Luonto ei spekuloi

Luonto ei spekuloi 

ajatuksia luonnon hiilikierrosta ja ihmisen roolista siinä

Alkusanat

Ilmastonmuutoskeskustelu on kuin kaleidoskooppi. Hiukan heilautat putkea, saat uuden näkymän. Halusin ymmärtää eri osa-alueita hiukan paremmin, joten kirjoitin koosteen selkokielisesti tästä ainakin itselleni hankalasti hahmotettavasta asiasta. Olen pyrkinyt välttämään yleistyksiä ja väittämiä, jotka ovat enemmän mielipiteitä kuin faktaa. Onnistuinkohan siinä? Sen te saatte päättää.
Tein vakavasta asiasta numeroleikkiä eli CO2-päästöistä ja meitä ympäröivästä luonnosta. Koska numerot ovat tylsää luettavaa, yritän pitäytyä vain hiilidioksitonneissa (matemaattisesti hiilidioksidiekvivalentti l. Mt CO2-ekv.). Kyse on Suomenkin mittakaavassa miljoonista tonneista CO2:a, joten jätetään nollat pois. Ja muistakaa, prosenttilaskukin on kertolaskua. Lukuelämyksiä!

Suomi tupruttelee

Suomen kokonaispäästöt ovat nyt n. 56 miljoonaa hiilidioksitonnia. Maankäytön, maa- ja metsätalouden hiilinieluvaikutus oli vuonna 2018 -14,2 milj.tn., joka oli 30% vähemmän kuin 2017.[1]
Metsänielujemme pitää imeä tästä takaisin n. 21 milj.tn vuonna 2035 (hallituksen tavoite). 

Onko tämä riittävä taso, sitä ei varmasti tiedä kukaan, mutta on hyvä olla mitattava tavoite.

Suomella on kuitenkin peruutusvaihde päällä! Aikaa on vain 15 vuotta, joten tulee kiire korjata vaihdelaatikko.

Kivihiili

Kivihiilen poltosta luovutaan nopeutetusti, hyvä niin. Laskennallinen n. 4milj.tn. korvaaminen vähemmän saastuttavalla energiatuotannolla on kaikki kotiinpäin. Vaikutusta on vaikea arvioida, koska päästötöntä energiantuotantoa ei olekaan. Toisin kuin julkisuudessa päästöttöminä markkinoidut vesi-, aurinko- ja tuulivoima sekä maalämpö kantavat myös CO2-taakkaa harteillaan.
Suunta on kuitenkin oikea; Fortum luopuu pääkaupunkiseudulla kivihiilen poltosta 2025, Helen 2029. Maakuntien isojen yksiköiden on pakko tulla perässä. Suomi on Puolan hiilikaivoksille jo nyt kuihtuva markkina.

Liikenne 

Liikenteestä on kaikilla vahvat mielipiteet, ja se on valtion erityisessä suojeluksessa oleva verotuksellinen lypsylehmä.

Liikenteen päästöt 2018 olivat 11,7milj.tn.[2] (Traficomin mukaan 10,9milj.tn.), josta yksityisautoilun osuus on yli puolet, n. 6-7milj.tn. Ns. hyötyliikenteen osuus oli 5,3milj.tn. Villi arvaus on, että henkilöautojen teknologian kehitys vähentää ko. päästöjä hitaasti n. 20% seuraavien 15 vuoden aikana. Autokantamme on vanha ja vaihtuvuus hidas. Raskaan liikenteen moottoriteknologiassa ei kannata odottaa suuria edistysaskelia. Liikenteen kokonaispäästöjen vähennys voi siis olla tasolla 1…2 milj.tn. vuoteen 2035. Kaikki kotiin päin, mutta ei kovin suuri vaikutus kokonaisuuteen. Ongelmat ovat toisaalla.

Suomi kulkee kumipyörillä, piste. Näin infrastruktuuria kehitetty jo yli sata vuotta. Valtiovallan puuhastelu maantieliikenteen verotuksen parissa on siis vaikuttavuudeltaan tuskastuttavan heikko ja aivan väärä maali kokonaisuuden kannalta. 

Sähköauto ei ole vaihtoehto harvaanasutussa Suomessa vielä pitkään aikaan ja nykyinen akkuteknologia tekee sähköautoista pahasti päästönegatiivisen hypetyksen. Polttomoottorin kehitys ei ole pysähtynyt, päinvastoin. Esim. Neste Oil´n valmistama MYDiesel on etenkin uusissa autoissa käytettynä kärkikastia ympäristöystävällisyydessä. Huom. valtionyhtiö valmistaa polttonesteet Suomessa, ja omistajalla on mahdollisuus vaikuttaa tuotteiden käyttöön mm. verotuksella.

Suomen lentoliikenteen päästöt, mukaan luettuna kaikki lennot, olivat 2018 n. 4 milj.tn. Me lennämme paljon ulkomaanlentoja maantieteellisen sijaintimme takia, joten luku ei tule pienenemään. Vuonna 2018 tehtiin 6.5 milj. ulkomaanmatkaa, joista lentämällä yli 50%[3], ja luku kasvaa. Suomen lentomatkailun päästöt ovat tuplaantuneet 20 vuodessa eikä teknologian kehitys pysty alkuunkaan kompensoimaan ilmailun päästöjä. Ennuste on, että 2050 maailman CO2-päästöistä on 25% lentoliikenteen aiheuttamaa. Vieläkö sinusta, hyvä lukija, lentoyhtiöiden verovapaa lentokerosiini tuntuu reilun kaupan tuotteelta?

Laivaliikenteen päästöt eivät tunnu kelpaavan kenenkään laskuriin. Meriliikenteen päästöt ovat kasvaneet n. 33% 20 vuodessa[4], ja ovat globaalisti samaa suuruusluokkaa kuin lentoliikenteen. Pääsääntöisesti raskasta polttoöljyä käyttävät valtameriliikenteen alukset ovat olleet arvostelun ulottumattomissa. Vaikka laivaliikenteen CO2-päästöt ovat vain 2% kokonaispäästöistä, 13% rikkidioksipäästöistä ja 15% typpioksidipäästöistä tekevät merenkulusta ongelmallisen. Tähän lukuun kuuluvat myös satamissa aiheutetut päästöt. 15 suurinta valtamerialusta saastuttavat yhtä paljon kuin koko maailman henkilöautokanta (CO2 + rikki- ja typpioksidit). 

Toinen silmä ummistuu helposti suosituissa ilmastotalkoissa. Esim. Turku harppoo edellä, kun verrataan Suomen kaupunkikuntien kisaa kohti hiilineutraaliutta. Turku ei kuitenkaan laske laivaliikenteen päästöjä CO2-kuormitukseen. Eipä tietenkään. Kuka nyt haluaisi ≈200´000 - 300´000 auton päästöt kontolleen per vuorokausi!

 Kansainvälinen Merenkulkuorganisaatio IMO herää hitaasti, mutta on painostuksen edessä sopinut tavoitteesta alentaa merenkulun päästöjä 40% vuoteen 2030 mennessä ≈ vuoden 1990 tasolle. Tavoitteen saavuttamiseen ei rannikkoliikenteen rikkidirektiivi kuitenkaan riitä, eikä lisääntynyt LNG:n käyttö laivoissa, vaan valtamerten massiivinen rahtialuskanta on saatava myös mukaan. Haasteellista, koska laivojen käyttöikä on 30-50 vuotta ja vanhat purtilot siirtyvät ”arvoketjussa” alaspäin, kehitysmaihin, ennen romutusta, joka on usein luontoa saastuttavaa. Merikuljetus on kustannustehokkainta, joten sille ei ole vaihtoehtoja. Siksi vaikuttavuus päästöjen vähentämisessä on tehokasta. 

En lähde syvällisemmin ruotimaan raideliikennettä. Se on aivan toinen taistelujen tanner; maankäyttö, rakentaminen, ylläpito, energiankulutus, alhainen käyttöaste harvaan asutussa maassa jne. Nyt suunnitteluvaiheessa olevien yht. 10-15 mrd.€:n ratahankkeiden CO2-vaikutus on julkisen keskustelun ulkopuolella. Kuinka kauan pitää vielä todistella päättäjille, etteivät suurnopeusradat (>250km/h) ole taloudellisesti järkeviä?

Järkevällä liikenneinfran kokonaissuunnittelulla voitaisiin esim. kieltää alle 800 km:n lennot koko Euroopassa, ja kehittää raideliikennettä sekä energiatehokkaampaa bussiliikennettä. Esimerkiksi jo nyt matka-aika on liki sama Salo-Oulu junalla ja lentokoneella! Missä viipyvät Maaliikennekeskukset: raideliikenne, autoliikenne, rahtiliikenne? Jyväskylä lienee ainoa Suomessa, sekin jo valmistuessaan liian ahdas. Turku ponnistelee kohti tavoitetta, vaikka kaupunkilaiset haraavat vastaan.

Maankäyttö, maa- ja metsätalous

Turvetuotanto

Turvetuotanto on ollut pyhä lehmä, energiateollisuuden kiiltokuvapoika vesivoiman rinnalla.

Turvetta poltetaan suuressa mittakaavassa Suomessa, Virossa ja Latviassa ja valtiovallan suojeluksessa. 

Turpeenpoltosta luopuminen vähentää Suomessa nopeasti CO2-päästöjä n. 7 milj.tn.[5] Suomessa on tavoite lopettaa turvetuotanto n. viidessä vuodessa (VAPO), mutta yksityiset ja kunnalliset energiayhtiöt eivät aio turputtelusta vielä luopua. Usealla ei ole edes suunnitelmia!
Hyviä otsikoita 2/2020: ”Nordfuel Haapavesi luopuu kokonaan turvetuotannosta 2020-luvulla.”
Huonoja otsikoita 2/2020: ”Kuopion Energia haluaa perustaa uuden turvetuotantoalueen Juuan Ruostesuolle.”
Määrätietoinen (ja nopea) lainsäädäntätoimi Arkadianmäellä vähentäisi nopeasti päästöjä ja ohjaisi tehokkaasti investointeja puhtaamman energian suuntaa. (vrt. kivihiili)

 

Maankäyttö

Rakennusteollisuus on kertonut jo yli 10 vuotta, että Suomesta loppuu betoniteollisuuden tarvitsema laadukas sora. Sementin valmistus on suurin ihmisen aiheuttamien CO2-päästöjen lähde globaalisti. Suomen rakennusteollisuus on vaikean pulman edessä. Raaka-aineet loppuvat ja kysyntä kasvaa. Betonia markkinoidaan jopa ”hiilinieluna koska se sitoo päästöjä kymmeniksi vuosiksi” (Suomen Betoniyhdistys). OMG sanovat tutkijat! Yhteismitallista, julkista dataa rakennusteollisuuden päästöistä on vaikea löytää.
Kaikki alan toimijat tietävät, että rakennusteollisuudenkin prosessit ovat saastuttavia ja kovan kilpailun takia menetelmäkehitys on ollut hidasta, toisin kuin esim. puunjalostusteollisuudessa. Imagosta viis, koska korvaavia materiaaleja ei ole betonille tarjolla. Ei vielä, koska betoni on niin halpaa verrattuna mm. teräkseen ja puurakentaminen on enemmän sanoja kuin tekoja. Auttaisiko rakennusmateriaalien parempi ja läpinäkyvä päästöanalyysi, joka koskisi myös EU:n ulkopuolelta tuotavia materiaaleja? Saastetullit rajalle ja sertifiointi käyttöön. 

Ongelma suuri ja globaali. Kiinan rakennusteollisuuden päästöt ovat yhtä suuret kuin Suomen vuodessa = 12x! Rakennusteollisuuden globaalit päästöt ovat 20% kaikista päästöistä ja yksin betonin osuus on siitä 8%-10%.
Uusien, kehitteillä olevien korvaavien materiaalien kehitykseen tulee saada vauhtia. Valtiovalta ohoi, tässä VAKE:lle vaikuttavuudeltaan yksi parhaista rahoituskohteista! Epäorgaanisen kiertotalouden ongelmat on selätettävä, muutoin ilmastotalkoissa on jatkuvasti perälauta auki. Esim. hiljan julkaistut Oulun yliopiston ekosementtikokeet ovat lupaavia.[6] Tällaiset innovaatiot ovat mahdollisuus Suomelle olla johtava kiertotalousmaa!
Nopea kaupungistumisemme vaatii lisää rakentamista kasvukeskuksiin, siis kerrostaloja betonista alueille Hki-Tampere-Turku. Ongelma vain pahenee asumisen tiivistymisellä, koska betoni nostaa kaupunkien hiilijalanjälkeä, ja nopeasti. Kaupunkien hiilineutraalikilpailuun tulee tehdä uudet mittarit ja esim. HINKU-ohjelman tavoitteet tulee määritellä uudestaan, faktapohjalta. Miltä kuulostaisi vaatimus: Uudisrakennuksen materiaaleista tulee 30% olla puuta?

Maatalous

Modernin maatalouden päästölähteet ovat todennettavia ja mitattavia suureita. Merkittävimmät päästölähteet ovat maatalousmaat, kotieläinten ruoansulatus, lannankäsittely ja kalkitus. Vuonna 1990 maatalouden kokonaispäästöt olivat 7.6milj.tn ja vuonna 2014 n. 6.5milj.tn.[7] (11% Suomen kokonaispäästöistä 2018). Maatilojen määrä on romahtanut, mutta yksikkökoko kasvanut moninkertaiseksi viimeisten 20 vuoden aikana. Ihmisen pitää syödä Suomessakin joka päivä suomalaista lähiruokaa, joka tuotetaan yhä suuremmissa yksiköissä, yhä kauempana markkinoista.

Maatalouden kasvihuonekaasut ovat pääasiassa CH4- ja N2O-kaasuja. Suomeksi karjan metaanipieruja ja maatalousmaan typpidioksia mm. karjanlannasta. Lisäksi mukaan tulevat mm. kalkituksen ja keinolannoitteiden aiheuttamat N2O- ja CO2-päästöt. Toiseen vaakakuppiin laitetaan CO2/CH4/N2O -nieluina toimivat nurmet ja viljelysmaat.  Yhtälö on vaikea ja tilakohtainen. Tuotantosuunta (vilja, karja, puutarha jne.) ja esim. karjan laidunnus vs. sisäkasvatus vaikuttavat voimakkaasti loppusummaan. Koska sallitaan teollisen mittakaavan maatalouden biokaasutuotanto ja muu biopolttoainetuotanto keräämään tehokkaasti haitalliset päästöt hyötykäyttöön?

Suomi on edelleen uudisraivaajakansaa!

Peltomaan määrä on kasvanut 1990-2013 37´000ha ja siitä turvemaiden osuus on 10%. Turvepohjaisista pelloista on 1/3 Pohjois-Suomessa. Kivennäismaita jätetään pois viljelystä ja turvemaita raivataan tilalle edelleen koko Suomessa. Globaalisti turvemaat, 3% maapallon pinta-alasta, sitovat 30% maaperän hiilestä. Tästä 20% on ojitettua metsämaata, loput peltomaata ja luonnontilaisia soita. Raivattujen turvemaiden CO2-päästöt nousivat 20% 1990-2008[8]. Päästöt kasvoivat tarkastelujaksolla eniten Pohjoismaissa ja Kaakkois-Aasiassa.

Turvepeltojen päästöt ovat 50% kaikista maatalouden päästöistä (3.25milj.tn), kun lasketaan koko tuotantoketju. Näistä 1/3 sijaitsee Pohjois-Suomessa (≈1milj.tn).[9]
Ei siis ole aivan sama mistä ruoka pöytään tulee. Maaseudun Tulevaisuuden tutkimuksen mukaan (1/2019) 53% maaseutukunnista haluaa rajoittaa tai kieltää peltojen lisäraivauksen turvemailla, ja alle 30-vuotiaat vastaajat rajoittaisivat myös turvemaiden viljelyn jatkamista.

MTK:n Ilmasto-ohjelma 2018[10] tukee tätä, ja ehdottaa panostuksia viljelyteknologiaan ja -tutkimukseen samalla, kun muistuttaa että ilmastonmuutoksen aiheuttamat pitkät kuivat kaudet tarvitsevat myös kosteutta sitovien turvemaiden viljelyä. Valion v. 2019 alkanut koulutusohjelma turvemaiden päästöjen vähentämiseksi on myös oikeansuuntainen.

Mitä, jos lopetettaisiin turvemaiden raivaus nyt? Otettaisiin kivennäismaita uudestaan tuotantokäyttöön uusien viljeltytapojen ja -lajikkeiden myötä, ja ennallistettaisiin Pohjois-Suomen taloudellisesti kannattamattomat turvemaat kosteikoiksi, soiksi ja metsityskelpoiset alat palautettaisiin hiilinieluiksi. Yksinkertaisimmillaan ”ennallistaminen” tarkoittaa luonnon vesitasapainon palauttamista. Aika sananmukaisesti hoitaisi loput.
Tällä hallitulla maataloustuotannon siirrolla elintarviketuotanto siirtyisi asteittain, esim. tulevien 30 vuoden kuluessa, lähelle kasvukeskuksia l. asiakkaita. Kuten SITRA on todennut suur-Helsingistä: ”Täällähän kaikki jo asuvat.” Tätä tukee myös MTK:n edellä mainittu ilmasto-ohjelma, samoin EU:n vaatimukset. Tukevatko kuntien maankäyttösuunnitelmat ja kaavoitus? Koska loppuu peltomaiden pakkolunastus, kauniimmin ”haltuunotto”, kerrostalorakentamiseen. Kuka uskaltaa tehdä yli sukupolven yltäviä strategisia linjauksia, edes yli kahden vaalikauden!

Selvää on, että maajussia ei voida laittaa samaan kastiin, kuin CO2-intensiiviset energiateollisuus (mukana turvetuotanto) ja metsäteollisuus, josta jäljempänä. Ruokatottumusten muutos, uudet tuotantomenetelmät ja -teknologiat voivat merkittävästi vähentää maatalouden aiheuttamaa ympäristökuormitusta kohti ”päästöneutraalia talonpoikaa”. Maataloudella on kenties parhaat mahdollisuudet elinkeinoistamme kompensoida päästöt käytännön toimilla eikä päästökaupalla l. rahalla.

Metsätalous ja Metsäteollisuus

”Hiilineutraali metsäteollisuus 2035 ja sen jälkeen hiilinegatiivinen.” Näin markkinoi Suomen metsäteollisuus vihreän kullan Sampoa.

Laskentaperusteet ovat kuitenkin muuttumassa. SYKE:n tutkimuksen mukaan metsäteollisuuden kokonaispäästöt (kannolta kartongiksi ja sivutuotteiksi ja kauppaan) ovat liikenteen päästöjen luokkaa (≈ 11milj.tn).[11] Suomessa käydään kovaa kädenvääntöä vuosittaisista kokonaishakkuumääristä. Kiintokuutioiden perusteiksi tulee ottaa eri hakkuutapojen vaikutukset päästöihin, eroosioon, metsän uudistumisvauhtiin ja puutavaran laatuun. On päästävä eroon puupelloista ja metsien monokulttuurista. Jatkuvan uudistamisen menetelmä on jo osoittautunut 20 vuoden aikajänteellä yhtä kannattavaksi kuin ns. ”päätehakkuu ja toimenpiteet” (lue: avohakkuu + auraus/laikutus/istutus), ja maan eroosiokin vähenee murto-osaan.
Lisäksi korjuumenetelmissä on jo nyt ympäristöystävällisiä, ja kuitenkin tehokkaita, vaihtoehtoja.
Samalla, kun metsäteollisuus investoi teknologiakehitykseen ja uusien tuotteiden innovaatioon, tulisi koko tuotantoketjua tarkastella ja kehittää kokonaisuutena. 

Ihminen

Ihminen, homo purgamentum (saastuttava ihminen) on vuosituhansien kuluessa muuntunut viisaasta ihmisestä maapallon sottapytyksi, OECD-maat kärjessä. Hitaasti, aivan liian hitaasti korjaamme käytöstä ja käytänteitä. Talouskasvun ideologian lähtöolettama on väärä. Resurssit ja raaka-aineet eivät riitä loputtomasti.

Suomen jätesektorin päästöt olivat vuonna 2018 1,8 milj.tn CO2-ekv. (-6% vuodesta 2017). Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet yli 62 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.[12]

Nykyistä trendiä tulee vahvistaa, jotta kiertotalouden tehokkuus paranee. Kansalaisten ajatusmallissa on tapahtumassa muutos. Lähimmän kymmenen vuoden aikana suuri osa Suomen jätteenpolttolaitoksista ja niiden ongelmajätteiden käsittelylaitoksista voidaan ajaa alas tarpeettomina. En kuitenkaan usko, että ilman nykyistä paljon tehokkaampaa jätehuoltoa (kiinteä talousjäte, jätevedet ja -liete) saadaan yhteiskuntajätteen päästökuormitusta kuriin. Varsinkin, kun tämä ikuiseen talouskasvuun nojautuva talousjärjestelmä lisää kulutusta joka vuosi. 

Nyt tarvitaan digiloikkaa tavaroista palvelujen kuluttamiseen!

Jälkikirjoitus

Mistä saadaan vaikuttavuutta ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja paremman elinympäristömme kehittämiseen? Tehokkaimmat kohteet ja keinovalikoimakin on tiedossa. Ymmärryksen ja poliittisen päätöksenteon väliltä puuttuu kuitenkin pitkä pätkä siltaa. Asioiden kanssa puuhastelu on poliittisesti korrektimpaan kuin aina jollekin taholle epämieluisien päätösten tekeminen.

Todella suuri este ympäristöviisaan energiantuotannon toteuttamiselle on energiamarkkinoiden jo yli vuosikymmenen jatkunut fragmentaatio ja omistuksen siirtyminen maan rajojen ulkopuolelle. Esim. maan sähköntuotannon-sähkönsiirron-sähkön jakelun arvoketjussa on paljon erilaisia toimijoita, jotka toimivat hyvin erilaisin liiketaloudellisin periaattein. Pelisäännöt eivät ole yhteneväiset ja luonnolliset monopolit tahkoavat rahaa omassa, auvoisessa kuplassaan.
Lisäksi valtio-omisteiset ja osaomisteiset energiayhtiöt ovat osakeyhtiölain ”takana” ja niiden edes strategista ohjausta ei valtioneuvosto uskalla/halua toteuttaa. Olisikohan syynä oman strategian heikko ymmärrys, straregian laatu vai pelkkä uskalluksen puute?

Tässä vaikuttavuusperusteinen toimenpidelistani tämän päivän ymmärryksellä:

-        kivihiilen käyttö lopetetaan pikaisesti

-        joukkoliikenneinvestoinnit sinne missä on joukkoja (ihmiskeskittymiä)

-        autoilun energiavaihtoehdot tulee vertailla ajoneuvon koko elinkaaren yli; valmistus, käyttö, romutus

-        lentoliikenteen verotus päästöperusteiseksi

-        laivamoottoriteknologian pikainen kehitystyö

-        turpeen käyttö energiatuotantoon lopetettava ja suot ennallistettava

-        epäorgaaninen kiertotalous toimivaksi; betonille korvaavat vaihtoehdot kaupallistettava nopeasti

-        ruoantuotanto pyritään tekemään nollapäästöiseksi (koko arvoketju)

-        turvemaiden viljelyn hallittu alasajo, vain välttämätön säilytetään

-        metsäteollisuuden päästömittaus = koko arvoketjun mittaus

-        yhteiskuntajätteen käsittely kohti täyskierrätystä ilman jätteenpolttoa; kiertotalouselämäntapa

-        hajautetun energiatuotannon mallin kehittäminen; energian tuotanto lähelle kuluttajia

-        uusiutuvan energian tuotannon päästöille ja ympäristövaikutuksille mittaukset elinkaarimallilla

-        uusiutuvan energian lainsäädäntö ajantasalle. Nykyinen laki on kuin 1980-luvun kaivoslaki!

Olen edellä yrittänyt hahmottaa Suomen ympäristökeskustelun taustoja. Luonnonjärjestelmien (ne ainoat oikeat ”ekosysteemit”) ja ihmisen kehittämien järjestelmien kiinteä keskinäisvaikutus on vahva. Meitä on aivan liikaa maapallolla, jotta voisimme kansakuntana elää eristyksissä muista. Hyvät käytännöt, jotka antavat parhaan ekologisen ja taloudellisen tuloksen, leviävät nopeasti. Niitä on toteutettava, markkinoitava jotta kaikki niihin tarttuisivat.
Globaali talous ei säästä ketään, eikä päästä ketään piiloutumaan omahyväisyyteen.

Pääministeri Sanna Marin puhui YK:ssa 6.3., ja sanoi: ”Rakennamme Suomeen maailman ensimmäisen fossiilisista polttoaineista vapaan hyvinvointiyhteiskunnan.” Siinä on selkeä tavoite ja keinotkin ovat tiedossamme. Nyt sanoista tekoihin!

