Salon taloustilanne huolestutti valtuustoa

Salon taloustilanne huolestutti valtuustoa

SSS 16.6.2020, sivu 9

Kiitokset paikallislehden toimitukselle. Koko kunnallispoliittinen kesäkeskustelu onnistuttiin kertomaan yhdellä sivulla!

Salon poliittista johtoa huolestuttaa talouden karut näkymät. Pakkasella on talous ja kirjanpitokikkailu vesilaitoksen yhtiöittämiselläkin on vastatuulessa. Keskustapuolue näkee maakuntahallinnossa jopa ”ideologian rapauttamaa toimintaa”. Agraaripiireissä on jo avattu keskustelu maakuntaliitosta eroamisestakin. On kesä, ja lillukat kukkivat ja kaikkialla nähdään niitä PS-biologin nimeämiä "lillukanvarsia"!

Sillä eroamisella on tosin kiire, koska 2023 sote-uudistus on samalla aluehallinnon iso remontti. Läänit tulevat uudistuneina takaisin ja maaherrat mustien autojen takapenkeille. ”Kunnat ruotuun ja pulinat pois!”, kuuluu jo valtioneuvoston tiedotteista.

Minua kummastuttaa tämän kaiken voivottelun ja kurjuuden ylistyksen keskellä salolaisten näköalattomuus. Maakunta/Sote keventää kuntien taakkaa ja on iso mahdollisuus uuteen alkuun! Puolet henkilöstöstä siirtyy maakuntien palkkalistoille (noh, samoin menee reilusti yli puolet verotuloistakin). Kun kakku on pienempi, jaettavaa on vähemmän ja näin ollen syöjiäkin tulee olla vähemmän. Hallinnon tulisi NYT sopeuttaa toimintaansa ja karsia henkilöstöä, jotta vuoden 2023 1. päivänä ei tulisi suurta hyppyä tuntemattomaan. Tyhjään astuessa saattaa tukiranka vaurioitua pahoin.

Kuntien vastuulle jää etupäässä koulutus, sivistys ja infrastruktuurin kehittäminen (väylät, vesi, jäte jne.).  Hurraa! Jätehuoltohan ja ulkoistettiin LSJH:lle = silkkaa säästöä (ehkä). Kaavoitusmonopoli tuskin säilyy nykyisen kaltaisena. Siitä pitävät maakuntapomot huolen.

Nyt pitää suunnitella rohkeasti mini-Salon mini-organisaatio, palvelurakenteet ja ennenkaikkea tarkastella mihin laihtuva kukkaro oikeasti riittää. Kolmen vuoden siirtymäaika 2020-2023 on samalla etsikkoaikaa, jossa kunnan proaktiivinen ote oman toiminnan kehittämiseen varmistaa edes jonkinlaisen selviytimistien kohti maakuntien Suomea. Uskokaa pois, kyllä Salo on jatkossakin osa ”Varsinais-Suomen lääniä”.

Puolueiden tulee nyt laittaa kuntavaaliehdokkaat taloustieteen oppitunneille. Esiintymistaidon, poliittisen jargonin ja kameran edessä keikistelyn harjoitteluun ei ole oikeasti aikaa, eikä kunnallispolitiikassa tarvettakaan. Olkoon kuinka isoegoinen kuntapoliitikko tahansa, hoidettavat asiat ovat maanläheisiä ja konkreettisia, edelleenkin.
Tulevaisuus alkaa tänään, Salossakin.

Minkälainen on suomalainen kunta vuonna 2023?

Minkälainen on suomalainen kunta vuonna 2023?

Alussa oli suo, kuokka ja kunta

Vuoden 1865 kunnallisasetus eli ”Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallis­hallituksesta” (AsK 4/1865) siirsi ”maalliset asiat” kirkkopitäjiltä maalaiskuntien tehtäväksi, ja ”hengelliset asiat” jäivät luterilaisten seurakuntien hoitoon.

Paljon on ollut koukeroita, hallintohimmeleitä ja niiden purkutalkoita vuosien varrella. On perustettu kauppaloita, lakkautettu kauppaloita, perustettu kaupunkeja, yhdistelty maakuntia ja kuntia ja siirretty kyliä kunnasta toiseen. Onpa luovutettu 10% pinta-alasta ja siirretty 11% väestöstä Neuvostoliiton suorittaman ”liiketoiminnan haltuunoton” yhteydessä. Läänien rajoja on viilattu ja kunnat ovat pomppineet lääninrajojen yli edestakaisin. Lääninhallinto purettiin ja tilalle tuotiin uusiin vaatteisiin puettu maakuntahallinto.
”Suuri kuntauudistus” 1977 te ainakin teoriassa kaupungit ja maalaiskunnat tasavertaisiksi. 2006-2012 tehtiin kuntaliitoksia enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Perusteluna oli ”työssäkäyntialueen mukaiset peruskunnat”. Kuntaliitosidea myytiin pitäjien mahtimiehille tyyliin; leveämmät hartiat turvaavat palvelut kaikille alhaisemmin kustannuksin. Toisin kävi.

Mahdoton kunnallisyhtälö; tulot vs. menot

Samaan aikaan kuntauudistuksen kanssa maaseutu tyhjeni, valui keskuskaupunkeihin, ja peruskunnat ovatkin nyt muuttotappioalueita. Niiden taloutta on mahdoton tasapainottaa, ei yksin verotulojen vähenemisen takia vaan rakenteellisten valuvikojen vuoksi. Palvelujen tuottamisen vastuu, jonka valtiovalta on kunnille sälyttänyt perustehtävien lisäksi, on kuin käenpoika, jota ottovanhemmat eivät jaksa enää ruokkia. Jopa keskuskaupungit, kuten Oulu ja Vaasa kipuilevat ja yrittävät selvitä hengissä houkuttelemalla ympäröivän maakunnan asukkaat muuttamaan kaupunkiin, johon on keskitetty kaikki tärkeimmät palvelut. Toisin sanoen Suomi on kaupungistunut tietoisin valtiovallan toimenpitein ja loppukiri on menossa. Karkeasti Kokkola-Lappeenranta -viivan alapuolella asuu nyt yli 50% väestöstä ja ko. raja kulkee vinhaa vauhtia lounaaseen! Muuttovauhti kasvaa, vaikka maaseudun ihanuutta mainostetaan. Espoo tavoittelee asukasluvun kasvua 100´000:lla vuoteen 2030 mennessä. Vantaan ja Helsingin on pysyttävä vauhdissa mukana, koska kilpailuasetelma niin vaatii. ”Suomen kohtalo ratkaistaan Helsingissä.”, on ollut pormestari Vapaavuoren slogan jo pari vuotta. 

Liittovaltio Suomi – Federation Finland

Valtioneuvoston sote-uudistuksen kaapuun puettu kunnallishallinnon vallankumous muuttaa läpimennessään radikaalisti kuntien rooleja ja niiden tehtäviä. Liittovaltiomallin mukainen 22:n maakunnan + Helsingin kaupunkimaakunnan järjestely ottaa nykyisiltä kunnilta pois sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen. Lue: 50% henkilöstä ja n.50% kiinteistöistä. Melkoinen ”liiketoiminnan haltuunotto”. Maakunnista (siis uudelleen syntyneistä lääneistä) tulee mahtitekijä valtakunnan politiikkaan ja sen pyörittämiseen. Samalla verotus muuttuu kolmiportaiseksi; valtio-maakunta-kunta.

Kustannustehokkuutta ja suuruuden ekonomiaa ei enää haeta hallinnon muutoksilla, vaan jotakin vaikeammin määriteltävää: laatua. Näin on saatu nykyisen hallituksen piirisää konsensus. Rahan jakaminen on kivaa, ja Antti Rinteen lupaama Vappusatanen on enää hyvä vitsi, jos sitäkään. Varmaa on vain hallintokoneisto paisuminen entisestään, ja verotaakan kasvu.

Kun pöly laskeutuu (laskeutuuko koskaan?)

Mitä jää kuntien tehtäviksi? Käsittelen tässä vain maaseutukuntia ja ”työssäkäyntialueiden keskuksia”.

Koulutus: valtio määrittelee tarkasti tehtävien järjestyksen ja sisällön. Vähenevä väestöpohja vaatii kipeitä päätöksiä ja kouluverkko ei ole enää verkko, vaan katiska rantakaislikossa. Kovin tyhjiä ovat kaupungintalot ja manttaalitalot 2023 jälkeen.

Kaavoitus: on enemmän kuin todennäköistä, että maakuntahallinto ottaa vahvan roolin (vastuunjakoon vedoten) kaavoituksessa. Kunnille jäävät rakennusluvat ja -valvonta (ehkä).

Infra: 

-       vesihuolto; uhkana yhtiöittäminen ja myyminen ulos

-       jätehuolto; jo yhtiöitetty alueittain/maakunnittain ja päätäntävalta otettu kunnilta pois

-       energia1; kaukolämpöyhtiöt myyntilistalla

-       energia2; kunnalliset sähköyhtiöt ovat juuri nyt kansainvälisten pääomasijoittajien tähtäimessä

-       sähkönsiirtolinjat; myyty ulos koko ruuhka-Suomessa

Tietoliikenne:

-       laajakaista; runkoverkko myytiin jo kerran ulos (Digita) mukaan lukien radio- ja tv-toiminnan siirtoverkko. Kolme suurta operaattoria dna, Telia Sverige ja Elisa dominoivat tietoliikenneyhteyksiä kaikkialla Suomessa, missä on riittävä kuluttajatiheys ao. yritysten osakkeenomistajien tuottotavoitteisiin. Maaseutu pyristelee, mutta kunnatkaan eivät tue paikallisverkkoja ”kilpailutuksen nimissä”. 

-       matkapuhelinverkot; samat kolme määrittelevät pelin säännöt. Top 10 kaupunkia ovat kiinnostavia, maaseutu-Suomi pakkopulla. 

Veli veljenpoika velka

Lisäksi kunnille jää valtava velkataakka, jonka hoitaminen on mahdotonta verotulojen romahtaessa. Maksaako maakunta? Maksaako valtio? Annetaanko velat anteeksi? Kovia kysymyksiä. Valtioneuvoston esityksessä on tähän vastaus; ”Kustannusäästöt eivät ole hallinnonuudistuksen tavoitteena.”

Mitä olemme oikein tekemässä?

Olen samaa mieltä Jyväskylän yliopiston professori Teppo Krögerin kanssa; Valtiovalta ei tiedä, ollaanko tekemässä sote-palvelureformia vai sote-hallintoreformia. Nyt toimenpiteet ovat hallintoreformin mukaiset, mutta tavoitteet ovat palvelureformin mukaiset. Näyttää vaikealta, liki mahdottomalta, vaikka ”rahaa onkin käytettävissä kuin rakennusmestareilla”. 

Jos ehdotettu, ties kuinka mones sote-uudistusmalli hyväksytään eduskunnassa syksyllä, on edessä n. kolmen vuoden kujanjuoksu valtionhallinnossa ja kunnissa. En ymmärrä, millä itsesuggestiolla joku vielä asettuu kuntavaaleissa ehdolle. 

Vaan huominen kaiken muuttaa voi: Poliittinen vastuu pakenee kuin laskuvesi, viimeistään vuoden 2023 eduskunta- ja maakuntavaaleissa.

Vaihtoehto, olkaa hyvä

Aina pitää esittää vaihtoehtoja. Muuten emme olisi ajattelevia ihmisiä.
Tehdään Yliopistollisten keskussairaaloiden mukainen sotejako. Tehdään riittävän yksityiskohtainen palvelumäärittely ja skaaltaan organisaatio sen mukaiseksi. Perustetaan itsehallintoalueet (maakunnat) samaan muottiin (Hki, Uusimaa, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu). Näin pienen, suppenevan, väestön hallinto ja palvelut voidaan tuottaa tehokkaasti ilman maakuntien viidakkoa ja itsepäisyyden (anteeksi itsenäisyyden) uutta tulemista. 

-->

Maakuntauudistus ui mutkitellen vastavirtaan kuin nousulohi

Maakuntauudistus ui mutkitellen vastavirtaan kuin nousulohi

Autoilin eilen 5.6.2020 halki kauniin kotimaamme ja kuuntelin hallituksen sote-tiedotustilaisuuden 10:30-13:30 ”kannesta kanteen”. Rankkaa tekstiä tulevaisuuden Suomelle. 

Tuli mieleeni opiskeluajan fysiikantehtävät, joita ajoittain helpotettiin unohtamalla maan vetovoimakiihtyvys!

Tässäpä koko laskutehtävä:

• Helsinki + 21 maakuntaa (entinen sotealue)
• Uudenmaan järjestely ( Hki + 4 sotealuetta) on vielä avoin kysymys; ei tiedetä edes salliiko perustuslaki sen toteuttamisen. Ei hätää, murehtikoon seuraava hallitus sitäkin asiaa.
• Kolmiportainen verotus: valtio + maakunnat + kunnat ; kuka uskoo verotaakan helpottuvan? 
• maakuntaitsehallinnon vahvistaminen ja maakuntaparlamenttien perustaminen; 21 maakuntahallitusta ja leegio uusia maakuntaministeriöitä
• lisätehtäviä soten ja pelastustoimen lisäksi tulossa maakunnille; valtio vyöryttää, mutta laihtuuko valtionhallintokoneisto?
• 3 mrd € kustannussäästötavoite unohdetaan. ”Säästöt eivät ole nyt tavoitteena.”
• ”pyritään hillitsemään kustannusten nousua”, ts. tiedetään jo nyt, että toiminta tulee nykyistä kalliimmaksi ; Rahanjakohallitus toimii kuulemma ”hyvässä yhteisymmärryksessä”.
• tunnistetaan, että uusi organisaatiomalli vaatii uuden tietojärjestelmän (taas), ja se tulee olemaan kallis (taas), ja että sillä saadaan säästöjä pitkällä aikajänteellä (luvataan taas samaa kuin ennenkin) ; toteutumattomien toiveiden IT-tynnyri.
• kunnilta 50% työntekijöistä pois ja sote-kiinteistöt siirretään maakunnille (haltuunottomenettely)
• yksipuolinen irtisanomismahdollisuus yksityisten sote-yhtiöiden kanssa tehdyille (jopa 10v.) palvelusopimuksille. Maanantaina nähdään, paljonko Attendon, Terveystalon ja Mehiläisen osakekurssit tipahtavat. Mitäpä miettii Kulmunin kotiseutu ja Meri-Lapin sotejohto, joka ulkoisti palvelut vuosi sitten pitkällä sopimuksella vastoin maan hallituksen tahtoa?
• kuntien ja maakuntien olemattomat verotulot vs. uuden maakuntamallin kustannusten kasvu johtavat lisälainanottoon ja hillittömään setelikoneiden pyörittämiseen
• ”Ajetaanpa poijat kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa.” Tässä lienee ohjenuora kunnille ja tuleville maaherroille ja heidän lakeijoilleen. Ts. saman meno jatkuu, luvut ovat vain suurempia.

JK.

Ovatko republikaanit vasemmistoa vai Suomen sosialistit oikeistoa? 

Suomalainen liittovaltio laajan itsehallinnon saattelemana on toteutumassa sotemaakuntauudistuksen myötä. Tällaisen amerikkalaisen, laajaan itsehallintoon perustuvan, mallin puolustajia ovat Yhdysvaltain republikaanit. Meillä sosialistit ja heidän apupuolueensa hallituksessa ajavat samaa amerikkalaista yhteiskuntamallia.  Tällä päättelytavalla nykyinen oppositio käy taistelua "kapitalistisen tien kulkijoita vastaan".

”Vasen oikea, variksen poikia.”

Kaikki lukusille:

https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/22728740/Sote-infon+diasetti_verkkoon.pdf/1a226311-3d3e-5309-bd87-551d17d2c988/Sote-infon+diasetti_verkkoon.pdf

Hyvää Vaelluskalapäivää

Hyvää Vaelluskalapäivää

(julkaistu Rantapohja-lehdessä) www.rantapohja.fi 

16.5. vietettiin jokavuotista kansainvälistä virtavesipäivää. Sitä kannattaa viettää Iijoellakin. Suunnitelmat joen ennallistamiseksi etenevät positiivisesti ja muutosprosessi vesivoimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden osalta on käynnissä.

