Yle urheiluohjelmien talk-showssa, Urheiluhullut, 3.7.2023: “Kaikkihan jo pelaavat padelia.”
Wanhana kuntoliikkujana koin pistoksen sydämessäni. Mitä? En harrasta padelia! En siis ole olemassa - en ainakaan aitojen urheilusuomalaisten silmissä.
Päätin kaivella hiukan taustoja, ja totuus alkoi valjeta. Toimittajan ja padel-yrittäjä/ohjaaja/saarnaajan julistus olikin lajin hätähuuto. Investointien määrä ei korreloi pelaajien määrään. Alemman tieverkon alueelle rakennetut padel-kentät ovat vajaakäytössä. Ts. meneillään on sama ilmiö, jonka kokivat mm. tennis ja golf. Markkinataloudessa vääristymät korjaantuvat kovalla kädellä; konkurssi ja mahdollinen uusi alku.
Suuruuden ekonomia ei toimi kaikissa marginaalisissa urheilulajeissa, ei ainakaan piskuisessa Suomessa. Meillä jääkiekko, jalkapallo ja sisäpalloilulajit vetävät seuroihinsa suurimmat harrastajamäärät. Pesäpallo, kansallispeli on marginaalinen laji, anteeksi vaan kaikki maakuntien kansalaisest.
Harrastaa urheilua on eräänlainen oksimoroni. Suuri osa lajiliitoista ja seuroista tähtää kilpaurheiluun, koska siellä jaetaan lakeriseppeleet ja tukirahat. Harrastaa voi ilman seuratoimintaakin. Kuntoliikunta on kyllä kaikkien urheilupomojen ja -poliitikkojen huulilla, mutta hyvin vähän tippuu ropoja sen tukemiseen. Poikkeus rahanjaossa on ollut kymmenet vuodet TUL r.y. ja sen työväen "kuntoliikuntajärjestöt". Se onkin toinen tarina; https://yle.fi/a/3-11639686
Toivotan kaikille vanhoille ja uusille urheilulajeille menestystä, mutta jäitä hattuun lajin markkinoinnissa ja etenkin investoinneissa lajin vaatimiin tiloihin ja puitteisiin. Yksikään urheilulaji ei menesty poissulkemalla muita lajeja ja cancel-toimilla suosiosta kilpailevan lajin harrastajia kohtaan.
PS. En vieläkään harrasta padelia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti