Raivaan vanhan myllyn ympäristöä. Tiedän, tämä olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten, mutta kun oli muuta puuhaa ja sitten tuli helle! Nousen kosken partaalle. Kas, harmaahaikara on kalastuspuuhissa ja lehahtaa äänettömästi siivilleen poistuen alavirran suuntaan. Otti nokkiinsa ihmishäirikön esiintulosta.
Silmään pistää punainen, kuiva kasvi; Rohtovirmajuuri l. kansanomaisesti valeriaana (Valeriana officialis). En ole moneen vuoteen nähnyt luonnonvaraista valeriaanaa. Ehkä tämän kesän kova hellajakso kiihdytti kasvua. Päätin säästää kasvuston ja siirryin alajuoksulle raivaamaan joenrantaa. Tutkin kahvihetken lomassa interwebistä valeriaanan kasvatusta ja käyttöä.
Kyseessä on melkoinen luonnonrohto, jota on kaupallisesti saatavana kaikenlaisina yhdisteinä. Valeriaanaa käytetään unilääkkeenä ja lihasrelaksanttina. Monivuotisen kasvin juuresta tehty jauhe on tehokkaimmillaan toisen tai kolmannen vuoden syksyllä. Mistä tällainen tumpelo tietää monesko vuosi on menossa? Päätin kuitenkin syksyllä käydä kaivelemassa myllyn rinnettä josko juuria löytyisi.
Käsikirjoitus syksyiseen elokuvakohtaukseen:
Ohikulkija kysyy: ”Mitäpä olet tekemässä?”
Vastaan: ”Uneni olen hukannut. Tänne jonnekin sen taisin keväällä taskustani pudottaa!”
Jälkikirjoitus
Kun seuraavana päivänä jatkoin puistojen raivaamista, silmä havaitsi monta valeriaanakasvustoa.
"Jos työkaluna on vain vasara, näkee vain nauloja." m.o.t.
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti