisollisyys

 

Valtionkonttori (luit oikein!)

 

Ihmisillä on psykologinen tarve kuulua johonkin joukkoon. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole samanmielisyyttä eikä yhteisöllisyyden kokemus ole kaikille samanlainen. Jollekin se on satunnaisia kohtaamisia käytävällä tai yhteisiä kahvi- ja lounastaukoja, toinen tuntee yhteisöllisyyttä virtuaalisessa verkostossa. Ja kaikkea tältä väliltä. Yhteistä tuntuu olevan ymmärrys siitä, että yhteisöllisyys liittyy aina, tavalla tai toisella, yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.

https://www.valtiolla.fi/yhteisollisyys-syntyy-vain-yhdessa-tekemalla/

 

Wikipedia

Yhteisöllisyys voi yleiskäsitteenä tarkoittaa ihmisten välistä yhteistyötä ja monenlaisia yhteistyön muotoja, joista kuitenkin yleensä käytetään muita termejä, esim. talkoot. Tarkemmin yhteisöllisyys tarkoittaa sitä uutta, joka syntyy sujuvasta yhdessä tekemisestä ja toimimisesta. Se siis koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä, henkilökohtaisesti merkittävistä sosiaalisista suhteista, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Yhteisöllisyyden tunteen vastakohta on narsismi. 

Yhteisöllisyyden kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys.

 

Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahasto, SITRA

 

Sitrakin on huolissaan yhteisöllisyyden pirstoutumisesta ja kaupungistumisen myötä syntyneestä persoonattomuudesta ja kadotetusta yhteisöllisyyden tunteesta. Voisiko tässä olla perusaineksia juurettomuuden, näköalattomuuden ja syrjäytymisen kasvuun ja sen ulkoisiin ilmiöihin? Narsismin ja hedonismin piirteitä ainakin em. kehityksestä löytyy.
https://www.sitra.fi/aiheet/yhteisollisyys/#yhteisollisyys-ruokkii-uusia-toimintatapoja

 

Sitran huoli on aiheellinen ja Sitra itsekin on tunnustanut kaupungistumisen haasteet lukuisissa yhteyksissä. "Suomen kohtalo ratkaistaan kaupungeissa, etenkin pääkaupunkiseudulla."

 

 

Perhe, yhteisöllisyyden koelaboratorio

 

Perhe on ehdollisesti demokraattinen yhteisö. Jotta arki ja juhla sujuisivat edes kohtuullisen hyvin, tulee kaikkien perheenjäsenten luopua osasta näennäisiä etuoikeuksistaan l. itsekkäistä pyrkimyksistään. Tarvitaan siis yhteisöllisyyttä, vaikka sitä ei ääneen lausutakaan.

 

Ystäväni kertoi, kuinka heidän neljälapsinen perhe ahtautui 1960-luvulla joka kesä Wolfsburgin kaupungissa (ent. Fallersleben) valmistettuun kansanautoon. Kotimaan matkailu oli voimissaan ja leirintäalueet vireitä keitaita. Isä ajoi kaikki matkat ja piti auton kunnossa, äiti teki ruokaa ja piti huolta lasten hyvinvoinnista. Lasten roolina oli olla sopuisasti, jotta retki olisi kaikille mukava kokemus. Kolme vanhempaa lasta täytti Volkkarin takapenkin ja kuopus istui polvet hampaissa pikkiriikkisessä "takalaatikossa". 
Matka taittui sopuisan yhteisöllisesti helteissä ja sateissa. 

Yhtenäiskulttuurimme kadotessa on perheiden yhteisöllisyys koetuksella. Miten saada some-tenavat irti älypuhelimista edes yhteisen iltaruokailun tai mummin syntymäpäivien ajaksi? Vanhemmilta tarvitaan uusia yhteisöllisyyden taitoja, joita heillä ei välttämättä ole.

 

Neo-yhteisöllisyys

 

Nykyisin vetoamme hyvin joustavasti yhteisöllisyyteen yhteiskunnan poliittistaloudellisen struktuurin kaikilla tasoilla. Yhteisöllisyyden periaatteet (luottamus, yhteenkuuluvuus ja rehellisyys) ovat sivuseikka, kun yhteiskunnallisen keskustelun lyömäaseena käytetään neo-yhteisöllisyyttä. Jopa eduskuntadebatissa esiintyy kirjavia yhteisöllisyyden vaatimuksia, tietysti isänmaan edun rinnalla. Suuren salin keskustelujen sloganiksi sopisi yhden konsonanttikaupan markkinointislogan "Kaikkea on!".
Nykypäivään tuotu poliittinen laululiike voisi laulaa: "Jos et ole tavallamme yhteisöllinen, olet meitä vastaan." 

 

Yhteisöllisyys ei ole samaa kuin täydellinen yksimielisyys

 

Väärin käytetty yhteisöllisyys on voimakas ennakkosensuurin lähde. Ajatuksia ei tuoda esille, koska ne mahdollisesti ovat ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa. Mikähän on yleinen mielipide? [lat.huom].

 

Minua pyydettiin v. 2005 irtisanoutumaan huonon yhteisöllisyyteni takia alueellisesta kehittämisryhmästä, kun yritin pitää keskustelussamme jalat maassa ja tein vaihtoehtoisia visioita. Niissä hiljan perustetun 10 kunnan fuusion, Suur-Salon, tulevaisuus ei olisikaan ikuisesti auvoista vain yhden megayrityksen yhteisöverojen varassa. Tietysti erosin ryhmästä, vaikka eräät ryhmän jäsenet pääkaupunkiseudun korkeakoulusta vaatimusta vastustivat. Historia on osoittanut, että olin tuolloin yhteisöllisempi kuin osasin arvellakaan! Talousalueen kurkihirsi romahti ja toiminnot ajettiin nopeasti alas. Seurauksen oli tuhansien teollisuuden ja palvelujen työpaikkojen katoaminen. Seuraukset näkyvä vieläkin alueen katukuvassa. Iloinen en oraakkelinlahjoistani ole, en edes vahingoniloinen. Asuinkuntani on valitettavasti taantunut väliinputoaja suuryhteisöllisten veturikaupunkien puristuksessa. 
Nyt veturikaupungit suunnittelevat voimallisesti lisää rautatiekiskoja välilleen, läpi Salon talousalueen. (lat.huom.)

 

 

Itsekkyydestä luopuminen yhteisön ja yhteisöllisyyden hyväksi

 

Henkilökohtaisen yhteisöllisyyden kokeminen vaatii luopumista itsekkäistä pyrkimyksistä, omista ja oman "klaanin" ehdottomuudesta. Pirstaloituvassa kulttuuriympäristössämme tämä voi olla haastavaa ja ehkä tuskallistakin. Näennäiseen yhteisöllisyyteen perustuvat ystävyyssuhteetkin voivat olla koetuksella. Nämä ovat merkkejä, että tietää toimivansa tietoisesti ja oman tahdon mukaisesti kohti muutosta. Laakeriseppeleitä ja kiitosta on turha odottaa omasta, itsensä näköisestä yhteisöllisyydestä. Oma hyvä mieli lienee paras palkinto oman yhteisöllisyyden muutosprojektissa. Muutoksessa sovitetaan omat pyrkimykset osaksi niitä yhteisön tavoitteita, jotka kokee omakseen.
Oman persoonallisuuden piirteitä ihminen ei voi muuttaa kovin helposti, mutta tapa reagoida ja toimia eri elämän tilanteissa on oma valintamme.

 

"Parhaiten yhteisöllisyyttä voi lisätä toimimalla kultaisen säännön mukaisesti, eli kohtelemalla toisia kuin toivoisi itse tulevansa kohdelluksi. Ystävälliset ja rakastavat teot voimaannuttavat, rohkaisevat ja auttavat muita."
- Petri Uusikylä, tutkimusjohtaja, Vaasan yliopisto

 