Vanhojen uomien ennallistaminen on tarkkaa puuhaa, eikä virheisiin ole varaa. Onneksi Suomessa on jo kokemusta ja tutkittua tietoa asiasta. Pelkkä virtauksen palauttaminen ”maisemoituun” ja osin padottuun jokeen ei riitä. Koskista tulee tehdä jälleen vaelluskalojen koti, jossa on hyvä elää ja lisääntyä, ja jonne palata merivaelluksen jälkeen. Mekaanisten kalansiirtolaitteiden käyttö on osoittautunut tehottomaksi ja kalliiksi ratkaisuksi. Lohiportaat auttavat vain kalan nousussa, mutta turvallinen paluu takaisin merelle on yhtä tärkeää. Luonnollinen jokiuoma on kalan paras nousu- ja laskureitti, sen on kokemus osoittanut. Ennallistamisen lopputuloksen tulee olla ”ikuinen”, aivan kuten PVO:n ostama ikuinen oikeus Iijoen vesivoiman hyödyntämiseen. Ts. samassa veneessä (joessa) ovat sekä kala että yhtiö; ikuiset yhtiökumppanit!

Joki ja kala ovat aina olleet jokivarren asukkaille elämää suurempi kysymys, eikä kalasodiltakaan ole vältytty. Kunnat ovat viisaasti pysytelleet viime vuodet taustalla; verotulot ja työpaikat ovat olleet joen antama siunaus satoja vuosia.
Kyliltä kuuluu kuitenkin kummia. On syntynyt idea koplata Ollinkorven tuulivoimahankkeen imagon kohottaminen maksattamalla Ilmatar Oy:lla PVO:n ohijuoksutuksen menetettyjä tuloja.  Onko tuulivoimayhtiö todella valmis maksamaan ikuisesti vesivoimayhtiön laskennallisia tappioita, jotka lisäksi vaihtelevat korvausvelvoitteiden ja sähkön tukkuhinnan mukaan jopa päivittäin? Mitä tuumaavat ko. yhtiöiden omistajat Ranskassa ja Helsingissä? Ainoa konkreettinen yhtymäkohta on vesivoiman tarve tuulivoiman säätövoimana. ”Iissä on ideaa”, mutta tarvitaanko tällaisia ulostuloja?

Joen ennallistaminen on pitkäjänteinen prosessi, kuten metsänkasvatus. Vasta jälkipolvet pääsevät oikeasti nauttimaan työn tuloksista. Uomat vaativat ammattitaitoista vesirakentamista; kosket, nivat, kutusorakot, suvannot jne. Siis kaikkea sitä, mikä vuosikymmenet sitten tuhottiin! Ennallistaminen määrää myös tarvittavan voimaloiden ohijuoksutuksen vanhoihin uomiin. Tulevat muutokset kalakannan hoitovelvoitteisiin kertovat aikanaan kuka tekee ja mitä. Arviojuoksutuksia ei kannata edes harkita. Ne ovat huono lähtökohta yhteistyölle voimayhtiöiden, ennallistajien, kalastajien ja valtiovallan välillä. Kannatan faktapohjaista suunnittelua ja toteutusta. On syytä muistaa, että vanhan jokiuoman kunnostus on vain toteutuksen yksi vaihe. Oleellinen osa projektia on nousupurojen ja sivu-uomien kunnostaminen. Tämän työn voi aloittaa vaikka heti, vaikka kala ei voimalaitosten ohi vielä pääsekään.
Muistutus kalakiimaisille: Vasta vuosien rauhoitus ja valvotut kalastusajat, saaliskiintiöt, joen oman kalakannan vahvistaminen ja seuranta kertovat onko ennallistaminen onnistunut. Lohiverkot, -padot ja -vavat voi pitää varastossa parempia saaliskausia odottamassa! Energia kannattaa suunnata nyt oman kylän virtavesien kunnostukseen.

Tukekaamme Iijoen ennallistamisprojektin toteuttamista, ja sen jatkosuunnitelmien tekemistä yläjuoksun jokisosuuksille ja latvapuroille. Samalla tulee tarkastella kriittisesti pienvoimaloiden tarkoituksenmukaisuutta. Maan energiahuollon kannalta niillä ei ole enää merkitystä, kalalle ne ovat ohittamaton este.

Antakaamme joelle ja kalalle uusi mahdollisuus tekemällä historiallinen ryhtiliike Pohjolan luonnon ja sen asukkaiden parhaaksi. Tähän tarvitaan koko jokivarren asukkaiden, kuntien ja yritysten yhteistyötä jokisuulta joen alkulähteelle.
Olkoon Iijoella vaelluskalapäivä vuoden jokainen päivä!

Jouko Häyrynen

Lentävä Kalakukkko

Lentävä Kalakukkko

”Meillä on paljon yrityksiä, joille on elintärkeää päästä sujuvasti Eurooppaan" – Poliitikoilla aito huoli Finnairin maakuntalennoista, varovat silti visusti neuvomasta yhtiötä

Kauppalehti 19.5.202004:30

Finnair-keskustelussa omistajaohjausministeri Tuppurainen oli Ylen uutisissa ja A-studiossa 18.5. tarkka sanoissaan ja vetäytyi osakeyhtiölain ja hyvän hallintotavan taakse. Tehokas poliittinen sateenvarjo toimii.

Näin ulkopuolisena näyttää siltä, että valtion osakkuusyhtiöissä toteutuu pääomakapitalismin sääntö no. 1: Tuotot ovat yksityisiä, mutta tappiot sosialisoidaan.

Valtioneuvosto ja valtioliitännäiset eläkesäätiöt yms. omistavat yhteensä yli 62% Finnair Oyj:n osakkeista. Kuten muissakin valtion osakkuusyhtiöissä, ongelma on ettei omistajan ääni kuulu. Ei kuulu yhtiökokouksessa, ei yhtiön hallituksessa eikä suorassa dialogissa valtion edustajan ja hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan kanssa. Tämä pääomistajien aktiivisuus on tavallista, jopa toivottavaa, tavallisissa yhtiöissä.

Valtion pelkkä maksumiehen rooli saa aikaan absurdeja tilanteita, kuten nyt Finnairissa. Yhtiö on taloudellisessa kriisissä, ja on päätetty tehdä osakeanti yhtiön pääomittamiseksi. 700 milj.€ on paljon rahaa, mutta se ei yksin auta koronakriisin muuttaessa koko lentoliikenteen toimintaympäristöä. Yhtiö on liiketaloudellisin perustein päättänyt lopettaa osan kotimaan liikenteestä kesäkaudeksi 2020, ja antanut ymmärtää ettei kannattamattomien lentoreittien jatko ole mielekästä syksyn jälkeen.

Maakuntajohtajat ovat tietysti käärmeissään ja ymmärtämystä riittää EK:ssa ja Suomen Yrittäjissä. Kansanedustajat oireilevat äänestäjiensä puolesta, mutta sanat asetetaan varovasti. Mitä sanoo omistajaohjausministeri? ”Emme voi vaikuttaa julkisen pörssiyhtiö toimintaa, joka pyrkii tuomaan voittoa omistajilleen. Hyvän hallintotavan mukaan ei ole sopivaa puuttua operatiiviseen toimintaa. Yhtiön rahoituksen turvaamiseen olemme kyllä valmiit. Haluamme, että meillä on edelleenkin vahva kotimainen lentoyhtiö.”

Eikö omistajan ääntä saa kuulumaan, jos omistaja on valtio? Mitäpä jos valtionomistuksista muodostettaisiin holding-yhtiöitä, joissa olisi valtion lisäksi esim. vakuutuslaitoksia osakkaina? Näin omistajaohjauksesta (huono ilmaisu) tulisi normaalia omistajan tahtotilan ilmaisua. En tiedä olisiko tämä juridisesti toimiva järjestely, mutta mikä tahansa on parempi kuin nykytila. 

Toisaalta, valtio itse kilpailee lentomatkustamisen kanssa kehittämällä nopeaa raideliikennettä.  Kuka tarvitsee enää kotimaan lentoliikenneverkkoa, kun junamatka jo nyt kilpailee useilla reiteillä sekä ajallisesti että hinnaltaan lentomatkan kanssa!

