Hyvää Vaelluskalapäivää

Hyvää Vaelluskalapäivää

(julkaistu Rantapohja-lehdessä) www.rantapohja.fi 

16.5. vietettiin jokavuotista kansainvälistä virtavesipäivää. Sitä kannattaa viettää Iijoellakin. Suunnitelmat joen ennallistamiseksi etenevät positiivisesti ja muutosprosessi vesivoimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden osalta on käynnissä.

Vanhojen uomien ennallistaminen on tarkkaa puuhaa, eikä virheisiin ole varaa. Onneksi Suomessa on jo kokemusta ja tutkittua tietoa asiasta. Pelkkä virtauksen palauttaminen ”maisemoituun” ja osin padottuun jokeen ei riitä. Koskista tulee tehdä jälleen vaelluskalojen koti, jossa on hyvä elää ja lisääntyä, ja jonne palata merivaelluksen jälkeen. Mekaanisten kalansiirtolaitteiden käyttö on osoittautunut tehottomaksi ja kalliiksi ratkaisuksi. Lohiportaat auttavat vain kalan nousussa, mutta turvallinen paluu takaisin merelle on yhtä tärkeää. Luonnollinen jokiuoma on kalan paras nousu- ja laskureitti, sen on kokemus osoittanut. Ennallistamisen lopputuloksen tulee olla ”ikuinen”, aivan kuten PVO:n ostama ikuinen oikeus Iijoen vesivoiman hyödyntämiseen. Ts. samassa veneessä (joessa) ovat sekä kala että yhtiö; ikuiset yhtiökumppanit!

Joki ja kala ovat aina olleet jokivarren asukkaille elämää suurempi kysymys, eikä kalasodiltakaan ole vältytty. Kunnat ovat viisaasti pysytelleet viime vuodet taustalla; verotulot ja työpaikat ovat olleet joen antama siunaus satoja vuosia.
Kyliltä kuuluu kuitenkin kummia. On syntynyt idea koplata Ollinkorven tuulivoimahankkeen imagon kohottaminen maksattamalla Ilmatar Oy:lla PVO:n ohijuoksutuksen menetettyjä tuloja.  Onko tuulivoimayhtiö todella valmis maksamaan ikuisesti vesivoimayhtiön laskennallisia tappioita, jotka lisäksi vaihtelevat korvausvelvoitteiden ja sähkön tukkuhinnan mukaan jopa päivittäin? Mitä tuumaavat ko. yhtiöiden omistajat Ranskassa ja Helsingissä? Ainoa konkreettinen yhtymäkohta on vesivoiman tarve tuulivoiman säätövoimana. ”Iissä on ideaa”, mutta tarvitaanko tällaisia ulostuloja?

Joen ennallistaminen on pitkäjänteinen prosessi, kuten metsänkasvatus. Vasta jälkipolvet pääsevät oikeasti nauttimaan työn tuloksista. Uomat vaativat ammattitaitoista vesirakentamista; kosket, nivat, kutusorakot, suvannot jne. Siis kaikkea sitä, mikä vuosikymmenet sitten tuhottiin! Ennallistaminen määrää myös tarvittavan voimaloiden ohijuoksutuksen vanhoihin uomiin. Tulevat muutokset kalakannan hoitovelvoitteisiin kertovat aikanaan kuka tekee ja mitä. Arviojuoksutuksia ei kannata edes harkita. Ne ovat huono lähtökohta yhteistyölle voimayhtiöiden, ennallistajien, kalastajien ja valtiovallan välillä. Kannatan faktapohjaista suunnittelua ja toteutusta. On syytä muistaa, että vanhan jokiuoman kunnostus on vain toteutuksen yksi vaihe. Oleellinen osa projektia on nousupurojen ja sivu-uomien kunnostaminen. Tämän työn voi aloittaa vaikka heti, vaikka kala ei voimalaitosten ohi vielä pääsekään.
Muistutus kalakiimaisille: Vasta vuosien rauhoitus ja valvotut kalastusajat, saaliskiintiöt, joen oman kalakannan vahvistaminen ja seuranta kertovat onko ennallistaminen onnistunut. Lohiverkot, -padot ja -vavat voi pitää varastossa parempia saaliskausia odottamassa! Energia kannattaa suunnata nyt oman kylän virtavesien kunnostukseen.

Tukekaamme Iijoen ennallistamisprojektin toteuttamista, ja sen jatkosuunnitelmien tekemistä yläjuoksun jokisosuuksille ja latvapuroille. Samalla tulee tarkastella kriittisesti pienvoimaloiden tarkoituksenmukaisuutta. Maan energiahuollon kannalta niillä ei ole enää merkitystä, kalalle ne ovat ohittamaton este.

Antakaamme joelle ja kalalle uusi mahdollisuus tekemällä historiallinen ryhtiliike Pohjolan luonnon ja sen asukkaiden parhaaksi. Tähän tarvitaan koko jokivarren asukkaiden, kuntien ja yritysten yhteistyötä jokisuulta joen alkulähteelle.
Olkoon Iijoella vaelluskalapäivä vuoden jokainen päivä!

Jouko Häyrynen