Positiivisenyhteisöllisyyden vuoksi kannattaa kamppailla, jopa kisailla. 
Tänä vuonnakin alkoi heinäkuussa "kilpailu" Suomen yhteisöllisimmästä kunnasta" jatkuen 20.12.2024, jolloin vietetään EU:n Inhimillisen Solisaarisuuden Päivää.
Edelllisen kilpailun voitti Harjavalta, onnittelut!
https://www.sttinfo.fi/tiedote/70252518/nama-ovat-suomen-yhteisollisimmat-kunnat-suomen-yhteisollisin-kunta-valittiin-ensimmaista-kertaa?publisherId=69819195&lang=fi

 

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 

 

Jos tämä hajatelma herätti ajatuksia yhteisöllisyydestä, niin olen edes osittain onnistunut pyrkimyksissäni. Lukekaapa YK:n ihmisoikeuksen julistus vuodelta 1948. Mitäpä muuta se on kuin yhteisöllisyyden peruskivi!

https://www.ykliitto.fi/ykn-ihmisoikeuksien-yleismaailmallinen-julistus

 

Ponnistelkaamme kohti yhteisöllisempää Suomea yksilön vapautta ja vastuuta unohtamatta. Se on vahvuutemme näinä synkkien tulevaisuuden näkymien aikanakin. Toivoa on!

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Menetetty mahdollisuus

Yle Aamu-tv 29.8.

Studiossa keskusteli SDP:n, Vihreiden ja RKP:n johtohenkilöitä rasismista.

Toimittaja tenttasi ja grillasi nimenomaan oman puolueen rasisminvastaisia konkreettisia toimenpiteitä. Turhaan.

Konkretiaa á la suomalaiset poliittiset puolueet:

RKP: ”Hallituksen rasismin vastainen ohjelma on hyvä, ja siellä on paljon toimenpiteitä.”

SDP: ”Rasisminvastaisuus on SDP:ssä arkipäivää”

Vihr: ”Rasisminvastaisuus on paljon muutakin kuin hallituksen ohjelma, jonka takana eivät ole edes kaikki hallituspuolueet.”

 

KOK ja PS eivät kyenneet lähettämään edustajiaan aamupalaveriin. Kiva-kiva -päivät (kesäkokoukset) olivat tärkeämmät kuin oman puolueen agendan puolustaminen. Siinä meni heiltäkin $1000 tilaisuus konkretisoida oman puolueen rasisminvastaista toimintaa. Hukkaan meni mahdollisuus, ja toivon että puoluetoimistoissa annettaan suoraa palautetta ao. poliitikoille. Sitoumus2050 -kampanjan "ammattilaisten” l. konsulttien nimiä ei ole julkistettu eikä hintalappua kerrottu, ei ainakaan vielä.

Meille yksinkertaisille äänestäjille julistukset, tiedonannot tai ohjelmaselvitykset ovat aivan liian kaukana konkretiasta. Vastuu hämärtyy juhlapuheiden ja korulauseiden taakse. Kornia on, että puolueet ja ammattijärjestöt ovat kääntäneet hyvät aikeet politiikan lyömäaseiksi ja taktikoinnin välineiksi. Tulevien kuntavaalien agenda sai uuden asian, josta paikallispoliitikot (+ suuri osa Arkadian senaattoreista) saavat tilaisuuden suoltaa poliittista jargonia l. potaskaa.

 

Onneksi vapaassa maassa voi jokainen yksilö toimia syrjintää vastustaen tasa-arvon ja YK:n ihmisoikeuksien periaatteiden mukaisesti. Se on Suomen ja kansalaisten vahvuus ja jokapäiväinen selviytymisohje! Siihen ei tarvita ”ammattilaisten tekemiä hyviä ohjelmia”.


 

Yrittäkää  hakea itse ao. interwerb-linkkien takaa ”Me Puhumme Teoin” / ”Sitoumus2050” -kampanjan selkokieliset, käytännön toimenpiteet.

 

https://valtioneuvosto.fi/-/me-puhumme-teoin-kampanja-haastaa-toimijoita-kaytannon-tekoihin-rasismia-vastaan

 

https://sitoumus2050.fi/rasismin-vastainen-kattositoumus#/

 

https://sitoumus2050.fi/toimenpidesitoumukset#//details/891894

 

https://toimirasismiavastaan.fi


 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Maajoukkue vai Olympiajoukkue?