JOS VR vietäisiin pörssiin, vaikka ratayhtiönä ja palveluyhtiönä erikseen, saataisiinko tolkku näihin ratahankkeisiin (Suomi Rata ja Tunnin Juna)? Toisiko nyt halvaantunut valtioneuvoston omistajaohjaus riittävästi tilaa tehokkaaseen rakennus- ja liikennöintisuunnitteluun. Nyt ovat liiketaloudelliset seikat näissä suunnitelmissa yhtä triviaaleja kuin lukion fysiikanlaskuissa; maan vetovoimakiihtyvyys voidaan jättää huomioonottamatta. Seuraavan 10 vuoden investointisuunnitelma on varovasti arvioiden n. 15mrd.€.

Iso kysymys on, koska valtioneuvoston pinna katkeaa ja poliittisella päätöksellä myydään Finnairin osakkeet ulos? Näinhän tehtiin sähkön runkoverkolle, vaikka ei ollut mikään pakko. ”Parasta mitä Suomelle on tapahtunut.”

Näitä tapahtumia odotellessa: ”Lennetäänpä poijaat kyydillä, kyllä veronmaksajaosakkaat kyydin maksaa.”

Finland is to Russia like Cuba to USA; unfinished business.

Finland is to Russia like Cuba to USA; unfinished business. (Pobeda 9.5.2020 - 75th Anniversary)

Russian Security Service FSB has recently released the classified documents of the Finnish interment camps for Sovjet Karelian civilians (labelled by FSB as concentration camps) during the Great Russian Partioric War 1941-1944.  Finnish army occupied Eastern Karelia for three years, where population was mixed Karelians, Russians, Ukrainians etc. due to forced internal migration ordered by Stalins regime. Those files were handed out to the National Archive of the Republic of Karelia (former known as Karelian Autonomous Soviet Socialist Republic) for storage.
The Investigative Committee of Russian Federation has started official investigations on the claimed Finnish genocide on slavic people in Eastern Karelia  https://sledcom.ru/news/item/1456550/ . The Committee operates directly under President Putin.

Usually this kind of actions surface like submarines during the crisis in Kreml and we can only guess what kind of actions will follow, usually against opposition in Russia. Now, this can potentially be something bigger, since the ”best resources of motherland” are deployed. The 75th anniversary of the end of WWII in Europe is one momentum to open up this case again.  The nation needs enemies for unification.

Finland has repeatedly, over the decades, denied any ethnic cleansing to have happened in camps. The known fact is that the death toll in Finnish camps was far smaller than in Soviet ones.
Unlike in Russia / Soviet Union, in Finland the war archives have been open to research for a long time and even delicate issues have been openly discussed. War archive is open or academic research, documents in  National Archive are open for all, including foreign citizens!
On the 4th of May the official Finland invited (again) the Russian research group to visit the National Archives in Helsinki. Those specific war archives have been open since right after the end of war between CCCP and Finland in 1944.

”Any action based on criminal sentiment based on superiority on one race over the other and misanthropy shall not be left without punishment, not even after decades.”, says the Committee in its communiqué.

According to the head of the Committee, Mr. Aleksandr Bastrykin, ”a formal judicial assessment will be made on Finnish occupiers and their collaborators”. 

In my youth in 1960s-70s the Soviet threat, political pressure and direct influence to Finnish politics was real and present. I thought, we do not need to live that dark era again. How wrong I was! 

I wonder what kind of punishment (revenge) will we experience, when the Russian Truth Commission will publish its verdict? Anyhow, we better be prepared for an era of cold relationship with our eastern neighbour. The cold war of Northwest Europe is potentially evolving. Hopefully I am wrong.

Timing for this Kreml´s action is good. Pandemic and focus to tackle it  in global politics gives to the official Russia the needed shadow to do its job. It will be a matter of days, when the Finnish intellectual pro-soviets wake up again to support the case, usually in Russian media. Yes, we do have them quite a few in academic circles. We call them ”the docents on duty” or ”docent duty officers”.

There are few things that Soviet/Russian leaders have never learned since 1930s. 