Salossa, 15. huhtikuuta AD 2020

-->Jouko Häyrynen

---

[1] Tilastokeskus, Suomen kasvihuonepäästöt 2018

[2] Tilastokeskus, kasvihuonekaasujen inventaario

[3] Tilastokeskus

[4] Euroopan ympäristökeskus

[5] Luke, 2019

[6] CECIRE-tutkimushanke (Cement From and For Circular Economy), Oulun yliopisto

[7] Maatalouden päästöt, Eduskunnan julkaisut 2017

[8] Turvemaiden viljelyn ilmastovaikutukset, LUKE 2019

[9] Turvemaiden viljelyn ilmastovaikutukset, LUKE 2019 

[10] MTK Ilmasto-ohjelma 2018

[11] Journal of Environment Management, Oct. 2019 (580-587)

[12] Tilastokeskus

Salon kaupungin arvot ja arvostukset

Salon kaupungin arvot ja arvostukset

(Salon Seudun Sanomat 10.4.2020 - Kansalaisopisto pysyy kiinni)

Korona-epidemia saa valtiot ja kunnat tekemään pikaisia päätöksiä. Joskus harkitusti ja joskus harkitsemattomasti. Kansalaiset ovat vapaaehtoisessa tai pakotetussa erityksessä l. karanteenissa. Tilanne on monessa perheessä uusi ja haastava. Koko perhe kotona 24/7! Ikääntyneelle mutta aktiiviselle väestölle ovat liikkumisen rajoitukset aivan yhtä vaikeita, yksinäisille usein todella haastavia ja ahdistavia elämänmuutoksia.

Salon kansalaisopisto on kiitettävin arvosanoin tuottanut kansansivistystyön palveluja kaikille kuntalaisille ja kaikille ikäryhmille. Se on ollut henkireikä ja iltojen ilo yhteisellä opistolla! Kansalaisopisto on enemmän kuin tiedonlähde. Se on olennainen osa yhteisöllisyyttä, kansalaisten aktivointia ja matalan kynnyksen väylä elinikäiseen oppimiseen.

Me kuntalaiset ymmärrämme, että epidemian poikkeustilanteen takia fyysiset opiskeluryhmät eivät onnistu. Toisaalta etätyökalut ovat kasvavan joukon hallussa ja kynnys niiden käytön opiskeluun on alhainen. Järjestäähän kansalaisopisto ATK-kursseja muutenkin! Kuntalaiset ovat tehneet digiloikkaa omaehtoisesti jo pitkään, myös seniorikansalaiset. Tietoyhteiskunnan tekniset valmiudet ovat parantuneet harppauksin 2000-luvulla.

Nyt on kaupungin päätösprosessi kansalaisopiston asiassa lipsahtanut COIVD-19 -sekamelskassa ns. pientareen puolelle, valitettavasti. Tietoyhteiskunta ei yllä kaupungintalolle saakka.

Lyhty epikriisi:

1   Sivistyspalveluista vastannut apulaiskaupunginjohtaja teki kansalaisopiston sulkemispäätöksen koronan takia. Päätös koski myös etäpalveluja, joita opistolla oli jo käytössä. Perusteluna oli, että ”etäopetus vaatisi mittavia lisätoimia”.

2    Kaupunki tekee organisaatiomuutoksen. Ko. apulaiskaupunginjohtaja valitaan vt. sosiaali- ja terveyspalvelujen johtajaksi. Toisin sanoen, hän ei ole enää vastuullinen päätöksestään, vaan hän ”pesee kätensä ja käyttää käsidesiä”.

3    Nykyinen sivistyspalvelujen johtaja katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista lähteä muuttamaan linjausta. Koska hän ei ole ollut valmistelemassa asiaa, ”pesee hän kätensä ja käyttää käsidesiä”.

4    Kaupunki aloittaa laajat yt-neuvottelut ja sen myötä lomautukset.

5    Kaupunginhallitus päättää maaliskuussa keskeyttää palkanmaksun niiltä työntekijöiltä, jotka työskentelevät koronaviruksen takia suljetuissa tai supistetuissa yksiköissä.

6    Ennen kuin kaup.hallitus teki päätöksensä, oli kansalaisopisto jo siirtymässä laajasti etäopetukseen. Tästä oli tieto myös sivistystoimen johdossa. Etäopetusvalmiudet olivat olemassa jo ennen epidemian aiheuttamia erityistoimia, ja opettajat lähestyivät oppilaitaan etäopetustarjouksin (niin myös minua).

Kaupunki koronasulkemuksessa, ja palvelut hoidetaan pääsääntöisesti noilla ”mittavia lisätoimia vaativilla” etäyhteyksillä. Kirjastot ovat kiinni, samoin koulut ja tietysti kansalaisopisto. 

Kunnan johtaminen ja palvelujen tuottaminen on yhteispeliä virkamiesten, työntekijöiden ja kuntalaisten kesken. Nyt on käynyt vaan niin, että ilmeisen hätäinen päätös, jonka olisi voinut pyörtää pikaisesti, on johtanut tilanteeseen missä kasvojen menetys ja virheen tunnustaminen eivät tule enää kysymykseen. Eikä varsinkaan asiantilan korjaaminen. Vastuusuhteet ja mandaatit turvaavat johdon aseman. Ei heitä voi virheistäkään syyttää, koska lainopillisen koulutuksen saaneet virkamiehet osaavat kyllä pysyä lain kirjaimessa. Lain soveltamisen tarkoituksenmukaisuus ei tunnu ole toiminnan mittari, ja niinpä siitä ei tarvitse välittää. Tulipa taas tehtyä säästöpäätös, kaupungin parhaaksi!

Kansalaisopiston etäopetuksen kielto saattaa olla niitä vähäpätöisimpiä päätöksiä kunnallishallinnossa juuri nyt, mutta tästä ei kiitosta sada. Vähiten lyhytnäköiselle kaup.hallitukselle. Kunnallisvaalit tulevat ajallaan, epidemian jälkeen.

Kuten yleensä, toimintojen sulkeminen määräajaksi tai lopettaminen kokonaan on helppo tehdä. Toimintojen palauttaminen on hitaampi prosessi, ja tällaiset kolhut organisaatiossa on vaikea korjata. Emme tiedä minkälainen on Salon kansalaisopisto epidemian jälkeen ja voimmeko olla siitä edelleen iloisia ja ylpeitä, toivottavasti! 
Varmaan on vain, että yhteiskuntamme ja sen valtarakenteet eivät palaudu entisiin uomiinsa, ja se ei välttämättä ole huono asia.

Suomessa kaikki on toisin. Vai onko?

Suomessa kaikki on toisin.

Vai onko?

Itävalta ja Tanska purkavat koronarajoituksia. Ettei vain olisi sisäpoliittisia paineita? WHO ohjeistaa aivan muuta, mutta sillä ei olekaan painolastina yhtään äänestäjää ja räksyttävää oppositiota.
Suomessa kaikki on toisin. Täällä kiristetään otetta ja yritetään vaimentaa COIVD-19:n vaikutuksia. 
Kansalaisetkin ovat melkein yhtä yksimielisiä kuin Singapore Oy:n asukkaat.
Omaehtoinen totuuskomissio toimii, ainakin kuntatasolla. Tosin kesti liki 2kk tunnustaa, että esim. Levi-Ylläs on ollut ”viruslinko”.



It is not over yet. On syytä tunnustaa modernin yhteiskuntarakenteen haavoittuvuus ja vihdoinkin opetella siivilipuolustuksen perusprosesseja. Seuraava COVID-19 v2.0 -aalto tulee 6-12kk kuluessa. Tästä koettelemuksesta jää vahvat muutokset yhteiskuntaan, eivätkä ne kaikki ole negatiivisia. Elämänmuotomme on sopimusten summa. Nyt näitä sopimuksia tulee tarkastella kriittisesti, eikä vain odottaa paluuta vanhaan. Sitä Suomea ja maailmaa ei enää ole.

Kannanotto Ollinkorven tuulivoimapuiston rakentamiseen

Kannanotto Ollinkorven tuulivoimapuiston rakentamiseen ja mahdolliseen Iin seurakunnan maanvuokraukseen Ilmatar Oy:lle

24.2.2020

Iin Seurakunta

Puistotie 3

91100 Ii

Lähestyn näin yleisellä tasolla, koska en ole Iin seurakunnan jäsen, enkä voi täten tehdä seurakunta-aloitetta.

Entisenä iiläisenä on synnyinseutu ja elinvoimaisuuden säilyttäminen minulle edelleen sydäntä lähellä. Olenkin surullisin mielin seurannut jälleen yhtä hanketta, jolla ”kehitetään” suomalaista maaseutua. Kestävästä kehityksestä tämä tuulivoimapuistojen totetuttamistapa on kaukana.

Olen toiminut monella teknologia-alalla vuosikymmenien varrella, mm. 10 vuotta aurinkoenergiateknologian kehittämisessä, tuotteistamisessa ja kaupallistamisessa, joten uusiutuvan energiateknologian perusteet olen opetellut ns. kantapään kautta. 

Tuulienergian rooli suomalaisessa energiataloudessa

Suomessa on tuulivoimaloita rakennettu jo yli 30 vuotta. Niiden hyötysuhteet ovat parantuneet, mutta 2011-2017 keskiarvo on alle 35%. Ts. Suomessa ei tuule aina eikä tasaisesti. Syystäkin tuulivoimaa kutsutaan ”satunnaisvoimaksi”. Sähköverkkomme tarvitsee säätövoimaa äkillisten kulutushuippujen tasaamiseksi. Siihen ei tuulivoiman huonosta ennustettavuudesta ole. Lisäksi talvikuukausina kulutamme paljon energiaa, ja pakkasilla ei juurikaan tuule. Siksipä tuulivoimayhtiöt tekevät teollisuuden kanssa pitkäaikaisia toimitussopimuksia, joissa ne myyvät kaiken energian esim. paperitehtaille tai serverihotelleille. Nämä asiakkaat ovat energiasyöppöjä, ja haluavat turvata jatkuvat sähköntoimitukset malliin ”ostetaan halvalla ja kaikki mitä on tarjolla”.

Pienen ihmisen sähkö tulee töpselistä, mutta se ei ole tuulisähköä, vaan vesivoimaloista ja ydinvoimaloista!

Mikä on Ilmattaren rooli Iissä?

Ilmatarwind.fi https://ilmatar.fi on 100% ranskalaisen pääomasijoittajan, Omnes Capital Investments https://www.omnescapital.com/en, tytäryhtiö, jota hallinnoi Omensin ”Caperenergie3 -rahasto” https://www.omnescapital.com/en/news/press-releases/omnes-capital-announces-final-closing-its-capenergie-3-fund-€245-million (pääoma 245milj.€). 

Kaikki Suomen toiminnot raportoivat Ranskaan ja sinne myös kotiutetaan toiminnan voitot.

Taitavan (viekkaan?) verosuunnittelun takia tällaiset tytäryhtiöt eivät juuri maksa veroja Suomeen, vaan ainoa tulo Suomelle on kiinteistövero. Palaan tähän myöhemmin.

Yleensä nämä sijoittajat toimivat seuraavasti (yksinkertaistettu malli):

-        suunnittelevat tuulipuiston

-        hakevat luvat ja toteuttavat sen suomalaisen nimen alla

-        tekevät yleensä 30 vuoden vuokrasopimukset maanomistajien kanssa

-        tuovat materiaalit omilta voimalateknologian yhtiöiltä

-        pystyttävät suomalaisen alihankkijan avulla

-        tekevät sähkönsiirtolinjat esim. Fortum Energyn kanssa

-        myyvät sähkön suurkuluttajille

-        myyvät tuulipuiston eteenpäin muille sijoittajille, mikäli suhdanteet muuttuvat millä hetkellä tahansa vuokra-aikana

-        vuokrasopimuksen päättyessä ajavat suomalaisen tytäryhtiön konkurssiin, jolloin purkukustannukset jäävät kunnille/valtiolle

Mitä hyvää tuulivoima tuo Iinseudulle?

Maanomistajat saavat nimellistä vuosivuokraa maapohjasta. Uusissa hankkeissa on vuokratulo sidottu jo tuotettavan sähkön markkinahintaan. Ts. uudet yhtiöt ovat huolissaan siitä, milloin tuulivoimakupla puhkeaa koko Euroopassa.

Sanotaan, että tuulivoima työllistää. Näin onkin rakennusvaiheessa, mutta urakat kilpailutetaan, ja Suomessa on jo nyt runsaasti tuulivoimaloiden pystytykseen erikoistuneita yrityksiä, jotka toimivat kiinteässä yhteistyössä investointiyhtiöiden kanssa. On onnen kauppaa, että muutaman maanrakennusurakoitsijan lisäksi tulisi pätkätöitä iiläisille/kuivaniemeläisille. Voimaloiden ylläpitoon on jo erikoistuneita yrityksiä ja voimaloiden etäohjaus voi tapahtua mistä vaan (vaikka Ranskasta, jos omistaja niin haluaa).

Iin kunta tulee saamaan kiinteistöveroja, laskennallisesti 1milj.€/vuosi. Tämä tulee nähdä ”haittaverona”, l. sakkomaksuna luonnon (kasvit, eläimet, vesitasapaino, maanmuokkaus, tiestö, ojitus, maisema-arvot, maan arvonlasku, kiinteistöjen arvonlasku jne.) pilaamisesta. Lisäksi tulee ihmiselle haitallinen siipivälke ja matalataajuinen äänisaaste. 

Mitä huonoa tuulivoima tuo Iinseudulle?

Tuulivoimala, jonka lapakorkeus (maksimikorkeus) on 200m vaatii n. 1ha maa-alan mastolle ja laitteille. Rakennusluvat eivät määrittele maksimikorkeuksia. Jo nyt Simossa on rakenteilla 300m korkeita tuulimyllyjä, jotka vaativat 4ha maata mukaan luettuna harustus. Mastojen korkeus ja turvaetäisyydet ovat kasvussa kaikkialla Suomessa. Investoija haluaa maksimoida voimalayksikön tuoton ja lisäkustannus on marginaalinen, haitat eivät.

Maisemavaikutus

Tässä kuva Olhavan tuulivoimapuistosta.

 

Samankaltainen tulee olemaan näkymä Pohjois-Iissä, ja Haminallakin pohjoiseen silhuettiin tulee iso muutos. Öisin saamme ”nauttia” punaisten valojen vilkkumisesta ja päivisin ns. siipivälkkeestä.

Tiestö

Ollinkorpi-Suppilo -alueella on juuri saatu päätökseen mittava (ja kallis) metsäautotiestön perusparannus. Sen ovat kustantaneet maanomistajat. Tiestö halkoo suunniteltua tuulivoimapuistoa, ja Ilmatar on ilmoittanut vuokrasopimusehdotuksissa käyttävänsä sitä nojautuen maanomistajien tienhoitovelvoitteisiin, ts. ilman korvausta! Tämä ei kuitenkaan riitä. Tiestöä joudutaan laajentamaan, mutkia levittämään ja suurien kuljetusten turvaamiseksi (kymmeniä tonneja per telivaunu) tiepohjaa joudutaan vahvistamaan. Näistä johtuen rikkoo tierakentaminen entistä enemmän metsäluontoa ja tien alle jää runsaasti lisää metsämaata. Kukaan ei osaa vielä arvioida kokonaishaittaa ja -kustannuksia.

Eläimistö

On selvää, että luonnon muokkaus, pysyvien rakenteiden ja teiden rakentaminen kaventavat eläimistön reviirejä ja vaikeuttavat selviytymistä luonnossa. Metsäkanalinnut, hirvet, kauriit ja jänikset muuttuvat hetkessä uhanalaisiksi lajeiksi Pohjois-Iissä ja Olhavassa.

Kasvit ja metsä

Kunnanjohtajan suulla on sanottu, että ”kitukasvuinen metsä tuottaa paremmin tuulivoimalan alla vuokratuloina kuin metsäpohjana”. Kysynkin, miksi a) kunta ei ole investoinut tuulivoimaan, uuden ajan Sampoon b) miksi metsänomistajat pitävät edelleen hyvää huolta ”Suomen vihreästä kullasta”? He kuitenkin uudistavat, istuttavat ja hakkaavat harkiten metsiään. Onko odotettavissa raju aukkohakkuiden buumi ” Lapin Osaran aukeiden” malliin Pohjois-Iissä? Ennusmerkkejä siitä voi jo havaita mm. Keihäskankaan tien varressa. 

Tuulivoimalle joudutaan rakentamaan lisää siirtolinjoja (Etelä-Suomeen). Nykyinen sähkönsiirtolinjojen kapasiteetti ei tule riittämään tuulivoimaloiden tarpeeseen, vaan ”saamme” luontoon lisää massiivisia, yli 200m leveitä arpia, jotka jäävät sinne vaikka tuulimyllyt 30 vuoden laskennallisen käyttöiän jälkeen purettaisiinkin!

Luonnon vesitasapaino

Ihmisen toimet ovat jo laajalti muuttaneet luonnon vesitasapainoa. Ei vähiten soiden ojittamisen ja turvetuotannon ansiosta. Nyt on jo tehty periaatepäätöksiä (Vapo ja Oulun Enegia), että turpeen käyttö lopetetaan 5 vuoden kuluessa. Vanhoja turvesoita jo ennallistetaan ja myydään nettihuutokaupoissa.
Tuulivoimasuunnitelmat uivat tässäkin asiassa vastavirtaan. Voimala-alueet ovat usein kosteikoissa tai niitä reunustavilla kankailla, jolloin tarvitaan voimallista ojitusta. Tämä tehdään vuokrattavan alueen ulkopuolellakin, joten haittaa aiheutuu rajanaapureille ja laajemminkin alueella.

Lisäksi ojitus väistämättä lisää eroosiota ja virtaumat kohti jokia kasvavat (Muhojoki, Iijoki). Ei siis kovin luonnonmukaista, vihreää energiatuotantoa.

Ihmiset

On käynyt selväksi muiden tuulivoimapuistojen yhteydessä, että lähialue muuttuu asuinkelvottomaksi ja kiinteistöjen arvot romahtavat kauempanakin. Ollinkorven myllyt näkyvät Ojakylään saakka ja merellä valtakunnanrajalle kirkkaina päivinä! Kuten tiedämme, maaseudun kiinteistöjen arvot ovat laskeneet tuntuvasti. Iin neliöhinta on n. 20% Helsingin keskineliöhinnasta.