 

Pariisin Olympialaisten avajaisten TV-selostuksessa 26.7. AD 2024 Yle Finlande´n toimittajat tähdensivät useasti, että kyseessä ovat maailman Olympiakomiteoiden edustusjoukkueet eivätkä kansalliset maajoukkueet. Muutoin moni Pariisiin kvalifioitunut urheilija ei voisi osallistua, koska asuinpaikka ei ole itsenäinen, tunnustettu, valtio. - ei ainakaan kaikkien tunnustama.

Oletetaan, että em. päätelmä on oikea. Silloin on väärin soittaa kansallislauluja voittajille. Kahdeksan tahtia Olympiahymniä riittäisi vallan hyvin. Kisat voisi nimetä uudelleen: ”Olympialistinen Internationaali!”.

 

Elmo, Juhani Peltosen 1978 kirjoittama tarina urheilusankarista, osoittaa suuntaa. Derwangan kisoissa Elmo ei hyväksynyt porilaisten marssia Olympiavoiton ja keihäänheiton MM-tuloksen 106,79m jälkeen, vaan vaati esitettäväksi ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” lapsikuoron laulamana! Laulun on säveltänyt P.J. Hannikainen 1898 ja sanoittanut Immi Hellén 1884. Laulu on 1. Olympialaisten aikakaudelta (Ateena 1896), joten hyvin oli Elmo urheiluhistoriansa lukenut.
Myöhemmissä kisoissa pasifistiksi muuttuneen Elmon musiikkivaatimuksena oli Maamme-laulun tilalla Armas Järenfeltin kehtolaulu (1904).


Lukemisen riemun jo unohtaneille suosittelen 7 CD:n äänikirjaa ELMO, joka löytyy kirjastojen kokoelmista. Elmon ja urheilun tarinat ovat ajattomia, paperilla ja audiosyötteinä.

 

Huippu-urheilu - viihdettä vakavin kasvoin ”Maailman tunteellisimmalle kansalle”.
Laittakaa tekin kieli poskeen, jos uskallatte.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kumpi vai kampi voitti?

EU-vaalit on ohi ja siitepölykauden jälkeen saamme poliittisen pölyn laskeuman. Merkillepantavaa on, ettei kaikkivoipa lehdistö juuri kiinnitä huomiota ehdokkaiden todelliseen äänisaaliseen. Jo aiemmin parjaamani d´Hondt -vaalijärjestelmä tekee osasta ehdokkaista koko kansan sankareita, kun taas toiset peesaavat maaliin. Äänimäärällä, jolla ei pääsisi edes Kajaanin kaupungin valtuustoon, lennähdetään Suomesta Euroopan korkeimman päätösvallan keskelle Brysseliin! (anteeksi kajaanilaiset, valitsin paikkakunnan, koska se rimmasi tekstiin) 

 Keräsin alla olevaan taulukkoon tunnettujen poliitikkojen todelliset äänimäärät. Lista ei ole kaiken kattava, mutta kertoo kyllä yli 10´000 äänen saaliin nuotanneet. Koska EU-maissa on käytössä erilaisia vaalijärjestelmiä, ovat valitut senaattorit kovin erilaisilla mandaateilla parlamentissa. Suora henkilövaali todellisilla äänimäärillä antaa erilaisen tuloksen kuin Suomen äänten suhteellinen laskentatapa. Äänestäjät ovat syystäkin näreissään. Laaja äänestäjien kannatus ei merkitse, että ehdokas menestyisi vaaleissa. 

Suhteellinen vaalitavan seula valitsee "sopivat eikä pätevät". Onneksi "vain" marginaalipuolueet KD ja NYT olivat vaaliliitossa. Esim. Kesk-RKP vaaliliitto olisi tuottanut vallan mielenkiintoisia tuloslistoja. Nyt seuraamme kesäteatterin katsomosta, minkälaiset EU-parlamentin ryhmät arvon senaattorit saavat neuvoteltua. 

Värikäs syksy on tulossa kaikilla Euroopan valtarakenteiden tasolla. Nautitaan kesästä, kun muuta emme voi!