1. Small army, based on national service, cannot afford to have secrets. Not even during the war. 
2. In Finland the myth of ”an unknown soldier” has very little meaning. All the soldiers killed in action have been brought back to their home cemetries and MIAs (missing in actions) are still been searched in Karelia (when the Russia gives the permit) and remains found (yes, still after 80 years) are brought back to Finland for honourable funeral service! Even war history enthusiasts from St. Petersburg and Leningrad Oblast have been actively particiated this exercise for decades.
   Against these actions the Russian ”new investigation” sounds weird and overdue.
3. Finland is probably the most homogenous country, land of Finns. Regardless of the political ideology they have a strong belonging to the homeland.
4. Right after the civil war (the bloodiest in Europe during last century) both sides of the battle lines participated the general election, and the socialists became the biggest group in the Parliament. What a cement to rebuild the nation from ruins! Look what happened in Soviet Union and to the old white tsarist parties!
5. In modern Finland we do have more parties than one can count. Small groups of from left to right including extreme communists (ca. 7000 registered) and neo-nazis (few hundred). However, the country and big majority is united and the old school agitation and propaganda does not work. Thus to have influence in inner politics is extremely difficult. Especially, when you dig old graves and open the cabinets that have already been opened in Finland for a long time. 
6. And finally, Russians are predominantly Nordic nation. The dna mapping has made it a proven thruth for decades ago. I.e. Russians tactical and political pressure can be considered as oppression on its own ethnic group!

However, every generation in Finland should learn the same lesson: Kreml´s policy is to keep its neighbours awake and alerted.

The history is written by the victors - sooner or later.

Innovaatioiden Suomi

Innovaatioiden Suomi

COIVD-19 pandemia iskee Suomeen. Valtiovalta painaa väärää paniikkinappulaa. Piti painaa suorien yritystukien namiskuukkelia, jotta muutoin terveet firmat selviävät kriisin yli. Pahus, sormi osuikin Business Finlandin Innovaatiorahoituksen nupille. Valtioneuvostosta varmaan soitettiin pikapuhelu Ruoholahteen: ”Nyt on kiire!” Ja kas, kiirehän saatiin aikaiseksi.
BF tekee rahaa jakaessaan vain lain puitteissa sallittuja toimenpiteitä. Se ei itse innovoi (lat.huom.).

Kuukaudessa tuli 20´566kpl innovaatiohakemusta (2019 vuoden koko saldo 6´800kpl).

Kymmenettuhannet suomalaiset firmat ovat nyt muutoshypessä. Jääkiekkojoukkueetkin etsivät uusia busineksia. (huom. Oulun Kärpät teki sen 20 vuoden aikana). Samoin yökerhot, vesipuistot jne. 

Eikö missään soinut hälytyskellot? Onkohan tämä hakemusvyöry totta, vai opportunismin ulkoinen olemus, eräänlaista innovaatiotoiminnan pikakahvia?

Unohtuikohan firmoilta hakuvaiheessa, ettei ko. tukea saa käyttää nykyisen busineksen kuluihin (palkat, verot, hankinnat, raaka-aineet)? Toisin sanoen akuutti kassakriisi tulee taklata muilla tavoin.

BF:n avustusta saa sääntöjen mukaan vain terveet, tukevalla taseella porskuttavat, yritykset, jotka eivät yhdestä pandemiasta paljoa välitä. Kuinkahan monta vahvoilla jaloilla seisovaa pk-yritystä Suomessa on tällä hetkellä?

Minua tilanne harmittaa niiden yrittäjien puolesta, jotka ovat hakeneet avustusta pitkäaikaisen harkinnan jälkeen ja varautuen omiin, mittaviin investointeihin mahdollisen avustuksen lisäksi. Liiketoiminnan suunnittelun tulee olla pitkäjänteistä puuhaa, jossa koronan kaltainen kelirikkotalous vain hidastaa yrityksen kehittämistä, ei pysäytä sitä eikä saa sitä laukalle.

Business Finlandia (tai mikä sen nimi taas ensi vuonna onkaan) tarvitaan Suomessa ehdottomasti, jotta näin pienen kansantalouden kilpailukyky maailmanmarkkinoilla pysyy kunnossa ja uutta, suomalaista, tekemistä syntyy tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa. 

Poliittinen ohjaus ei saisi nyt tapahtuneen härdellin tavoin sotkea sen tärkeää tehtävää. 

Yhteiskunnallinen työnjako olkoon Valtioneuvoston ohjenuorana myös omissa organisaatioissaan.

PS. Jos korona laukaisee tällaisen määrän ideoita ja optimismia pk-yrityksissä, niin eiköhän tilata ensi vuodeksi jokin, vähän lievempi vaiva.

Jänisrutto!