Halutaanko tuulivoimaloilla ajaa kiinteistöjen arvot nollaan, tai negatiivisiksi? Voimallista aluepolitiikkaa, jolla tyhjennetään maaseutu-Suomi.

Tuulivoimaloiden terveysriskit ovat kiistattomat, vaikka mm. tuulivoimayhditys.fi toisin väittää. Asuinkunnassani Salossa, Märynummen kylässä, tehdyissä mittauksissa on vahvistunut, että matalataajuinen melusaaste ja siipivälke ovat syynä alueen asukkaiden oireiluun: unettomuus, migreeni jne. Tämä tietoa pidetään visusti piilossa, mutta tuulivoimaloiden lähialueen toimenpidekiellot ovat vahva merkki, että yhteiskuntakin havahtuu ongelmalle. Lain mukaan tuulivoimaloiden lähialue tulee asettaa rakennuskieltoon, jolloin kaikkien alueen asukkaat tulevat kärsimään voimaloista. Tätä ei vielä valvota / toteuteta kuntatasolla, mutta laki jo on.

Kysyn, haluaako Iin seurakunta olla mukana tässä kotiseudun tuhoamisessa ja viimeisten pohjoisen luonnon rippeiden riistossa? Muutama maanvuokraeuro ei seurakunnan taloutta pelasta. Mitä jää jälkipolvillemme, kun ihmisen viisaus yltää tasolle, jolloin todetaan että on parempi tehdä sähköntuotantoyksiköitä lähelle kuluttajia, eikä haaskata luontoa ja resursseja sähkön kuskaamiseen paikasta toiseen?
Olemme jo saaneet riesaksemme pilatun jokiluonnon, pitääkö meitä rangaista vielä metsäluonnon ja kotiseutumme tuhoamisellakin?

Joki lukossa,

lohen nousu tukossa.

Tuulimylly!

Ihmisen kodin kitkee,

Pohjan luontokin itkee.

Salossa 24.2.2020

yst. kotiseututerveisin

Jouko Häyrynen

-->

Synnyinseudun puolesta

   Synnyinseudun puolesta

Ensin meiltä vietiin metsät ja saimme tilalle homogeenisiä puupuistoja. Sitten meiltä vietiin joet ja saimme tilalle kuivat, haisevat uomat, kadonneet pohjavedet ja kalattomat voimala-altaat. Nyt ollaan viemässä loputkin luonnosta ja rakentamassa tuulivoimapuistoja pitkin kankaita satunnaissähköntuotannon tarpeisiin. Tälle käänteiselle kehitysaluepolitiikalle on yli 70 vuotta ollut yhteistä raaka-aineiden, energian ja kaiken lisäarvon siirtäminen etelään; uittamalla, laivoilla, rautateitse tai voimalinjoja pitkin. Mitähän seuraavaksi? Kilometrien syvyiset maalämpökaivotko? Tämä on suomalaista siirtomaapolitiikkaa, jolle ei loppua näy.

Murheellisina ja hämmästyneenä olen seurannut suunnitteluvaiheessa olevia tuulivoimapuistoja Iissä, Olhavassa, Kuivaniemellä, Simossa jne.

Mikä pahinta, kunnat ovat posket punaisina tukemassa toimintaa. Kuntien saamat kiinteistöverot eivät ole tuloja, vaan ympäristötuhojen, metsäluonnon pilkkomisen ja rakennetun kulttuuriympäristön tärvelemisen sakkomaksuja. Sama koskee myös verotuloja vesivoimaloista. Kuntien tulee nähdä luonto tulevaisuuden mahdollisuutena, ei vain tuloina menetetyistä luontoarvoista. Rohkaisen Kiiminkijokivarren asukkaita pitämään hyvää huolta kotijoestanne, ettei käy kuten Iijokivarressa.
Tuulivoimaloiden tuotot valuvat yhteisöveroina etelään ja ulkomaisille sijoittajille osinkoina. Jo suunnitteluvaiheessa markkinoidaan maailmalla erinomaisia sijoitusmahdollisuuksia (Ollinkorpi, Yli-Olhava, Rantsila jne.). ”Ilmatar rakentaa ja toimittaa voimaloita kansainvälisille sijoittajille.” (Yle 11/2017). Vuonna 2019 rakennetuista tuulivoimaloista yli 90% on ulkomaalaisomistuksessa.

Maailmalle häipyvät myös tuulisähköstä saatavat päästöoikeudet. Näitä ”aneita” huutokaupataan pörsseissä. Suomessa uusiutuvan energian lainsäädäntö on yhtä löysä kuin kaivoslakimme.

Tiedoksi, että täällä etelässä ei tuulimyllyjä juuri näy. Kuka nyt haluaisi kotimaisemansa pilaantuvan, kun pohjoisesta löytyy hölmöjä sijaiskärsijöitä! Poissa silmistä, poissa mielestä.

Kaikki energia-alan toimijat tietävät, että on hullua kuskata sähköä Suomen päästä päähän, mutta vastustus rakentamiseen pohjoisessa on vähäistä ja lupaprosessi paljon nopeampi ja helpompi kuin etelässä.  Tiheä metsäautotieverkko houkuttelee myös pohjoiseen.
Liki puolet uusista, sunnitteilla olevista suurista tuulivoimapuistoista sijoittuisi Pohjois-Pohjanmaalle (67kpl), ja loput Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle (76kpl). 

Suurten voimalayksiköiden sijaan olisi paljon tehokkaampaa tuottaa energia hajautetusti, siellä missä kuluttajatkin ovat. Lisäksi yhteiskunnan energiatehokkuus paranee koko ajan, joten sitäkin kautta vähenee luonnon turmelemisen tarve uusiutuvan energian kaiken siunaavan nimikkeen alla.

Maaseutu-Suomi käy jatkuvaa olemassaolon kamppailua. Juna vain vie, ei tuo enää ihmisiä. Siksi on tiivistettävä rivit, lopetettava puoluepolitikointi ja pidettävä Pohjoisen puolta. Vaatikaa hyvät iiläiset valtiovaltaa pysäyttämään tämä irvokas kotiseudun tuhoaminen. Jos tämä älyttömyys on pakko  toteuttaa Pohjois-Pohjanmaalla, osoittakoon valtio tuulimyllyjen paikat omilta mailtaan, kaukana asutuksista. 

Mielipidekirjoitus julkaistu Rantapohja-lehdessä (www.rantapohja.fi ) 19.3.2020