Kertaus on opintojen äiti:

https://yle.fi/aihe/a/20-10004546
 

Kertaus on opintojen äiti:

https://yle.fi/aihe/a/20-10004546

Poliitikon parasta ennen päivämäärä

 

Missä ovat EU-vaalien ehdokkaat? Tätä kysyvät toimittajat ja politiikan tutkijat juuri nyt. Ihmettelin tätä itsekin. Miksi suomalaiset puoluejohtajat ovat jatkuvasti YLE:n, Sanoma Oy:n, Alma Media Oyj:n jne. kanavissa? Eihän heistä kaikki ole edes EU-vaalien ehdokkaita. Vaalikeskustelut ovat muuttuneet sanasodiksi eikä sivistyneistä väittelyistä ole enää tietoakaan. Toimittajat/juontajat jopa mainostavat etukäteen kiihkeitä väittelyjä opposition ja hallituksen välillä ja kiittävät ohjelman lopuksi osallistujia tiukasta, ärhäkkäästä, väännöstä.

Mitä ihmettä? Nythän on ymmärtääkseni EU-vaalit eikä hallituksen kyselytunnin pikauusinta.

 

Sitten mä hogasin!

Suomessa, toisin kuin muissa EU-maissa, noudatetaan d’ Hondtin vaalimenetelmää. Meillä puolueet ja mahdolliset vaaliliitot ovat etusijalla. Toisin sanoen itse EU-ehdokkaat on tasapäistetty edustamiensa puolueiden suoriin riveihin. EU-ehdokkaan läpimenomahdollisuudet ovat suoraan verrannollisia sen puolueen kokonaisäänimäärään, jonka listoille hänet on kunkin puolueen omien kriteerien mukaan valittu. Lojaalisuus lienee yksi pääargumentti listoja laadittaessa. On harhaanjohtavaa mainostaa EU-vaaleja henkilövaalina.

Puoluejohtajat voivat käyttää tätäkin vaalia oman asemansa ja puolueensa aseman vahvistamiseen silmällä pitäen tulevia kansallisia ja paikallisvaaleja. Puoluejohtajien pärstät kuluvat kovassa julkisuuskäytössä ja parasta ennen päivämäärä saattaa tulla ennen vaalikauden loppua! 

 

Suomessa julkista keskustelua, jota johtavat Suomen puolueiden puheenjohtajat, käydään lähinnä EU-parlamentin ryhmien linjoista ja kuka kaveeraa kenen kanssa Brysselissä. Oraakkelimaista, koska EU-parlamentin ryhmät muodostetaan vasta vaalien jälkeen ja niiden agenda kirjataan neuvottelujen tuloskana. Suomessa vaalikeskustelusta kaikkia EU-asukkaita koskevat peruskysymykset ovat toissijaisia, koska hiekkalaatikon leikkijärjestys on tärkeämpi. Keskusteluista käy ilmi, että Brysselissäkin pitää olla kiva kivaa, eikä toisen laidan EU-senaattorien kanssa pidä kaveerata. On pahasti unohtunut, että EU:n parlamenttiryhmät ovat viitteellisiä. Oikeaa ryhmäkuria ole, vaan asia kerrallaan muodostetaan ryhmien linjaukset ja EU-senaattorit joko seuraavat ryhmän kantaa tai sitten eivät. Jotenkin kierosti suomalaiseen vaalikeskusteluun liittyvät kotimaiset hallitus vs. oppositio kinastelut ja ennen viimeisiä eduskuntavaaleja luodut rajalinjat ja juoksuhaudat puolueiden välille.

 

Hyvät suomalaiset äänestäjät. Meitä viedään kuin pässiä narussa vaaleista toiseen niin kauan kun suhteellinen d’Hondtin vaalimenetelmä on maassamme käytössä. Tästä muistin virkistämiseksi ko. vaalimenetelmä selkokielellä: https://vaalit.fi/europarlamenttivaalien-tuloksen-laskenta

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kahden prosentin Suomi

Sisältövaroitus

Tämä kolumni ei käsittele aina niin mielenkiintoista Suomen 

alkoholipolitiikkaa, vaan kesäkuun Europarlamenttivaaleja.

Alvar Aallon arkkitehtuuriin kriittisesti suhtautuvat perustivat aikoinaan "4% Society" -liikkeen. Eipä se ole ollut kovin vahva mielipidevaikuttaja, koska suuri enemmistö suomalaisista koki meritoituneen arkkitehdin olevan kaiken arvostelun yläpuolella. Enemmistön ääni puhui ja vaiensi arvostelun.

Suomen edustus tulevassa EU-parlamentissa on 15 MEP:a, eli 2% parlamentin vahvuudesta. Ko. edustajien vaikutusmahdollisuudet suuressa salissa ovat rajalliset. Nyt parlamentin kokonaisvahvuus on 705 edustajaa. Koska Englanti teki Brexitin, jaetaan "vapautuneet paikat" muiden maiden kesken, yhteensä 15 kpl, joista Suomi saa 2. Uuteen parlamenttiin valitaan 720 senaattoria, koska kustakin maasta valittavien parlamentin jäsenten määrä on suhteutettu maan väkilukuun. Tosin osassa lukuisista proEU -websivuista mainitaan luku 721. No, suuri on meppilauma joka tapauksessa.

Euroopan parlamentti

Eurooppalaiset äänestäjät valitsevat Euroopan parlamentin jäsenet suorilla vaaleilla viiden vuoden välein. Euroopan parlamentti siis edustaa EU-kansalaisia. Parlamentti on EU-neuvoston ohella toinen EU:n tärkeimmistä lakia säätävistä elimistä. 

Euroopan parlamentilla on kolme päätehtävää: 

• Parlamentti keskustelee EU:n lainsäädäntöaloitteista ja hyväksyy säädökset yhdessä neuvoston kanssa,
• valvoo komissiota ja muita EU:n toimielimiä ja huolehtii siitä, että ne toimivat demokraattisesti ja
• keskustelee EU:n talousarviosta ja hyväksyy sen yhdessä neuvoston kanssa.

Parlamentin jäsenet eivät  muodosta ryhmiä kansallisuutensa tai kansallisten puolueiden mukaan, vaan Euroopan laajuisten poliittisten ryhmittymien mukaan.

https://eurooppatiedotus.fi/perustietoa-eusta/eun-toimielimet/euroopan-parlamentti/

 

Maallikon silmin kyseessä on Oy Euroopan Union Ab:n hallintoneuvosto! EU-neuvosto ja jäsenvaltioiden hallitusten jäsenet ohjaavat EU:n suuntaa. Parlamentille jää napin painaminen jaa/ei siitä, lähetetäänkö lait ja säädökset jäsenvaltioiden ratifiointimyllyyn. Toimeenpanevat elimet l. Komissio ja Neuvosto ovat ns. "kuskin paikalla".

 

Tässä Federaatiomme poliittiset ryhmät ja suomalaisten puolueiden ryhmitys ennen vaaleja:

•   Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP) KOK

•   Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D) SDP

•   Uudistuva Eurooppa -ryhmä (RE) KESK, RKP

•   Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä (Greens/EFA) VAS

•   Identiteetti ja demokratia (ID)

•   Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR) PS

Kun uusi parlamentti järjestäytyy, suomalaiset MEP:t liityvät ryhmään, jossa on enemmän tai vähemmän samanmielisiä kavereita. Poliittista ryhmää voi myös muuttaa kesken vaalikauden, kuten PS teki siirtymällä ID-ryhmästä takaisin ECR-ryhmään. Poliittisen ryhmän jäsenyys ei ole triviaalia. Ryhmä muodostaa kannan käsiteltäviin asioihin ja MEP äänestää ryhmän mukana. Jos vastustaa ryhmän kantaa, on edustaja ns. hankala ihminen ja omille näkemyksille on vähän kuuntelijoita.

 

Käynnissä olevan vaalikampanjan aikana etenkin SDP:n ja Kokoomuksen puoluejohtajat osoittavat toisiaan sormella, koska Suomi-MEP:t istuvat kuulema väärissä ryhmissä. Lisäksi vannotaan: "Me emme missään tapauksessa tee yhteistyötä sen ja sen EU-parlamentin poliittisen ryhmän kanssa." Tämä näyttää katsomossa hiekkalaatikkokinastelulta ja spekulaatiolta laita/ääri-ryhmien määrityksillä.  No, voihan näinkin maalata itsensä nurkkaan ennen vaaleja. Monipuoluedemokratiassa pitäisi ymmärtääkseni olla kyky tehdä yhteistyötä kovinkin erimielisten henkilöiden ja ryhmien kanssa. 

 ”Sekavaa.”, sanoo äänestäjä Europarlamentaarikkojen arvomaailmasta

 

MEPin rooli - kansallinen etu vain Euroopan etu edellä? 

 

Eduskuntavaalien aikana keskusteltiin kaiken kinastelun lomassa myös Eurokansanedustajien roolista ja tehtävistä. Nyt keskustelu jatkuu EU-vaalien kynnyksellä.

 

Huhtikuussa 2023 Satu Hassi, vihr. (eläköitynyt poliitikko) opetti Annikka Saarikkoa (tuolloin väistyvä ministeri), kun Saarikko närkästyi Suomen MEP:ien äänestäessä talojen tilkitsemisen EU-direktiivin puolesta ja vastoin Suomen hallituksen kantaa.

Näin Hautala valisti rahaministeriä MEP:n roolista ja tehtävistä:

”Mepit eivät aja parlamentissa kotimaidensa hallitusten kantoja, vaan edustavat äänestäjiään ja omien poliittisten EU-ryhmiensä tavoitteita. Ministeri Saarikko varmasti tietää tämän. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä on parlamentissa laaja sopu suurimpien poliittisten ryhmien kesken.”

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009454822.html

 

SDP:n MEP Miapetra Kumpula-Natri loihe lausumaan 2023 Suomen eduskuntavaalien jälkeen TV-haastattelussa: ”Päätin jatkaa MEP:na, vaikka sainkin kansanedustajan paikan Suomessa. Katson näin parhaiten voivani ajaa suomalaisten etuja. Olen Isänmaan asialla.”

Hänelle on MEP-valtakirja Isänmaan asia. Mitähän hänen viiteryhmänsä S&D (Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä) sanoo tästä?
Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat?

 

Äänestäjän kannalta ehkä tärkein tieto ehdokkaan EU-ideologiasta ja hänen kanta EU:n liittovaltiokehitykseen. Osa Suomen MEP:ista on ollut aidosti federalisteja, jotka kansallisen mandaatin saatuaan ovat kääntäneet selkänsä Suomelle ja katsovat suuremman yhteisen hyvän, ylikansallisen poliittisenryhmän, edun olevan tärkeämpää kuin pienen, mitättömän kokoisen ja vähäväkisen koilliskolkan edunvalvonta.

Toiset MEP:t ovat reilusti siltarumpupoliitikkoja ja lupaavat vetää kotiinpäin, vaikka onnistumismahdollisuudet ovat oman poliittisen ryhmän kannan varassa. Euroopan siltarummut ovat kovin isokokoisia. Eteenpäin kaikesta huolimatta!

 

Sekaisin näyttää olevan poliittinen agenda ainakin osalla suomalaisista MEP-ehdokkaista. Miltä kuulostaa "oikeistoviherkeskustaliberaali"?

Toisaalta nyt pieni ihminen ymmärtää paremmin miksi Suomen MEP:t äänestävät joskus niin merkillisesti. No, ihminen se MEP:kin on, joskin isoissa saappaissa.

 

EU:n tulevaisuus

 

Ehkä tehokkain vaikuttamistapa pienellä 2% EU-edustuksella on käydä aktiivista keskustelua EU:n suunnasta ja tulevaisuudesta niin Parlamentin vallan kamareissa kuin Suomen mediassakin. Heikosti on näkynyt/kuulunut Suomen ääni ainakin kotimaan mediassa. Suomen Eurooppatiedotuksen näkyvyys on ollut heikkoa https://eurooppatiedotus.fi . Lisäksi Eurooppatiedotus jakaa valtionavutuksia "kansalaisjärjestöille", jotta ne tekisivät aktiivista Eurooppa-tiedotusta. Vuonna 2023 jakoi UM yht. 445´000€ avustuksia. Avustusten saajien lista on "vaikuttava":
https://um.fi/tiedotteet/-/asset_publisher/ued5t2wDmr1C/content/valtionavustukset-kansalaisjarjestojen-eurooppa-tiedottamiseen-vuodelle-2023-myonnetty/35732

 

Enemmän kuin rahanjaosta tulisi olla huolissaan suomalaisen EU-keskustelun tasosta. Suomalaisest eivät visioita esitä, eikä EU:n suuntaa arvostella, sivistyneesti ilmaistuna kritisoida. Pohjan perillä pitäydytään vanhaan, aikaisemmin hyväksi todettuun suomalaiseen, faktapohjaiseen, asialinjaan. EU:n tulevaisuus on kuitenkin sekava joukko eri suuntiin vetäviä mielipiteitä, joiden painoarvo ja onnistuminen perustuu mielipiteenmuokkaukseen ja asioiden yksinkertaistamiseen äärimmilleen (lue: polularisointiin). Valtionpäämiehet ja valtioneuvostojen jäsenet ovat EU:n ministerineuvostoissa ratkaisevassa asemassa. Suhtautuminen esim. Ukrainan sotaan, yhteisvelkaan, liittovaltiokehitykseen ja ilmastonmuutoksen pysäyttämistoimiin ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka monitahoinen on MEP-ehdokkaiden poliittinen tahtotila, ainakin paperilla. 
Kysynkin, onko Suomen perustuslain mukainen tehtäväjako Tasavallan Presidentin ja valtioneuvoston välillä EU-asioissa tarkoituksenmukainen ja tehokas, jotta Suomen ääni kuuluisi tehokkaasti Brysselissä?

Äänestäjän harkinta-aika on alkanut 

 

Jotta EU-Parlamentti ei olisi pelkkä hallintoneuvosto, tarvitaan remonttiryhmä korjaamaan valuvikoja. Sitä ennen valitaan kesäkuussa uudet sähköputkimiehet (-henkilöt) edustamaan Euroopan kuutta poliittista ryhmää Euroopan suurimmassa vallan kammarissa. Ääni EU-vaaleissa on ääni Euroopan unionille. Mitä se äänestäjälle tarkoittaa käytännössä, on jokaisen yksilön henkilökohtainen valinta. 

EU ei ota kantaa jäsenmaiden äänestyskäytäntöihin. Kaikkea löytyy; suorat henkilövaalit, pitkät listat ja meidän antiikkinen d´Hondtin menetelmä l. suhteellinen listavaali. Puuttuu vain huutoäänestys ... vai puuttuuko? Meno on monessa maasssa sangen villiä eikä kaikista ehdokkaista ja heidän edustamista puolueista saa oikein selvää kuvaa. Aitaa kaatuu ja tanner tömisee toisin kuin meillä. Olisiko Suomen sovinnollinen poliittinen käyttäytyminen osasyynä laimeaan äänestysintoon? 

Meillä äänestysalue on koko Suomi ja ehdokkaita on runsaasti. Edellisten EU-vaalien innostus ei päätä huimaa, ja nukkuvien puolue on edelleen Suomen suurin "EU-ryhmä". Katsotaanpa, mikä on kesäkuun vaalien aktiivisuus. Totalisaattoriluukut ovat auki. Vedonlyönti on alkanut, olkaa hyvä.

Suomessa tulevien vaalien alueellinen ehdokastarjonta ontuu aika pahasti, mutta tämä oli ennustettavissa. Päätökset tehdään siellä missä suomalaisten enemmistö asuu, ja puolueita kiinnostaa vain menestyminen eikä reuna-alueiden äänestäjien kuluttajansuoja.
"EU-vaaliehdokkaista neljä prosenttia tulee alle 5 000 asukkaan kunnasta. Yli 50 000 asukkaan Salosta ei ole yhtään ehdokasta." 

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/6766325

Joka tapauksessa uurnille joka iikka! Vain äänioikeuden käyttäminen antaa valtuudet arvostella EU:n toimintaa aitauksen sisäpuolelta.

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.